Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Ihanteena vapaaehtoisuus

Diakoniatyö Porvoon hiippakunnan seurakunnissa, erityisesti Iitin ja Tampereen rovastikunnissa vuosina 1897-1923

Heimo Rinne

Väitöskirja, joulukuu 2006.
Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, kirkkohistorian laitos.

Teol. lis. Heimo Rinne on kirkkohistorian alaan kuuluvassa tutkimuksessaan kuvannut suomalaisen seurakuntadiakonian valtavirrasta poikenneen diakoniamallin "diakonissalaitoksiin tukeutuneen diakonian" toteutumista käytännön tasolla. Seurakuntadiakonia organisoitiin Suomessa 1890-luvulla kahdella toisistaan poikkeavalla ja keskenään kilpailevalla tavalla. Professori Hannu Mustakallio on viime vuosien tutkimuksissaan täsmentänyt diakonian organisoimismalleja ja korjannut niitä koskevia aikaisemman tutkimuksen puutteita. Mustakallio on antanut kilpailevalle Kuopion hiippakunnan diakoniamallille nimen "seurakuntakeskeinen diakonia".

Porvoon hiippakunnassa, joka oli nykyisen Tampereen hiippakunnan edeltäjä, diakoniaa haluttiin toteuttaa lähinnä sisarkotijärjestelmää noudattavien diakonissalaitosten tuella. Sen vuoksi tätä diakoniamallia voidaan kutsua "diakonissalaitoksiin tukeutuvaksi diakoniaksi". Toimintamallin ihanteena oli herätyskristillinen, vapaaehtoisuuden varaan rakentunut paikallisen tason diakoniatyö, jota ylläpidettiin yksityisten ihmisten antamilla lahjoituksilla ja jota toteuttivat lähinnä sisarkotijärjestelmää noudattavien diakonissalaitosten sisaret

Diakonissalaitoksiin tukeutunut diakonia liittyi muualla luterilaisessa maailmassa laajalti käyttöön tulleeseen diakonian toteuttamistapaan, jossa diakonissalaitokset lähettivät työntekijöitä seurakuntien palvelukseen. Ongelmaksi tässä mallissa muodostui seurakuntien epäitsenäinen asema työntekijävalinnassa ja usein myös työn organisoimisessa. Seurakuntien omien hallintoelinten asemesta työstä vastasivat vapaaehtoiset diakoniatyön ystävät joko yksityisesti tai muodostamiensa yhdistysten kautta.

Porvoon hiippakunnassa oli tutkimuskautena kaikkiaan 136 seurakuntaa. Yleiskuva diakoniatyön kehityksestä on muotoutunut lähinnä vuoden 1906 diakoniakyselystä ja kirkolliskokoukselle lähetetyistä kertomuksista, joiden pohjalta on selvitelty diakoniatyön alueellista laajenemista. Tutkimusaineiston laajuuden vuoksi syvätutkimuksen osuus on rajattu kuuteentoista Porvoon hiippakunnan seurakuntaan. Tarkemmin tutkittaviksi alueiksi on valittu kaksi 1900-luvun taitteessa voimakkaasti kehittynyttä teollisuusseutua Tampere ja Iitti ympäristöineen. Esimerkkiseurakuntien osalta tutkimuksessa on yksityiskohtaisesti kuvattu diakoniatyön rahoituspohjan syntymistä, työn organisoimista, diakoniatyöntekijöitä ja työn kohteita.

Diakonissalaitoksiin tukeutuneen diakonian ihanteet joutuivat kovalle koetukselle ensimmäisen maailmansodan aikana jatkuvasti kiihtyneen inflaation vuoksi. Rahan arvo heikkeni ratkaisevasti vuosina 1917-1918. Sen johdosta vapaaehtoiselle työlle rakentunut diakonia ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Julkisella rahoituksella - erityisesti seurakuntien omilla verotuloilla - tuli olemaan diakoniatyölle aikaisempaa keskeisempi merkitys kriisikauden jälkeen. Vapaaehtoisuuteen nojaava Porvoon hiippakunnan diakoniamalli osoittautui vain lyhyeksi jaksoksi seurakuntadiakonian kehityksessä. Se kääntyi jo 1920-luvun alussa kohti suomalaisen diakonian pääuomaa, seurakuntakeskeistä diakoniaa, ja johti vuonna 1944 lakisääteisen diakonian syntymiseen Suomen ev.-lut. kirkossa.

Heimo Rinteen tutkimus tuo esille merkittävää uutta tietoa omaleimaisen suomalaisen seurakuntadiakonian syntyvaiheisiin.

Tietoja tutkijasta

Turkulainen teol. lis. ja fil. maist. Heimo Rinne on Maarian seurakunnan kirkkoherra. Hän on syntynyt Huittisissa 1953. Rinne on ollut kirkolliskokousedustaja vuodesta 2000 lähtien ja Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuuston jäsenenä vuodesta 2004. Hän on toiminut Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorina vuosina 1992-1998. Maarian seurakunnan kirkkoherrana Rinne on ollut vuodesta 2001. Sitä ennen hän toimi Alastaron seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1989-2000. Rinne on vihitty papiksi vuonna 1980. Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti 1983 ja teologian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1990 Helsingin yliopistossa. Heimo Rinne tuli ylioppilaaksi Vammalan lukiosta 1972.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 22.11.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki