Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Sikiöaikana päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristö ja kehitys

Anne Maarit Koponen

Väitöskirja, syyskuu 2006.
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos.

Tutkimuksessa kartoitettiin kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla tutkimusmenetelmillä sikiöaikana alkoholille (n=78) tai huumeille (n=15) altistuneiden lasten fyysistä ja sosioemotionaalista kehitystä, kasvuympäristöä ja sen merkitystä lasten kehitykselle. Tutkittavina olivat Helsingin sosiaaliviraston asiakkaina vuoden 2002 alussa olleet 0-16-vuotiaat lapset. Tiedot lapsista saatiin sosiaalityöntekijöiltä ja lasten kasvattajilta kyselylomakkeilla, lasten elämäkertatiedoista ja haastatteluilla. Analyysiä taustatekijöiden yhteydestä lasten kehitykseen oli mahdollista tehdä vain alkoholille altistuneista lapsista. Tutkimuksen taustateoriana oli kiintymyssuhdeteoria.

Alkoholille altistuneista lapsista yli puolella oli FAS-diagnoosi, neljänneksellä FAE-diagnoosi ja viidennes oli diagnosoimattomia. Suurin osa huumeille altistuneista lapsista oli altistunut joko amfetamiinille tai kannabikselle ja pieni osa heroiinille. Osa alkoholille altistuneista lapsista oli kehitysvammaisia tai heikkolahjaisia. Huumeille altistuneet lapset olivat lievemmin vammautuneita, mutta kielen, puheen, tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat olivat tyypillisiä sekä alkoholille että huumeille altistuneille lapsille.

Vain yksi lapsi oli sijoitettu heti syntymänsä jälkeen pitkäaikaiseen perhehoitoon. Biologisissa perheissä lapset olivat kokeneet hoidon laiminlyöntiä, väkivaltaisuutta, mielenterveysongelmia, rikollisuutta, työttömyyttä, ja monet vanhemmista olivat jo kuolleet. Kahta lasta oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, ja neljän lapsen epäiltiin joutuneen hyväksikäytetyksi. Lapsilla oli useita sijoituskertoja ennen pitkäaikaista huostaanottoa. Ratkaisevinta alkoholille altistuneiden lasten kehityksen kannalta oli se, miten paljon toimintakykyä haittaavia sairauksia ja vammoja sikiöaikainen alkoholialtistus oli aiheuttanut, miten varhain lapset oli sijoitettu pitkäaikaisesti pois biologisesta perheestään ja miten paljon vaikeita elämänkokemuksia heillä oli. Vaikutusta oli myös suhteella biologisiin vanhempiin sijoituksen jälkeen. Oireilevia lapsia oli yhtä lailla kaikissa diagnoosi- ja altistustyyppiluokissa. Vähiten oireilevat lapset löytyivät niiden lasten joukosta, jotka eivät olleet koskaan eläneet biologisten vanhempiensa kanssa.

Lähes kaikki alkoholille altistuneet lapset oireilivat voimakkaasti perhehoitoon tullessaan. Useimmilla lapsilla oireet ilmenivät ulospäin suuntautuvina ja pienemmällä osalla sisäänpäin suuntautuvina käytösongelmina. Silmiinpistävä piirre vaikeimmin oireilevilla lapsilla oli yleinen käyttäytymisen jäsentymättömyys. Perhehoito edisti lasten kehitystä, mutta ei poistanut ongelmia. Terapiaa ja tukea kasvatukseen oli saatu liian vähän. Pitkäaikaisen huostaanoton kynnys on Suomessa korkea, eivätkä lastensuojelulaissa määritetyt lasten oikeudet toteudu käytännössä.

Asiasanat: FASD, FAS, FAE, sikiöaikainen alkoholialtistus, sikiöaikainen huumealtistus, alkoholi, huumeet, lasten kehitys, kiintymyssuhde, varhainen vuorovaikutus

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 07.08.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki