Helsingin yliopisto

 

Helsingin yliopiston verkkojulkaisut

Helsingin yliopisto, Helsinki 2006

Eläytymisestä omiin tarinoihin

Televisiosarja katsojien keskustelussa

Hanna Rajalahti

Väitöskirja, joulukuu 2006.
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, viestinnän laitos.

Tutkimus analysoi katsojien keskusteluja televisiosarjasta kulttuurisena ja sosiaalisena toimintana. Tutkimuksen kohteena ovat tv-katsojien keskustelut ja erityisesti se, miten katsojat keskustelussaan merkityksellistävät televisiosarjoja. Tutkimus liittyy vastaanottotutkimuksen traditioon, joka tarkastelee tv-ohjelman vastaanottoa katsojan aktiivisena toimintana. Tutkimuksen lähtökohdat ovat myös feministisen tutkimuksen tavassa tarkastella sukupuolta yhteiskunnallisena konstruktiona.

Merkityksenanto kulttuurisesti jaettuna toimintana ei ole yleensä noussut esille vastaanottotutkimuksissa. Vastaanottotutkimukset ovat yleensä tutkineet television katselua koti- ja perhelähtöisesti. Tutkimukset ovat pyrkineet selvittämään, minkälaisia merkityksiä katsojat antavat ohjelmille, mikä haastatteluaineistossa typistyy usein lausumiin siitä, mistä katsoja pitää ja mistä ei.

Tässä tutkimuksessa katsojien merkityksenantoa tarkastellaan keskustelujen välityksellä: mistä ja miten katsojat puhuvat, kun lähtökohtana on tv-sarja? Tutkimuksessa näitä keskusteluja analysoidaan keskustelunanalyysin keinoin. Keskustelunanalyysi tutkii keskusteluja jäsentyneenä ja järjestäytyneenä toimintana. Keskustelunanalyysin tavoitteena on selvittää muun muassa se, miten ihmiset tulevat puhumalla toimeen, miten he luovat yhteisymmärrystä, tilanteita ja identiteettejä.

Tutkimuksen aineistona ovat neljän naisen keskustelut. Naiset katsoivat yhdessä jakson amerikkalaisesta tilannekomediasta Tyttökullat ja kotimaisesta perhesarjasta Ruusun aika. Katselun jälkeen naisilla oli mahdollisuus keskustella keskenään ilman tutkijan etukäteen tarjoamia kysymyksiä tai agendaa. Tavoitteena oli tallentaa mahdollisimman aitoa keskustelua tv-sarjasta.

Analyysissa nousee esille kolme teemaa. Ohjelmaan orientoituessaan katsojat neuvottelevat sosiokulttuurisista kehyksistä, joiden puitteissa tv-sarja on ymmärrettävissä ja siitä puhuminen on järkevää. Keskustelussa henkilöhahmoista esille nousi katsojien eläytyminen henkilöhahmojen yhteisöön. Kolmas teema liitti tv-sarjan laajempaan sosiokulttuuriseen kehykseen: keskustelu lähtee tv-sarjasta, mutta katsojat jatkavat tai siirtävät tv-sarjan tapahtumia oman elämänsä todellisiksi tai kuvitelluiksi tarinoiksi.

Keskustelu ei etene yhdestä teemasta toiseen, vaan liikkuu jatkuvasti näiden välillä, joten vastaanotto näyttäytyy ikään kuin liikkeelläolona. Orientoituessaan katsoja liikkuu kohti tv-sarjaa, henkilöhahmoista puhuessaan hän liikkuu sarjamaailmassa, omat tarinat liikuttavat katsojaa puolestaan sarjasta kohti omaa elämää.

Keskustelussa erottuu myös jako sukupuolisuutta konstruoivissa puhetavoissa. Kun katsojat puhuvat äitiydestä he omaksuvat vakavan ja moraalisen puhetavan. Kun he puhuvat naisten ja miesten seksuaalisuhteesta he omaksuvat vitsailevan, karnevalistisen puhetavan. Tällaisista sukupuoli-konstruoinneista on esimerkkejä myös suomalaista sukupuolikulttuuria tarkastelleista tutkimuksista. Äitiyteen liittyy Suomessa sivistyksen vastuu, miessuhteisiin liittyy puolestaan jotakin arvaamatonta ja hallitsematonta, josta on vaikea puhua.

Julkaisun nimiösivu

Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

© Helsingin yliopisto 2006

Viimeksi päivitetty 14.11.2006

Yhteystiedot, Contact information E-thesis Helsingin yliopisto, University of Helsinki