Browsing by Subject "Arvot"

Yritysten yhteiskuntavastuu herättää paljon niin akateemista kuin yhteiskunnallistakin keskustelua. Vaikka keskustelu ja tutkimus on jatkunut viimeiset 50 vuotta vieläkään ei ole saavutettu yhteisymmärrystä siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan. Suomalaisessa liike-elämässä aihetta pidetään tärkeänä yritysten jatkuvuuden turvaamisessa, mutta käsitykset siitä, miten sitä pitäisi toteuttaa ovat niin epämääräisinä, että sen huomioimiseen ollaan vasta heräämässä. Vaikka yhteiskuntavastuu usein määritellään ”hyvän” tekemiseksi muun yhteiskunnan hyväksi, keskustelu siitä leimahtaa käyntiin usein, kun yritykset ovat toimillaan aiheuttaneet haittaa sidosryhmilleen. Yritysten toiminnan seurauksien lisäksi pitäisi myös huomioida, pidetäänkö yhteiskuntavastuuta rehellisenä ja pyyteettömänä. Sidosryhmien käsitykset yhteiskuntavastuun aitoudesta ovat loppujen lopuksi kiinni niiden havainnoista ja tulkinnoista, eikä objektiivisesti mitattavista mittareista. Työntekijöiden ja yrityksen organisaatiokulttuurin huomioiminen on yhteiskuntavastuun kannalta avainasemassa, joka usein jätetään niin yritysstrategioissa kuin tutkimuksessakin huomiotta. Yrityksen yhteiskuntavastuun kirjallisuudessa työntekijät ovat olleet vähäisen tutkimuksen kohteena. Tutkielman tavoitteena on tuoda selkeyttä yrityksen yhteiskuntavastuuseen ilmiönä ja tuottaa sovellusehdotuksia organisaatioiden johtamiseen, joiden avulla työntekijät osataan ottaa huomioon yrityksen yhteiskuntavastuustrategian suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkielman näkökulma on sosiaalipsykologinen, sillä työntekijöitä tutkitaan organisaation jäsenininä. Hyödyntäen sosiaalisen identiteetin teoriaa tutkielmassa pohditaan yrityksen yhteiskuntavastuun suhdetta työntekijöiden organisaatiosamaistumiseen. Tutkielmassa esitellään grounded theory -tutkimus, jossa aineistona on 12 Varusteleka Oy:n työntekijän kanssa syksyllä 2018 tuotettua haastattelua. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on, miten työntekijät tulkitsevat työpaikkansa yritysstrategian yhteiskuntavastuutavoitteita ja, millaista merkitystä tavoitteilla on työntekijöille. Tutkimuksen pohjalta tehdään neljä (4) havaintoa. Ensimmäiseksi työntekijöiden tulkinnat yhteiskuntavastuutavoitteiden toteutumista riippuu, miten he ovat tavoitteen alun perin tulkinneet. Toiseksi työntekijöiden tulkinnat tavoitteiden toteutumisesta riippuvat työntekijöiden saamasta informaatiosta. Kolmanneksi työntekijöiden tulkinnat tavoitteiden taustalla olevista yrityksen motiiveista voivat olla keskenään ristiriitaisia. Neljäs havainto on, että työntekijät tulkitsevat yrityksen yhteiskuntavastuutavoitteiden toteutumista ja niiden merkitystä heille omien arvojensa kautta. Tutkimuksen havaintojen ja aiempien tutkimusten perusteella ehdotetaan, että työntekijöiden samaistuminen organisaatioon on vastavuoroisessa suhteessa heidän havaitsemaan yrityksen yhteiskuntavastuun kanssa. Yrityksen yhteiskuntavastuun aitouden kannalta on tärkeää, että se perustuu yrityksen perustavanlaatuisiin arvoihin. Organisaation kulttuuri määrittelee, millaisia yrityksen arvot ovat ja millaisilla normeilla niitä toteutetaan. Organisaation jäseninä työntekijät ovat toiminnallaan toteuttamassa organisaatiokulttuuria. Siten heidän osallistamisensa yrityksen yhteiskuntavastuustrategian muodostuksessa on oleellista. Työntekijät voivat osallistua strategian toteutukseen tarkoituksenmukaisesti vain, jos he ymmärtävät, mitä yhteiskuntavastuutavoitteet tarkoittavat ja, miten niiden taustalla olevia arvoja kuuluu toteuttaa päivittäisessä työssä.

Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasten luontosuhteen kehittymistä. Luontosuhteen pohja rakennetaan jo varhaiskasvatuksessa (Cantell, 2011). Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, miten luontosuhde näyttäytyy esikouluikäisten puhuessa luonnosta. Luontosuhdetta tutkitaan arvojen avulla sekä Schultzin (2002) kehittämän mallin kautta, jossa luontosuhdetta käsitellään kolmen osa-alueen: ajatuksen tason, huolenpidon ja tekoihin sitoutuneisuuden avulla. Tutkimuksessa ollaan myös kiinnostuneita lasten omista kokemuksista ja eri tavoista, joilla ne näyttäytyvät. Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka toteutettiin kahden aamupäivän aikana Etelä-Suomalaisen kunnan esiopetusryhmässä. Tutkimukseen osallistui 18 lasta, jotka olivat 6-7 vuotiaita. Tutkimus toteutettiin piirrosten ympärille muodostuvan teemahaastattelun avulla. Haastattelut dokumentoitiin myöhempää litterointia varten. Haastatteluja analysoitiin niin aineisto- kuin teoriapohjaisestikin. Tutkimus vahvistaa Cantellin (2011) ja Schultzin (2002) aikaisempia tuloksia ja havaintoja liittyen lasten omiin kokemuksiin luontosuhteen muodostumisessa. Omilla kokemuksilla on vahva vaikutus luontosuhteen vahvistumiseen ja jo pienetkin hetket luonnossa lisäävät sen merkityksellisyyttä. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että omat kokemukset ja mielikuvitus ovat läsnä lasten puhuessa luonnossa. Lapsilta nousee esiin itseisarvoja liittyen luontoon. Tutkimus myös vahvistaa varhaiskasvatuksen tehtävää antaa monipuolisia luontokokemuksia ja tukea lasten luontosuhteen kehitystä.