Browsing by Subject "COVID-19"
Now showing items 1-20 of 118
-
(2022)Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.
-
(2023)TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Hammaslääketiede Tekijä: Verneri Korkee Työn nimi: Aerosolin muodostuminen hammashoidon toimenpiteissä ja aerosolivälitteisten tartuntojen ehkäisy kliinisessä työssä Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2023 Sivumäärä: 37 Avainsanat: Hammaslääketiede, COVID-19, SARS-CoV-2, aerosoli, bioaerosoli, turbiinipora, pandemia, suunterveydenhuolto Ohjaaja tai ohjaajat: HLT Laura Lahdentausta-Suomalainen ja Dosentti, EHL Susanna Paju Säilytyspaikka: Tiedekunnan kanslia toimittaa Terkkoon. Opiskelija tallettaa sähköisen version Heldaan. HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Johdanto: COVID-19 pandemian aikana aerosolit ja niiden rooli tartuntatautien leviämisessä ovat nousseet merkittäväksi kysymykseksi hammashoidon rajoitusten laatimisessa ja työturvallisuudessa. Selvää konsensusta aerosolia tuottavista toimenpiteistä ei ole ollut aiemmin, koska mitattua tietoa on ollut vähän. Tutkielman tavoitteena on tutkia ja mitata aerosolin muodostumista hammashoidon potilastilanteissa eri instrumenteilla. Tutkielmassa pureudutaan tutkimustiedon valossa myös erilaisiin keinoihin aerosolimuodostuksen minimoimiseksi ja aerosolivälitteisiltä tartunnoilta suojautumiseen. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin PKS-SEHYK:in tiloissa ja potilailla kliinisenä tutkimuksena. Potilastöiden aikana mitattiin aerosolien muodostumista 16 eri kokoluokassa (0,300-10µm) ja niiden konsentraatioita ja massakonsentraatioita vertailtiin toimenpiteitä edeltäviin tausta-arvoihin. Tutkimukseen osallistui 84 potilasta, joista 54 oli naisia ja 30 miehiä. Lopulliseen dataan valittuja toimenpiteitä mitattiin yhteensä 254 kappaletta ja tuloksia saatiin yhdeksästä toimenpiteestä/instrumentista, joissa kaikissa n>5. Tulokset: Turbiinipora nosti merkittävästi <1µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota sekä kokonaiskonsentraatiota tausta-arvoihin verrattuna. Sininen kulmapää nosti >5µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota. Sekä sininen kulmapää että ultraäänilaite nostivat >5µm maksimipitoisuuksia sekä totaalipitoisuuksia. Punaisella kulmapäällä ei havaittu nousuja tausta-arvoihin verrattuna, mutta kaikki turbiinipora, sininen ja punainen kulmapää, sekä ultraäänilaite nostivat pitoisuuksia suun tutkimukseen verrattuna. Pohdinta: Turbiiniporan käyttö tuotti suurimmat nousut <1µm aerosoleissa sekä kokonaispitoisuuksissa. Myös sininen ja punainen kulmapää sekä ultraäänilaite nostivat aerosolipitoisuuksia suun tutkimuksen pitoisuuksiin verrattuna. Näitä kaikkia voidaan pitää aerosolia tuottavina instrumentteina ja aerosolin muodostuminen tulisi huomioida työturvallisuudessa niitä käytettäessä.
-
(2023)TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Hammaslääketiede Tekijä: Verneri Korkee Työn nimi: Aerosolin muodostuminen hammashoidon toimenpiteissä ja aerosolivälitteisten tartuntojen ehkäisy kliinisessä työssä Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2023 Sivumäärä: 37 Avainsanat: Hammaslääketiede, COVID-19, SARS-CoV-2, aerosoli, bioaerosoli, turbiinipora, pandemia, suunterveydenhuolto Ohjaaja tai ohjaajat: HLT Laura Lahdentausta-Suomalainen ja Dosentti, EHL Susanna Paju Säilytyspaikka: Tiedekunnan kanslia toimittaa Terkkoon. Opiskelija tallettaa sähköisen version Heldaan. HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Johdanto: COVID-19 pandemian aikana aerosolit ja niiden rooli tartuntatautien leviämisessä ovat nousseet merkittäväksi kysymykseksi hammashoidon rajoitusten laatimisessa ja työturvallisuudessa. Selvää konsensusta aerosolia tuottavista toimenpiteistä ei ole ollut aiemmin, koska mitattua tietoa on ollut vähän. Tutkielman tavoitteena on tutkia ja mitata aerosolin muodostumista hammashoidon potilastilanteissa eri instrumenteilla. Tutkielmassa pureudutaan tutkimustiedon valossa myös erilaisiin keinoihin aerosolimuodostuksen minimoimiseksi ja aerosolivälitteisiltä tartunnoilta suojautumiseen. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin PKS-SEHYK:in tiloissa ja potilailla kliinisenä tutkimuksena. Potilastöiden aikana mitattiin aerosolien muodostumista 16 eri kokoluokassa (0,300-10µm) ja niiden konsentraatioita ja massakonsentraatioita vertailtiin toimenpiteitä edeltäviin tausta-arvoihin. Tutkimukseen osallistui 84 potilasta, joista 54 oli naisia ja 30 miehiä. Lopulliseen dataan valittuja toimenpiteitä mitattiin yhteensä 254 kappaletta ja tuloksia saatiin yhdeksästä toimenpiteestä/instrumentista, joissa kaikissa n>5. Tulokset: Turbiinipora nosti merkittävästi <1µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota sekä kokonaiskonsentraatiota tausta-arvoihin verrattuna. Sininen kulmapää nosti >5µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota. Sekä sininen kulmapää että ultraäänilaite nostivat >5µm maksimipitoisuuksia sekä totaalipitoisuuksia. Punaisella kulmapäällä ei havaittu nousuja tausta-arvoihin verrattuna, mutta kaikki turbiinipora, sininen ja punainen kulmapää, sekä ultraäänilaite nostivat pitoisuuksia suun tutkimukseen verrattuna. Pohdinta: Turbiiniporan käyttö tuotti suurimmat nousut <1µm aerosoleissa sekä kokonaispitoisuuksissa. Myös sininen ja punainen kulmapää sekä ultraäänilaite nostivat aerosolipitoisuuksia suun tutkimuksen pitoisuuksiin verrattuna. Näitä kaikkia voidaan pitää aerosolia tuottavina instrumentteina ja aerosolin muodostuminen tulisi huomioida työturvallisuudessa niitä käytettäessä.
-
(2023)Tavoitteet: COVID-19-tautiin voi liittyä heikentynyttä mielenterveyttä. Yli vuoden seuranta-ajan tutkimuksia COVID-taudista on vielä vähän, sillä pandemian alusta on kulunut vasta kolme vuotta. Näin ollen tietoa muun muassa ahdistusoireilun ja post-traumaattisen stressioireilun ilmenemisestä ja niiden jatkuvuudesta 24 kuukautta taudin akuuttivaiheen jälkeen ei juuri ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, eroavatko COVID-19-potilaat verrokeista ahdistusoireilun ja post-traumaattisen oireilun määrässä, onko taudin vaikeusaste yhteydessä oireiluun ja onko oireilun määrässä tapahtunut muutosta potilasaineistossa 24 kuukauden seurannassa. Menetelmät: Tutkimus on osa Recovid-20-tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen aineistoon kuului 136 henkilöä; COVID-19-potilaita taudin eri vaikeusasteita edustavista ryhmistä (n=103) ja verrokit (n = 33) Ahdistusoireilua arvioitiin GAD-7-menetelmällä ja post-traumaattista stressioireilua IES-6-kyselyllä. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla ja mittauspisteiden välillä tapahtunutta muutosta tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla. Muutosta tutkittaessa tutkittavia oli 92, joista kaikki olivat COVID-19-potilaita. Tulokset: 24 kuukauden seurannassa ahdistusoireilulla ja COVID-19-taudin sairastamisella ei havaittu yhteyttä, eikä eroa taudin eri vaikeusasteiden välillä ilmennyt. Ahdistusoireilu pysyi samalla matalalla tasolla 24 kuukauden seurannassa. Sen sijaan 24 kuukauden kohdalla havaittu post-traumaattinen stressioireilu oli yhteydessä sairastettuun COVID-19-tautiin ja sen eri vaikeusasteisiin. Post-traumaattinen stressioireilu väheni merkitsevästi verrattaessa kolmen ja 24 kuukauden mittauspisteitä toisiinsa. Johtopäätökset: Sairastetun COVID-19-taudin ja post-traumaattisen stressioireilun yhteys on tärkeää huomioida COVID-19-potilaita arvioitaessa silloinkin, kun taudin sairastamisesta on jo kulunut aikaa. Tutkimusta tarvitaan lisää esimerkiksi ahdistuksen ja post-traumaattisen oireilun mahdollisista yhdysvaikutuksista toisiinsa COVID-19-taudin yhteydessä.
-
(2023)Tavoitteet: COVID-19-tautiin voi liittyä heikentynyttä mielenterveyttä. Yli vuoden seuranta-ajan tutkimuksia COVID-taudista on vielä vähän, sillä pandemian alusta on kulunut vasta kolme vuotta. Näin ollen tietoa muun muassa ahdistusoireilun ja post-traumaattisen stressioireilun ilmenemisestä ja niiden jatkuvuudesta 24 kuukautta taudin akuuttivaiheen jälkeen ei juuri ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, eroavatko COVID-19-potilaat verrokeista ahdistusoireilun ja post-traumaattisen oireilun määrässä, onko taudin vaikeusaste yhteydessä oireiluun ja onko oireilun määrässä tapahtunut muutosta potilasaineistossa 24 kuukauden seurannassa. Menetelmät: Tutkimus on osa Recovid-20-tutkimushanketta. Tämän osatutkimuksen aineistoon kuului 136 henkilöä; COVID-19-potilaita taudin eri vaikeusasteita edustavista ryhmistä (n=103) ja verrokit (n = 33) Ahdistusoireilua arvioitiin GAD-7-menetelmällä ja post-traumaattista stressioireilua IES-6-kyselyllä. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla ja mittauspisteiden välillä tapahtunutta muutosta tutkittiin toistettujen mittausten varianssianalyysilla. Muutosta tutkittaessa tutkittavia oli 92, joista kaikki olivat COVID-19-potilaita. Tulokset: 24 kuukauden seurannassa ahdistusoireilulla ja COVID-19-taudin sairastamisella ei havaittu yhteyttä, eikä eroa taudin eri vaikeusasteiden välillä ilmennyt. Ahdistusoireilu pysyi samalla matalalla tasolla 24 kuukauden seurannassa. Sen sijaan 24 kuukauden kohdalla havaittu post-traumaattinen stressioireilu oli yhteydessä sairastettuun COVID-19-tautiin ja sen eri vaikeusasteisiin. Post-traumaattinen stressioireilu väheni merkitsevästi verrattaessa kolmen ja 24 kuukauden mittauspisteitä toisiinsa. Johtopäätökset: Sairastetun COVID-19-taudin ja post-traumaattisen stressioireilun yhteys on tärkeää huomioida COVID-19-potilaita arvioitaessa silloinkin, kun taudin sairastamisesta on jo kulunut aikaa. Tutkimusta tarvitaan lisää esimerkiksi ahdistuksen ja post-traumaattisen oireilun mahdollisista yhdysvaikutuksista toisiinsa COVID-19-taudin yhteydessä.
-
(2019)Immunophenotyping by flow cytometry (FC) is an established practice to identify immune cells and their cellular changes at the single-cell level. Since preserving the structural integrity of cellular epitopes is vital for immunophenotyping, samples should be processed shortly after being collected. However, the requirements of complex facilities and trained personnel for flow cytometry make it challenging to handle samples immediately. Fixation and cryopreservation extend sample shelf life and allow analysing longitudinal samples simultaneously while minimizing technical variation. Nevertheless, usage of whole blood cryopreservation in flow cytometry is limited due to challenges in preserving epitope structures during fixation and detecting dim antigens. This thesis investigates the performances of four commercial whole blood cryopreserving kits; 1) Cytodelics, 2) Stable-Lyse V2 and Stable-Store V2 (SLSS-V2), 3) Proteomic stabiliser (PROT-1), and 4) Transfix. Peripheral blood samples were processed with these stabilising buffers immediately after the collection and cryopreserved until further analysis by flow cytometry. Here, we measured the stability of major immune lineages, T cell subpopulations, and activated neutrophil profiles in samples treated with these commercial whole blood stabilisers. Our flow cytometry data showed that PROT-1, Transfix and Cytodelics maintained the distribution of major leukocyte subsets – granulocytes, T cells, natural killer cells and B cells, comparable to unpreserved samples despite the attenuation of fluorescence intensities. Moreover, these three stabilisers also preserved phenotypes of activated neutrophils upon stimulation with N-Formylmethionyl-leucyl-phenylalanine and Lipopolysaccharides. The upregulation of adhesion molecules (CD11b), Fc receptors (CD16) and granule proteins (CD66b) as well as the shedding of surface L-selectin (CD62L) on activated neutrophils was conserved most efficiently in PROT-1, followed by Cytodelics. On the other hand, none of the stabilisers provided a reliable detection of CCR7 for accurate quantification of T cell subpopulations. COVID-19 is caused by a highly transmissible and pathogenic coronavirus, so-called severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-COV-2). To test the potential of whole blood cryopreservation kits for flow cytometry in COVID-19 research, we studied the detectability of major leukocyte lineages and granulocyte subsets in longitudinal patient samples processed with Cytodelics. High dimensional analysis with Uniform Manifold Approximation and Projection (UMAP) and Self-Organising Maps (FlowSOM) clustering revealed remarkable stability of CD3, CD15, and CD14 expression in samples stored with Cytodelics. It allowed the detection of lymphopenia and emergency granulopoiesis often found during the acute phase of severe SARS-COV-2 infection. Nonetheless, we could not determine signatures of granulocyte subsets, notably suppressive neutrophils, during the acute and convalescent phases of COVID-19. Variable detection of lowly expressed markers and diminished fluorescence intensities in Cytodelics - preserved samples might have hindered the analysis. In conclusion, this study demonstrates that PROT-1, Transfix, and Cytodelics enabled reliable detection of highly expressed leukocyte markers, whereas SLSS-V2 preservation resulted in the most inaccurate identification of studied markers. Notably, our results show that Cytodelics can be applied in COVID-19 studies to immunophenotype major immune lineages by flow cytometry. Nevertheless, more optimisation is needed for less abundant or fixation-sensitive epitopes to enhance the efficacy of whole blood cryopreservation for flow cytometry.
-
(2019)Immunophenotyping by flow cytometry (FC) is an established practice to identify immune cells and their cellular changes at the single-cell level. Since preserving the structural integrity of cellular epitopes is vital for immunophenotyping, samples should be processed shortly after being collected. However, the requirements of complex facilities and trained personnel for flow cytometry make it challenging to handle samples immediately. Fixation and cryopreservation extend sample shelf life and allow analysing longitudinal samples simultaneously while minimizing technical variation. Nevertheless, usage of whole blood cryopreservation in flow cytometry is limited due to challenges in preserving epitope structures during fixation and detecting dim antigens. This thesis investigates the performances of four commercial whole blood cryopreserving kits; 1) Cytodelics, 2) Stable-Lyse V2 and Stable-Store V2 (SLSS-V2), 3) Proteomic stabiliser (PROT-1), and 4) Transfix. Peripheral blood samples were processed with these stabilising buffers immediately after the collection and cryopreserved until further analysis by flow cytometry. Here, we measured the stability of major immune lineages, T cell subpopulations, and activated neutrophil profiles in samples treated with these commercial whole blood stabilisers. Our flow cytometry data showed that PROT-1, Transfix and Cytodelics maintained the distribution of major leukocyte subsets – granulocytes, T cells, natural killer cells and B cells, comparable to unpreserved samples despite the attenuation of fluorescence intensities. Moreover, these three stabilisers also preserved phenotypes of activated neutrophils upon stimulation with N-Formylmethionyl-leucyl-phenylalanine and Lipopolysaccharides. The upregulation of adhesion molecules (CD11b), Fc receptors (CD16) and granule proteins (CD66b) as well as the shedding of surface L-selectin (CD62L) on activated neutrophils was conserved most efficiently in PROT-1, followed by Cytodelics. On the other hand, none of the stabilisers provided a reliable detection of CCR7 for accurate quantification of T cell subpopulations. COVID-19 is caused by a highly transmissible and pathogenic coronavirus, so-called severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-COV-2). To test the potential of whole blood cryopreservation kits for flow cytometry in COVID-19 research, we studied the detectability of major leukocyte lineages and granulocyte subsets in longitudinal patient samples processed with Cytodelics. High dimensional analysis with Uniform Manifold Approximation and Projection (UMAP) and Self-Organising Maps (FlowSOM) clustering revealed remarkable stability of CD3, CD15, and CD14 expression in samples stored with Cytodelics. It allowed the detection of lymphopenia and emergency granulopoiesis often found during the acute phase of severe SARS-COV-2 infection. Nonetheless, we could not determine signatures of granulocyte subsets, notably suppressive neutrophils, during the acute and convalescent phases of COVID-19. Variable detection of lowly expressed markers and diminished fluorescence intensities in Cytodelics - preserved samples might have hindered the analysis. In conclusion, this study demonstrates that PROT-1, Transfix, and Cytodelics enabled reliable detection of highly expressed leukocyte markers, whereas SLSS-V2 preservation resulted in the most inaccurate identification of studied markers. Notably, our results show that Cytodelics can be applied in COVID-19 studies to immunophenotype major immune lineages by flow cytometry. Nevertheless, more optimisation is needed for less abundant or fixation-sensitive epitopes to enhance the efficacy of whole blood cryopreservation for flow cytometry.
-
(2023)The anthropause following the beginning of the COVID-19 pandemic in 2020 was followed by a heavy decline in people’s mobility and outdoor activities, which has had differing effects on biodiversity in urban areas. In Finland, outdoor activities were allowed, and as a result, the use of greenspaces increased notably in relation to pre-pandemic times. My objective was to study how people’s outdoor activities developed during the pandemic in the form of recreational bird-watching in the Helsinki metropolitan area (including Espoo, Vantaa, and Kauniainen). To accomplish this, I retrieved data on the number of bird observers from Tiira (a Finnish bird information service focused on bird observations), and related this data to the pandemic periods, also taking into account variables such as daily temperature and the use of parks. I found the highest number of bird-watchers during both lockdowns in 2020 and 2021. I also found that the number of bird-watchers was significantly higher after all restrictions were lifted, in 2022, when contrasted with pre-pandemic times. It is notable that the lockdowns happened at the same time as the bird Spring migration, a naturally popular time among bird-watchers. Thus, I consider that this may have had a synergistic role in people taking the opportunity to dedicate more time for bird-watching since they had more time to go outside due to strict restrictions. After all the restrictions were lifted in 2022, some bird-watchers continued to spend more time in bird-watching due to habit or increased appreciation for the activity or outdoors. The findings highlight the importance and potential of citizen science in observing birds and enabling more efficient conservation efforts for them. The results showing the development of bird-watching activities during the pandemic could also potentially be used as a proxy for other outdoor activities, and combined with other studies on the relations of COVID-19 on humans and other species could help to better understand the complex socio-ecological relationships in cities and greenspaces.
-
(2022)The coronavirus disease 19 (COVID-19) pandemic currently poses a challenge to the healthcare system and global public health. The upsurge of new SARS-CoV-2 variants, the uneven vaccine distribution worldwide, and the documented reinfections raise a concern about the protective immunity of COVID-19 recoverees. In this context, reliable methods for the detection of SARS-CoV-2 neutralizing antibodies are needed. Considering the methodological complexity and limitations of traditional virus neutralization tests, surrogate enzyme-linked immunosorbent assays (sELISA) constitute a promising alternative allowing high-throughput testing. However, there is still a need of assessing the specificity and sensibility of these assays so that they can be clinically applied. In this thesis, two goals were pursued; the detection of neutralizing antibodies in COVID-19 recoverees plasma samples using an in-house microneutralization assay and the comparison of these results with those obtained with two sELISA; SARS-CoV-NeutraLISA surrogate neutralization (Euroimmun) and cPass SARS-CoV-2 Neutralization Antibody Detection Kit (GenScript). The SARS-CoV-2 microneutralization assay was performed with VERO E6 cells and the Fin-1 strain of the SARS-CoV-2 virus. The plasma samples were provided by the Helsinki University Hospital and were previously screened with commercial IgG-ELISA targeting the anti-SARS-CoV-2 spike subunit 1 (Euroimmun) and nucleocapsid (Abbott) proteins. A total of 111 samples were tested, 74% of them presented a detectable NAb titer with at least two of the methods. The neutralizing antibody titer obtained with the microneutralization assays resulted in an overall proportion of positives lower than expected. Therefore, the in-house microneutralization assay needs further optimization or a different neutralization assay should be selected instead for future analysis. The combined data from the three tests was used to determine the sensitivity (99%, 83%, 81%) and specificity (72%, 100%, 100%) of cPass, Neutralisa and microneutralization assays respectively. This data suggests the use of cPass (GenScript) in primary screenings, in combination to Neutralisa (Euroimmun) to confirm secondary tests.
-
(2022)The coronavirus disease 19 (COVID-19) pandemic currently poses a challenge to the healthcare system and global public health. The upsurge of new SARS-CoV-2 variants, the uneven vaccine distribution worldwide, and the documented reinfections raise a concern about the protective immunity of COVID-19 recoverees. In this context, reliable methods for the detection of SARS-CoV-2 neutralizing antibodies are needed. Considering the methodological complexity and limitations of traditional virus neutralization tests, surrogate enzyme-linked immunosorbent assays (sELISA) constitute a promising alternative allowing high-throughput testing. However, there is still a need of assessing the specificity and sensibility of these assays so that they can be clinically applied. In this thesis, two goals were pursued; the detection of neutralizing antibodies in COVID-19 recoverees plasma samples using an in-house microneutralization assay and the comparison of these results with those obtained with two sELISA; SARS-CoV-NeutraLISA surrogate neutralization (Euroimmun) and cPass SARS-CoV-2 Neutralization Antibody Detection Kit (GenScript). The SARS-CoV-2 microneutralization assay was performed with VERO E6 cells and the Fin-1 strain of the SARS-CoV-2 virus. The plasma samples were provided by the Helsinki University Hospital and were previously screened with commercial IgG-ELISA targeting the anti-SARS-CoV-2 spike subunit 1 (Euroimmun) and nucleocapsid (Abbott) proteins. A total of 111 samples were tested, 74% of them presented a detectable NAb titer with at least two of the methods. The neutralizing antibody titer obtained with the microneutralization assays resulted in an overall proportion of positives lower than expected. Therefore, the in-house microneutralization assay needs further optimization or a different neutralization assay should be selected instead for future analysis. The combined data from the three tests was used to determine the sensitivity (99%, 83%, 81%) and specificity (72%, 100%, 100%) of cPass, Neutralisa and microneutralization assays respectively. This data suggests the use of cPass (GenScript) in primary screenings, in combination to Neutralisa (Euroimmun) to confirm secondary tests.
-
(2021)Vallitseva COVID-19-pandemia ja sen johdosta asetetut viranomaistoimenpiteet ovat vaikeuttaneet sopimussuoritusten täyttämistä liikesopimussuhteissa ympäri maailmaa. Tutkielmassa tarkastellaan irtaimen kaupan myyjän ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymistä COVID-19-tilanteen asettamassa viitekehyksessä. Uudenlaiset suoritusestetilanteet edellyttävät vanhan sopimusoikeudellisen opin uudelleenarviointia. Kyseessä on oikeusdogmaattinen sopimus- ja vahingonkorvausoikeuden rajamaastoon sijoittuva tutkimus, jossa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevan oikeuden sisältöä de lege lata. Tutkielmalle on ominaista myös velvoiteoikeudelle tyypillinen argumentaatiota kehittelevä lainoppi, joka ilmentää tapauskohtaisen in casu -arvioinnin merkitystä. Tutkielma sisältää lisäksi otteita de sententia ferenda -tyyppisestä tutkimuksesta, jonka pyrkimyksenä on esittää tuomioistuimelle ja välimiesoikeudelle tarkoituksenmukaisia tapoja tulkita voimassa olevaa oikeutta konkreettisissa lainsoveltamistilanteissa. Tutkielman tutkimustehtävänä on selventää vallitsevaa kansallista oikeustilaa siitä, voiko COVID-19-tilanne aiheuttaa myyjälle ylivoimaisen esteen ja miten kokonaisarviointi ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymisen osalta toteutetaan. Tarkoituksena on selvittää ensinnäkin ne säännökset, joita vasten liikekaupan myyjää kohtaavan ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymistä tulee voimassa olevan kotimaisen oikeuden mukaan arvioida. Tarkastelu johtaa kauppalain (KL) suoritusestesäännösten tulkintaan ja systematisointiin. Luontoissuoritusvastuusta vapauttavaa KL 23 §:n säännöstä ja kontrollivastuusta vapauttavaa KL 27 §:n säännöstä voidaan melko vakiintuneesti pitää kauppalain ylivoimaista estettä koskevina säännöksinä. Kauppalain tahdonvaltainen luonne ja liikesuhteissa noudatettava laaja sopimusvapaus edellyttävät myös laajalti käytettyjen force majeure -sopimusehtojen tarkastelua. Tutkielmassa arvioidaan esitettyjen säännösten ja sopimusehtojen pohjalta sitä, miten myyjän luontoissuoritusvastuusta ja vahingonkorvausvastuusta vapauttavia arviointikriteereitä tulisi tulkita COVID-19-tilanteessa in casu. Lisäksi tutkielmassa pyritään erittelemään niitä erityiskysymyksiä, joita COVID-19-tilanteeseen liittyy ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön täyttymisen osalta ja esittämään tulkintasuosituksia näiden erityiskysymysten arvioinnille. Erityiskysymyksinä tarkastellaan esimerkiksi erilaisten viranomaistoimenpiteiden ja julistusten merkitystä, koronakriisin vaiheittaista maantieteellistä leviämistä ja tilanteen aaltoilua, jotka muodostavat jokainen omat haasteensa sopimusoikeudelliselle ylivoimaisen esteen arvioinnille. Sekä KL 23 että KL 27 §:n vapautumisperusteiden edellytyksenä on tosiasiallinen ja voittamaton este suorituksen täyttämiselle. Vahingonkorvausvastuusta vapautumisen edellytykset ovat luontoissuoritusvastuusta vapautumisen edellytyksiä tiukemmat, sillä edellytyksenä on lisäksi, että este on myyjän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, eikä sitä ole voitu ennakoida sopimuksentekohetkellä. Tutkielmassa päädytään esittämään, että COVID-19 ei itsessään ole ylivoimainen este, vaikka COVID-19-tilanne seurauksineen voikin tapauskohtaisten edellytysten täyttyessä täyttää vastuusta vapauttavan ylivoimaisen esteen tunnusmerkistön. Tilanteita tulee tarkastella korostuneen tapauskohtaisesti ja näyttötaakka ylivoimaisen esteen olemassaolosta on siihen vetoavalla myyjällä. COVID-19-tilanteessa suoritusesteitä irtaimen kaupan alalla voivat aiheuttaa esimerkiksi erilaiset viranomaiskiellot, avaintyöntekijän sairastuminen tai joutuminen karanteeniin, komponentin puute tai kuljetuksen estyminen. Koronakriisin vaiheittainen maantieteellinen leviäminen vaikuttaa arviointiin siten, että myyjältä voidaan edellyttää esteen voittamiseksi tai välttämiseksi toimenpiteitä jo melko varhaisessa vaiheessa ennen suorituksentekoajankohtaa. Koronavirustilanteen aaltoilu puolestaan vaikuttaa arviointiin siten, että myyjältä voidaan koronaviruksen toisen aallon yhteydessä edellyttää pidemmälle meneviä toimenpiteitä. Tutkielmassa päädytään esittämään, että useat koronaviruksen aiheuttamat suoritusesteet ovat ennakoimattomia ainakin sellaisten sopimusten osalta, jotka on tehty selvästi ennen koronakriisin alkamista. Vaikka COVID-19-pandemiaa voidaan pitää myyjän vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevana tapahtumana, useat koronakriisin aiheuttamat seuraukset voivat olla myyjän organisaation sisäisiä, jolloin vahingonkorvausvastuu aiheutuneesta vahingosta jää myyjälle. Esteen voittamiseksi tähtäävien toimenpiteiden vaatimuksen uskotaan korostuvan koronakriisin yhteydessä, ja sen laiminlyönti voikin helposti estää vastuusta vapautumisen. Johtopäätöksenä on, että COVID-19-tilanne ei ainakaan helposti täytä kauppalain ylivoimaisen esteen tunnusmerkistöjä elinkeinonharjoittajien välisessä irtaimen kaupassa, jolloin sopimusosapuolten oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden turvaamiseksi suoritusesteistä on tärkeää sopia force majeure -sopimusehdoin. Koska koronakriisin varjolla ei ole tarkoitus vapauttaa sopimuskumppaneita kannattamattomista sopimussuhteista, on odotettavissa, että ankara tulkintalinja jatkuu, mikäli koronavirustilanteesta seuraa uusia tuomioistuinratkaisuja. Tiukka arviointilinja estää osaltaan ylivoimaisen esteen vapauttavan vaikutuksen väärinkäyttöä ja on myös yleisesti lainsäätäjän tarkoituksena. Tutkielmassa esitetyllä voi olla merkitystä myös laajemmin vastaavien tulevaisuudessa ilmaantuvien globaalien kriisien yhteydessä ja kauppalain laajan analogisen sovellettavuuden johdosta myös irtaimen kaupan ulkopuolella, sillä kauppalain suoritusestesääntelyn voidaan katsoa ilmentävän yleistä liikesopimussuhteissa noudatettavaa force majeure -oppia.
-
(2021)Joulukuussa 2019 ilmoitettiin Kiinasta löytyneen uusi koronaviruksen muoto, joka sai nimen SARS-CoV-2, eli toiselta nimeltään COVID-19. WHO julisti COVID-19-taudin pandemiaksi 11.3.2020. COVID-19 tartunnan saaneilla esiintyy monenlaisia hengitystieinfektio-oireita, ja infektion yhteydessä on raportoitu oireita myös suun alueella. Tällaisia ovat kemosensoriset häiriöt ja suun limakalvovauriot. Työn tavoitteena oli raportoida COVID-19-infektion yhteydessä makuhäiriöiden ja suun limakalvomuutosten yleisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, kuinka suuri osa limakalvovaurioista voisi olla spesifisti COVID-19-infektion aiheuttamia. Syventävänä työnä tehty tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista. Makuhäiriöitä oli COVID-19-positiivisilla potilailla keskimäärin 48,5 %:lla tutkituista. Verrokkiryhmässä makuhäiriötä oli keskimäärin 21,5 %:lla. Makuhäiriöitä esiintyi yhdessä hajuhäiriöiden kanssa keskimäärin 42,1 %:ssa tapauksista. Pysyviä makuhäiriöitä raportoitiin 19 %:lla potilaista. Limakalvovaurioita löydettiin COVID-19-infektion yhteydessä keskimäärin 34 %:lla raportoiduista potilaista. Vaurioita olivat muun muassa rakkulat, haavat/aftat, verenpurkaumat ja verirakkulat. Lisäksi potilailla raportoitiin herpes- ja hiivasieni-infektioita. Limakalvovaurioita raportoitiin kielessä, huulissa, kovassa suulaessa ja kiinnittyneessä ikenessä sekä nielun puolella nielurisoissa. Suun limakalvomuutokset paranivat kaikilla potilailla. Verrattuna aikaisempiin koronavirusepidemioihin on erityisesti COVID-19-pandemiassa kemosensorisia häiriöitä. COVID-19-virus kuitenkin mutatoituu nopeasti, ja uusien varianttien makuhäiriöiden osuudet siten muuttuvat. Tulokset ovat COVID-19-viruksen alkuvaiheista, jolloin kyseessä oli pandemian alkuvaiheen tyypin virukset. Limakalvovauriot olivat melko yleisiä ja niiden esiintyminen vaihteli suuresti. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitkä limakalvomuutokset olisivat tai eivät varmasti ole COVID-19-viruksen aiheuttamia. Syventävä työ nostaa myös esille etäkonsultaatioiden merkityksen kehittymistä. Niiden osuus on kasvanut COVID-19-pandemian aikana. Etäkonsultaatiot vähentävät taudin leviämistä ja itse tautiin sairastumisen riskiä. Etäkonsultaatioita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa tautien diagnostiikassa.
-
(2021)Joulukuussa 2019 ilmoitettiin Kiinasta löytyneen uusi koronaviruksen muoto, joka sai nimen SARS-CoV-2, eli toiselta nimeltään COVID-19. WHO julisti COVID-19-taudin pandemiaksi 11.3.2020. COVID-19 tartunnan saaneilla esiintyy monenlaisia hengitystieinfektio-oireita, ja infektion yhteydessä on raportoitu oireita myös suun alueella. Tällaisia ovat kemosensoriset häiriöt ja suun limakalvovauriot. Työn tavoitteena oli raportoida COVID-19-infektion yhteydessä makuhäiriöiden ja suun limakalvomuutosten yleisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, kuinka suuri osa limakalvovaurioista voisi olla spesifisti COVID-19-infektion aiheuttamia. Syventävänä työnä tehty tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista. Makuhäiriöitä oli COVID-19-positiivisilla potilailla keskimäärin 48,5 %:lla tutkituista. Verrokkiryhmässä makuhäiriötä oli keskimäärin 21,5 %:lla. Makuhäiriöitä esiintyi yhdessä hajuhäiriöiden kanssa keskimäärin 42,1 %:ssa tapauksista. Pysyviä makuhäiriöitä raportoitiin 19 %:lla potilaista. Limakalvovaurioita löydettiin COVID-19-infektion yhteydessä keskimäärin 34 %:lla raportoiduista potilaista. Vaurioita olivat muun muassa rakkulat, haavat/aftat, verenpurkaumat ja verirakkulat. Lisäksi potilailla raportoitiin herpes- ja hiivasieni-infektioita. Limakalvovaurioita raportoitiin kielessä, huulissa, kovassa suulaessa ja kiinnittyneessä ikenessä sekä nielun puolella nielurisoissa. Suun limakalvomuutokset paranivat kaikilla potilailla. Verrattuna aikaisempiin koronavirusepidemioihin on erityisesti COVID-19-pandemiassa kemosensorisia häiriöitä. COVID-19-virus kuitenkin mutatoituu nopeasti, ja uusien varianttien makuhäiriöiden osuudet siten muuttuvat. Tulokset ovat COVID-19-viruksen alkuvaiheista, jolloin kyseessä oli pandemian alkuvaiheen tyypin virukset. Limakalvovauriot olivat melko yleisiä ja niiden esiintyminen vaihteli suuresti. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitkä limakalvomuutokset olisivat tai eivät varmasti ole COVID-19-viruksen aiheuttamia. Syventävä työ nostaa myös esille etäkonsultaatioiden merkityksen kehittymistä. Niiden osuus on kasvanut COVID-19-pandemian aikana. Etäkonsultaatiot vähentävät taudin leviämistä ja itse tautiin sairastumisen riskiä. Etäkonsultaatioita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa tautien diagnostiikassa.
-
(2021)Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten markkinakriisi vaikuttaa sijoittajien käyttäytymiseen ja dispositioefektin ilmenevyyteen ja sen muutoksiin. Aineisto on kerätty COVID-19-pandemian aikana ja koostuu suomalaisista sijoittajista. Tutkimuksessa pyritään lisäksi löytämään demografisia muuttujia, joilla dispositioefektin ilmenevyyttä voitaisiin selittää. Tutkimuksessa tuloksille luodaan viitekehys aiemmista empiirisistä tutkimuksista ja teorioista, joilla dispositioefektiä on havainnollistettu ja selitetty. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen tutkimuksessa siirrytään empiiriseen osioon, jossa dispositioefektiä ja sen muutosta mitataan suomalaisista yksityissijoittajista koostuvan aineiston pohjalta. Aineisto koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen pitää sisällään suomalaisten sijoittajien transaktioita ja toinen Helsingin pörssissä listattujen osakkeiden hintatietoja vuosilta 2017-2021. Dispositioefektin voimakkuuden laskemiseksi käytetään mallia, jossa verrataan sijoittajan realisoimattomien ja realisoitujen osakkeiden markkinahintojen suhdetta. Dispositioefektin muutosta COVID-19-kriisin aikana tutkitaan aikasarja-analyysilla, ja demografisten muuttujien yhteyttä dispositioefektin suuntaan ja voimakkuuteen puolestaan regressioanalyysilla. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että sijoittajat kärsivät dispositioefektistä. Tämä tutkimustulos tukee aiempia tutkimuksia. Aikasarja-analyysin tulokset indikoivat, että sijoittajien reaktio COVID-19-kriisiin vähentää dispositioefektin määrää ja että sijoittajat ovat halukkaampia realisoimaan myös tappioitaan COVID-19-kriisin alkamisen jälkeen. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan markkinan tilalla on vaikutusta sijoittajien dispositioefektin voimakkuuteen, ja teorioita, joiden mukaan sijoittajat ovat halukkaita realisoimaan tappioita, kun he olettavat markkinahintojen jatkavan laskuaan. Regressioanalyysin tulokset osoittavat naisten kärsivän miehiä voimakkaammasta dispositioefektistä, mikä on myös linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, tässä tutkimuksessa iällä ei havaittu olevan vaikutusta dispositioefektin ilmenevyyteen tai voimakkuuteen. Dispositioefekti on hyvin tunnettu ja empiirisesti koeteltu sijoittajilla havaittu käyttäytymisharha. Tämän tutkielman tulokset tukevat aiempaa tutkimusta ja antavat uutta tietoa siitä, kuinka sijoittajat reagoivat globaaliin markkinakriisiin ja siitä, miten dispositioefektin ilmenevyys ja voimakkuus muuttuvat sijoittajien kohdatessa markkinakriisin, jonka ominaispiirteitä ovat pelko ja epävarmuus.
-
(2021)Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten markkinakriisi vaikuttaa sijoittajien käyttäytymiseen ja dispositioefektin ilmenevyyteen ja sen muutoksiin. Aineisto on kerätty COVID-19-pandemian aikana ja koostuu suomalaisista sijoittajista. Tutkimuksessa pyritään lisäksi löytämään demografisia muuttujia, joilla dispositioefektin ilmenevyyttä voitaisiin selittää. Tutkimuksessa tuloksille luodaan viitekehys aiemmista empiirisistä tutkimuksista ja teorioista, joilla dispositioefektiä on havainnollistettu ja selitetty. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen tutkimuksessa siirrytään empiiriseen osioon, jossa dispositioefektiä ja sen muutosta mitataan suomalaisista yksityissijoittajista koostuvan aineiston pohjalta. Aineisto koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen pitää sisällään suomalaisten sijoittajien transaktioita ja toinen Helsingin pörssissä listattujen osakkeiden hintatietoja vuosilta 2017-2021. Dispositioefektin voimakkuuden laskemiseksi käytetään mallia, jossa verrataan sijoittajan realisoimattomien ja realisoitujen osakkeiden markkinahintojen suhdetta. Dispositioefektin muutosta COVID-19-kriisin aikana tutkitaan aikasarja-analyysilla, ja demografisten muuttujien yhteyttä dispositioefektin suuntaan ja voimakkuuteen puolestaan regressioanalyysilla. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että sijoittajat kärsivät dispositioefektistä. Tämä tutkimustulos tukee aiempia tutkimuksia. Aikasarja-analyysin tulokset indikoivat, että sijoittajien reaktio COVID-19-kriisiin vähentää dispositioefektin määrää ja että sijoittajat ovat halukkaampia realisoimaan myös tappioitaan COVID-19-kriisin alkamisen jälkeen. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan markkinan tilalla on vaikutusta sijoittajien dispositioefektin voimakkuuteen, ja teorioita, joiden mukaan sijoittajat ovat halukkaita realisoimaan tappioita, kun he olettavat markkinahintojen jatkavan laskuaan. Regressioanalyysin tulokset osoittavat naisten kärsivän miehiä voimakkaammasta dispositioefektistä, mikä on myös linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, tässä tutkimuksessa iällä ei havaittu olevan vaikutusta dispositioefektin ilmenevyyteen tai voimakkuuteen. Dispositioefekti on hyvin tunnettu ja empiirisesti koeteltu sijoittajilla havaittu käyttäytymisharha. Tämän tutkielman tulokset tukevat aiempaa tutkimusta ja antavat uutta tietoa siitä, kuinka sijoittajat reagoivat globaaliin markkinakriisiin ja siitä, miten dispositioefektin ilmenevyys ja voimakkuus muuttuvat sijoittajien kohdatessa markkinakriisin, jonka ominaispiirteitä ovat pelko ja epävarmuus.
-
COVID-19 pandemian vaikutukset HUS hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon aikana (2022)COVID-19 on SARS-CoV-2 (severe acute respiratory syndrome coronavirus 2) viruksen aiheuttama infektiosairaus, joka julistettiin maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 11. päivä maaliskuuta 2020 (1). Myös Suomessa niin kuin muualla pandemia alkoi levitä nopeasti, johtaen kuolemiin ja tuhansien ihmisten sairastumiseen. Pandemian vaikutukset tulivat nopeasti näkyviin myös terveydenhuollossa. Henkilökuntaa siirrettiin COVID-19 kohortteihin sekä suojavarusteet tulivat osaksi päivittäistä työasua. Hoitohenkilökuntakaan ei säästynyt COVID-19 tartunnoilta. Terveydenhuollossa työskentelevillä on todettu olevan suurempi riski COVID-19 tartuntaan kuin muulla väestöllä. Esimerkiksi HUS alueella muun väestön sairastavuus oli heinäkuussa 2020 0.3 % (53), ja HUS hoitohenkilökunnan sairastavuuden arvioidaan olevan 0.9 % (50). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan COVID-19 pandemian vaikutuksia hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon ajalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla suurempi riski saada vakavampi COVID-19 taudinkuva sekä oliko hoitohenkilökunnan suojavarusteiden käytöllä vaikutusta koronataudin oireiden määrään. Tutkimuksen aineisto koostuu kyselytutkimuksista, joihin vastasi yhteensä 866 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa HUS-alueelta. Tutkimusaineisto sisälsi yhden pohjakyselyn sekä kahden seurantakyselyn vastaukset. Seurantakyselyt koostuivat muuten samoista kysymyksistä kuin pohjakysely, mutta niissä ei kysytty enää osallistujien taustatietoja kuten perussairauksia. Ne sisältävät 150 kysymystä yleisterveydestä, suojavarusteiden käytöstä sekä työoloista. Tutkimuksen ajalta kaikilta, joilla oli koronatautiin viittaavia oireita, otettiin SARS-CoV-2 PCR-testi (polymerase chain reaction). Nämä tulokset, sekä vastaajilta otettujen vasta-ainetestien tulokset saatiin kyselytutkimusten ajalta tutkimusaineistoon. Pohjakysely lähetettiin osallistujille kesäkuussa 2020 ja vastauksia kerättiin 15.7.2020 saakka, nämä vastaukset koskevat ajanjaksoa 3/2020–6/2020. Kahden seurantakyselyn vastaukset osallistujilta on saatu ajanjaksolta 12.7.2020-28.2.2021. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla on suurempi riski saada vaikeampi taudinkuva kuin ei riskiryhmään kuuluvilla. Suojavarusteiden käytöllä tai käyttämättömyydellä todennäköisimmällä tartuntahetkellä ei todettu tässä tutkimusotannassa olevan yhteyttä oireiden määrään. Tulosten myötä voidaan pohtia pitäisikö riskiryhmään kuuluvaa hoitohenkilökuntaa suojata erityisillä keinoilla, esimerkiksi ohjata työtehtäviin, jossa sairastumisriski on pienempi. (268 sanaa)
-
COVID-19 pandemian vaikutukset HUS hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon aikana (2022)COVID-19 on SARS-CoV-2 (severe acute respiratory syndrome coronavirus 2) viruksen aiheuttama infektiosairaus, joka julistettiin maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 11. päivä maaliskuuta 2020 (1). Myös Suomessa niin kuin muualla pandemia alkoi levitä nopeasti, johtaen kuolemiin ja tuhansien ihmisten sairastumiseen. Pandemian vaikutukset tulivat nopeasti näkyviin myös terveydenhuollossa. Henkilökuntaa siirrettiin COVID-19 kohortteihin sekä suojavarusteet tulivat osaksi päivittäistä työasua. Hoitohenkilökuntakaan ei säästynyt COVID-19 tartunnoilta. Terveydenhuollossa työskentelevillä on todettu olevan suurempi riski COVID-19 tartuntaan kuin muulla väestöllä. Esimerkiksi HUS alueella muun väestön sairastavuus oli heinäkuussa 2020 0.3 % (53), ja HUS hoitohenkilökunnan sairastavuuden arvioidaan olevan 0.9 % (50). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan COVID-19 pandemian vaikutuksia hoitohenkilökunnan terveyteen ensimmäisen pandemia-aallon ajalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla suurempi riski saada vakavampi COVID-19 taudinkuva sekä oliko hoitohenkilökunnan suojavarusteiden käytöllä vaikutusta koronataudin oireiden määrään. Tutkimuksen aineisto koostuu kyselytutkimuksista, joihin vastasi yhteensä 866 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa HUS-alueelta. Tutkimusaineisto sisälsi yhden pohjakyselyn sekä kahden seurantakyselyn vastaukset. Seurantakyselyt koostuivat muuten samoista kysymyksistä kuin pohjakysely, mutta niissä ei kysytty enää osallistujien taustatietoja kuten perussairauksia. Ne sisältävät 150 kysymystä yleisterveydestä, suojavarusteiden käytöstä sekä työoloista. Tutkimuksen ajalta kaikilta, joilla oli koronatautiin viittaavia oireita, otettiin SARS-CoV-2 PCR-testi (polymerase chain reaction). Nämä tulokset, sekä vastaajilta otettujen vasta-ainetestien tulokset saatiin kyselytutkimusten ajalta tutkimusaineistoon. Pohjakysely lähetettiin osallistujille kesäkuussa 2020 ja vastauksia kerättiin 15.7.2020 saakka, nämä vastaukset koskevat ajanjaksoa 3/2020–6/2020. Kahden seurantakyselyn vastaukset osallistujilta on saatu ajanjaksolta 12.7.2020-28.2.2021. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että riskiryhmään kuuluvalla hoitohenkilökunnalla on suurempi riski saada vaikeampi taudinkuva kuin ei riskiryhmään kuuluvilla. Suojavarusteiden käytöllä tai käyttämättömyydellä todennäköisimmällä tartuntahetkellä ei todettu tässä tutkimusotannassa olevan yhteyttä oireiden määrään. Tulosten myötä voidaan pohtia pitäisikö riskiryhmään kuuluvaa hoitohenkilökuntaa suojata erityisillä keinoilla, esimerkiksi ohjata työtehtäviin, jossa sairastumisriski on pienempi. (268 sanaa)
-
(2022)Objective: Anxiety has been studied in COVID-19 patients, but there are few studies comparing the level of anxiousness in patient groups requiring different levels of treatment. The aim of this study was to investigate anxiety symptoms in COVID-19 patients six months after the acute phase of the disease. The study also compared the amount of anxiety symptoms between patients in intensive care unit, those treated in a hospital ward, those who stayed at home during the illness, and a healthy control group. Moreover, the study aimed at investigating the associations of need for support (physical, mental, practical life and obtaining disease-related information) during the recovery phase of the disease with anxiety symptoms at six months. Methods: This study was a part of the RECOVID-20 research project, which is a collaborative project between the University of Helsinki and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS). The project investigates the physical and mental symptoms of COVID-19 patients three and six months after hospitalization. In the present study, 135 COVID-19 patients (58 in the intensive care unit, 41 in the regular hospital care, and 36 patients who stayed at home during the illness) and 50 healthy controls were included. The data were collected during the first and second wave of the pandemic in years 2020 and 2021, three and six months after the acute phase of the illness. At three months, participants were interviewed by phone. The interview included questions about their need for support, as well as questions of physical and psychological well-being. At six months, a questionnaire was sent to them including a questionnaire (GAD-7, The Generalized Anxiety Disorder Assessment) on symptoms of anxiety. The differences in anxiety between different groups and the associations between need for support and later anxiety symptoms were analyzed using general linear models (GLM). Results and conclusions: COVID-19 patients had more symptoms of anxiety six months after the acute phase when compared to the healthy control group, but the patient groups did not differ. In addition, 25 % of the COVID-19 patients and 12 % of the healthy control group had at least mild anxiety symptoms. While recovering from the COVID-19 infection, most support was needed for information about the COVID-19 disease, and the least support for practical life. Furthermore, the need for mental support associated with greater post-disease anxiety symptoms. The study provides new evidence that COVID-19 patients need more support, especially for their mental symptoms which might be associated with anxiety. Further research should focus on the need for support and its association with mental health in COVID-19 patients.
-
(2022)Objective: Anxiety has been studied in COVID-19 patients, but there are few studies comparing the level of anxiousness in patient groups requiring different levels of treatment. The aim of this study was to investigate anxiety symptoms in COVID-19 patients six months after the acute phase of the disease. The study also compared the amount of anxiety symptoms between patients in intensive care unit, those treated in a hospital ward, those who stayed at home during the illness, and a healthy control group. Moreover, the study aimed at investigating the associations of need for support (physical, mental, practical life and obtaining disease-related information) during the recovery phase of the disease with anxiety symptoms at six months. Methods: This study was a part of the RECOVID-20 research project, which is a collaborative project between the University of Helsinki and the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS). The project investigates the physical and mental symptoms of COVID-19 patients three and six months after hospitalization. In the present study, 135 COVID-19 patients (58 in the intensive care unit, 41 in the regular hospital care, and 36 patients who stayed at home during the illness) and 50 healthy controls were included. The data were collected during the first and second wave of the pandemic in years 2020 and 2021, three and six months after the acute phase of the illness. At three months, participants were interviewed by phone. The interview included questions about their need for support, as well as questions of physical and psychological well-being. At six months, a questionnaire was sent to them including a questionnaire (GAD-7, The Generalized Anxiety Disorder Assessment) on symptoms of anxiety. The differences in anxiety between different groups and the associations between need for support and later anxiety symptoms were analyzed using general linear models (GLM). Results and conclusions: COVID-19 patients had more symptoms of anxiety six months after the acute phase when compared to the healthy control group, but the patient groups did not differ. In addition, 25 % of the COVID-19 patients and 12 % of the healthy control group had at least mild anxiety symptoms. While recovering from the COVID-19 infection, most support was needed for information about the COVID-19 disease, and the least support for practical life. Furthermore, the need for mental support associated with greater post-disease anxiety symptoms. The study provides new evidence that COVID-19 patients need more support, especially for their mental symptoms which might be associated with anxiety. Further research should focus on the need for support and its association with mental health in COVID-19 patients.
-
(2023)Adequate vaccine coverage and vaccine refusal have been prominently featured in the media during the COVID-19 pandemic. The decision-makers have considered adequate vaccine coverage important for maintaining the capacity of healthcare. The purpose of this study is to produce population-based research data about the factors affecting the willingness to take the COVID-19 vaccine. With the help of that information, it is possible to identify the factors that influence individual’s decision-making about whether to take the COVID-19 vaccine. The data of the study is the first Kansalaispulssi-data of the year 2022. Kansalaispulssi is a survey, made by the assignment of the State Council, which is used to research Finnish citizen’s views of the current topics. The research design is cross-sectional. The analysis of the study is done by crosstabulation using the Chi-square test. Age and financial situation of the person were related to the willingness to take the COVID-19 vaccine and the person's view of the role of the vaccine in preventing severe corona disease and getting rid of the COVID-19 pandemic. Age also influenced the person's view of the importance of the vaccine in preventing the COVID-19 disease. Gender, province, or educational level had no effect on a person's vaccine views in this study. Based on the research, Finnish citizens are very pro-vaccine. They also understand well the role of the vaccine in preventing a serious illness caused by the disease.
Now showing items 1-20 of 118