Helsingin yliopisto, Helsinki 2006
Viestintää valtuustossa
Valtuutettujen viestintätyyli ja käsitys Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksien viestinnästä
Hilkka Kallio
Väitöskirja, lokakuu 2006.
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, viestinnän laitos.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista on viestintä kunnanvaltuuston kokouksissa. Valtuutettujen puheenvuorojen käyttöä tutkittiin havainnoimalla heidän viestintätyyliään. Valtuutettujen käsitystä valtuuston kokouksien viestinnästä tutkittiin koettuna viestintäilmastona. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli kehittää viestintätyylin tutkimusmenetelmää. Tutkimus on luonteeltaan pitkittäinen tapaustutkimus.
Teoreettisena viitekehyksenä toimivat yksilötasolla puheviestinnän ja yhteisötasolla organisaatioviestinnän tutkimukset. Valitun tutkimuskohteen vuoksi politiikan tutkimus ja viestintäkonteksti muodostivat tutkimuksen viitekehystä. Verbaaliset, nonverbaaliset ja paraverbaaliset piirteet muodostavat viestintätyyliä. Koettu viestintäilmasto on dynaaminen luonteeltaan ja se koostuu piirteistä.
Tutkimusaineisto koottiin Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksissa vuosina 1993 - 1996. Viestintätyyliä tutkittiin valtuuston varsinaisten jäsenten (N = 95) kokouspuheenvuoroista (N = 1271). Koettua viestintäilmastoa tutkittiin kyselylomakkeella, joka muokattiin Wiion OCD2-lomakkeesta. Kysely toteutettiin kaksi kertaa. Palautettuja lomakkeita saatiin ensimmäisellä kerralla 58 (68 %) ja toisella kerralla 49 (58 %).
Analysointimenetelmänä käytettiin viestintätyylissä luokittelua ja ristiintaulukointeja. Ensimmäisen vuoden osa-aineiston perusteella määritettiin viisi viestintätyyliluokkaa. Viestintätyyliä tarkasteltiin sukupuolen, valtuustossa oloajan ja puolueryhmien osaryhmissä. Koetun viestintäilmaston tuloksia analysoitiin keskilukuina ja prosenttiosuuksina. Vertaamalla kahden eri mittauskerran tuloksia saatiin selville, miten koettu viestintäilmasto muuttuu valtuustokauden aikana.
Tutkimustulokseksi saatiin, että kuntapoliitikot voitiin sijoittaa kaikkiin viiteen viestintätyyliluokkaan jokaisena neljänä valtuustokauden vuotena. Tyyliluokkien koot vaihtelivat vain vähän eri vuosina. Suhteellisen pysyvä viestintätyyli on yksilölle ominaisempaa kuin sen muuttaminen valtuustokauden aikana. Sukupuoli ei selitä yksilön viestintätyyliä. Sen sijaan valtuustossa oloaika ja jossain määrin puolueryhmä ovat yhteydessä tiettyyn viestintätyyliin. Tyylimuutokset keskittyvät viestintäaktiivisuuden vaihteluun siten, että aktiivisuus on suurinta valtuustokauden alussa ja lopussa. Tutkimusta varten kehitetty viestintätyylin tutkimusmenetelmä osoittautui toimivaksi, joskin työlääksi.
Koettu viestintäilmasto on Helsingin kaupunginvaltuustossa hyvä. Naisten ja miesten tyytyväisyys valtuuston viestintään on erilaista, sillä naisten käsitys muuttuu huomattavasti positiivisemmaksi valtuustokauden lopulla. Tyytyväisyys valtuuston viestintään on ominaista Kokoomuksen ja SDP:n valtuutetuille ja tyytymättömyys Vihreiden valtuutetuille. Pitkä valtuustokokemus lisää tyytyväisyyttä valtuuston viestintään. Viestintätyylin ja koetun viestintäilmaston yhteys voidaan osoittaa vain muutaman tyyliluokan kohdalla.
Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että yksilön viestintätyyli samassa viestintäkontekstissa on suhteellisen pysyvä myös pitkällä aikavälillä.
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
© Helsingin yliopisto 2006
Viimeksi päivitetty 20.09.2006