HELSINGIN YLIOPISTO - HELSINGFORS UNIVERSITET

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion
Oikeustieteellinen tiedekunta

Laitos - Institution
Yksityisoikeuden laitos

Tekijä - Författare
Salonen, Ville Johannes

Työn nimi - Arbetets titel
Suosiolahja, laskennallisten lisäysten järjestelmä ja lakiosasuoja

Oppiaine - Läroämne
Perhe- ja jäämistöoikeus 

Työn laji - Arbetets art
Tutkielma

Aika - Datum
Toukokuu 1999

Sivumäärä - Sidoantal
10+71

Tiivistelmä - Referat

Rintaperillisen lakiosasuojan ja perittävälle omasta omaisuudestaan kuuluvan testamenttaus- ja disponointivallan välisen ristiriidan ratkaiseminen on eräs perintö- ja jäämistöoikeuden ikuisuuskysymyksiä. Tämä tutkielma käsittelee Suomen voimassa olevaa lakiosajärjestelmää, sen laskennallisia lisäyksiä ja niistä erityisesti suosiolahjasäännöstä. Vuonna 1966 voimaan tulleen perintökaaremme lakiosasäännöstö sen laskennallisten lisäysten järjestelmineen pohjautuu vuonna 1951 voimaan tulleeseen vanhan perintökaaren osittaisuudistukseen. Voimassa oleva laskennallisten lisäysten järjestelmämme on erittäin voimakkaasti rintaperillistä suojaava ja toisaalta perittävän elinaikaista vapaata disponointivaltaa rajoittava. Erityisen voimakkaasti rintaperillisten keskinäistä tasa-arvoa suojaa nk. suosiolahjasäännös.

Tutkielma jakautuu neljään pääjaksoon. Ensimmäisessa pääjaksossa keskitytään kuvaamaan lakiosasäännöstön kehitystä sellaiseksi, kuin se on voimassa tänä päivänä. Jaksossa tarkastellaan lakiosasäännöstön ideologisia taustalähtökohtia sekä perintökaaren lainvalmistelutyössä esiintyneitä vaihtoehtoja lakiosasuojan ja laskennallisten lisäysten järjestelmän järjestämiselle. Edelleen kuvataan lakiosasuojalle ja laskennallisten lisäysten järjestelmälle lainvalmistelussa asetettuja tehtäviä sekä lakiosasuojaa perintökaaren voimassaoloaikana sivunneita osittaisuudistuksia ja niiden perusteluita.

Toisessa pääjaksossa kuvataan pääpiirteittäin Suomen voimassa olevaa lakiosasuojaa ja laskennallisten lisäysten järjestelmää. Pääpaino jaksossa on suosiolahjasäännöksen ja sen käytännössä esiintyneiden ongelmakohtien tarkastelulla sekä lakiosaoikeuden toteuttamista koskevien säädösten kuvaamisella.

Kolmannessa pääjaksossa pyritään oikeustapausanalyysin avulla arvioimaan sitä, miten laskennallisten lisäysten järjestelmä osana lakiosasuojaamme toimii 1990-luvun Suomessa. Tutkimus perustuu 1990-luvulla annettujen lakiosan täydennyskanteita koskevien hovioikeustapausten tilastolliseen analyysiin. Niiden avulla voidaan muodostaa kuva suomalaisesta lakiosasuojasta ja suosiolahjasäännöksestä vuosituhannen vaihteessa. Saatua kuvaa verrataan lainsäätäjän lainsäädännölle asettamiin tavoitteisiin: voidaan verrata tarkoitettua ja toteutunutta systeemiä.

Neljännessä pääjaksossa pyritään oikeustapausanalyysin, lakiosasäännöstöön tehtyjen muutosesitysten, niistä saatujen lausuntojen sekä pohjoismaisten oikeusvertailevien näkökantojen avulla hahmottamaan sitä, miten de lege ferenda 2000-luvun lakiosasäännöstö ja laskennallisten lisäysten järjestelmä tulisi järjestää.

Tutkielmassa päädytään siihen, että laskennallisten lisäysten järjestelmämme rajoittaa perittävälle omasta omaisuudestaan kuuluvaa disponointivaltaa liiaksi vailla hyväksyttäviä perusteluja. Erityisesti suosiolahjasäännös saa aikaan kohtuuttomia tilanteita, joissa perittävän omaa tahtoa ei kunnioiteta, mikä on omiaan vaikeuttamaan mm. sukupolvenvaihdostilanteita. Kun lisäksi perintökaaremme 7 luku oli alunalkaenkin vaikeaselkoinen, ja se on perintökaaren osittaisuudistusten myötä käynyt entistä vaikeaselkoisemmaksi, olisi aika lakiosasäännöstömme kokonaisuudistukselle, jonka tulisi perustua nykyisen lakiosaoikeuden ja laskennallisten lisäysten järjestelmän kaventamiseen.

Avainsanat – Nyckelord
 suosiolahja, laskennallisten lisäysten järjestelmä, lakiosa, perintöoikeus

Säilytyspaikka – Förvaringställe
Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjasto

Muita tietoja