Browsing by Subject "Covid-19"

Vuosina 2020-2022 elettiin historiallista aikaa, jolloin Covid-19 -pandemian aiheuttamat poikkeusolot eristivät suomalaisen kansan kotiinsa. Samalla sairaalat alkoivat täyttymään kovaa vauhtia potilaista, jotka sairastivat Covid-19 -viruksen aiheuttamaa tautia. Pandemian aikana uutisoitiin runsaasti hoitoalan työntekijöiden työuupumuksesta ja rasituksesta, mikä on johtanut ajatukseen alanvaihdosta. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekijöitä, jotka johtivat sairaanhoitajia vaihtamaan alaa korona-aikana, ja sitä, mitkä tekijät olisivat edesauttaneet alalle jäämistä.    Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluilla. Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvaavat heidän kokemuksiaan hoitotyöstä julkisella sektorilla. He jakavat kokemuksiaan sekä pandemian aikana että ennen pandemiaa. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 28–44 vuotiasta suomalaista sairaanhoitajaa Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä. Analyysissä teoreettisena viitekehyksenä toimii ammatillisen toimijuuden käsite, jota on sovellettu erityisesti selittämään sairaanhoitajien alanvaihdon ilmiötä teoriaohjavaa sisällön analyysiä hyödyntäen. Ammatillinen toimijuus ilmenee sosiaalisten olosuhteiden kautta, kuten kulttuuristen ja materiaalisten resurssien sekä yksilöiden ammatti-identiteettien ja kompetenssien vuorovaikutuksessa. Ammatillinen toimijuus ilmenee esimerkiksi mahdollisuutena vaikuttaa työnkuvaan ja saada aikaan muutoksia työorganisaatiossa.     Analyysi osoitti, että suurimmat syyt  hoitoalan jättämiseen olivat puutteelliset työolot, hoitotyön vaativuus, huono johtajuus, puutteellinen palkitseminen ja arvostuksen puute. Tutkimuksen mukaan alalla pysymiseen vaikuttavat tekijät osoittautuivat olevan riittävä palkitseminen hoitotyön vaativuuden tasoon, vaikuttaminen työnkuvaan, riittävä sairaanhoitajamitoitus, johtamisen ja työolojen parantaminen.    Tulosten perusteella pandemia ei osoittautunut syyksi vaihtaa alaa, vaan se madalsi kynnystä alanvaihdon päätökseen, sillä tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitajat olivat päättäneet jo ennen pandemiaa jättävänsä hoitoalan jossain vaiheessa uraa ja pyrkivänsä muihin ammatteihin. Sairaanhoitajien kokemuksia  heidän ammatillisen toimijuuden toteutumisesta  on tärkeää ymmärtää, jotta sairaanhoitajien haluun jättää hoitoala voitaisiin vaikuttaa.

Oron kring hur Covid-19 pandemin har inverkat på människors välmående har varit stor. Risken för illamående under pandemin har hävdats vara högre hos de äldre. Därtill tyder tidigare forskning på att immigranterna, jämfört med resten av befolkningen, skulle ha lidit i större utsträckning av de COVID-19 relaterade utmaningarna. Även om det har forskats relativt mycket kring välmående under pandemin både ur ett immigrations perspektiv samt ur de äldres perspektiv, så finns det endast lite forskning kring de äldre immigranternas välmående, trots att de kännetecknas av "den dubbla bördan." Därtill har få studier kring området utförts ur ett diskursivt perspektiv. Syftet med avhandlingen är att diskursivt undersöka hur rysktalande äldre immigranter i Finland konstruerar sitt sociala välmående i en ny kontext präglad av diverse restriktioner och social distansering, det vill säga under pandemin. Detta granskas i förhållande till deras uppfattning kring den nationella hanteringen av pandemin. Därtill granskas hur de rysktalande äldre immigranterna positionerar sig i kontexten av pandemin. Materialet består av 10 semistrukturerade intervjuer med rysktalande äldre bosatta i huvudstadsregionen. Intervjuerna har analyserats med hjälp av den kritiska diskursiva psykologin. Ur resultaten växer fem huvudsakliga tolkningsrepertoarer fram: 1) en högre ålder som risk för välmående under Covid-19 pandemin, 2) välmående som opåverkat av pandemin, 3) välmående som hotat av pandemin, 4) välmående som skyddat av korrekt pandemirelaterad information från media och 5) välmående som stött av hur de finska myndigheterna agerat under pandemin. Dessa tolkningsrepertoarer inrymmer olika subjektspositioner. Resultaten visar att det finns flera konkurrerande uppfattningar och stor variation i hur de rysktalande äldre immigranterna konstruerar sitt välmående under pandemin. Respondenterna både identifierar och disidentifierar sig med de erbjudna tolkningsrepertoarerna. Dock skapar tolkningsrepertoarerna ändå vissa ramar för vad som är möjligt för respondenterna att tänka och prata om beträffande sitt välmående under pandemin. Därtill visar tolkningsrepertoarerna hur de äldre immigranterna konstruerar sitt välmående i förhållande till sin egna kulturella ryska bakgrund. I resultaten illustreras hur de äldre immigranterna lämnas ensamma med hanteringen av de pandemirelaterade utmaningarna; de saknar makt att kräva samhälleligt stöd, och således individualiseras de pandemirelaterade utmaningarna. Resultaten bidrar till tidigare forskning genom att lyfta fram hur språkanvändning och följderna av de diskursiva konstruktionerna, vid sidan av de materiella- och sociala förhållandena, såväl möjliggör som begränsar de rysktalande immigranternas förståelse av sitt välmående under pandemin. Därtill illustrerar resultaten hur de olika förståelserna hör samman med tidigare kulturellt bundna uppfattningar kring äldre och immigranter.

The purpose of this study is to observe the effect of Covid-19 epidemic to the everyday life and the work-life balance among young adults. Work is a significant part of a person’s every-day life. Individualisation of working hours stands out in the current work life. Therefore, the need for finding the work-life balance increases. Work-life balance is seen to be a main factor, whereby the employee is able to stabilize the demands becoming from work and leisure. The exceptional global circumstances with Covid-19 epidemic have suddenly affected people’s everyday life and ways of working during the year 2020. Majority of Finnish employees were forced to move to remote work due to the Covid-19 epidemic. The remote work makes it even more challenging to maintain the border between work and leisure time. In addition, people were required to adapt their everyday life due to the health threatening virus. This research applies qualitative methodology. The data were collected by using the theme interview method. Six young adults took part in the interview. All interviews were carried out during September and October in 2020. In addition to the interview the interviewees were asked to describe their normal day during Covid-19 epidemic with a timeline. The timeline was used to support the interviews according to the stimulated recall Interview method. The interview recordings were transcribed word for word and analysed using qualitative content analysis. Hermeneutic-phenomenological approach was also applied in this research. The significance of routines stood out in the everyday life during Covid-19 epidemic. Certain everyday routines were shattered due to the epidemic, while people were forced to adapt their ways of working and free time activities. Despite this, other daily routines were considered as a resource to manage in the crisis. Especially the continuing of work was seen as an important factor in the Covid-19 crisis. Work and leisure time activities were overlapping more flexibly during the Covid-19 epidemic. On the other hand, it was considered important to make a clear boundary between work and leisure time in the end of the day.

Tutkielman tiedonintressissä on tarkastella Covid-19 -pandemian sopimusoikeudellisia ulottuvuuksia erityisesti liikehuoneiston vuokrasopimusten kannalta. Aihe valikoitui sen ajankohtaisuuden ja tutkimattomuuden ja yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. Sen sisältää tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät laa-jemmin sopimuksen sitovuuteen sekä muihin sopimusoikeuden peruskysymyksiin. Vaikka tarkastelu on rajattu yhteen sopimustyyppiin, soveltuvat tietyt tutkielman ydinajatukset myös muihin kestosopimuksiin. Toimialana liikehuoneistojen vuokraus on ollut eturintamassa ottamassa vastaan pandemian vaikutukset. Pitkien sopimuskausien vuoksi liikevuokrasuhteet ovat jo lähtökohtaisesti alttiita olosuhteiden muuttumiselle. Pandemian suorat ja välilliset vai-kutukset ovat päivittäistavarakauppaa lukuun ottamatta iskeneet ankarasti vuokralaisten liiketoimintaan ja sitä kautta myös vuokranantajiin, jotka ovat laa-jasti myöntäneet helpotuksia esimerkiksi vuokranmaksuvelvollisuuteen. Ankarimmin vaikutukset ovat näkyneet ravintola-alalla, jossa valtiovallan kiellot ja rajoitukset sekä yleinen kysynnän väheneminen ovat heikentäneet merkittävästi liiketoiminnan edellytyksiä. Vuokranantajien näkökulmasta tilanne on niin ikään ollut haastava, sillä vuokratulojen menetyksistä huolimatta vuokranantajan omat vastuut suhteessa rahoittajiin ja muihin sidosryhmiin säilyvät. Julkisessa keskustelussa on ollut esillä, onko vuokralainen velvollinen maksamaan vuokraa siltä ajalta, kun liiketilan normaali liiketoimintakäyttö on valtio-vallan toimien vuoksi estynyt tai merkittävästi rajoittunut. Sama problematiikka pätee muihinkin sopimusvelvoitteisiin ja sopimuksen ajalliseen sitovuuteen. Toisin kuin esimerkiksi irtaimen kaupassa tai rakennusurakoissa liikehuoneiston vuokrasopimuksissa ei ole tyypillisesti varauduttu olosuhteiden muuttumi-seen esimerkiksi vis majeure -ehdolla. Myöskään liikehuoneiston vuokraamista koskevaa lainsäädäntöä ei ole laadittu pandemiaa silmällä pitäen, joten painopiste siirtyy vääjäämättä oikeusperiaatteille sekä sopimuksen jälkiperäisen kohtuullistamiselle, kun arvioidaan pandemian vaikutuksia osapuolten sopimusvelvoitteisiin sekä sopimuksen ajalliseen sitovuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan lainsäädännön, sopimusehtojen, yleisten oppien sekä jälkiperäi-sen kohtuullistamisen näkökulmasta sopimuksen sitovuutta. Esimerkiksi vuokranmaksuvelvollisuuden osalta pohditaan, voiko L liikehuoneiston vuokrauk-sesta 21 § soveltua tilanteessa, jossa liiketilan liiketoimintakäyttö on valtiovallan kieltojen vuoksi estynyt ja mikä on suoritusesteoppien käyttöala tässä kontekstissa. Selostamatta tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti päättelyketjuja, voidaan yleisesti todeta, että pacta sunt servanda -periaate on vahvassa asemassa muutosvaatimuksia vastaan. Sopimuksen muodostuminen tappiolliseksi olosuhteiden muuttumisen vaikutuksesta ei lähtökohtaisesti ole peruste poiketa sopimussitovuudesta. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1994:96 todetulla tavalla osapuolten tulee sopimuksentekohetkellä osata varautua siihen, että sopimus voi myöhemmin muodostua kannattamattomaksi suhdannevaihteluiden vaikutuksesta. Vaikka sopimussitovuus on vahva lähtökohta, voidaan siitä tapauskohtaisesti poiketa myös elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa. Koronakriisi ennakoimattomuutensa osalta poikkeaa tavallisesta negatii-visesta suhdannekehityksestä. On myös huomioitava, ettei viitatussa tapauksessa liiketoiminnan harjoittamista ollut valtiovallan toimesta rajoitettu. Reaalisten liiketalouteen perustuvien argumenttien merkitystä ei voida tässä yhteydessä korostaa liikaa. Päätökset tehdään sen mukaan, mikä arvioidaan liiketa-loudellisesti järkeväksi. Tästä esimerkkinä mainittakoon laajat myönnytykset vuokrien maksamisessa. Vaikka vuokrasta vapautumiselle ei löydy yksiselit-teistä juridista oikeutusta, on vuokrasuhteen jatkuvuuden, liikepaikan arvon sekä liiketilojen korkean käyttöasteen turvaaminen nähty ratkaisevina seikkoi-na. Juridisten argumenttien merkitys korostuu, jos yhteisymmärrystä ei saavuteta. Pandemian vaikutukset osapuolten velvoitteisiin on ratkaistava viimekädessä tuomioistuimessa tapauskohtaisesti. Jos tavoitellaan yhdenmukaisia ratkai-suja, tulee tämä toteuttaa lainsäädännön keinoin. Joka tapauksessa prosessaamisen tulisi olla ultima ratio -sillä oikeustilan ollessa näinkin epäselvä on oikeudenkäynnin lopputulosta vaikea ennustaa. Osapuolten välinen neuvottelu on lähtökohtaisesti paras tapa ratkaista sopimukseen liittyvät erimielisyydet.

The aim of this thesis is to understand how restrictions and recommendations to limit the spread of Covid-19 pandemic affected air quality in Helsinki from January to September 2020 and examine the health benefits coming from the decreased pollutant levels. During that time many restrictions to people’s movements took place. This caused a decrease in traffic rates which in turn affected air quality. The air pollutants included in this study are nitrogen oxide (NOx), tropospheric ozone (O3) and particulate matter (PM2.5 and PM10). The data was uploaded from SMEAR III -station in Kumpula neighborhood and the results were obtained by comparing concentrations from 2020 to those of 2018-2019. The data were divided into three periods, which were studied separately. The first period was the time before the lockdown (1.1.-17.3.), 2nd period was during the lockdown (18.3.-15.6.), and the 3rd period was after the lockdown (16.6.-30.9.). In addition, the health effects caused by the changes in pollutant concentration were studied with a calculator for financial benefits of emission reductions made by Finnish Environment Institute. The change in NOx concentrations during 2020 compared to 2018-2019 were -36.4 % in 1st period, -26.5 % in 2nd period and +34.1 % in 3rd period. The changes for O3 were +4.8 % (1st period), -8.6 % (2nd period) and -11.6 % (3rd period). PM2.5 concentrations changed -39.4 % (2nd period) and 0.0 % (3rd period) and PM10 concentrations -46.9 % (2nd period) and -14.7 % (3rd period) during 2020 compared to 2018-2019. Decrease of NOx in 1st period caused 2 600 t€/y savings in costs of air pollution related health effects. The changes in PM2.5 and NOx generated savings of 38 000 t€/y during 2nd period and -2 400 t€/y during 3rd period. Even though the pollutant concentrations decreased in most periods, the decrease can’t be explained only by changes in traffic rates and human activities. Other factors contribute air pollutant levels as well, including atypical weather during 2020. The study could be continued by separating the effects of weather, traffic and other contributing factors in changes in air pollutant concentrations.

Denna avhandling presenterar resultaten av en kvalitativ intervjustudie vars syfte är att undersöka på vilket sätt covid-19 påverkar sysselsättningen av arbetslösa ungdomar. Studien har två frågeställningar som lyder: 1. Hur har socialdistanseringen påverkat arbetet med arbetslösa ungdomar? och 2. På vilket sätt skapar Covid-19 social exklusion bland arbetslösa ungdomar?. Det genomfördes två stycken tematiska parintervjuer med professionella som arbetar med arbetslösa ungdomar i olika ungdomsverkstäder. Principerna för en kvalitativ teoristyrd innehållsanalys användes där respondenternas upplevelser kunde delas in i fyra kategorier: Distansarbete utmanar arbetet med arbetslösa ungdomar, distansarbete – ett bra komplement för sysselsättningen, polarisering bland de unga och ungas möjlighet till sysselsättning. I resultaten framkommer det att distansarbete och socialdistansering försvårar arbetet med arbetslösa ungdomar, vilket även stämmer överens med tidigare forskning. På distans är det svårt att stöda och hjälpa unga att hitta sysselsättning vilket är viktiga faktorer för aktiveringen av ungdomar. Ungdomars upplevelser av social exkludering på grund av covid-19 visar en tydlig tudelning. Resultaten visar att många ungdomar mår väldigt dåligt på grund av pandemins restriktioner, samtidigt finns det många ungdomar som upplever att de blivit en i mängden och att hela världen blivit marginaliserad då alla har svårt att få sysselsättning.

To my knowledge, this is the first study describing student communication, learning, and wellbeing at the university-level during Covid-19 in Finland. This research is meant to correspond to the need for more research regarding the effects of the Covid-19 pandemic on youth (aged 29 and younger according to the Finnish legislation). The goal of the research is to provide solutions to the complex challenges which have arisen during the pandemic and a rapid transition to a fully online learning and teaching format in Finland. The thesis brings to light student experiences regarding online learning, communication and wellbeing, during the Covid-19 pandemic. This research is guided by two research questions: 1. How do students at the University of Helsinki describe their experiences of distance communication and learning during the Covid-19 pandemic? And second: 2. How has the Covid-19 pandemic influenced the wellbeing of students at the university? Theoretically, the approach of this thesis builds on social constructionism. Methodologically, reflexive thematic analysis is used, to examine the research material. The empirical data consists of qualitative semi-structured interviews with five university students at the University of Helsinki. The analysis showed significant challenges with communication, learning and wellbeing in the student population, during the Covid-19 pandemic. Overall, communication had deteriorated during the initial phases of the Covid-19 pandemic; however, improved over time. The main recommendation of the research is coordinated action in form of a unified manual regarding online teaching and behavior on Zoom, by universities or similar institutions in Finland, which face a similar challenge as the University of Helsinki. Lecturers are encouraged to take a personal interest in student engagement online, and strongly recommend using cameras, speaking more freely, and participating actively in small groups, for better student success, communication and wellbeing. In addition, students are encouraged to stay social and form support groups on for example Whatsapp or other similar application. In the future, students may be able to use distance learning opportunities for networking and potentially, meeting future colleagues online. Lastly, student wellbeing is in focus, and should be researched further, to implement strategies for the preservation of student wellbeing, wellbeing at university and for sustainable networks in the academic environment.

Mål. Covid-19 pandemin tvingade majoriteten av alla organisationer att övergå till distansarbete. Och redan innan den finska regeringen tog beslutet om undantagstillståndet ökade distansarbete i Finland med över 70 %. Den sociala arbetsmiljön i en organisation är viktig för att organisationens arbete ska lyckas och för att mål ska uppnås. En viktig frågeställning är om organisationerna har lyckats bibehålla den sociala arbetsmiljön på samma sätt som i den traditionella arbetsmiljön. I denna avhandling undersöker jag hur den sociala arbetsmiljön har påverkats i ett fallföretag och hur man vidare kunde främja den sociala arbetsmiljön om det finns behov för det. Metoder. I denna avhandling används en kvalitativ forskningsstrategi i formen av en fallstudie. Fyra personer har intervjuats genom semistrukturerade intervjuer. Resultat och slutsatser. Avhandlingens resultat visar att det finns både för- och nackdelar med distansarbete, men då det kommer till den sociala arbetsmiljön är det främst nackdelar som kommer upp. Fördelarna är mera flexibel arbetstid samt balans mellan arbete och fritid, bättre koncentration vilket i sin tur leder till högre produktivitet, mindre övervakning av arbetstagaren vilket leder till större ansvar åt hen samt tillgång till specialkompetens genom virtuella team. Nackdelar som kan förekomma är kommunikationsproblem, överflöd av information, arbetsplatsisolering, störningsmoment av olika slag, brist på mänsklig kontakt och det sociala stödet, sämre hälsovanor samt svårigheter för ledare att organisera arbetet via digitala kanaler. Man kunde vidare främja den sociala arbetsmiljön under distansarbete genom att ordna utbildning i digitalt ledarskap, fokusera på meta-kommunikation via digitala kanaler, från företagets sida se till att arbetstagarna har likadana förutsättningar för distansarbete och slutligen att ha ett fungerande system för att följa upp arbetstiden.

This study reviews the everyday life of special needs families during the Covid-19-pandemic. In special needs families at least one child has an increased need for services for their health, growth and/or development. Previous studies show that these services are an important resource and help in everyday life, as it is often built around taking care of the child. In previous studies special needs families have mainly been reviewed during normal conditions and the more recent studies conducted during the pandemic emphasize the perspective of authorities. The purpose of this study is to highlight the everyday life of special needs families during the Covid-19-pandemic and how services have been organized. This study applies qualitative methodology. The data was collected by semi-structured interviews. Seven mothers of special needs families took part in the interviews. The families were from across Finland. The family structures, children’s diagnoses and available resources varied within these families. Tran scripted data was analyzed with content analysis. The study shows that the everyday life of the families focused at home during the Covid-19-pandemic, which led to everyday life routines, free time and use of money changing. During the pandemic the families had to quickly rebuild their everyday life and its routines. Everyday life became more restricted as the routines focused at home. Parents' free time decreased as the children did not attend school or free-time activities. The meaning of home and its surroundings were highlighted because families were not able to spend their time together in shopping centers or restaurants. It became apparent that the realization of services varied between the families during the Covid-19-pandemic. During the pandemic the services were no longer considered safe due to the increased risk of infection, which led to some of the services coming to a halt and the implementation of special arrangements to other services. The decision of realization of the services was partly held by the service providers, while in some cases the families made the decision themselves to pause the service. The need for help in the families did not decrease and especially mothers had to answer this with their own work input. The families found the service system to be rigid and hoped for more flexibility from their service providers. That would mean considering the wishes of the family and the focusing on the best interest of the child.

The thesis assesses ethical problems pertaining to a scenario of a mandatory vaccination program against SARS-CoV-2 (“Covid-19”) in Finland, as the epidemic situation stood in the early 2022. The initial research question is whether this kind of a program would be ethically justifiable. The conclusion to this question is reached by describing the epidemic situation, presenting basic ethical norms of public healthcare, and making a synthetizing ethical analysis on their basis. The concluding answer no comes as the result of analyzing the Finnish scenario from the perspectives of eight criteria of ethical justification that would need to be adequately met in order for a mandatory vaccination program to be an ethically sound public health measure. The eight criteria are formed by examining literature of public health ethics and vaccination ethics as well as strong ethical arguments in favor and against mandatory vaccinations, and by combining a ground of shared prerequisites guiding ethical considerations on the topic. The analysis reveals numerous ethical problems present in the Finnish scenario. The mere existence of so many unsolved issues makes the potential mandatory Covid-19 vaccination program an unethical option. The thesis calls for better public discussion on public health ethics, so that the ethical imperatives of protecting public health security and protecting individual bodily autonomy are realized also in emergency situations.