Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Viimeinen matka

Toimintatutkimus kirkollisen hautauskentän professiostruktuurista

Tapani Erämaja

Väitöskirja, joulukuu 2006.
Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian laitos.

Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus kirkollisen hautauskentän professiorakenteesta. Tutkimusaineisto perustuu kolmeentoista hautaustapaukseen arkkihiippakunnan alueella. Tutkija osallistui kaikkiin hautaan siunaamisiin ja muistotilaisuuksiin sekä haastatteli lähimpiä omaisia, hautaustoimiston virkailijoita sekä seurakunnan toimijoita. Aineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelut nauhoittamalla. Äänitysmateriaali litteroitiin ja analysoitiin.

Toimijoita ovat tässä tutkimuksessa omaiset, hautaustoimistot ja kirkko. Omaiset toimivat tuotteiden (hautauspalvelujen) ostajina ja käyttäjinä, jotka tarvitsivat sekä hautaustoimistoa että kirkkoa auttamaan heitä ongelmassa, jonka kuolema oli aiheuttanut. Kuolemaan ja hautaamiseen liittyneet monenlaiset toiminnot - kuolemanrituaalit - sijoitettiin toimintakenttään, jota tutkimuksessa nimitetään hautauskentäksi. Tällä kentällä oli kysymys myös tilasta ja vallasta. Teoreettinen malli oli saatu Pierre Bourdieulta. Toiminta hautauskentällä oli pitkälle ritualisoitunutta.

Tutkimus osoitti hautauskentällä toimintarakenteen, jossa omaiset ottivat ensimmäiseksi yhteyttä hautaustoimistoon. Sieltä käsin otettiin yhteyttä kentän muihin toimijoihin, varattiin hautausajat ja tilat sekä suunniteltiin hautausjärjestelyt. Hautaustoimistot järjestivät omaisille mahdollisuuden vainajan katsomiseen arkkuun laittamisen yhteydessä sekä toimittivat mahdollisen saattohartauden sairaalan kappelissa. Omaisten yhteys siunaavaan pappiin toteutui vasta paljon myöhemmin. Muistotilaisuuksiin osallistui myös pappi. Omaisten yhteydet kirkkomuusikkoon tapahtuivat pappien kautta. Joissakin tapauksissa omaiset eivät missään vaiheessa tavanneet kirkkomuusikkoa - eivät edes nähneet häntä. Silti musiikin merkitys omaisille oli suuri. Tutkimushaastatteluissa ilmeni jossakin määrin jännitteitä hautaustoimistojen ja kirkollisten toimijoiden kesken. Ongelmatilanteita oli pyritty selvittämään järjestämällä yhteisiä neuvotteluja.

Kun vielä 1900-luvun alkupuolella perhe osallistui aktiivisesti vainajan laittamiseen ja hautausjärjestelyihin, tutkimus osoitti omaisten nykyisin luovuttaneen valmistelu-tehtävät hautaustoimistoille. Hautauskentän professionaalisuus on voimistunut. Hautaustoimistoja voidaan pitää nykyään täyden palvelun taloina, jotka toimivat omais-ten puolesta pyrkien suureen yksilöllisyyteen ja omaisten toiveiden toteuttamiseen. Kirkon osuus viimeisellä matkalla oli tutkimustapauksissa lyhentynyt käytännössä hautaamisaktin toteuttamiseen. Monessa tapauksessa siunaava pappi tai kanttori ei ollut missään vaiheessa nähnyt arkussa olevaa ihmistä - ei elävänä eikä kuolleena.

Tuhkausten osuus hautaustapauksissa on nopeasti lisääntynyt. Kuitenkaan tuhkaamiseen liittyviä erityiskysymyksiä ei juuri ole kirkossa pohdittu. Käsikirjan hautauskaavoissa ei tuhkausta ole myöskään otettu huomioon. Tuhkauurnan maahan kätkemiseen tai tuhkan sirotteluun eivät papit tai kanttorit osallistuneet. Suntio tai vahtimestari hoiti tehtävän. Mitään yhtenäistä käytäntöä seurakunnissa ei ollut. Omaisille hetki kuitenkin oli aina erittäin tärkeä.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 20.11.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki