Browsing by Subject "Aging"

Aging is the progressive accumulation of cellular dysfunction, stress and inflammation. The mitochondrial network plays a central role in the maintenance of cellular homeostasis, with a growing body of evidence assigning dysfunctional regulation of this network as cause or effect of age-related diseases including metabolic disorders, neuropathies, various forms of cancer and neurodegenerative diseases. Neuronal sensitivity to changes in energy supply and metabolic homeostasis make neurons especially susceptible to alterations in the mitochondrial network. Mitophagy, a specified form of autophagy, is the selective degradation and quality control mechanism of mitochondria by engulfment and fusion with acidic endolysosomal compartments of the cell. Mitophagy has been extensively characterised in cultured cells and short-lived model organisms. However, our understanding of physiological mitophagy during mammalian aging is unknown. This study utilizes mito-QC mitophagy reporter mice that enable in vivo detection and monitoring of mitochondrial turnover due to the distinct physicochemical properties of the tandem GFP-mCherry reporter. Using cohort groups of young and aged reporter mice, age-dependent alterations of mitophagy were quantified in the cerebellum and the outer nuclear layer (ONL) of the retina. Specific autophagy and mitophagy markers were used to assess the longitudinal alterations in the mitophagic landscape. Images of fixed brain tissue sections were attained by high-speed spinning disc confocal microscopy for the quantitative and histological analysis. This study characterises the longitudinal alterations of mitophagy in distinct regions of the central nervous system (CNS) of mitophagy reporter mice, demonstrating tissue-specific alterations in mitochondrial turnover throughout physiological time. Åldrande kan definieras som den successiva ackumuleringen av cellulär dysfunktion, stress och inflammation. I upprätthållandet av cellens funktioner och homeostas har det mitokondriella nätverket en central roll. Omfattande forskning visar att åldersrelaterade sjukdomar såsom neuropati, ämnesomsättningssjukdomar, olika cancerformer samt neurodegenerativa sjukdomar föranleds av mitokondriell dysfunktion. Neuroner är beroende av oavbruten energitillförsel och upprätthållen metabolisk homeostas, vilket gör dem speciellt mottagliga för förändringar i det mitokondriella nätverket. Mitofagi är en selektiv form av autofagi som degenererar och kvalitetskontrollerar mitokondrier genom att leverera dem till lysosomer där de bryts ned av hydrolytiska enzymer. Den aktuella kunskapen inom regleringen av och mekanismerna bakom mitofagi baserar sig på gedigen forskning av kortlivade organismer och cellkulturer. Däremot är vår kunskap inom åldrandets inverkan på mitofagi i däggdjur begränsad. I denna studie används musmodellen mito-QC vars rapportörgen består av ett binärt GFP-mCherry-komplex som besitter olika fysikaliska och kemikaliska egenskaper, vilket möjliggör upptäckt och analys av mitofagi in vivo. En kvantitativ jämförelse av mitofagi i unga och åldrande möss genomfördes i vävnadssnitt av cerebellum och av det yttre nukleära lagret av retinan. Specifika autofagi- och mitofagimarkörer användes för att utvärdera de longitudinella förändringarna i mitokondriell degenerering. Bilder för kvantitativ och histologisk analys erhölls med höghastighets spinning-disk-konfokalmikroskop. Denna forskning karaktäriserar de longitudinella förändringarna av mitofagi i definierade regioner av det centrala nervsystemet i musmodellen mito-QC och presenterar vävnadsspecifika förändringar i degenereringen av mitokondrier under åldrandets framskridande.

Yhteiskunnassa näkemykset ikääntyneistä ja ikääntymisestä vaihtelevat ajasta riippuen. Viime aikana ikääntyneisiin liittyvä julkisuuskuva on liittynyt huoltosuhteeseen, hoitajapulaan ja ikääntyneiden heikkoon toimintakykyyn. Tämän näkemyksen rinnalle on tullut vahvasti ajatus aktiivisesta ja onnistuneesta ikääntymisestä, jolla ikääntymiseen liittyviä negatiivisia stereotypioita on pyritty yhteiskunnassamme heikentämään. Lähestymme ikääntymistä mistä tulokulmasta tahansa, vaikuttaa se siihen kuinka ikääntyneet itse itsensä näkevät. Ikääntymisen julkisuuskuvaa on käsitelty aikaisemmissa tutkimuksessa, mutta lähtökohtana ovat olleet pääsääntöisesti mediatekstit. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää millainen kuva ikääntyneistä luodaan visuaalisten kuvien kautta. Tutkimuskysymykseni on: Millainen kuva ikääntyneistä muodostuu Instagram-kuvien perusteella. Aineisto koostui 316 Instagram-kuvasta, jotka kerättiin Instagram-tileiltä. Jokaisessa aineistoon valitussa kuvassa esiintyi tulkintani mukaan ikääntynyt henkilö. Aineisto analysoitiin Erving Goffmanin luoman kehysanalyysin avulla, jossa on hyödynnetty Eeva Luhtakallion sovellusta visuaalisesta kehysanalyysistä. Löysin kahdeksan erilaista kehystä, jotka kuvaavat ikääntyneistä esitettyjä kuvia; aktiivisuuden, oppimisen, hoivan, menestyksen, merkityksellisyyden, tunteiden, yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden kehykset. Ikääntyneistä voi siis kuvien avulla luoda heterogeenisen kuvan. Tärkeä tutkimuksen huomio oli, että näille kaikille kehyksille yhtenäinen piirre oli se, että ne kuvaavat ”onnistunutta ikääntymistä” monipuolisesti. Sen sijaan toimintakyvyltään hauraampia ikääntyneitä ei aineiston kuvissa näkynyt. Tässä tutkielmassa aktiivisuuden ja oppimisen kehykset olivat eniten edustettuina. Puolestaan menestyksen ja hoivan kehykseen sisältyviä kuvia löytyi aineistosta vähiten. Ikääntyneistä muodostuva kuva kaipaa edelleen ikääntyneiden kuvaston monipuolistumista. Vaikka tuloksista on selvästi nähtävissä se, että ikääntymistä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta, on esimerkiksi vähemmistöt ja vanhimmat vanhat kuvissa harvoin edustettuina. Koenkin, että sosiaaliseen mediaan kaivataan ikääntyneiden kohdalla entistä enemmän sosiaalityön ja ikääntyneiden omaa näkökulmaa, joka voi tarjota tätä hetkeä rikkaamman ja todentuntuisemman lähestymistavan ikääntymiseen. Toisaalta on tärkeä vaalia voimavaralähtöistä kuvaa ikääntyneistä, joka voi edesauttaa yhteiskunnan suhtautumista ikääntyneisiin. On kuitenkin muistettava, että onnistunut ikääntyminen merkitsee yksilötasolla paljon enemmän kuin mitä tämän hetken visuaaliset kuvat antavat olettaa.

Vanhuspalvelulaki astui voimaan vuonna 2013. Lain tehtävänä on ohjata kuntien toimintakäytänteitä turvaamaan tervettä ja toimintakykyistä ikääntymistä sekä parantamaan palveluiden laatua ja vaikuttavuutta iäkkäille. Suun terveydenhuollon osalta vanhuspalvelulaki edellyttää tarpeenmukaisten suun terveydenhuollon palvelujen järjestämistä iäkkäille. Aikuisväestön suun terveydentilan positiivisesta kehityssuunnasta huolimatta iäkkäät tarvitsisivat tutkimusten mukaan apua suun puhdistukseen sekä ammattilaisen suorittamaa hoitoa ja ennaltaehkäisyä suun terveyden parantamiseksi. Vanhuspalvelulain tärkeys perustuukin pitkälti iäkkäiden tarpeenmukaisen hoivan turvaamiseen, mutta sen toimeenpano asettaa kunnille haasteita niin resurssien kuin asenteidenkin puolesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ikääntyvien suun terveydenhuollon järjestämiseen liittyviä keskeisiä haasteita sekä kartoittaa kuntien käyttämiä keinoja vanhuspalvelulain huomioimiseksi palveluita järjestettäessä. Tutkimusaineisto kerättiin lähettämällä vuosina 2015 ja 2017 kuntien ylihammaslääkäreille sähköpostitse linkki e- lomakkeella toteutettuun kyselyyn. Tutkimusaineisto muodostuu siis kahdesta erillisestä poikkileikkaustutkimuksesta, joiden vastaajat vaihtelevat. Vuosien 2015 ja 2017 tuloksia verrattiin keskenään tilanteen sekä toimintakäytäntöjen kehittymisen arvioimiseksi pohtien, onko vanhuspalvelulaki ollut olennaisena syynä mahdollisiin muutoksiin. Tutkimuksessamme tarkastelemme kotona ja palveluasumisen piirissä asuvien, pitkäaikaispäätöksen laitoshoidosta saaneiden ja ympärivuorokautisessa hoivayksikössä asuvien vanhusten suun terveydenhuollon palveluita ja niiden järjestämistä. Tutkimustulostemme mukaan vanhuspalvelulaki on vaikuttanut eniten kotihoidon piirissä olevien ikääntyvien suun terveydenhuollon järjestämiseen. Suurin lain tuomia muutos on terveydenhuollon eri tahojen yhteistyön lisääntyminen. Yleisimpiä ongelmia vanhusten suun terveydenhuollon järjestämisessä ovat resurssipula, hoitohenkilöstön riittämättömyys sekä vanhusten vaikea hoidettavuus muiden sairauksien vuoksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (sote-uudistuksen) uudistaessa koko julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa, tullaan uusia toiminta- ja ratkaisumalleja varmasti pohtimaan aktiivisesti tulevina vuosina laajemmassakin mittakaavassa. Iäkkään väestön terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpito, parantaminen sekä ennaltaehkäisy oikeaan aikaan ovat tärkeitä tekoja kunnille eettisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävän palvelujärjestelmän rakentamista ajatellen. Tutkimustuloksiamme voidaan huomioida tavoitellessa parempia ja tehokkaampia ratkaisuja vanhusten suun terveydenhuollon järjestämisessä aiheen ollessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vuoksi hyvin ajankohtainen.