Browsing by Subject "Balkans"

Tutkimuksessa käsittelen suosittua bulgarialaista televisiosarjaa hyödyntäen balkanismin ja itsekolonisaation teorioita löytääkseni merkkejä 2010-luvun bulgarialaisen kulttuuri-identiteetin rakentumisesta. Näiden teorioiden mukaan “Balkan” on käsitteellistetty sivistymättömänä ja jälkeenjääneenä kulttuurillisena alueena, josta “sivistyneen Euroopan” ongelmat juontavat. Länsieurooppalainen kulttuurihegemonia määrittelee aina itsensä “sivistyksen” ja “edistyksen” keskiöön, ja siitä poikkeavat periferiaan. Periferiakulttuurit puolestaan muodostavat kulttuuri-identiteetin, joka perustuu vieraisiin arvoihin ja on aina puutteellinen ja kehittymätön suhteessa keskukseen. Itsekolonisoivat kulttuurit jäljentävät vahingollista käsitystä minuudestaan luontaisesti puutteellisena, mikä johtaa kolonisaatioon ilman hyökkäystä – alistumiseen “lännen” kulttuurihegemonian edessä. Tutkimuksessa käsittelen neljää tuotantokautta draamasarjasta Staklen dom (suom. Lasitalo), joka on yksi suurimmista televisioproduktioista 2010-luvun Bulgariassa. Tapahtumat sijoittuvat sofialaiseen ostoskeskukseen, jonka omistajat ja työntekijät ovat sarjan päähahmoja. Sarjan nimi viittaa ostoskeskuksen lasiseen arkkitehtuuriin, mutta samalla kommentoi perinteisten arvojen haurautta modernissa, individualistisessa ja kulutusmyönteisessä maailmassa. Staklen domin juonessa heijastuvat Bulgarian ajankohtaiset yhteiskunnalliset kysymykset, joten se tarjoaa mahdollisuuden tutkia bulgarialaisten käsityksiä omasta kulttuuristaan taiteen keinoin. Tutkimusaineisto koostuu noin 65 tunnista videokuvaa, josta olen analysoinut käsikirjoitusta, tarinankerrontaa ja kuvamateriaalia teoria-aineiston avulla. Tutkimuksessa käytetty dialogikäsikirjoitus on jaoteltu kahdeksaan teemaan: Bulgaria alueena ja sijaintina; bulgarialaiset kansana, ryhmänä tai yhteisönä; bulgarialaisen kulttuurin tuotteet ja symbolit; balkanistinen tai orientalistinen diskurssi; jaetun kulttuuritilan ajattomuus ja pysähtyneisyys; jaettu kulttuuritila väli- ja siirtymätilana, symbolisena siltana tai risteyksenä; siirtolaiskokemus ja sen toiseuttaminen; sekä etnisten vähemmistöjen ja “kyläläisten” toiseuttaminen. Tutkimus osoittaa, että bulgarialainen kulttuuri-identiteetti muodostuu kamppailussa kulttuurillisten, taloudellisten ja poliittisten voimien risteyksessä. Euroopan laajuisen kansallisen heräämisen ja balkanistisen käsityksen valossa Bulgarian anti omalle kulttuuriperinnölleen on näyttäytynyt vähäiseltä ja kiusalliselta myös aikalaistensa silmissä. Neuvostoliiton vallan alla bulgarialaisuus oli osa suurempaa slaavilaisuutta, mutta vuoden 1989 jälkeen neuvostoajan perintö jouduttiin kieltämään kokonaan, jotta Bulgaria voisi demokratisoitua ja modernisoitua. Bulgarian NATO- ja EU -pyrkimykset kertovat siitä, että bulgarialaisen jälkisosialistisen yhteiskunnan katse on suunnattu länteen, mutta länsi ei katso suopeasti takaisin. Aineiston pohjalta voidaan tulkita, että sosioekonomiset kysymykset ovat tiukasti sidottuna kulttuurisiin kysymyksiin vallitsevan kulutusyhteiskunnan myötä, mutta myös Bulgarian viimeisen 40 vuoden poliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen johdosta. Bulgarian siirtymä sosialismista liberaalidemokratiaan ja suunnitelmataloudesta markkinatalouteen on ollut kivulias, jonka takia yhteiskunnan rakenteet eivät edelleenkään heijasta bulgarialaisten monimuotoisuutta ja edistä valinnanvapautta tai turvallisuudentunnetta. Tämä näkyy sarjan esittämässä identiteettien keskeneräisyydessä, ylistyspuheessa kapitalismille ja alistumisessa itsekolonisaatioon. Tutkimusaineistosta voidaan havaita, että muinaisen (bulgarialaisen) kulttuurin symbolit ovat modernissa kontekstissa vanhanaikaisia ja uudet symbolit ovat löytyneet globaalista kulutusyhteiskunnasta. Tämä puolestaan on aiheuttanut jonkinasteisen eksistentiaalisen kulttuuri- ja identiteettikriisin. Ongelma on maailmanlaajuinen, mutta bulgarialaisessa kontekstissa erityisen vahingoittava, sillä samainen kulttuuri ja identiteetti ovat alun perin vahvasti balkanismin perintöön perustuvia uudelleen esitettyjä olemassaolon kuvauksia. Aineistossa näkyy myös selkeästi Bulgarian etnisten vähemmistöjen sekä paluumuuttajien toiseuttaminen nationalistisen ja poissulkevan ideologian pohjalta. Bulgarialainen identiteetti on eräänlainen siirtymäidentiteetti ja “puoli-identiteetti”, jonka keskeneräisyys johtuu toisaalta sen muodostumiseen vaikuttaneista historian tapahtumista, mutta toisaalta myös vanhentuneeseen olemusajatteluun kulttuurin suhteen. Tutkimuksen lopputulema on, että bulgarialaisen kulttuuri-identiteetin suurin haaste on inkluusio ja olemusajattelusta irtautuminen.

Enlargement is the most important foreign policy tool of the European Union. Beyond changing the geographical borders of the Union, enlargement also concerns EU’s self-other relations, bringing to the fore the definitions of “European” space, values and norms. Recent, critical approaches to European and EU studies have called scholars to pay attention to the colonial roots of the EU, arguing that EU as an agent in the global arena and its neighbourhood cannot be understood outside or separate from colonial discourses. Drawing from this perspective as well as from the rich literature on the Europe’s historical relation to East and the current accession states in the Balkans, this thesis asks (how) is the EU’s enlargement policy postcolonial. To explore, understand and critically assess the normative assumptions that are embedded in enlargement policies, this thesis uses post-structuralist discourse theory (PDT) and the logics approach by Jason Glynos and David Howarth (2007) that offers a more specific application of the PDT in empirical analysis. The analysis approaches four most recent EU enlargement policy papers from three angles: what is taken as granted (social logic), what is challenged or institutionalized (political logic) and how the policies are argued for (fantasmatic logic). The analysis in this thesis brings the postcolonial theoretical concepts into the context of enlargement policies and demonstrates the diversity of the forms in which colonialist assumptions in enlargement policy can play out in practice. Enlargement and the EU’s relation to the Balkans emerges from the material as paradoxical and contradictory, producing ambivalence on the Western Balkan’s standing in relation to Europe through a discursive double move of simultaneous inclusion and exclusion.