Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Itämafia

Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset

Johan Bäckman

Väitöskirja, kesäkuu 2006.
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiologian laitos.

Venäjän ja Viron järjestäytynyttä rikollisuutta ja mafiaa koskevan uhkakuvapolitiikan ja rikosilmiöiden monitieteinen tutkimus perustuu 151 asiantuntijahaastatteluun, tilastoihin, asiakirjoihin, tutkimuskirjallisuuteen ja lehdistömateriaaliin. Aineiston tärkein osa koostuu järjestäytyneen rikollisuuden ongelmaan erikoistuneiden suomalaisten, virolaisten ja venäläisten poliisiviranomaisten haastatteluista sekä Suomen Tallinnan ja Pietarin edustustoissa laadituista rikollisuutta koskevista tilannekatsauksista. Haastattelut on koottu vuosina 1996-2001. Tutkimuksen tärkeimmät teoreettiset välineet ovat sosiaalisten ongelmien konstruktionistinen tutkimus ja poliittinen psykologia. Analyysissa tunnistetaan sosiaalisten ongelmien määrittelyprosesseja ja niiden taustalta kulttuurisia merkitysrakenteita sekä yhdistetään nämä rikostapausten analyysiin.

Sekä angloamerikkalaisessa että venäläisessä kulttuurisessa kehyksessä esiintyy inflatoitunut ja liioiteltu puhetapa, jonka mukaan mafia hallitsee Venäjällä kaikkea ja leviää kaikkialle. Tämä on venäläisen oikeusnihilismin, sovjetologian totalitarismiteorian ja neuvostoliittolaisen kapitalisminvastaisuuden jatkuvuuden tuottama kulttuurinen symbioosi, jonka ytimessä on perinteinen antisemitistinen paranoia. Sisilian mafian rinnastaminen Venäjään on anakronismi, sillä kontrolloimattoman väkivallan laajamittaisuudesta tai absoluuttisesta valtatyhjiöstä ei löydy Venäjältä empiiristä näyttöä. Angloamerikkalaisessa uhkakuvapolitiikassa "venäläinen mafia" esiintyi salaliittotuotteena, jota poliisi, media ja tutkimus hyödynsivät, muuttaen faktan ja fiktion rajan häilyväksi. Suomessa uhkakuvapolitiikan evoluutiossa oli kolme vaihetta: aluksi 1990-luvun alussa korostettiin suurta pakolais- ja rikollisvyöryä Venäjältä Suomeen. Toisessa vaiheessa itämafian kerrottiin soluttautuvan kaikkialle Suomen yhteiskuntaan ja hallintoon, mutta Suomi todettiin tällaiselle leviämiselle immuuniksi. Kolmannessa vaiheessa 2000-luvulla Suomen järjestäytynyt rikollisuus esitettiin ulkomailta johdetuksi. Suomessa uhkakuvapolitiikka kanavoitui erityisesti "itäprostituutioon" liittyviin moraalipaniikkeihin. Virossa uhkakuvapolitiikka korosti Venäjän viranomaisten ja poliitikkojen Viron heikentämiseksi järjestämää rikollisuutta. Venäjällä uhkakuvapolitiikka korosti rikollisen kapitalismin aiheuttamaa yhteiskunnan täydellistä kriminalisoitumista. Kaikissa maissa uhkakuvapolitiikkaan vaikutti Vamik Volkanin tarkoittama ns. suurryhmäidentiteetti, jossa Volkanin tarkoittama ns. valittu trauma tuotti poliittisen paranoian ulkoisesta ja sisäisestä vaarasta.

Suomessa sekä paritusrikollisuus, autovarkausrikollisuus että huumerikollisuus olivat laajimmillaan suomalaisten usein virolaisten tuella järjestämää toimintaa. Venäläisillä ei ollut vaikutusta vakavimpiin väkivaltarikoksiin Suomessa, vaikka Venäjällä palkkamurhat vaativat 1990-luvulla ainakin 5000 uhria. Venäjällä palkkamurhat liittyivät yhtäältä parisuhdeongelmiin, toisaalta julkisen huomion ja toivotun vaikutuksen tavoitteluun vaikuttajahenkilön murhan avulla. Suomen ja Venäjän välisissä talousrikosilmiöissä Suomen valtio ja suomalaiset yritykset saivat 1980-2000-luvuilla merkittävää hyötyä Neuvostoliiton ja Venäjän valtioihin kohdistuvilla petoksilla. Viron tilanne oli 1990-luvulla Venäjään verrattuna erittäin vaikea, mikä ilmeni Viron poliisi- ja oikeusviranomaisten lamaantumisena, poliisien ja suojeluskuntalaisten rikollisuutena, pommiräjähdyksinä, "jääkärikriisiksi" kutsuttuna kapinana suojeluskunnassa ja Itä-Virumaan "verisyksynä" eli terrorina. Viron tilanteella oli voimakas vaikutus Suomen rikollisuustilanteeseen ja suomalaisten diplomaattien turvallisuuteen. Suomen uhkakuvapolitiikan jatkumossa Venäjä ja venäläiset kuitenkin esitettiin korostuneen vaaran lähteiksi.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 10.05.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki