Browsing by Subject "Arkeologia"

Tutkielmassa käsitellään arkeologisten kenttätöiden dokumentointia sekä pohditaan sen vuorovaikutusta kaivausmenetelmiin ja raportointiin. Keskeinen osa tutkielmaa on menetelmäkokeilu. Tutkielman tavoitteena on selvittää, voiko tasokarttoja tuottaa suoraan ortokuvista eri kuvaluokittelumenetelmillä ja mikä menetelmistä voisi soveltua tähän käyttötarkoitukseen parhaiten. Tutkielmassa pohditaan lisäksi kehittyvien dokumentointimenetelmien vaikutuksia tulevaisuuden työtapoihin ja muihin alan käytäntöihin. Menetelmäkokeilun aineistona on käytetty kuvia, jotka ovat peräisin neljältä eri arkeologiselta tutkimuskohteelta ja joista on tuotettu fotogrammetrialla 3D-malli. Kyseisistä malleista on puolestaan tuotettu ortokuvat, joihin luokittelutyökalujen toimivuutta on testattu ja lopputuloksia vertaillaan visuaalisesti. Menetelmäkokeiluun on valittu kolme eri kuvaluokittelumetodia: ohjattu luokittelu, ohjaamaton luokittelu ja oliopohjainen kuva-analyysi. Jokaiseen neljään ortokuvaan on testattu näitä kolmea eri luokittelumenetelmää. Menetelmät perustuvat algoritmeihin, jotka hyödyntävät kuvapikseleiden sävyarvoja ja niiden perusteella kuvista voidaan tuottaa rasterikarttoja. Tutkielman analyysien perusteella luokittelutyökaluja voidaan hyödyntää tasokarttojen tekemiseen suoraan ortokuvista. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan ja lisätutkimuksella tulisi etenkin selvittää vielä tarkemmin, mikä luokittelumenetelmistä voisi parhaiten soveltua arkeologisten kenttätöiden dokumentointiin. Dokumentointitapojen kehitys tulevaisuudessa vaikuttaa arkeologisiin kenttätyömenetelmiin ja raportointiin. Kuvaluokittelutyökalujen etuna on niiden toistettavuus ja nopeus verrattuna perinteisiin dokumentointimenetelmiin, kuten karttojen piirtämiseen käsin millimetripaperille kenttätyötilanteessa. Kehittämällä kenttätöiden dokumentointimenetelmiä voidaan parantaa arkeologisten tiedon laatua ja hyödynnettävyyttä tulevaisuudessa

In this work I study the orientations of buildings excavated in Tel Kinrot in Galilee in Israel. Generally it has been thought that the east was a preferred orientation in the regional Iron Age culture, whereas the west was averted. Reasons for this are not clear, though. In my thesis I examine if this suspected anomaly is also present in Tel Kinrot. In addition, I also study which factors could determine this phenomenon. The reasons for this could vary, and my goal is to find out whether this was influenced by so called rational factors, such as climate, lighting or topography, or whether the main determinant was actually religion and cosmology. I assess the buildings excavated in Iron Age layers in Tel Kinrot on their doorway orientation based on the archaeological plans available, followed by examination of the results in tables and binomial distribution. My study shows that of the 10 doorways discernible in Tel Kinrot only one is aligned towards the western part of the compass, whereas the rest are oriented towards the eastern side. Thus it seems clear that the phenomenon of eastern preference is present in Tel Kinrot as well. The influence of cosmology for building orientations can be identified all around the world in different cultures, present with both every day dwellings and temples and palaces. In the Near East the East is favored also from the linguistic perspective, since the words denoting east have often positive connotations, and west is often related to negative concepts. These dichotomies include sunrise–sunset, birth–death, front–back or future–past. The Hebrew Bible contains this kind of thinking as well: for example, Ezekiel 44 contains a description of the temple in Jerusalem, where its main gate is said to be directed towards the east. Examining the possible practical factors reveals that the preference for east is probably not based on them. For example, to maintain colder temperatures inside the buildings should be oriented towards north or northwest. The eastern wind can be extremely hot and dry, whereas the western wind is pleasantly chilling, so in that case as well the east should be avoided, rather than preferred. Thus it seems clear that the phenomenon is determined by factors related to religion and cosmology.

Arkeologia käyttää menneisyyden tutkimuksen apuna useita eri tutkimusväyliä. Yksi näistä väylistä on osteologia eli luututkimus. Osteologisilla tulkinnoilla saadaan tietoa niin yksilöistä kuin kokonaisista populaatioista. Terveydentilan määrittäminen on yksi osteologisen tutkimuksen osa-alueista, ja se on tärkeä ei vain menneen yhteisön ymmärtämiseksi, vaan sen avulla voidaan luoda laajempia linjoja kansanterveyden kehitykseen. Harrisin linjat (Harris lines) erottuvat luista ympäristöään tiheämpinä linjoina, jotka esimerkiksi pitkissä luissa ovat luun pitkään linjaan nähden horisontaalisia, ja näkyvät luun sisäpuolella kohoumina ja röntgenkuvissa vaaleampina (tiheämmän luun) alueina. Linjat huomattiin ensimmäistä kertaa yli sata vuotta sitten, mutta niiden etiologia on pysynyt epäselvänä. Tässä tutkimuksessa tehtiin ensimmäinen suomalaisesta aineistosta julkaistava, laajempi Harrisin linjojen laskenta ja analysointi. Päämääränä oli luoda uutta tutkimusmateriaalia suomalaisten terveydestä, sekä pyrkiä selvittämään Harrisin linjojen etiologiaa. Harrisin linjoilla on aiemmin todettu olevan yhteys kasvuun ja kasvua pysäyttäviin sairausjaksoihin, mutta mitään suoraa yhteyttä Harrisin linjojen ja sairauksien ja esimerkiksi lyhyemmän pituuden välillä ei ole löydetty. Tämän työn hypoteesina olikin, että Harrisin linjoilla on selkeämpi yhteys kasvunopeuteen kuin taudinaiheuttajiin. Koska Harrisin linjat ovat biomekaanisen prosessin tulos, ne voivat myös kadota tämän saman prosessin myötä, muodostaen tutkimushaasteen. Vain murto-osa biologisista tapahtumista näkyy luissa saakka, miksi luissa nähtäviä ilmiöitä on pyrittävä ymmärtämään mahdollisimman hyvin, myös Harrisin linjoja. Tämän tutkimuksen materiaalina käytettiin kolmen suomalaisen arkeologisen kohteen luuaineistoista otettuja röntgenkuvia, jotka FT Kati Salo oli ottanut osana väitöskirjatutkimustaan. Materiaaleina toimivat Porvoon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2007 (N= 56), Rengon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2008 (N=56) ja Haminan rykmenttialueen hauta-aineisto kaivausvuodelta 2011 (N=35). Kaikki röntgenkuvatut yksilöt näiltä kohteilta käytiin läpi manuaalisesti havainnoimalla, ja linjojen määrät merkattiin ylös tilastollista analyysia varten. Etiologian selvittämistä varten Harrisin linjojen syntymäajankohta määritettiin sääriluiden (tibiae) alemmasta osasta. Sääriluun alempaa päätä on käytetty useissa ulkomaalaisissa analyyseissa, sillä Harrisin linjat ovat siinä parhaiten esillä. Sääriluun käyttäminen myös suomalaisen aineiston analysointiin tekevät tuloksista helposti hyödynnettäviä muissa tutkimuksissa. Linjat myös tyypitettiin ulkonäkönsä perusteella heikkoihin, kohtalaisiin ja vahvoihin. Tulokset osoittivat, että yli puolella tutkituista yksilöistä oli ainakin yksi Harrisin linja jossain luuelementissä, ja Rengossa jopa 96 prosentilla tutkituista tapauksista oli Harrisin linjoja. Linjojen syntymäajankohdan määrittäminen toi esiin piikkejä muodostumisajankohdissa, jotka mukailivat kasvukäyrissä nähtäviä kasvupyrähdysaikoja. Tämä viittaa siihen, että Harrisin linjoja syntyy enemmän kasvupyrähdysten aikaan. Kun aineisto jaettiin muilla lapsuudenajan terveydentilasta indikoivilla tekijöillä, kuten cribra orbitalialla ja hammaskiillehypoplasialla, ns. sairaammilla yksilöillä oli ylimääräinen Harrisin linjojen syntyvyyspiikki keskilapsuudessa. Keskilapsuuden kasvupyrähdys on osa normaalia kasvua, joten sen näkyminen ”sairaampien” keskuudessa viittaa voimakkaampaan kiinniottokasvuun tänä aikana. Nämä linjat ovat saattaneet jäädä muissa tutkimuksissa huomiotta, sillä aikuisilla tämän ajankohdan linjat olivat tyypiltään heikkoja. Koska havaintoa ei ole aiemmin tehty, jatkotutkimusta suuremmalla otannalla suositellaan. Harrisin linjojen esiintymisen on todettu olevan yleisempää ennen ns. modernia aikaa, mikä yhdessä tämän tutkimuksen tulosten kanssa tukee yleistä käsitystä kansanterveyden tilanteesta ennen modernin lääketieteen vaikutusta esimerkiksi lapsuudenajan sairauksien esiintymiseen. Kasvu on dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa niin perimä kuin ympäristö, ja Harrisin linjat ovat merkki tämän prosessin kyvystä mukautua ympäristön asettamiin haasteisiin.

Tiivistelmä Referat Tässä työssä käsittelemäni kalliokaiverrukset sijaitsevat Äänisen tai Äänisjärven itärannikolla, tarkemmin ottaen sen keskivaiheilla sekä Vienanmereen laskevan Uikujoen suulla. 44 prosenttia kaiverruksista kuvaa vesilintuja, erityisesti joutsenia, joita etupäässä työssä tutkin. Pääasiallinen tutkimusongelma on: miksi joutsenen kuvia löytyy niin runsaasti Äänisjärven kallioilta? Tämän alle sijoittuu vielä kaksi alakysymystä, joista ensimmäinen on se, mitä joutsen mahdollisesti tarkoittaa tai symboloi, ja toinen se, miten tämä symboliikka kaiverruksista välittyy. Työn yksi keskeisimmistä argumenteista on, että joutsen saattaa symboloida jotain uskomusta. Primäärilähteenä käytän itse kaiverruksia sekä ottamiani valokuvia niistä. Tärkeimmät sekundäärilähteeni ovat Eero Autio, joka teki 80-luvulle asti yltävän kattavan kokonaisesityksen Karjalan kalliokaiverrusten tutkintahistoriasta kirjassaan Karjalan kalliopiirrokset, sekä Nadezhda Lobanova, joka julkaisi vuonna 2017 teoksen (vapaasti käännettynä) samalla nimellä. Erottelen työssä ne menetelmät, joita käytän sekundääri– ja primäärilähteiden käsittelemiseen, eli kaiverruksista jo tehdyn tutkimuksen ja itse kaiverrusten arvioimiseen, seuraavasti: sekundäärilähteiden tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ja menetelminä toimii Mikko Louhivuoren arkeologisen merkityksenannon tulkintatapa sekä James Hillin TLA ja EGT –metodit eli ”Tight Local Analogy method” ja ”Established Generalization Testing method”. Kaiverrusten tutkimisen ja niistä tehdyn laskennan arvioinnin menetelminä puolestaan toimivat itse kehittämäni luokittelu– ja laskentatapa sekä myös James Hillin TLA ja EGT –metodit. Analyysiosiossa käytän sekä TLA:ta että EGT:tä, kun ensin rekonstruoin äänisläistä muinaisuskoa sen avulla, mitä muista maantieteellisesti ja ajallisesti riittävän lokaaleista (local) ja tiukoista (tightness) uskonnoista tiedetään, ja kun peilaan laskennallisella menetelmälläni saatua tulosta tätä rekonstruoitua uskontoa vasten. Keskiarvoanalyysin sekä TLA:n ja EGT-arvion perusteella lopputulema on, että joutsen kosmisena symbolina saa parhaimman keskiarvon, ryhmää edustaa suurin määrä kuvia ja se sopii rekonstruoituun uskontoon kaikkein parhaiten. Tulkinta ilmenisi täydellisenä kaiverruksissa niiden nämä kriteerit täyttäessä: joutsenen läheisyydessä on kosmisiksi symboleiksi tulkittavia ympyröitä, joutsenella on liioitellun pitkä kaula ja sen keskiruumiissa on viivoja. Tulosta ei välttämättä voida yleistää koko Äänisen aluetta koskevaksi, mutta se voi antaa vihjeitä alueen uskonnosta ja esimerkiksi muinaisista suomalais-ugrilaisista uskonnoista yleensä. Työ tuo myös esiin kysymyksiä uskonnollisen ajattelun ja kuvallisen ilmaisun välisistä yhteyksistä, mikä voi toimia pohjana antoisalle jatkotutkimukselle.

Sekä Suomen että suomalaisen arkeologian historia eli muutoksen aikaa 1900-luvun alussa. Arkeologia tutkii pääasiassa aikaa, jolta ei ole kirjallisia lähteitä, joten paljon tutkimusta ja tulkintoja esihistoriasta joudutaan tekemään kaivauksilla esiin tulleiden löytöjen pohjalta. Historia on kuitenkin aina tulkintaa, ja tulkintaa ohjaavat erilaiset seikat, jotka vaihtelevat ajan, paikan ja yksilön mukaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen arkeologian tutkimuksen historiaa sen aineiston perusteella, mitä on ollut käytettävissä aikalaistutkijoilla ja mitä on säilynyt nykypäivään saakka. Tarkoituksena on tutkia, millä tavoin arkeologista tutkimusta tehtiin, ja mitkä seikat vaikuttivat sekä kenttätöiden tekemiseen, löytöjen talteenottoon, muistiin merkitsemiseen, tulkintoihin ja myöhempään käyttöön Pirkanmaalla vuosina 1910–1939. Materiaalina tutkimuksessa toimivat ensisijaisesti arkeologisten kenttätöiden kenttätyöraportit sekä niiden löytöluettelot, sekä jossain määrin myös ajan oppikirjat ja artikkelit. Tarkoitus on lähdekriittisesti ja kontekstualisoiden tarkastella raportteja ja tutkia siten tutkimusalan historiaa ja sitä, mitkä seikat ovat ohjanneet tutkimusta tuolloin. Selvyyden vuoksi tutkielmassa on käytetty myös kaavioita, joissa kenttätyöraportit on jaettu tekijän, vuoden ja kunnan mukaan, mutta näiden käyttö on havainnollistavaa eikä varsinaisesti tilastollisten menetelmien hyödyntämistä. Jonkin verran tutkielmassa käydään läpi myös tutkijoiden henkilöhistoriaa, mutta pääpaino on raporteilla, jotka ovat olleet käytettävissä muilla tutkijoilla ennen ja nyt, mutta joita ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Kenttätyöraporttien perusteella kenttätöitä tehneiden arkeologien keskuudessa oli laajaa variaatiota kenttätöiden tekemisen ja niistä raportoimisen suhteen. Suoraan viitteitä siitä ei löytynyt, että nationalistinen historiankuva olisi ohjannut tulkintaa tai tutkimuskohteiden valintaa, mutta olemassa oleva historiankuva kuitenkin vaikutti tutkimukseen, ja tutkimus myös kuvaan historiasta. Lisäksi selkeiden, yhtenäisten käytäntöjen puute raportoinnin osalta loi lisää hajontaa ja variaatiota aineistoon. Aineistosta erottui kuitenkin muutoin selkeitä asioita, jotka toistuivat useissa töissä säännönmukaisesti, kuten paikallisten informanttien käyttö tutkimuksen apuna ja paikallisen perintötiedon kirjaaminen muistiin. Tutkimuksessa selvisi lisää siitä, mitä tietoa 1900-luvun kaivauksilta on säilytetty seuraaville tutkijoille.

Tutkielmassa kehitettiin sekä testattiin uutta menetelmää Kansalliskirjaston Fragmenta membranea -kokoelman pergamentista valmistettuihin raamattufragmentteihin. Näitä fragmentteja on yhteensä viidestäkymmenestäkolmesta rekonstruoidusta keskiaikaisesta Raamatusta, ja ne sisältävät vähimmillään yhden lehden ja enimmillään jopa 80 lehteä. Aineisto koostui neljästäkymmenestäseitsemästä rekonstruoidusta kirjasta sekä kahdeksastakymmenestäyhdeksästä lehdestä tai kaksoislehdestä. Aineistoon kuului sekä glossattuja että ilman glossaa olevia Raamattuja. Glossatut Raamatut edustavat kaupungeissa yliopisto-opiskelijoiden tarpeisiin tehtyjä kirjoja ja niiden ajoitukset painottuvat aineiston myöhäisempään päähän. Varhaisemmat Raamatut valmistettiin puolestaan pääosin luostareissa. Kehitetyllä menetelmällä pergamenttifragmentin neliömassa (g/m2) eli massan (g) suhde määrään (m2) voidaan luotettavasti laskea kajoamatta destruktiivisesti itse tutkimusaineistoon. Neliömassaa käytetään paperiteollisuudessa tarkasteltaessa paperin ja pahvin paksuutta. Laskettuja neliömassa-arvoja puolestaan voidaan verrata toisiinsa, mikä mahdollistaa pergamenttifragmenttien välisen laadun vertailun. Aiemman pergamenttifragmentteihin kohdistuneen tutkimuksen perusteella on tuotu esiin, että pergamentti muuttuu ohuemmaksi sitä mukaan mitä enemmän sen tuotanto siirtyy luostareista kaupunkeihin ja valmistus muuttuu ammattimaisemmaksi. Tässä työssä käsitelty aineisto näyttää neliömassojen perusteella noudattavan aiempaan tutkimukseen perustavaa hypoteesia siitä, että näin todella tapahtuu. Pienempi neliömassaluku kuvastaa laadullisesti ohuempaa ja siten ajallisesti ja työllisesti vaativampaa pergamentinvalmistusta. Työssä havaittiin myös ero Raamattujen ja glossattujen Raamattujen välillä. Glossattujen Raamattujen pergamentin paksuus on selkeästi pienempi, kuin sellaisten aineiston Raamattujen, joissa glossaa ei ole. Raamattujen valmistuspaikoista Ranska nousee esiin neliömassoiltaan pienimpien Raamattujen osalta. Tätä puolestaan selittää Pariisin kaupungin merkitys kaupallisessa kirjatuotannossa keskiajalla.

Tutkielmassa tarkastellaan saamelaisiin viittaavien paikannimien sijainteja suhteessa tunnettujen muinaisjäännöskohteiden sijaintiin Kuusamon kunnan alueella. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä paikannimet liittyvät todennäköisimmin Kuusamon muinaisten saamelaisten asutukseen tai muuhun toimintaan. Lisäksi tutkitaan, minkälaista paikannimistöä eri muinaisjäännöstyyppien lähistöltä löytyy. Saamenkielisen sanan sisältävien paikannimien levinneisyyden perusteella voidaan myös saada lisätietoa seudun asutushistoriasta. Samalla tarkastellaan, mitä asioita on huomioitava, kun paikannimistön avulla tehdään tulkintoja esihistoriasta. Tutkimus toteutetaan luomalla aineistosta levinneisyyskarttoja paikkatieto-ohjelmaan syötettyjen koordinaattitietojen avulla. Ensin tutkitaan saamelaisperäisiä paikannimiä kokonaisuutena, ja niiden levinneisyyttä kunnan alueella verrataan arkeologiseen aineistoon. Seuraavaksi tutkitaan nimenosa kerrallaan muiden mahdollisesti saamelaisiin viittaavien paikannimien yhteyttä muinaisjäännöksiin. Sitten tarkastellaan vielä muinaisjäännöskohteiden ympäristön nimistöä, ja tehdään kaavioita eri paikannimien yleisyydestä eri aikaisten ja tyyppisten kohteiden läheisyydessä. Analyyseista selvisi, että saamelaisperäiset paikannimet ovat yleisimpiä siellä, missä saamelaisten tiedetään historiallisella ajalla eläneen. Paikannimellä voi olla useita eri nimeämisperusteita, joten yksittäisen nimen perusteella on yleensä vaikea tehdä johtopäätöksiä sen yhteydestä muinaiseen todellisuuteen. Tietyt saamelaisperäiset eläinten jälkiin liittyvät paikannimet liittyvät kuitenkin hyvin usein pyyntikuoppiin.

Tutkielmassa selvitettiin Vantaan Jokiniemen esihistoriallisen asuinpaikkakompleksin nuorakeramiikan (2900–2200 eaa.) sekoiteaineena käytettyjen samottipalojen geokemiallista koostumusta, sekä niiden yhteyttä Jokiniemen varhaisempiin tyypillisen kampakeramiikan (3900–3400 eaa.) ja myöhäiskampakeramiikan (3600–3200 eaa.) keramiikkatyylien saviastioihin. Lisäksi työssä haluttiin tutkia erilaisten muinaisympäristöllisten muuttujien, kuten yleisimpien maalajien, merenrannan, jokien ja harjujen spatiaalis-tilastollisia yhteyksiä Vantaan neoliittisen kivikauden (n. 5200– 1900/1800 eaa.) asuinpaikkojen suhteen. Pääfokuksena työssä oli haastaa kivikauden asuinpaikkojen sijoittumiseen liittyviä perusoletuksia, kuten esimerkiksi merenrantasidonnaisuutta. Tutkimusalue rajautui nykyisen Vantaan kaupungin alueelle, sillä analysoitava keramiikka-aineisto oli peräisin Vantaan Jokiniemen kivikautiselta asuinpaikkakompleksilta. Samotilla tarkoitetaan tämän työn yhteydessä vanhasta keramiikasta murskattua keramiikkamurskaa. Vanhan keramiikan uusiokäytöllä voidaan ajatella olevan yhtenäisiä piirteitä nykyisen kierrätyksen kanssa. Maisterintyön yhtenä teoreettisena kulmana olikin tästä syystä kivikautinen kierrätys ja siitä indikoivien merkkien tunnistaminen, sekä nykykierrätyksen ja esihistoriallisen kierrätyksen keskinäinen vertailu. Toisaalta kahden erilaisen temaattisen tutkimuspolun yhdistävänä teoreettisena liimana käytettiin eksploratiivisuuden käsitettä. Tämän työn yhteydessä eksploratiivisuudella tarkoitettiin lähtökohtaisesti pyrkimystä logiikan vastaistenkin hypoteesien luomiseen ja testaamiseen sekä epäloogisten yhteyksien etsimiseen eri ilmiöiden välillä. Tavoitteena oli, että tapaustutkimukset nivoutuisivat loogisesti yhteen juuri eksploratiivisen tutkimusasenteen ja -otteen kautta. Keramiikkanäytteistä tehdyt geokemialliset analyysit toteutettiin energia-dispersiivisella röntgenfluoresenssispektrometrilla (ED-XRF = Energy dispersive X-ray fluorescence spectrometer). Tämän jälkeen mittausdatasta teetettiin pääkomponenttianalyysi (principal component analysis, PCA), jonka avulla pyrittiin visualisoimaan mittausdataa niin, että keramiikka-aineiston yhtenäisyydet ja erot tulisivat esiin. Muinaisympäristöllisten muuttujien spatiaalis-tilastollisia yhteyksiä tehdessä hyödynnettiin R-ohjelmointikieltä sekä Rstudio-ohjelmaa. Paikkatietodata käsiteltiin QGIS-ohjelmassa. Aineistona käytettiin pitkälti Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) sekä Museoviraston tarjoamia paikkatietoaineistoja. ED-XRF -mittaustulosten perusteella voitiin todeta, ettei nuorakeramiikkanäytteiden samottipalojen ja vanhempien keramiikkatyylien välille muodostunut kemiallista yhteyttä. Spatiaalis-tilastollisten analyysien tulokset taas vahvistivat neoliittisen kivikauden asuinpaikkojen perusoletukset todenmukaisiksi merenrannan, jokien, hiekkamaiden ja harjujen osalta. Savi-, kallio- ja moreenimaat osoittautuivat tilastollisesti merkityksettömiksi. Moreenimaille sijoittuvien asuinpaikkojen määrä oli todellisuudessa jopa reilusti odotettua ennustetta pienempi. Maisterityön hypoteesina oletettu savimaiden ja neoliittisten asuinpaikkojen yhteys Vantaalla jäi tilastollisesti vahvistamatta, mutta tämä johtuu mahdollisesti analyyseja vääristävästä savimaiden kokonaislaajuudesta Vantaalla. Todettiin myös, että Vantaan alueen neoliittisen kivikauden asuinpaikat ovat keskittyneinä (engl. clustered) tiheästi rakennettujen kaupunkialueiden lähelle. Tämä johtuu luultavasti alueen maankäyttöhistoriasta ja sen yhteydessä löydetyistä arkeologisista kohteista. Työtä varten räätälöity menetelmäpaketti saatiin aikaiseksi ja jatkossa pakettia voidaan hyödyntää melko vaivattomasti. Tämä nopeuttaa erilaisten spatiaalisten ja arkeologisten ilmiöiden välistä tarkastelua. Näin työn kannalta oleelliset eksploratiiviset kokeilut ovat helposti ja nopeasti toteutettavissa myös tulevaisuudessa.

Tutkimuksessa käsitellään arkeologisten kenttätöiden valokuvadokumentointia ja tarkastellaan mahdollisuutta luoda vähimmäismääre arkeologisten kaivausten valokuvausdokumentoinnille. Tutkimus perustuu menetelmäkokeiluun, jonka periaatteella vähimmäiskuvamääre voidaan perustella. Kuvien perusteella alueista rekonstruoidaan kaivausalueet virtuaaliseen muotoon sekä tarkastellaan niiden mahdollisuutta arkeologisessa dokumentoinnissa sekä jatkotutkimuksessa. Tavoitteena on selvittää, voidaanko kaivausdokumentoinnilla saada objektiivisempaa dokumentaatiota tutkittavista kaivausalueista sekä voidaanko vähimmäismääreen kuvista luoda kolmiulotteisia malleja esimerkiksi jatkotutkimusta varten. Tämän lisäksi tutkimuksessa pohditaan arkeologisen dokumentoinnin digitalisoitumista, tehokkuutta sekä vertaillaan taso – ja profiilikarttojen digitoinnin tuloksia suoraan kolmiulotteisesta malleista tehtyihin karttoihin. Tutkimuksessa verrataan niin ikään älypuhelimien kuvien laatua järjestelmäkameroiden kuvien laatuun. Tämän avulla kartoitetaan älypuhelimien kameroiden käyttömahdollisuuksia valokuvadokumentoinnissa tulevaisuuden arkeologisessa kenttädokumentoinnissa.