Browsing by Subject "Brasilia"

Tutkielmassa tarkastellaan Brasilian vuonna 2010 valitun presidentin ja Luis Ignacio da Silvaa – Lulan – menestyksekkään poliittisen linjan jatkajana tunnetun Dilma Rousseffin representaatioita ja merkityksiä Brasilian poliittisen kulttuurin ja lähihistorian valossa – demokratiakehityksessä, menneisyyden muistamisessa ja maan ensimmäisenä naispresidenttinä. Lähtökohtana tutkimukselle on kansainväliseen mediaan suodattunut Rousseffin poliittinen profiili, jota leimaavat toiminta Brasilian sotilasdiktatuuria (1964–85) vastaan taistelleessa vastarintaliikkeessä sekä vankeustuomio kidutuksineen. Koska Rousseffin edeltäjää Lulaa on pidetty avainhenkilönä maan demokratisoitumisprosessissa sekä taloudellissosiaalisen menestystarinan rakentamisessa, on seuraajaehdokas Rousseffin imago ollut haasteiden edessä vuoden 2010 vaalikamppailun yhteydessä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia merkityksiä Rousseffin julkisuuskuva, tulenarka menneisyys, persoona ja sukupuoli saavat brasilialaisessa eliittivetoisessa poliittisessa kulttuurissa sekä mediassa. Samalla arvioidaan, mitä nämä imagon ainekset edustavat ja symboloivat 2010-luvun Brasiliassa, jossa muun muassa lähihistorian käsittely on vasta alkamassa. Tutkimuskehykseksi on piirtynyt Dilma Rousseff ja hänen poliittisesti latautunut muotokuvansa Brasilian menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Oletuksena on, että Rousseffin tarkastelu kertoo jotain olennaista brasilialaisen nyky-yhteiskunnan solmukohdista ja maan menneisyyteen liittyvistä kipupisteistä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä yhdistellään muistin politiikan, mediatutkimuksen ja imagologian sekä sukupuolentutkimuksen näkökulmia. Tutkielmassa analysoidaan Dilma Rousseffia nykypolitiikan tarpeisiin rakennettuna konstruktiona: miten sekä sukupuoli että menneisyys liitetään sekä vaalistrategiaan että presidentin viralliseen tarinaan – ja miten niitä käsitellään brasilialaisessa mediassa. Rousseffin representaatioita tarkastellaan diskurssianalyyttisin menetelmin, mutta ennen kaikkea menneisyyden hallintaa pohtivalla otteella. Tutkielman diskurssianalyyttisissä osioissa tarkastellaan Rousseffin imagon rakentumista niin ehdokasaikana että presidenttinä. Lisäksi tarkastelun kohteena on presidentinvaaleja ja Rousseffin representaatiot Brasilian vaikutusvaltaisimmassa viikkolehdessä Vejassa vuosina 2009 ja 2010. Huomattava osa tutkimustehtävän tuloksista liittyy kontekstiin, jossa Dilman Rousseffin merkitykset nousevat esiin. Rousseffin imagon rakennuksessa ehdokkaan sukupuoli ja menneisyys saavat symboliset merkitykset, joiden avulla Rousseffin elämä kiinnitetään osaksi Brasilian kansallista menestystarinaa. Vaikka Rousseffin representaatioiden todetaan olleen Vejassa oletettua hillitympiä, lehti kuitenkin asemoi itsensä lulistisen politiikan vastustajaksi elitististen lähtökohtiensa mukaisesti suhtautumalla Rousseffiin monin tavoin negatiivisesti. Rousseffin kiistelty tausta näyttäytyy sekä stigmana että voimavarana riippuen siitä, millainen nykypolitiikan intressi siihen kietoutuu. Rousseffin voi ajatella ilmentävän brasilialaista muistin politiikkaa ja menneisyyden käsittelyä tavalla, jota kasvava suurvalta nykyisen sosiaalisdemokratiansa osoittamiseksi tarvitsee.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Brasilia-uutisointia Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen artikkeleissa vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita ja diskursseja Brasiliaa käsittelevistä verkkoartikkeleista löytyy, ja millainen kuva Brasiliasta muodostuu verkkojulkaisujen uutisoinnissa. Tutkielma sijoittuu osaksi ulkomaan uutisten ja verkkojournalismin tutkimusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja jälkikoloniaalinen teoria. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat representaatio, länsi, toiseus ja diskurssi. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen 1.1.-31.12.2017 julkaistuista artikkeleista. Määrällisellä osiolla on kartoitettu otsikoissa useimmin esiintyviä sanoja ja uutisten vallitsevia teemoja. Teemoittelun kautta analyysin fokukseen on valikoitu vallitsevia teemoja edustavat artikkelit. Tutkimuksessa nimetään Brasilian representaatioiksi Etelä-Amerikan jättiläinen, moniongelmainen ja koeteltu maa ja presidenttijohtoinen maa. Brasilian presidentit ovat aineistossa vahvasti esillä. Brasilia esitetään aineistossa vahvasti osana Etelä-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa maantieteellisenä ja kulttuurisena alueena. Brasilian identiteetiksi muodostuu aineiston perusteella Latinalaisen Amerikan veturi ja vastuunkantaja. Diskursseina nousevat esiin suuruus, maan tapa, uhka, maine ja skandaali sekä globalisaatio. Diskurssien todetaan kietoutuvan yhteen. Suuruuden diskurssi korostaa asioiden suuren mittakaavan luomaa merkityksellisyyttä. Vahva ja hegemoninen maan tapa-diskurssi painottaa ongelmien pitkää historiaa sekä kulttuurisia ja rakenteellisia juuria. Uhan diskurssissa korostuu väkivalta ja rikollisuus. Maineen ja skandaalin diskurssissa korostetaan maan maineen merkittävyyttä ja skandaalien yleistymistä. Globalisaation diskurssi osoittaa Brasiliaa koskevia asioita pidettävän kansainvälisesti merkittävinä. Johtopäätöksenä todetaan uutisoinnin aiheiden olevan melko yksipuolisia ja negatiivisesti painottuneita. Brasilia-uutisoinnissa korruptio ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen levottomuus todetaan yleisiksi stereotypioiksi. Uutisoinnissa korostuu talouden ja globalisaation merkitys. Uutisointi todetaan paikoitellen sävyltään myös positiiviseksi ja myönteisiä muutoksia huomioivaksi. Suomen todetaan asemoivan itseään uutisoinnin kautta osaksi lännen yhteisöä ja rakentavan omaa identiteettiään. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten Brasiliasta uutisoidaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen. Suomalaisen median todetaan kaipaavan monipuolisempia aiheita brasilialaisesta arjesta, tieteestä ja kulttuurista. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään laajemman aineiston tutkimista määrällisellä menetelmällä, printtilehtien tutkimusta ja vertailevaa tutkimusta uutisoinnin muutoksista eri vuosikymmenillä. Brasiliaa käsitteleviä uutisia olisi mahdollista tutkia myös suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin ja BRICS-maihin.

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) ja Mercosurin välisiä kauppaneuvotteluita keskittymällä Mercosur-puoleen ja Mercosurin päämaissa, eli Argentiinassa ja Brasiliassa tapahtuneisiin presidenttien hallinnonvaihdoksiin sekä hallintojen vaikutukseen kauppaneuvotteluiden etenemiseen ja hidastumiseen. Lisäksi vertailun kohteena ovat Argentiinan ja Brasilian hallintojen suhtautumiset EU-Mercosur -kauppaneuvotteluihin neuvotteluaikana 1999–2019. Tutkielman metodina toimii kvalitatiivinen vertaileva politiikan tutkimus, johon yhdistyy tapaustutkimus. Tapauksiksi ovat valikoituneet Argentiinan ja Brasilian hallinnot koko neuvottelukautena ja teorioiksi uusmerkantilismi ja uusliberalismi. Aineisto koostuu osaksi valtiollisista lähteistä kuten Argentiinan ja Brasilian eri ministeriöiden, Mercosurin parlamentin sekä presidentin kanslian virallisista tiedotteista. Lisäksi aineistona toimivat eteläamerikkalaisten lehtien julkaisut sekä tieteelliset artikkelit. Tutkimustulosten mukaan Argentiinan ja Brasilian hallinnonvaihdoksilla ja hallintojen poliittisilla suuntauksilla oli merkittävä vaikutus EU-Mercosur -kauppaneuvotteluiden etenemisessä ja etenkin loppuunsaattamisessa vuonna 2019. Vaikutuksen merkittävyydessä ilmeni kuitenkin vaihtelua eri neuvottelukausien ja hallintojen välillä. Etenkin Brasilian ja Argentiinan 2016–2019 välillä toimineiden oikeistolaishallintojen nähdään nopeuttaneen EU-Mercosur -neuvotteluiden etenemistä, kun vuorostaan Argentiinan 2003–2015 vallassa olleet vasemmistolaishallinnot nähdään hidastavana tekijänä. Brasilian vasemmistolaishallintojen osalta tulos ei kuitenkaan ole yhtä selvä, sillä Lula da Silvan ja etenkin 2011–2016 presidenttinä toimineen Dilma Roussefin nähdään myös ajoittain pyrkineen aktiivisesti edistämään EU-Mercosur -neuvotteluita Argentiinan vastaparin Cristina Fernández de Kirchnerin vastahakoisuudesta huolimatta. Roussefin kausi muodostaa samalla yhden merkittävimmistä eroista Brasilian ja Argentiinan muuten pitkälti yhtenevien neuvottelukantojen välillä. Analyysin tulosten perusteella jako oikeistolais- ja vasemmistolaishallintoihin toimii paremmin vuosina 2003–2019, sillä osa 1999–2002 toimineista hallinnoista ovat ennemmin keskustalaisia kuin oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Analyysi osoittaa myös, että vaikka hallinnonvaihdokset ja hallinnon poliittinen suuntaus vaikuttavat kauppaneuvotteluiden etenemiseen, myös muilla tekijöillä on vaikutusta. Yksi hallintojen kantaan ja neuvotteluiden edistämiseen vaikuttavaksi tekijäksi osoittautui puoluerajoista riippumatta lähestyviin presidentinvaaleihin liittyvä vaalipolitiikka.

Katolisen kirkon johto kiinnitti huomionsa vuonna 1984 brasilialaiseen teologiin Leonardo Boffiin, joka oli julkaissut kirjan ”Church: Charism and Power”, jossa hän arvosteli avoimesti kirkon johtoa ja hierarkisuutta. Uskonopin kongregaation prefekti kardinaali Joseph Ratzinger kutsui Boffin kuulusteltavaksi kirjansa kirjoituksista Vatikaaniin. Boff edusti Latinalaisessa Amerikassa syntynyttä vapautuksen teologia -liikettä, johon myös hänen kirjansa liittyi. Vapautuksen teologia oli katolisen kirkon johdon näkökulmasta ongelmallinen sen marxilaisten taustojen takia. Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten yhdysvaltalainen lehdistö uutisoi Boffin kuulusteluun, tuomitsemiseen ja lopulta vapauttamiseen liittyviä tapahtumia vuosien 1984, 1985 ja 1986 aikana. Näiden tapahtumien aikaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa keskeisessä roolissa oli marxilaisuuden kukistaminen. Päälähteinäni tutkimuksessani käytän kahta laajalevikkistä yhdysvaltalaista sanomalehteä, The New York Timesia ja The Washington Postia. Tutkimuksessani keskeisenä kysymyksenä on lehtien suhtautuminen latinalaisamerikkalaiseen marxilaissävytteiseen vapautuksen teologiaan ja tämän edustajaan Leonardo Boffiin. Lisäksi tarkastelen tutkimuksessani, millaisia eroja lehtien uutisoinnissa voidaan havaita. Käytän tutkimuksessani lehdistöhistorian tutkimusmenetelmää. Analysoin kvalitattiivisesti uutisten sisältöä ja niiden tarjoamia näkökulmia. Pyrin selvittämään eroja lehtien uutisoinnissa. Tarkastelen julkaistujen uutisten määrää ja esimerkiksi niissä käytettyä kuvitusta. Tutkimukseni osoitti, että The New York Times uutisoi Boffiin liittyvistä tapahtumista enemmän kuin The Washington Post. The New York Times suhtautui uutisoinnissaan myönteisemmin Leonardo Boffiin ja vapautuksen teologiaan. The New York Timesin uutisoinnissa Boffin työ, sen perusteet, hänen mielipiteensä ja hänen kannattajiensa lausunnot tuotiin selkeämmin esiin, kun taas The Washington Post keskittyi katolisen kirkon johdon näkökulmaan. The Washington Post esitti uutisoinnissaan Leonardo Boffin selkeämmin kirkon toiminnan kriitikoksi ja keskittyi uutisoinnissaan hänen rikkeisiinsä. The Washington Post liitti Leonardo Boffin ja hänen edustamansa vapautuksen teologian uutisoinnissaan tiiviimmin marxilaisuuteen kuin The New York Times.

Energia on maailmantalouden elintärkeä käyttövoima ja öljy on yksi tärkeimmistä energianlähteistämme. Öljy on uusiutumaton luonnonvara, jonka jatkuva hupeneminen on kiistaton tosiasia. Silti yhteiskuntamme on siitä täysin riippuvainen. Tämä tekee öljystä merkittävän strategisen luonnonvaran, ja öljyesiintymät tarjoavatkin merkittävän energia- ja geopoliittisen edun niille valtioille, joilla öljyvaroja on. Brasilia ei perinteisesti ole kuulunut maailman suurimpien öljyntuottajamaiden joukkoon. Maan rannikolta löydettiin kuitenkin erittäin suuria öljyesiintymiä vuonna 2006, ja noiden öljylöytöjen kaupallisessa hyödyntämisessä on nyt päästy alkuun. Pyrin tutkielmassani selvittämään, näkyykö öljylöytöjen vaikutus Brasilian harjoittamassa ulkopolitiikassa ja maan kansainvälisessä asemassa. Brasilian aiemmin toteuttama ulkopoliittinen linja on ollut hyvin maltillista ja konsensus-hakuista. Realistiseen ja geopoliittiseen teoriaan perustuen muodostan tutkielmassani hypoteesin, jonka mukaan Brasilian ulkopolitiikka on muuttunut öljylöytöjen myötä. Öljyn tuoman vaurauden ja vaikutusvallan myötä Brasilia uskaltaa hypoteesini mukaan ajaa omia intressejään aiempaa aggressiivisemmin. Hypoteesin todenperäisyyttä arvioidakseni olen kerännyt aineiston, joka indikoi Brasilian viime vuosina harjoittamaa ulkopolitiikkaa. Aineisto koostuu Brasiliassa ja muissa maissa julkaistuista, tutkielmani aihepiiriä käsittelevistä lehtiartikkeleista ja tieteellisistä analyyseistä. Lisäksi aineistossa on muutamia johtavien brasilialaispoliitikkojen puheita ja haastatteluita, kehittyvien talousmahtien eli BRICS-maiden välisen kokouksen loppulauselma sekä Brasilian virallinen energiastrategia. Olen analysoinut aineistoa kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän keinoin ja poiminut teemoittelun kautta aineistosta hypoteesin kannalta oleellista tietoa. Aineiston perusteella totesin, että Brasilian kansainvälisessä asemassa on tapahtunut myönteistä kasvua. Myös Brasilian ulkopolitiikasta oli löydettävissä viitteitä muutoksesta; se ei ole enää yhtä maltillista ja rauhanomaista kuin aiemmin. Päätelmää siitä, että nämä muutokset johtuisivat nimenomaan 2000-luvulla tehdyistä öljylöydöistä, ei kuitenkaan voinut tehdä. Muutokset juonsivat juurensa enemmän ulkopolitiikkaa johtaneiden presidenttien henkilö-kohtaisiin ominaisuuksiin ja toimintatapoihin kuin strategisten luonnonvarojen tuomaan valtaan tai taloudelliseen riippumattomuuteen.

Tämä tutkielma käsittelee brasilialaista tyttöjen 15-vuotisjuhlaa, ja sen yhteyttä tyttöjen sukupuoli-identiteetin muodostumiseen ja perheiden sosiaalisen statuksen ilmentämiseen. Juhla on alun perin merkinnyt tyttöjen yhteiskunnallisen aseman muutosta lapsuudesta ja aikuisuuteen ja täten juhla on nähtävissä siirtymärituaalina, mutta ajan saatossa juhlan merkitys on saanut uusia ulottuvuuksia. Tämän työn tarkoituksena onkin tarkastella juhlaa osana nykyaikaista ja urbaania Brasiliaa. Aineiston keruu on suoritettu Rio de Janeirossa haastattelemalla pääasiassa 14-17 –vuotiaita brasilialaistyttöjä ja heidän perheitään. Aineiston tuloksia ei siten voida yleistää koskemaan koko Brasiliaa, mutta juhla esiintyy varsin samankaltaisessa muodossa koko maassa, ja erityisesti suurten kaupunkien kohdalla on brasilialaisten mukaan hyvin paljon yhtäläisyyksiä. Rio de Janeiron kaupunkikulttuurilla on kuitenkin myös omia erityispiirteitään, jotka esiintyvät tyttöjen sukupuoli-identiteettiä muokkaavissa tekijöissä sekä niissä tavoissa, joilla juhlien kautta ilmennetään tyttöjen yksilöllistä identiteettiä ja perheiden sosiaalista statusta. Aineiston kautta tulee ilmi, että suoranaisen siirtymärituaalin sijaan 15-vuotisjuhla on osa tyttöjen kasvuprosessia aikuiseksi naiseksi. 15 vuotta on perinteisesti ollut Brasiliassa ikä, jolloin tytön katsotaan olevan valmis aloittamaan seurustelusuhteet, joten tähän ikäkauteen liittyy vahvasti ajatus tyttöjen seksuaalisuudesta ja sen kontrolloinnista. 15-vuotisjuhla ei kuitenkaan näyttäydy Riossa niinkään tässä valossa, vaan esiin nousevat tyttöjen yksilöllisyyttä korostavat piirteet sekä juhliin kytkeytyvä materialismi. Tytöt ovat aktiivia toimijoita oman juhlansa suunnittelussa ja järjestämisessä, ja kustakin juhlasta pyritään tekemään mahdollisimman hyvin tytön yksilöllisyyttä kuvaava. Yksilöinä tytöt ovat kuitenkin osa laajempaa sosiaalista todellisuutta, ja sukupuoli-identiteetti muokkaantuu sosiaalisesti yksilöä ympäröivissä diskursseissa. Tyttöjen identiteettiä muokkaavat erilaiset sosiaaliset näkemykset ja odotukset koskien naisten koulutusta, ulkonäkövaatimuksia ja -ihanteita ja yleistä asemaa yhteiskunnallisessa ajattelussa. Sukupuoli-identiteetin tarkastelussa nousee pinnalle myös brasilialaista yhteiskuntaa leimaava talouskasvu, joka on vaikuttanut monien kansalaisten sosiaalisen ja taloudellisen aseman nousuun ja muutokseen. 15-vuotisjuhlia leimaa vahvasti materialismi, ja perheet käyttävät juhlaan valtavia summia rahaa. Tutkielma tarkastelee juhlaa Grant McCrackenin teorian avulla kulutusyhteiskunnan hyödykkeenä, jonka kautta kulttuuriset merkitykset siirtyvät maailmasta hyödykkeen kautta aina kuluttajaan saakka. 15-vuotisjuhlan personointi ja juhlien järjestämiseen liittyvä kerskakulutus tarjoavat perheille mahdollisuuden ilmentää ja vahvistaa sosiaalista statustaan yhteiskunnassa, jossa valkoinen keskiluokka tapoineen näyttäytyy normina ja jäljittelyn kohteena. Juhlan ensisijainen motiivi on edelleen brasilialaisten näkemyksen mukaan juhlistaa tyttöjen sosiaalisen aseman asteittaista muutosta lapsesta aikuiseksi, mutta nykyisessä muodossaan juhla on nähtävissä brasilialaisen kulutusyhteiskunnan tuotteena, joka jäsentää kulttuurisia luokka-aseman ja sukupuolen kategorioita.