Takaisin nimiösivulle | E-thesiksen pääsivu

9. VALTAKUNNALLINEN TAKSVÄRKKITOIMIKUNTA –74

9.1 Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa!

Syyskuun 11. päivänä 1973 oikeisto kaappasi vallan Chilessä ja presidentti Salvador Allende sai surmansa kaappauksen yhteydessä. Suomi sai ensimmäiset poliittiset pakolaisensa. Maailmantapahtumien polttopiste siirtyi Kaukoidästä Etelä-Amerikkaan. Chilen tapahtumat saivat Suomessa suuren huomion, eikä yksinomaan vasemmiston keskuudessa. Kirkko esiintyi alusta alkaen vallankaappausta vastaan. Myös kokoomusnuoret tuomitsivat useissa yhteyksissä Pinochetin Chilen ja hyväksyivät Suomen ja Neuvostoliiton nuorison VI ystävyysleirin osanottajien yhteisen kommunikean, jossa tuomittiin "Chilessä vapauden ja demokratian maahan polkenut fasismi".[1] Suomen muuttunut politiikka, so. aktiivisuus ottaa kantaa sitoutumattomien maiden muassa kansainvälisiin kysymyksiin tuli esiin siinä, että Suomesta tuli syksyllä 1973 hallituksen myötävaikutuksella kansainvälisen Chile-solidaarisuusliikkeen keskus.[2] Chile ehti nousta esille jo lokakuussa 1973 rauhanviikon aikana, jolloin kouluissa vietettiin kouluhallituksen tukemana Maailman rauhanneuvoston suosituksesta 11.10.1973 solidaarisuuspäivää Allenden muistoksi. Joissakin kouluissa rehtorit kielsivät Chilen tilanteesta kertovien lentolehtisten jakelun.[3]

Teiniliiton hallitus päätti maaliskuussa esittää Jyväskylän liittokokoukselle 14.-15.4.1974 taksvärkin toimeenpanemista seuraavana syksynä Chilen kansan hyväksi.[4] Liittokokous teki päätöksen hallituksen esityksen mukaisesti ja perusteli taksvärkkiä: "Chilessä on laillinen hallitus väkivaltaisesti kumottu, presidentti murhattu, ihmisoikeudet poljettu maahan, ihmisiä on suljettu keskitysleireille, joissa heitä on kidutettu ja teloitettu. …Fasismin pystyttäminen Chileen on jälleen osoitus siitä, kuinka kansainvälinen ja erityisesti USA:n imperialismi on rauhan ja edistyksen pahin vihollinen." [5]

Jyväskylän liittokokousta edelsivät 12.-13.4. ensimmäiset koululaisten kevätfestivaalit samassa kaupungissa. Festivaalien järjestäjinä toimivat teiniliiton lisäksi AKL, FSS ja Iltaopiskelijain liitto. Festivaaleille osallistui yli 2 000 koululaista. Teinilehti kirjoitti päätöskonsertista: "…kolmetuhatta nuorta ihmistä, kolmetuhatta kohotettua nyrkkiä, kolmetuhatta kertaa EL PUEBLO UNIDO JAMAS SERA VENCIDO! (yhtenäistä kansaa ei voi voittaa). Sitä innostunutta tunnelmaa ja kansainvälisen solidaarisuuden henkeä, joka täytti Kuplahallin festivaalien päätteeksi järjestetyssä konsertissa, ei kuvailla paperilla ja painomusteella. Sen tuntevat ne, jotka olivat mukana koululaisten ensimmäisessä kevätfestivaalissa, ne jotka työskentelevät rauhan ja kansojen välisen solidaarisuuden puolesta kouluissa, kaupungeissa, kehitysalueiden syrjäkylisssä. Kaikkialla ja kaikkina aikoina." [6]

Liittokokouksen valitseman uuden hallituksen puheenjohtajaksi tuli Matti Viialainen kommunistien ja keskustan äänin. Keskusta sai tuesta palkkioksi pääsihteerin toimen. Varapuheenjohtajaksi valittiin sosiaalidemokraatti Dave Seligson. Kommunisteilla oli kokousedustajia noin 120, kokoomuksella vajaa sata, sosiaalidemokraateilla reilu 40 ja keskustanuorilla vajaat 60.[7]

9.2 Ammattiyhdistysväki mukaan Chile-keräykseen

Taksvärkkitoimikunnasta tuli olennaisesti erilainen kuin aikaisemmista. Mukana oli kaikkien koululaisjärjestöjen lisäksi laaja joukko työväenliikkeen yhdistyksiä. Koululaisjärjestöistä olivat mukana teiniliiton ohella FSS, AKL, Iltaopiskelijain liitto, SKOL, STOL ja SYL; ammattiyhdistyksistä SAK:n ja TVK:n nuorisotoimikunnat, muista järjestöistä Suomen Rauhanpuolustajat, Sadankomitea, TUL ja tietenkin Suomi-Chile-Seura. Taksvärkkitoimikunta sai toimiston uudelta ylioppilastalolta. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Matti Viialainen, varapuheenjohtajiksi Lauri Ihalainen ja Markku Jääskeläinen sekä Sirpa Utriainen sihteeriksi, Juha Knuuttila keräyspäälliköksi ja Juha Keltti sekä Kari Sipilä keräyssihteereiksi. Presidentti Urho Kekkonen lupautui keräyksen suojelijaksi.[8]

Joukon kokoaminen ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista. Vähemmistökommunistit olivat pyrkineet omimaan Chile-liikkeen heti syyskuun kaappauksen jälkeen. Sosiaalidemokraatit ja enemmistökommunistit olivat perustaneet Chile-seuran juuri ennen vallankaappausta. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Erkki Tuomioja.[9] Vähemmistökommunistit valitsivat Rauhanpuolustajien kanssa perustamansa Suomi-Chile-Seuran puheenjohtajaksi Eino S. Revon. Tämä veti mukaansa myös keskiryhmien edustajia. Seurojen yhdistymisneuvottelut ajoivat karille ja Tuomiojan seura muutti nimensä Allende-seuraksi. Taistolaisilla oli lujat asemat omassa seurassaan ja he varjelivat mustasukkaisesti kaikkea Chile-apua, jotta se kulkisi seuran kautta.[10]

Helsingin Sanomat kertoi elokuussa 1974 Chile-solidaarisuuden sisäisistä ongelmista myös taksvärkkityössä. Artikkelissa Sopu palasi Chilen taksvärkkityöhön selvitettiin, että koko taksvärkkihankkeen onnistumista uhanneet kiistat olivat lopulta kiteytyneet kiistaan keräyksen työvaliokunnan ja alueellisen organisaation järjestämisestä. Työvaliokunnan tehtävänä oli huolehtia perustetun toimiston kanssa keräyksen käytännön järjestelyistä. Työvaliokunnan paikoista neljä annettiin sosiaalidemokraateille, neljä kommunisteille, kaksi keskustapuolueelle ja yksi ruotsalaisille sekä yksi SYL:lle. Kolme kommunistien paikoista kuului vähemmistöläisille, yksi enemmistöläisille." [11] Vasta kun poliittiset kaupat oli tehty, toimikunta saattoi ryhtyä työhön.

Taksvärkillä oli kaksi päämuotoa. Koululaisten tarkoituksena oli tehdä päivän työ, työläisten ja toimihenkilöiden luovuttaa tunnin palkka. Taksvärkin päätunnus oli Tue Chilen kansaa – solidaarisuus auttaa voittoon! Rahojen hankkimiseen liittyi myös poliittisen solidaarisuuden osoittaminen. Työpaikoilla, kouluissa ja oppilaitoksissa piti panna kiertämään erillisiä vetoomuslistoja, joihin kerättiin allekirjoituksia. Taksvärkin poliittinen vetoomus oli perusteltu taistolaisella retoriikalla: "Chilen sisäistä taantumusta tuki alusta pitäen ulkomainen suurpääoma, joka ei halunnut menettää mahdollisuuksiaan kerätä jatkuvasti ylisuuria voittoja Chilen kansan kustannuksella. On todistettu USA:n tiedustelupalvelun CIA:n osallistuneen kaappauksen toteuttamiseen. …Sotilasjuntta pystytti verisen diktatuurin. Tämän päivän Chilen keskitysleirit, tieteelliset kidutusmenetelmät ja kirjaroviot tuovat mieleen Hitlerin fasismin." Varsinainen vetoomus kuului seuraavasti:[12]

Me Chilen kansan ystävät vaadimme:

9.3 Mosambik-avusta omaan apuun

Iltapäivälehti Iltaset paljasti elokuussa 1974 epäselvyyksiä teiniliiton taloudenpidossa. Teiniliiton Afrikan avusta tuli oma apu, julisti lehti. Artikkelin mukaan Teiniliiton tilintarkastajat olivat nostaneet melkoisen metelin taksvärkkirahojen käytöstä omiin kuluihin. Nyt teiniliiton tarkoituksena oli maksaa rahat takaisin muhkeasta valtionavusta. Iltaset tiesi, että Mosambik-instituutissa ei tiedetty odottaa lisää rahaa ja siksi joku teiniliitosta oli matkustamassa Tansaniaan selvittämään asiaa. Teiniliiton nykyinen puheenjohtaja Matti Viialainen myöntää keräysvaroja olevan vielä Suomessa, jatkoi lehti. Iltaset arvosteli myös teiniliiton asettaman Chile-taksvärkin tulostavoitteen ja keräyskulujen suhdetta: miljoonan markan tulot kahdensadan tuhannen markan kuluilla. Iltasetin mukaan Teinilähetyksen taksvärkki tuotti yli 800 000 markkaa menojen ollessa vain 50 000 markkaa. Miksi Chile-taksvärkin kulut ovat näin suuret, ihmetteli lehti.[13] Mm. Aamulehti yhtyi ihmettelijöiden kuoroon pääkirjoituksessaan ja artikkelissa Omaan pussiin. Aamulehden mukaan Chile-taksvärkin yllä on vahva varjo. Eikä lehden mukaan "meidän velvollisuutenamme ole missään tapauksessa auttaa eteläamerikkalaista kommunismia". Aamulehden mukaan teiniliiton taksvärkin yhteydessä jakamat tiedot Chilen tapahtumista olivat "epäilyttävää poliittista informaatiota".[14]

Teiniliitto oikaisi "Iltasten vääristelyä" kaksi päivää myöhemmin Tiedonantajassa[15] ja uudestaan syksyn ensimmäisen Teinilehden artikkelissa Äärioikeiston Chile-solidaarisuutta: ei penniäkään Chilen kansalle.[16] Teiniliiton selitys ontui: "Poliittisen ja sotilaallisen tilanteen kiristyessä Portugalin siirtomaissa on rahojen ja materiaalin toimittaminen käynyt hankalaksi. Siksi ei Mosambik-instituutti ole osoittanut kohdetta loppurahoille. Keräyksen tuotosta on edelleen 255.212,74 mk Suomessa odottamassa tulevien materiaalitoimitusten lähettämistä…" Teiniliiton Mosambik-velkaan ja sen hoitoon palataan seuraavassa luvussa.

9.4 Porvarit jälleen vastahangassa

Mosambik-sotkujen kaivaminen oli vain osa tämänkertaista oikeiston kampanjointia taksvärkkiä vastaan. Kouluissa levitettiin keräystä vastustavia lentolehtisiä, joissa haluttiin "panna tiukka sulku Chile hysterialle – chileläisten ammattivallankumouksellisille ei ole syytä uhrata penniäkään". Töryn levittäminen oli Teinilehden mielestä osoitus siitä, että suomalainen äärioikeisto hyväksyy Chilen fasistisen sotilasjuntan eikä siten eroa Chilen fasisteista millään lailla.[17] Eri lehtien haastatteluissa, mielipidekirjoituksissa ja artikkeleissa vastustus tuli selvästi esiin. Porvoon yhteislyseon rehtori Erkki Niemisen mielestä myös kotimaasta olisi löytynyt avuntarvitsijoita esim. sotainvalidien joukosta. Saman koulun teinikunnan puheenjohtaja Pekka Jaatinen jätti taksvärkin väliin. "Osallistun vasta [sota]invalidien keräykseen, mutta en tähän." [18] Dan Hohenthal vaati Uudessa Suomessa kaikkia harkitsemaan osallistuako keräykseen, koska taksvärkin järjestäjät eivät olleet valmiita tuomitsemaan muualla tapahtuvaa terroria. Äärivasemmisto oli tehnyt Chilestä keppihevosen, jolla kirjoittajan mielestä pyrittiin nuorisoa radikalisoimaan.[19] Samaa pohti Asko Jokiranta Karjalaisessa. Hän kysyi, kuinka on mahdollista, että puolueettomassa maassa kouluhallitus suositteli lämpimin sanoin keräystä. Myös Allenden tyttären kautta tapahtuva rahojen siirto sai tuomion. Parempi olisi ollut esim. YK:n avustusjärjestön kautta tapahtuva lahjoitus. Lopuksi kirjoittaja paheksui vielä sitä, että oppilaat ostavat itselleen vapaapäivän koulusta.[20]

Teiniliitto puolustautui vasemmistolaisessa mediassa. Eräiltä tahoilta olemme joutuneet monenlaisten provokaatioiden uhriksi, valitti teiniliiton ja keräystoimikunnan puheenjohtaja Matti Viialainen. Taksvärkin toteuttamiselta on koitettu kaataa jalat alta parjauskirjoituksilla edellisen taksvärkin rahojen tilittämisestä Mosambik-instituutille. Viimeiset markat lähtivät syyskuussa, väitti Viialainen totuudesta poiketen. Chileen rahat kuljetetaan maanalaista tietä Beatrice Allenden kautta, jatkoi puheenjohtaja.[21] Tiedonantaja puolestaan kertoi Matti Viialaisen suulla, että Taksvärkki –74 ansaitsee paikkansa suomalaisen ja koko kansainvälisen solidaarisuusliikkeen historiassa.[22] Helsingin Sanomat otsikoi kymmenien tuhansien nuorten työskennelleen Chilen kansan hyväksi. Lehti kertoi rehtorien vaikeuttaneen keräystoimintaa vastoin kouluhallituksen ohjeita. Lahden yhteiskoulun rehtori oli vaatinut äänestystä osanotosta luokittain, ja yhdenkin oppilaan vastustus oli estänyt koko luokan osallistumisen. Leppävaaran yhteiskoulun rehtori oli puhunut keskusradion kautta keräystä vastaan ja Apollon yhteiskoulussa oli kielletty asiaan liittyvien lentolehtisten jako. Keräyssihteeri Juha Keltin mielestä kouluviranomaisten olisi ollut syytä tutkia tapaukset.[23]

Teinilehden lukijoilta-palstalla oli useita valituksia kokoomusnuorten jarrutuksesta. Nämä olivat yksinkertaisesti valinneet itsensä kokoomusjohtoisessa koulussa takvärkkitoimikuntaan ja kieltäytyneet sen jälkeen tekemästä mitään asian eteen. Teinilehti vihoitteli keräyksen jälkeen myös Mainostelevisiolle, jolta taksvärkkitoimikunta oli pyytänyt ilmaista mainosaikaa. Mainos-TV kieltäytyi ja esitti perustelukseen keräykseen liittyvät liian voimakkaat poliittiset mielipiteet. Teinilehteä harmitti asia erityisesti siksi, että Teinilähetys oli tammikuussa saanut omaan keräykseensä ilmaista mainosaikaa.[24]

9.5 Viimeinen vanha vai ensimmäinen uusi?

Keräyspäivä oli 11. lokakuuta, keskellä toistamiseen vietettyä rauhanviikkoa, ja edellisen kerran tapaan teinit keräsivät jäseniä myös Rauhanpuolustajiin. Chilen sotilasvallankaappauksen tuomitsevaan adressiin saatiin kerätyksi 100 000 nimeä, puolet vähemmän kuin edellissyksyn Vietnam-viestiin.[25] Chileläiset puhujat ja esiintyjät olivat menestys kouluissa. Teinilehti seurasi Camillo Escalonan, teiniliiton chileläisen veljesjärjestön La Fesesin puheenjohtajan puhematkaa Kuopiossa. Kouluvierailujen lisäksi Escalona vieraili kahdessa tehdaslaitoksessa. Chilessä ammattiyhdistystoiminta on kielletty, hän muistutti suomalaisia.[26] Taksvärkkitapahtuman kuvaaminen filmille oli uutta. 30 minuutin mittaisen kuudentoista millimetrin värielokuvan Taksvärkki –74 tekijöitä olivat Bo-Eric Mannerström, Claes Olsson ja Sakari Rimminen. Elokuva sisälsi presidentti Kekkosen haastattelun. Taksvärkkitoimikunta teki UM:lle 20 000 markan hakemuksen elokuvan tuottamista varten, mutta ei onnistunut saamaan tukea.[27]

Chile-keräys onnistui kokonaisuudessaan kohtuullisen hyvin. Rauhanviikon eri toimintamuotoihin otti osaa yli 300 000 ihmistä, kertoi Teinilehti. Viikon huipennuksena olleen keräyksen tuotto oli yli 1 600 000 mk. Taksvärkkikeräyksen tavoitteena oli ollut 800 000 mk, kun koko keräyksen tavoite oli ollut 1 500 000 mk.[28] Koululaisten taksvärkin tuoton osuus keräyskulujen jälkeen lienee ollut tavoitteen mukainen noin 800 000 mk. Koko keräystuotto jaettiin kolmeen osaan: ensimmäinen kolmannes käytettiin poliittisten vankien vapauttamiseksi, toinen heidän perheidensä avustamiseen ja kolmas osa juntan murhaamien isänmaanystävien leskien ja orpojen auttamiseen. Vastustajien mielestä rahojen toimittaminen tehtiin epäilyttävällä tavalla: ne kanavoitiin surmatun presidentin tyttären Beatrice Allenden järjestämiä maanalaisia teitä pitkin. Taksvärkin tuotto luovutettiin 31. tammikuuta 1975 sitä noutamaan tulleelle chileläiselle valtuuskunnalle, jota Beatrice Allende johti.[29]

Keräystulosta luovutettaessa mainostettiin, että kyseessä oli kaikkien aikojen tuottoisin ja laajapohjaisin solidaarisuuskeräys. Teiniliitto oli jo Peru-keräyksen yhteydessä yrittänyt saada ammattiyhdistystä mukaan. Ammattiyhdistysliikkeen mukaantulo oli Chile-keräyksen onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeätä. Vuonna 1969 tapahtunut ammattiyhdistysliikkeen eheytyminen SAK:n ympärille oli tässä suureksi hyödyksi. Ay-liikkeen poliittinen johto oli useimmiten sosiaalidemokraateilla, mutta järjestössä toimivat myös kommunistien enemmistö- ja vähemmistösiivet. Yhteistyön edellytyksistä jouduttiin toki sopimaan pitkienkin keskustelujen kautta, sen osoitti myös Chile-keräys, mutta ay-liike oli vähemmistökommunistien johtamalle teiniliitolle paras mahdollinen yhteistyökumppani. Malli tulevaisuutta varten oli luotu. Vain kirkko puuttui, vaikkei sitä teiniliitossa tiedetty, eikä etenkään haluttu ajatella.



[1] Vares (1999), s. 207.

[2] Haataja, Lauri; Hentilä, Seppo; Kalela, Jorma; Turtola, Jussi (toimituskunta): Suomen työväenliikkeen historia. 3. painos. Jyväskylä 1978, s. 405.

[3] Teinilehti 10/1973.

[4] KA STL I Cb9, pöytäkirja STL:n hallituksen kokouksesta 13.3.1974.

[5] KA STL I Ca13, Liittokokous 14.-15.4.1974.

[6] Teinilehti 6/1974

[7] Viialainen, Matti: Siitä puhe, mistä puute. Teoksessa Minne nyt, vasemmisto? Aimo Kairamo ja Yrjö Rautio (toim.). Jyväskylä 1994, s. 114.

[8] KA STL II mappi 19, –74 Chile-taksvärkki. 

[9] Hallman (1986), s. 111.

[10] Tuomioja (1993), s. 138-140. Tuomiojan Allende-seuran toiminta loppui muutamaa vuotta myöhemmin.

[11] KA STL II 6, Lehtileikkeitä Taksvärkkitoimikunta – 1974 ja Helsingin Sanomat 14.8.1974.

[12] KA STL II mappi 19, – 74 Chile.

[13] Iltaset 12.8.1974.

[14] Aamulehti 15.8.1974.

[15] Tiedonantaja 14.8.1974.

[16] Teinilehti 7/1974.

[17] Teinilehti 7/1974.

[18] Uusimaa 12.10.1974.

[19] Uusi Suomi 11.10.1974.

[20] KA STL II 6 Lehtileikkeitä Taksvärkkitoimikunta – 1974; Karjalainen 9.10.1974.

[21] KA STL II 6 Lehtileikkeitä Taksvärkkitoimikunta – 1974; Savon Sanomat 11.10.1974.

[22] KA STL II 6 Lehtileikkeitä Taksvärkkitoimikunta – 1974; Tiedonantaja 15.10.1974.

[23] KA STL II 6 Lehtileikkeitä Taksvärkkitoimikunta – 1974; Helsingin Sanomat 12.10.1974.

[24] Teinilehti 10-11/1974.

[25] Rauhan puolesta 3/1999.

[26] Teinilehti 10-11/1974.

[27] Taksvärkkitoimikunta -74/Suomen Teiniliitto r.y.; kehitysyhteistyötä koskevan tiedotustoiminnan tukeminen. D 52/327 Keh-72, 12R/S10 UA.

[28] Teinilehti 10-11/1974 ja 1/1975.

[29] Teinilehti 1/1975.


Takaisin nimiösivulle | E-thesiksen pääsivu