Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

University of Helsinki, Helsinki 2006

Regional Integration and the State

The Changing Nature of Sovereignty in Southern Africa and Europe

Hannu Heinonen

Doctoral dissertation, June 2006.
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Institute of Development Studies.

Tutkimuksessa pohditaan valtion roolia alueellisissa integraatioprosesseissa. Kysymystä lähestytään sekä teoreettisen keskustelun että kahden tapaustutkimuksen kautta - SADC (Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö) ja EU. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä ovat alueellisen integraatioprosessin mahdollisuudet ja ongelmat eteläisessä Afrikassa ja kuinka ne poikkeavat integraation mahdollisuuksista ja ongelmista Euroopassa.

Integraatiotutkimuksen teoreettisen keskustelun tarkastelu osoittaa, että integraatioprosessin käynnistymiseen ja etenemiseen vaikuttavat monet tekijät kansainvälisen järjestelmän eri tasoilla. Pitkälti integraatioprosessia ohjaa kuitenkin valtioiden oma toiminta ja valtiot päättävätkin osallistua integraatioon, jos se on niiden omassa intressissä. Valtion keskeinen rooli merkitsee myös sitä, että valtioiden väliset erot heijastuvat alueellisten integraatioprosessien lopputulokseen.

Eteläisessä Afrikassa integraatioprosessi on vasta alkutekijöissään. SADC pyrkii perustamaan vapaakauppa-alueen vuoteen 2008 mennessä. Integraation suurin haaste alueella on kuinka Etelä-Afrikan taloudellisesti dominoimalla alueella pystytään toteuttamaan integraatioprosessi, joka hyödyttäisi kaikkia SADC:n jäsenvaltioita. Käytännössä tähän pystytään vaikuttamaan esim. perustamalla mekanismeja, jotka takaavat integraation etujen tasapuolisen jakautumisen. Tämä edellyttäisi kuitenkin yhä syvempää integraatiota sekä Etelä-Afrikan vastuullista suhtautumista alueelliseen yhteistyöhön.

Afrikan alueelliset integraatioprosessit ylipäänsä eivät ole olleet yhtä onnistuneita kuin esim. EU. Afrikkalaiset valtiot ovat olleet haluttomia rajoittamaan suvereniteettiaan alueellisten järjestöjen hyväksi. Tätä voi pitkälti selittää eurooppalaisen ja afrikkalaisen valtion eroilla. Siinä missä EU:n jäsenmaat ovat olleet parlamentaarisia demokratioita, on afrikkalaista valtiota luonnehtinut vallan keskittyminen toimeenpanevalle sektorille eli käytännössä presidentille. Lisäksi poliittisia järjestelmiä ovat luonnehtineet vertikaaliset, klientelistiset suhteet. Näiden johdosta vallan siirtäminen ylikansalliselle tasolle ei ole ollut poliittisen eliitin intressissä. SADC:n suurimpana haastenaa voikin pitää taloudellisten ja poliittisten realiteettien yhteen sovittamista. Miten syventää integraatioprosessia ja taata vapaakauppa-alueen onnistunut perustaminen kun kansallisen tason poliittiset järjestelmät eivät tue valtiosuvereniteetin siirtämistä ylikansaliselle tasolle?

SADC on viime vuosina edennyt kohtuullisen hyvin integraatioprosessissaan ja uudistuksissaan, mutta paljon on vielä tekemättä, jotta vapaakauppa-alueen toteuttaminen sujuisi ongelmitta. SADC:n sopimusjärjestelmä ja institutionaalinen rakenne poikkeavat tällä hetkellä sekä EU:n alkuaikojen että nykyisistä rakenteista. Käytännössä tämä on kuitenkin luonnollista. Integraation keskeisiä toimijoita ovat siihen osallistuvat jäsenvaltiot. Niiden väliset erot heijastuvat myös itse prosessiin ja tuottavat erilaista integraatiota eri puolilla maailmaa.

Julkaisun nimiösivu

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

© University of Helsinki 2006

Last updated 19.05.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki