Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Hautamuistomerkki elämän ja kuoleman tulkitsijana

Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan tekemät hautamuistomerkit 1952-2002

Brita Nickels

Väitöskirja, lokakuu 2006.
Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian laitos.

Tutkimuksen lähtökohtana on Philippe Ariès'n ja Erwin Panofskyn näkemys länsimaisen hautataiteen tilasta. Tutkijat puhuvat 1900-luvusta hautataiteen rappiokautena, jonka syynä he pitävät kuoleman torjumista, kuoleman muuttumista ihmisen yksityisasiaksi sekä kuoleman irrottamista uskonnosta. - Tässä tutkimuksessa lähestyn Ariès'n ja Panofskyn näkemystä länsimaisesta hautataiteesta suomalaisesta hautataiteesta käsin. Tutkimuksen kohteena ovat kolmen kuvanveistäjän Heikki Häiväojan, Kain Tapperin ja Matti Peltokankaan suunnittelemat hautamuistomerkit vuosilta 1952-2002.

Tutkimustuloksia

Kuvanveistäjien hautamuistomerkeissä kristillisten ajatusten rinnalle nousee erilaisia maailmankatsomuksellisia näkemyksiä, mikä merkitsee uutta vaihetta hautataiteen traditiossa. - Kristillisiksi luonnehdittuihin hautamuistomerkkeihin sisältyy ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä. Muistomerkeissä elämän suunta on prospektiivinen, tuonpuoleiseen viittaava. Kuolema merkitsee rajaa, jonka taakse ei voi nähdä. Raja on kuitenkin avoin tai ristin merkitsemä. Tälle avoimella rajalla kuolema on kärsimyksen poissaoloa, kirkkautta ja uutta yhteyttä. - Erilaisia maailmankatsomuksellisia näkemyksiä sisältävissä muistomerkeissä kuolemanjälkeinen elämä on mahdollisuus, jota ei ole suljettu pois. Muistomerkit tulkitsevat elämää retrospektiivisesti, elämä on arvokas muisto, joka herättää surua ja kaipausta. Useissa muistomerkeissä on metafyysisiä ja mystisiä piirteitä. - Demokratisoitumiskehityksestä huolimatta sosiaalisten luokkien järjestys ja arvostus näkyvät muutamien hautamuistomerkkien kohdalla. Vanha järjestys toteutuu myös sotamonumenteissa, jotka kertovat vainajien yhteisestä kohtalosta. Erilaiset hautasijat eivät kuitenkaan merkitse yhteiskunnallista eriarvoisuutta, vaan ovat osoitus elämän monimuotoisuudesta.

Kuvanveistäjien hautamuistomerkeissä modernin hautataiteen viitteelliset ilmaisukeinot syventävät kuolema-aiheen käsittelyä ja tuovat esille kuoleman mysteerin. Hautamuistomerkit ovat osa suomalaista ja kirkollista nykytaidetta ja hautataiteen ja nykytaiteen välillä on vuorovaikutus. Nykytaiteen tutkimus saa lisäulottuvuuden, jos kuvanveistäjien hautamuistomerkit tuodaan osaksi sen kenttää.

Kuvanveistäjien hautamuistomerkit ovat vaihtoehto nimettömälle, anonyymille hautaamiselle. Hautamuistomerkki on elämän päättymisen merkki, joka antaa kuolemalle merkityksen ja julkisuuden sekä luo yhteyden yhteiskunnan menneisyyteen. Hautamuistomerkit ovat osa länsimaisen hautataiteen muistin ketjua, joka ulottuu antiikkiin ja muinaiseen Egyptiin asti. Muistomerkeissä ei ole rappion merkkejä, vaan hautataiteen traditio jatkuu niissä elämän ja kuoleman merkityksen etsimisenä ja kuoleman aavistelevana tulkintana. Tällaisina kuvanveistäjien tekemät hautamuistomerkit ovat osa suomalaista kuolemakeskustelua.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 26.09.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki