Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Tunnustamisen epääminen ja kansainväliset suhteet valtiokäytännössä

tutkimus tunnustamattoman valtion ja hallituksen oikeudellisesta asemasta kansainvälisessä kanssakäymisessä

Juhani Perttunen

Väitöskirja, kesäkuu 2006.
Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, julkisoikeuden laitos, oikeustieteellinen tiedekunta.

Valtion tai hallituksen tunnustaminen tarkoittaa perinteisen kansainvälisen oikeuden mukaan toimenpidettä, jolla uusi valtio tai valtiosäännön vastaisella tavalla valtaan tullut uusi hallitus "hyväksytään" toisten valtioiden taholta tasavertaiseksi kumppaniksi, jonka kanssa ollaan valmiita solmimaan suhteita sekä kahden- että monenvälisellä tasolla kansainvälisessä kanssakäymisessä. Tunnustamisen edellytyksenä on, että uusi yhteisö täyttää tietyt kansainvälisoikeudelliset edellytykset. Mikäli näin ei ole asianlaita, tunnustaminen tulisi evätä. Tähän ei kuitenkaan ole velvollisuutta, sillä valtiot tekevät ratkaisunsa itsenäisesti. Tunnustaminen voidaan evätä silloinkin, kun valtio tai hallitus täyttää tunnustamisen oikeudelliset ehdot. Ratkaisuun vaikuttavat kussakin tapauksessa aina valtion poliittinen harkinta ja vallitseva kansainvälinen tilanne. Vain YK:n päätökseen perustuvaa tunnustamisen epäämistä jonkun kansainvälisen oikeuden vastaisen tapahtuman tai tilanteen johdosta valtiot näyttävät käytännössä noudattavan jokseenkin yksituumaisesti.

Tunnustamisen epäämisen on katsottu johtavan sen kohteena olevan valtion tai hallituksen joko täydelliseen sulkemiseen kansainvälisestä kanssakäymisestä tai ainoastaan hyvin rajoitettuun osallistumiseen. Mikäli tunnustaminen evätään pitemmän aikaa lähinnä poliittisilla perusteilla tilanteessa, jolloin yhteisö tosiasiassa täyttää tunnustamisen kansainvälisoikeudelliset edellytykset, on toisaalta usein havaittavissa, että tunnustamisen epäävät valtiot ovat eri tavoin kanssakäymisessä tällaisen yhteisön kanssa. Keskeisenä edellytyksenä on kuitenkin tunnustamattoman yhteisön tosiasiallinen toimikyky ja tehokkuus. Tunnustamisen epääminen ei siten valtiokäytännössä enää yleensä merkitse täydellistä poissulkemista kansainvälisestä kanssakäymisestä. Ainoastaan YK:n päätökseeen perustuva kollektiivinen tunnustamisen epääminen näyttää käytännössä tarkoittavan pidättäytymistä lähes kaikesta yhteydenpidosta epäämisen kohteena olevan yhteisön kanssa.

Tutkimuksen keskeisenä teemana on, millaisia kanssakäymisen muotoja tunnustamattoman valtion tai hallituksen kanssa valtiokäytännössä esiintyy ja millä tavoin ne vaikuttavat tällaisen yhteisön kansainvälisoikeudelliseen asemaan.Tarkastelun kohteeksi on valittu sellaisia kahden- ja monenvälisen kanssakäymisen alueita, joiden voidaan arvioida parhaiten kuvaavan vallitsevaa tilannetta.Lisäksi selvitetään eri valtioiden sisäistä tuomioistuinkäytäntöä tavoitteena luoda käsitys siitä, kuinka tuomioistuimet suhtautuvat sellaisen yhteisön olemassaoloon, lainsäädäntöön ja oikeudenkäyntikelpoisuuteen,jota tuomioistuimen kotivaltio ei ole tunnustanut.

Valtiokäytäntö osoittaa, että tunnustamattoman yhteisön mahdollisuudet solmia kansainvälisiä suhteita vaihtelevat eri tilanteissa. On kuitenkin huomattava, ettei kanssakäymisen yleensä katsota merkitsevän tällaisen yhteisön tunnustamista, ellei tunnustamisen epäävä valtio sitä jossakin tällaisessa yhteydessä nimenomaisesti ilmoita. Tunnustamisen epäävän valtion tahto ja tarkoitus ovat siis ratkaisevia. Merkittävää on myös, että tunnustamaton yhteisö näyttää voivan olla vain sellaisessa kanssakäymisessä tunnustamisen epäävien valtioiden kanssa, mitä nämä kussakin tapauksessa pitävät mahdollisena. Tunnustamaton yhteisö ei siis omaa yleistä toimikelpoisuutta olla "government to government-suhteissa kansainvälisellä tasolla. Näin ollen sen kansainvälisoikeudellinen asema ei ole tasavertainen valtioyhteisön täysivaltaisten jäsenten kanssa, joten tunnustamisen epäämisellä on käytännössä edelleen tietty oikeudellinen merkitys.

Tunnustamisen epääminen osoittaa siis valtiokäytännössä lähinnä sen, ettei sen kohteena oleva valtio tai hallitus täytä tunnustamisen kansainvälisoikeudellisia edellytyksiä tai epäävä valtio ei lähinnä poliittisista syistä halua solmia suhteita uuden valtion tai hallituksen kanssa.Tällaisen ratkaisun valtiot suorittavat itsenäisesti. Kun tunnustamisen epäämistä on kuitenkin varsin menestyksekkäästi käytetty myös YK:n päätökseen perustuvana kollektiivisena velvoitteena kansainvälisen oikeuden vastaisen tapahtuman tai tilanteen johdosta, tulisi koko tunnustamisen epäämisinstituution perusteita ja käytännön merkitystä arvioida enemmän tästä lähtökohdasta. Tällöin se olisi yhteisenä toimenpiteenä kansainvälisen valtioyhteisön oikeuspoliittisten tavoitteiden ja myös yksilön oikeuksien turvaamisen kannalta selkeämmin perusteltavissa.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 12.05.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki