Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Suomalaisten yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu

Sidosryhmäviitekehys yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien näkemyksissä

Maija-Leena Uimonen

Väitöskirja, joulukuu 2006.
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntapolitiikan laitos.

Yritysten yhteiskunnallinen vastuu (corporate social responsibility, CSR) ei kiinnosta ja huolestuta ainoastaan yrityksiä vaan myös esimerkiksi Euroopan unionia, Kansainvälistä työjärjestöä (ILO), työmarkkinajärjestöjä ja monia muita.

Tässä väitöskirjassa tutkittiin sitä, millaista lainsäädännössä asetetun minimitason ylittävää vapaaehtoista sosiaalista vastuullisuutta suomalaisilta yrityksiltä voidaan odottaa. Tutkimus perustui joidenkin suomalaisten yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien haastatteluihin. Aiemmissa aihetta käsitelleissä suomalaisissa empiirisissä tutkimuksissa on analysoitu pelkästään yritysten edustajien näkemysten sidosryhmälähtöisyyttä ja eettisyyttä. Ulkoisten sidosryhmien näkemykset toivat esiin aiempaa monipuolisemman käsityksen yritysten vapaaehtoisesta sosiaalisesta vastuullisuudesta. Tämä oli tutkimuksen erityinen lisäarvo.

Tutkimuksessa arvioitiin sidosryhmälähtöisesti sitä, millaisiin lähtökohtiin ja vastuukäsityksiin perustuivat yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien näkemykset yritysten vapaaehtoisesta sosiaalisesta vastuusta. Lisäksi tutkittiin, miten heidän arvioissaan tuli esille eri osapuolten - muun muassa yritysten, kansalaisyhteiskunnan ja julkisen hallinnon - yritysten vastuullisesta toiminnasta saavuttama hyöty.

Tutkimuksessa kartoitettiin yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien motiiveja ja muita lähtökohtia yritysten vapaaehtoiselle sosiaaliselle vastuulle seuraavien osatehtäväkysymysten avulla:

1) Miten lait, yritysten vastuullisuutta koskevat ohjeistot sekä sidosryhmien mielipiteet ja vaatimukset ohjaavat ja vaikuttavat yritysten vapaaehtoiseen sosiaaliseen vastuuseen?

2) Miten yritykset voivat ottaa kannettavakseen vapaaehtoista sosiaalista vastuuta ydintehtäviensä lisäksi ja vaarantamatta kannattavuuttaan, ja miten vastuunkantoon vaikuttaa esimerkiksi kilpailun kiristyminen?

3) Millaisiin eettis-moraalisiin lähtökohtiin yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu perustuu?

4) Millaisia rooleja yrityksillä yhteiskunnan yhtenä osajärjestelmänä voi olla Suomessa ja globaaleilla markkinoilla kansalaisten hyvinvoinnin turvaajina ja edistäjinä?

Vuosina 2003 ja 2004 kartoitettiin yhdeksän vastuullisena pidetyn suuren, yhden keskisuuren ja yhden pienen edelläkävijäyrityksen edustajien näkemyksiä yritysten vapaaehtoisesta sosiaalisesta vastuusta kyselytutkimuksella ja puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Empiirinen aineisto ja aiempien tutkimusten sidosryhmälähtöiset teoriat (Takala 2000b, Vehkaperä 2003) ohjasivat tutkimuksen etenemistä koko ajan vuorovaikutteisesti (Tuomi & Sarajärvi 2002). Niiden perusteella täsmennettiin toisen vaiheen tutkimuksen tehtävät ja menetelmät sekä haastatteluteemat.

Tutkimustehtäviä kartoitettiin laadullisesti monitapaustutkimuksen strategialla. Vuosina 2004 ja 2005 haastateltiin puolistrukturoiduin teemoin yhdeksän suuren vertailuyrityksen ja ulkoisten sidosryhmien edustajaa. Ulkoiset sidosryhmät ja vertailuyritykset valittiin sillä oletuksella, että niiden edustajien näkemykset poikkeaisivat edelläkävijäyritysten edustajien näkemyksistä, mutta myös toisistaan. (Yin 2003.) Ulkoisten sidosryhmien valintaan vaikutti myös se, että ne olivat tunnettuja yhteistyöstään yritysten kanssa.

Yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien puhetta ja argumentointia yritysten vapaaehtoisesta sosiaalisesta vastuusta arvioitiin sekä tulkittiin ensisijaisesti analyyttisellä diskurssianalyysillä. Diskurssianalyysissä puheen nähdään kietoutuvan kulttuurisiin merkityksiin. (Jokinen & Juhila 1999.) Lisäksi eri näyteryhmien edustajien puhetta tyypiteltiin viitteellisesti sidosryhmädiskursseihin kolmessa osatehtävässä.

Edelläkävijäyritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien näkemykset olivat sidosryhmälähtöisempiä kuin vertailuyritysten edustajien näkemykset. Yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuullisuus kohdistui pääosin yksittäisiin, pieniin yritysten ja ulkoisten sidosryhmien yhteistyöhankkeisiin. Niitä oli edelläkävijäyrityksillä enemmän, ja edelläkävijäyritykset osallistuivat hankkeisiin aktiivisemmin kuin vertailuyritykset. Tutkimuksen merkittävä tulos oli se, että etenkään edelläkävijäyritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajat eivät pitäneet riittävänä yritysten vastavuoroisena sosiaalisena vastuullisuutena pelkästään työllistämistä ja verojen maksua. Suomalainen hyvinvointimalli haluttiin kuitenkin säilyttää, eivätkä haastatellut toivoneet merkittäviä muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön tai yhteiskunnallisiin sopimuksiin.

Tutkimuksen mukaan yritysten vapaaehtoista sosiaalista vastuuta motivoivat utilitaristiset, hyötyeettiset lähtökohdat (ks. Velasquez 2002, Lagerspetz 2004). Useampien edelläkävijäyritysten ja ulkoisten sidosryhmien kuin vertailuyritysten edustajien mukaan yritysten arvioitiin ottavan toimintatavoissaan huomioon sidosryhmälähtöisesti ei pelkästään omistajiensa ja muiden sisäisten sidosryhmiensä vaan myös ulkoisten sidosryhmiensä ja koko yhteiskunnan edut ja hyödyt. Kaikki haastateltavat ilmaisivat enemmän tai vähemmän voimakkaasti taloudellisen vastuun ohjaavan kuitenkin ensi sijassa yritysten vastuullisiakin toimia. Tällainen utilitaristinen toimintatapa nimettiin liiketoimintalähtöiseksi yritysmoraaliksi. Tässä väitöskirjassa esitetään myös uusi yritysten vapaaehtoisen sosiaalisen vastuun malli neljän osatehtävistä muodostuvan muuttujan avulla sidosryhmädiskursseittain ja niiden ominaispiirtein.

Yritysten toimintatapojen hyötyeettisiä lähtökohtia on kritisoitu sillä perusteella, että siinä tarkoituksen nähdään pyhittävän keinot. Lisäksi on pidetty mahdottomana arvioida yksiselitteisesti yritysten utilitaristisen toimintatapojen hyötyjä yksilöille ja yhteiskunnalle. Kuitenkin yritysten odotetaan edistävän omalta osaltaan yhteiskunnan ja sen jäsenten aineellista ja immateriaalista hyvinvointia globaaleilla, kansallisilla ja paikallisilla markkinoilla. Odotukset ovat niin voimakkaita, että elleivät yritykset ota huomioon myös eettisiä ja moraalisia arvoja, ne voivat kokea suuriakin taloudellisia menetyksiä. Kaikki sidosryhmät ja niistä erityisesti kuluttajat voivat myös valinnoillaan tukea ja edistää yritysten vastuullisia toimintatapoja.

Avainsanat: yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu, ulkoiset sidosryhmät, yrityskansalaisuus, eettis-moraalisuus, utilitarismi, sidosryhmädiskurssit, hyvinvointiyhteiskunta, globalisaatio

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 20.11.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki