Takaisin nimiösivulle

Helena Miettinen:

Menetetyt kodit, elämät, unelmat

Suomalaisuus paluumuuttajastatukseen oikeutettujen venäjänsuomalaisten narratiivisessa itsemäärittelyssä

Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalipsykologian laitos, 22.6.2004 (ks. väitöstiedot).

Avainsanat: Narratiivinen identiteetti, Venäjänsuomalaiset (inkerinsuomalaiset, loikkarit, amerikansuomalaiset), Diaspora, Sangvistinen narratiivi (kärsimyshistoria), Nonkommunikaatio, Sosiaaliset representaatiot

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan etnisen identiteetin rakentumista venäjänsuomalaisten elämäntarinoissa. Venäjänsuomalaisilla tarkoitetaan entisen Neuvostoliiton alueella asuneita suomalaista syntyperää olevia henkilöitä. Kun tutkimuksessa on mukana vain itsensä suomalaisiksi määritteleviä henkilöitä, heidän käsityksensä omasta entisyydestään kuvaa tämän erityisen suomalaisryhmän kokemaa suomalaisuutta. 73 kertojasta 24 on taustaltaan inkerinsuomalaista, 28 Suomesta Neuvostoliittoon laittomasti muuttanutta ns. loikkaria tai heidän jälkeläistään ja 21 on 1930-luvulla Karjalaan siirtynyttä amerikansuomalaista tai heidän jälkeläistään. 55 kertojaa asuu Suomessa ja 18 Venäjällä, mutta myös he täyttävät Suomen ulkomaalaislain mukaiset paluumuuttajalta edellytetyt kriteerit.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineistoa analysoitaessa on sovellettu narratiivista lähestymistapaa. Lähtöajatuksena on, että etninen itsemäärittely sosiaalisena identiteettinä on yksilön ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa elävä prosessi. Narratiivinen identiteetti rakentuu ihmisten kertoessa omaa elämäntarinaansa ja muovautuu tilannekohtaisesti. Eri venäjänsuomalaisten ryhmien etnisen identiteetin rakentumista on suhteutettu inkerinsuomalaisten identiteetistä vakiintuneeseen käsitykseen, jonka keskeisiä elementtejä ovat olleet: suomen kieli äidinkielenä, evankelisluterilainen uskonto, yhteinen kotimaa (Inkeri) ja (kärsimys)historia.

Tutkimus osoittaa, että jokaisen kolmen eri venäjänsuomalaisryhmän narratiivinen etninen identiteetti rakentuu pääasiassa samoista elementeistä. Etnisen identiteetin keskeisimmän ytimen muodostavat sangvistiset narratiivit: kertomukset omista tai omaisten kärsimyksistä sekä menetyksistä etnisten vainojen ja sotien seurauksena.

Merkittäviä löydös liittyy kärsimystarinoiden juonirakenteisiin. Sangvistisille narratiiveille tyypillistä on kärsimystarinan johdonmukaisuutta uhkaavien episodien karsiutuminen. Elämänkaareen suhteutettuna suhteellisen lyhyen aikaa kestänyttä jaksoa kuvataan perusteellisesti, kun taas onnellisten aikojen ja normaalielämän kuvaukset. Kokemusskaalan toisesta päästä leikkautuvat puolestaan pois vainoissa menehtyneiden omakohtaiset muistot, mistä syystä kärsimyskokemusten kovin ydin jää ulkopuolisilta pimentoon. Vaiettujen tarinoiden, nonkommunikaation, piiriin kuuluvat myös ne äärikokemukset, joille kertojat eivät löydä sanallista ilmaisua tai joista kertojat yhä vieläkin pelkäävät puhua. Edellä olevan seurauksena venäjänsuomalaisten elämästä ulkopuolisille piirtyvä kuva on kaventunut ja kärsimyshistoria saa korostuneen sijan.

Muut inkerinsuomalaisuuden perinteiset rakennuspuut eli suomi äidinkielenä, evankelisluterilaisuus ja yhteinen kotimaa ovat muuttuneet tai muuttumassa symbolisiksi etnisen identiteetin aineksiksi. Aineiston venäjänsuomalaiset ovat kielellisesti joko kaksikielisiä tai yksikielisiä venäjänkielisiä suomalaisia. Monenkertaisina maastamuuttajina ja maahanmuuttajina käsitys yhteisestä kotimaasta vaihtelee. Isänmaaksi nimetään useimmiten paikka, jossa kertoja on syntynyt tai asunut enimmän osan elämästään. Inkerinsuomalaiset eivät kuitenkaan nimeä Inkeriä isänmaakseen. Tutkimus osoittaa, että inkerinsuomalaisuus on nykyisin luonteeltaan itsensä inkeriläisiksi tuntevien ihmisten verkosto.

Lähteitä:

Andersson, B. (1991). Imagined communities. London: Verso.

Breakwell G.M & Lyons, E. (toim.): Changing European Identities; social psychological analyses of social change, 13 - 30. Oxford: Butterworth-Heinemann, Linacre House.

Doise, W. (1998) Social Representations in personal identity. In Worchel et al. (toim.). Social identity. International perspectives. London: Sage.

Josselson, R.& Lieblich, A. (1999). (toim.). Making Meaning of Narratives in Narrative Study of Lives. California. London, New Delhi: Sage.

Tajfel, H. (1981). Human groups and social categories. Cambridge University Press


Takaisin nimiösivulle