Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys K. E. Nipkowin uskonnonpedagogisen teorian kehityksessä 1960-1990

Marja Leena Virolainen

Väitöskirja, kesäkuu 2006.
Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, käytännöllisen teologian laitos, uskonnonpedagogiikka.

Saksalainen uskonnonpedagogiikka tutkimuksen kohteena

Väitöstutkimukseni tehtävänä on kuvata ja analysoida saksalaisen uskonnonpedagogin K. E. Nipkowin uskonnonpedagogisen teorian kehitystä 1960 - 1990 yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Nipkowin käyttämä dialektis-konvergenssiteoreettinen menetelmällinen lähestymistapa merkitsee teologisten ja pedagogisten tekijöiden dialogia. Näin syntyvät Nipkowin kolmenkymmenen vuoden kuluessa kehittämät uskonnonpedagogiset mallit, teorialuonnokset ja uskonnonpedagoginen teoria.

Kysymys yksilöllisyydestä (1960-luku)

Nipkowin väitöskirja vuodelta 1960 käsitteli yksilöllisyyttä Pestalozzin, Humboldtin ja Schleiermacherin ajattelussa. Nipkow pitää yksilöllisyyttä yhtenä pedagogisista peruskäsitteistä, jota tulee kuitenkin tulkita yhä uudelleen yhteiskunnallisten ja historiallisten tilanteiden vaihtuessa. Nipkow kehitti 1960-luvun lopulla ns. kokemushermeneuttisesti orientoituneen kontekstimallin uskonnonopetuksen tarpeisiin. Siinä on keskeistä Raamatun tekstien ja tämän ajan todellisuuden saattaminen vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Yksilöllisyys näkyy kontekstimallissa oppilaiden elämäntilanteiden ja kasvatustodellisuuden huomioon ottamisena.

Yhteisöllisyysnäkökulman vahvistuminen (1970-luku)

Moniulotteinen uskonnonpedagoginen teorialuonnos vuodelta 1975 korosti identiteetin tukemista uskonnonpedagogisena perustehtävänä. Yksilöllisyyskäsite saa siinä tavallaan uuden, tuon ajan kehityspsykologisten teorioiden esille nostaman muodon. Muut perustehtävät, sosiaalieettinen perustehtävä, kriittisen uskonnollisuuden perustehtävä ja ekumeenisen oppimisen perustehtävä merkitsevät selkeämmin yhteisöllisyyden esille nostamista. Kysymyksessä on vapauttavan kasvatuksen luonnos, joka kohtaa ajan individualistis-eksistentialistiset ja yhteiskunnallis-kirkolliset haasteet kriittisesti.

Kohti rinnalla kulkemisen pedagogiikkaa ja kirkollisen uudistumisen teologiaa (1980-luku)

Teorialuonnoksen jatkokehitys vuodelta 1982 piti edelleen esillä sekä yksilöllisyyden että yhteisöllisyyden näkökulmia Nipkowin yhdistäessä kehityspsykologisiin, erityisesti elämänkaaritutkimuksen teorioihin historiallis-yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Hänen mukaansa yksilön kehitys ja yhteinen elämäntodellisuus kuuluvat yhteen. Uskonnonpedagogiseksi perustehtäväksi muodostuu yhdessä elämään ja uskomaan oppiminen. Nipkow siirtää dialogisuuden sukupolvien väliseen oppimiseen ja kehittää elementarisointia kunkin ikäkauden lähtökohdat huomioon ottavaksi uskonnonpedagogiseksi menetelmäksi. Uskonnonpedagoginen kirkollisen kasvatusvastuun teoria vuodelta 1990 sisältää yksilön rinnalla kulkemisen ja yhteisöllisen uudistumisen tehtävät kristillisen uskon välittämisen edellytyksinä ajassa, jota leimaa monimuotoisena ilmenevä kristillisyys.

Kasvatus sivistysmerkityksessä tutkimustuloksia selittävänä tekijänä

Henkitieteellinen suuntaus käsitteineen (Individualität, Bildung) muodostui yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä Nipkowin uskonnonpedagogisen teorian kehityksessä selittäväksi tekijäksi. Nipkowin käyttämä kasvatuskäsite (Bildung) sisältää itsessään ajatuksen yhtäältä eri ikäisten ihmisten yksilöllisyydestä, itsenäisyydestä, vapaudesta ja omasta vastuusta, toisaalta ajatuksen kasvatuksen dialogisuudesta sen mahdollistamassa yhteisössä. Teologisesti Nipkow liittyy yksilöllisyys ja yhteisöllisyysajattelussaan Schleiermacherin uskonymmärrykseen, jota leimasi avoimuus suhteessa maailmaan. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden merkitystä Nipkowin ajattelussa syvensi lisäksi osallistuminen työryhmien jäsenenä KMN:n kasvatuskeskusteluihin.

Tietoja väittelijästä: Kasvatusaineiden sekä teologisten aineiden ja seurakuntatyön päätoiminen opettaja vuodesta 1992 lähtien, Portaanpään kristillinen opisto, Lapinlahti. Ylioppilastutkinto 1967, Kuopion Yhteislyseo. Sosiaalikasvattaja 1971, Sisälähetysseuran Kasvattajaopisto, Pieksämäki. Teologian maisteri 1991, Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuksen pedagogiset opinnot 1994, Helsingin yliopisto. Pappivihkimys 2001, Kuopio. Pastoraalitutkinto 2004, Kuopio. Kasvatustieteiden maisteri 2006, Joensuun yliopisto.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 29.05.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki