Browsing by Subject "D-vitamiini"

Johdanto: Raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti syntyvän lapsen luuston kasvuun. Myös lapsen riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävä tekijä lapsen luuston hyvinvoinnissa. Suomalaisten odottavien äitien D-vitamiinin saanti on usein puutteellista, eikä D-vitamiinia muodostu iholla talvikuukausina Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi. Suomalaisten raskaana olevien naisten heikko D-vitamiinitilanne saattaa vaikuttaa lasten luuston terveyteen. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia ovatko raskauden aikainen D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanne ja D-vitamiinin saanti vuoden iässä yhteydessä luuntiheyden ja -mineraalipitoisuuden muutoksiin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aineisto ja menetelmät: Raskausaikana rekrytoiduista 126 äiti-lapsi-parista vuoden iässä seurantakäynnille saapui 89 (69 %). Lapsilta otettiin verinäyte ja siitä määritettiin D-vitamiinitilannetta kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) immunoentsymometrisellä menetelmällä. Lasten sääriluu tutkittiin pQCT-menetelmällä. Vastaavat tutkimukset oli suoritettu sekä lapsille että äideille synnytyksen jälkeen. Äitien seerumin 25(OH)D-pitoisuus alkuraskauden aikana määritettiin THL:n keräämistä verinäytteistä. Lapsilta kerättiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirja sekä kyselylomake, joiden avulla selvitettiin D-vitamiinin saanti ruokavaliosta, D-vitamiinilisän käyttö ja taustatekijöitä. Äideille suoritettiin lyhyt haastattelu koskien lapsen terveyttä ja kehitystä. Tilastollinen tarkastelu suoritettiin SPSS (versio 16.0) –ohjelmalla. Korrelaatioanalyysilla selvitettiin minkä tekijöiden kanssa 1-vuotiaan luuston laatua kuvaavat muuttujat ja niissä tapahtuneet muutokset korreloivat. Regressioanalyysilla tutkittiin selittääkö raskausajan D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanteen muutos tai lapsen D-vitamiinin saanti yhden vuoden iässä luustomuuttujien muutoksia. Monimuuttujamallin avulla tarkasteltiin, onko raskaudenaikainen D-vitamiinitilanne lineaarisesti yhteydessä luumuuttujien arvoihin. Tulokset: Lasten D-vitamiinin saanti ylitti keskimäärin suositukset (KA 12,3 ?g/vrk), mutta 20 %:lla seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli riittämätön (< 50 nmol/l). Seurantakäynnin aikaan yhä imetetyillä lapsilla Dvitamiinitilanne oli heikompi kuin ei-imetetyillä (p=0,044). Luun mineraalimäärä (BMC, engl. bone mineral content) oli kasvanut eniten niillä lapsilla, joiden äitien D-vitamiinitilanne oli ollut heikoin raskauden aikana ja vähiten niillä, joilla D-vitamiinitilanne raskausaikana oli ollut riittävä. Tulos ei kuitenkaan yltänyt merkitsevälle tasolle (p=0.069). Muissa luumuuttujissa viitteitä yhteyksistä ei löytynyt. Taustatietoja tarkastellessa havaittiin merkitsevä negatiivinen yhteys raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen sairastamien nuhakuumeiden lukumäärän välillä (p=0.044). Johtopäätökset: Lasten D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, mutta siitä huolimatta osalla lapsista Dvitamiinitilanne ei ollut optimaalinen. Erot BMC:n muutoksessa ryhmien välillä viittaavat saavutuskasvuun eli heikomman D-vitamiinitilanteen vaikutus luustoon kompensoituu BMC:n osalta ensimmäisen elinvuoden aikana. Pitkäkestoisia lisätutkimuksia raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen luuston yhteyksistä suuremmilla tutkimusotoksilla tarvitaan.

Tavoitteet: D-vitamiinin on ehdotettu olevan yksi mahdollinen ympäristötekijä mielenterveyden häiriöiden kehittymisessä. D-vitamiini osallistuu aivoissa hermosolujen muodostumiseen ja erilaistumiseen sekä joidenkin geenien säätelyyn. Lisäksi mielenterveyden häiriöistä, kuten autismikirjon häiriöstä, kärsivillä lapsilla on havaittu olevan ikätovereitaan alhaisempi seerumin D-vitamiinitaso. Muutamassa tutkimuksessa on verrattu lasten D-vitamiinitasoja ja eksternalisoivia eli ulospäin suuntautuneita ja internalisoivia eli sisäänpäin suuntautuneita oireita, eivätkä tulokset ole olleet systemaattisia. Interventiotutkimuksissa esimerkiksi autismikirjon häiriön oireita on onnistuttu lieventämään ravitsemussuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisän käytöllä. Aiempaa interventiotutkimusta ei-kliinisessä lapsipopulaatiossa D-vitamiinilisän vaikutuksista ei ole. Menetelmät: Tutkimuksen otos on osa suomalaisen VIDI (Vitamin D Intervention in Infants) -tutkimuksen aineistoa. Tutkimus oli satunnaistettu kontrolloitu kaksoissokkokoeasetelmallinen interventiotutkimus. Kontrolliryhmä sai kahden viikon ikäisestä kaksivuotiaaksi asti pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisen annoksen (10 µg) D-vitamiinilisää päivittäin, interventioryhmän saadessa kolminkertaisen annoksen (30 µg). Lasten eksternalisoivia ja internalisoivia oireita kartoitettiin kaksivuotiaana vanhempien täyttämällä ITSEA (Infant-Toddler Social and Emotional Scale) -lomakkeella. Tarkoituksena oli tutkia eroavatko D-vitamiinilisää enemmän saaneitten lasten eksternalisoivien ja internalisoivien oireiden määrät kontrolliryhmästä. Ryhmien väliset tarkastelut tehtiin myös sukupuolille erikseen, sillä eksternalisoivissa ja internalisoivissa oireissa tiedetään ilmenevän eroja sukupuolten välillä. Tulokset ja johtopäätökset: Interventio- ja kontrolliryhmän lasten eksternalisoivien ja internalisoivien oireiden määrät eivät eronneet toisistaan kahden vuoden iässä. Tulos viittaa siihen, ettei tämänhetkisiä ravitsemussuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisän määrällä saavuteta hyötyjä suhteessa kaksivuotiaiden lasten psykologisiin tekijöihin. Poikien kohdalla ilmeni heikko yhteys suuremman D-vitamiinilisän määrän ja korkeamman eksternalisoivien oireiden määrän välillä. Aikaisemmissa interventiotutkimuksissa D-vitamiinilisän vaikutus on ollut päinvastainen, mutta koehenkilöillä on ollut diagnosoidun autismikirjon häiriön lisäksi matala veren seerumin D-vitamiinitaso ennen D-vitamiini-interventiota. Korkeamman D-vitamiinilisän määrän mahdolliset haitalliset vaikutukset poikien eksternalisoiviin oireisiin kaipaavat lisäselvitystä.

Johdanto: Ikääntyessä iholla tapahtuva D-vitamiininmuodostus heikkenee ja lihakset ja luusto haurastuvat. Heikko lihaskunto on yhteydessä kaatumisriskiin, ja kaatuminen on yleisin syy vanhusten murtumiin. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että luustovaikutustensa lisäksi D-vitamiinilla on vaikutuksia luurankolihakseen. D-vitamiinihoidon on osoitettu vähentävän kaatumisia, mikä saattaa osin selittyä parantuneen tasapainon kautta. Joissakin tutkimuksissa on havaittu heikko tilastollinen yhteys Dvitamiinin ja kroonisen kivun välillä. D-vitamiinin puutokseen liitettyjä kipuja on esitetty luustoperäisiksi, mutta D-vitamiinin lihasvaikutukset huomioiden ne saattavat olla ainakin osin lihasperäisiä. Tavoitteet: Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli tutkia, onko seerumin 25-hydroksi-Dvitamiinipitoisuus (25OHD) yhteydessä lihastoimintoihin itsenäisesti kotona asuvilla reumatauteja sairastavilla yli 50-vuotiailla. Hypoteesina oli, että D-vitamiinin puutos on yhteydessä heikentyneisiin neuromuskulaarisiin lihastoimintoihin, joita tässä tutkimuksessa mitattiin tasapainon perusteella. Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen rekrytoitiin yli 50-vuotiaita, koska tässä kohderyhmässä lihastoimintojen heikentymisen ja D-vitamiinin puutoksen odotettiin olevan yleisiä. Tutkittavien tuli kuitenkin olla kohtalaisen hyväkuntoisia, jotta he jaksaisivat fyysiset testit ja tutkimuksen mahdollisesti aiheuttaman henkisen rasituksen. Siksi lihastoimintojen ongelmia kuvaamaan valittiin polymyalgia rheumaticaa sairastavia, itsenäisesti kotona asuvia ihmisiä. Tutkimukseen osallistui myös joitakin yli 50- vuotiaita fibromyalgiaa ja nivelreumaa sairastavia henkilöitä. Seerumin 25OHD-pitoisuus määritettiin EIA-menetelmällä (IDS, UK). D-vitamiinin yhteyttä tutkittiin tasapainoon (Rombergin vakio tasapainolevyllä) ja lihasvoimaan (puristusvoima molempien käsien parhaan tuloksen keskiarvona, jalkojen nopeusvoima hyppylevyllä), kipuun ja toimintakykyyn. Tilastomenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, t-testiä, lineaarista regressiota, logistista regressiota ja Pearsonin korrelaatiota. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 47 henkilöä, joista viisi oli miehiä. Potilaat olivat 53-81 -vuotiaita (keski-ikä 70 v) ja hieman ylipainoisia (BMI 28). 25OHD oli keskimäärin 64 nmol/l. Ravitsemustila oli keskimäärin hyvä (MNA-pisteet 24). 25OHD oli alle 50 nmol/l 32 %:lla ja vastaavasti alle 75 nmol/l 74 %:lla tutkittavista. Potilaista 83 % käytti D-vitamiinivalmistetta. 25OHD korreloi positiivisesti ravitsemustilan (MNA) ja käänteisesti tasapainon ja kiputiheyden kanssa. 25OHD, ikä, sukupuoli ja MNA-pisteet selittivät 13,9 % (adjusted r2) huojunnan vaihtelusta ja 14,5 % (r2 Cox & Snell) kiputiheyden vaihtelusta. Ainoastaan 25OHD-pitoisuudella oli tilastollisesti merkitsevä itsenäinen selitysosuus huojuntaan (p = 0,024) ja kiputiheyteen (p = 0,045). Niillä, joilla 25OHD oli vähintään 75 nmol/l, oli 83 % pienempi riski kärsiä päivittäisestä kivusta kuin niillä, joilla 25OHD-pitoisuus oli alle 75 nmol/l. Lihasvoimalla, lihasmassalla ja kivun voimakkuudella ei havaittu yhteyttä D-vitamiinistatukseen. Johtopäätökset: Tässä tutkimuksessa reumatauteja sairastavien yli 50-vuotiaiden potilaiden matalat 25OHD-pitoisuudet olivat yhteydessä tasapainovaikeuksiin ja päivittäisiin kipuihin. Lihasmassa ja lihasvoima eivät olleet yhteydessä D-vitamiinistatukseen. Löydösten pohjalta olisi tulevaisuudessa tarpeen tutkia tarkemmin D-vitamiinikorvaushoidon vaikutuksia tasapainomittareihin ja kiputiheyteen.

Johdanto: D-vitamiinilla on keskeinen merkitys luuston terveydelle läpi elämän. Se osallistuu kalsiumtasa-painon säätelyyn sekä luuston muodostukseen ja ylläpitoon. D-vitamiinin vakavan puutoksen tiedetään aiheuttavan lapsille riisitautia. D-vitamiinin aktiivisella muodolla, 1,25-dihydroksi-D-vitamiinilla (1,25(OH)2D), on mahdollisesti muitakin kuin luustovaikutuksia. Matala 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) on yhdistetty lapsilla esimerkiksi suurentuneeseen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen ja aller-gioihin. Ennen vuotta 2010 tehdyissä tutkimuksissa D-vitamiinin saannin on todettu olevan riittämätöntä suurella osalla alle kouluikäisistä. Suomessa ravinnosta saatavalla D-vitamiinilla on suuri merkitys elimistön D-vitamiinitasapainolle, koska aurinko paistaa vain osan vuodesta D-vitamiinin saannin kannalta riittävästi. D-vitaminoidut maitovalmisteet ovat nykyään tärkeä D-vitamiinin lähde lasten ruokavaliossa. Luomumaitoa ei Suomessa kuitenkaan D-vitaminoida. Kiinnostus luomuruokaan on päiväkodeissa suurta, mutta luomu-maidon valinta päiväkoteihin on arveluttanut päättäjiä juuri D-vitamiinitäydennyksen puuttumisen vuoksi. Tavoitteet: Pro gradu -työn tavoitteena oli tutkia eroaako päiväkoti-ikäisten lasten seerumin 25(OH)D-pitoisuus ja D-vitamiinin saanti luomumaitoa tarjoavassa päiväkodissa ja tavanomaista D-vitaminoitua mai-toa tarjoavassa päiväkodissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavia oli yhteensä 19 päiväkoti-ikäistä lasta, joista 11 luomumaitoa tarjoa-vista yksityisistä päiväkodeista ja 8 tavanomaista D-vitaminoitua maitoa tarjoavista kunnallisista päiväko-deista. Tutkittavilta mitattiin seerumin 25(OH)D-pitoisuus entsyymi-immunomääritysmenetelmällä, ja tut-kittavien D-vitamiinin saantia ravinnosta ja vitamiinivalmisteista selvitettiin vanhempien täyttämällä ruo-ankäytön frekvenssikyselylomakkeella. Päiväkotiruoan sisältämä D-vitamiiniin määrä laskettiin ruokalis-toista Aivo 2000 - Diet 32 -ravintolaskentaohjelmalla. Tilastoanalyysit tehtiin IBM SPSS -ohjelmistolla (ver-sio 21). Tulokset: Molempien ryhmien D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, ja kaikki tutkittavat käyttivät D-vitamiinilisää. Luomupäiväkodin lapsilla oli kuitenkin verrokkeihin verrattuna pienempi D-vitamiinin kokonaissaanti ruoasta ja valmisteista (16 vs. 28,3 µg p=0,007), saanti ruoasta (3,5 vs. 14,0 µg p<0,001) sekä saanti erikseen kotiruoasta (3,0 vs. 7,5 µg p<0,001) ja päiväkotiruoasta (0,5 vs. 6,5 µg p<0,001). Tut-kittavien seerumin 25(OH)D-pitoisuudet olivat hyvät, ja vain yhdellä tutkittavista pitoisuus oli alle riittävänä pidettävän pitoisuuden (50 nmol/l). Luomupäiväkodissa 25(OH)D-pitoisuus oli keskimäärin 80,6 nmol/l (keskihajonta 24,7) ja verrokkipäiväkodissa 100,6 nmol/l (keskihajonta 13,8). Ryhmien välinen ero ei aivan yltänyt tilastollisesti merkitseväksi (p=0,054). Johtopäätökset: Molemmissa ryhmissä tutkittavien keskimääräinen seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli hyvä ja D-vitamiinin kokonaissaanti suositusten mukaista. Luomupäiväkodin lapset saivat kuitenkin verrokkeihin verrattuna D-vitamiinia selvästi vähemmän koti- ja päiväkotiruoasta. D-vitamiinivalmiste kattoi heillä 80 % D-vitamiinin kokonaissaannista, ja ilman valmistetta saanti jäi alle puoleen suosituksesta. Luomumaidon käyttäjillä D-vitamiinilisän käyttö onkin erityisen tärkeää riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi. Vaikka aineisto jäi tavoiteltua pienemmäksi, voidaan tulosten katsoa olevan suuntaa-antavia.

The significance of OTC product sales has risen in pharmacies because of lower margins obtained from medicines and thus a fall in the revenue. Manufacturing enterprises must pay particular attention to the success of product launches to ensure that their products end up on pharmacy shelves instead of competitors. The study intended to determine if the known key factors of successful launch also apply when launching a product to pharmacy market and if any of these factors was thought to be the most important one from pharmacists' perspective. In addition it was researched if there would be some important factors to be considered exclusively in product launches to pharmacy market and which factors have the greatest impact on pharmacies decision making about the product selection. The study was conducted as a survey directed to pharmacists, in which just launched D-vitamin product Elivo Vahva+ D50 was used as an example product. As a second part of the study few participants were interviewed by e-mail. According to the study pharmacies are interested in products that fit their selection, in other words, they are proven to be effective and useful for customers. They should bring some added value to the existing selection, to be visually attractive, price-reasonable and with a large enough target group. Representative visits, product visibility in the media, as well as the customers demand have the greatest impact on pharmacies decision making about which products to include to the selection. In addition, belonging to a pharmacy chain often brings with it the obligation to keep certain products in the shelves. Least impact on the decision making was with the electronic newsletter and pharmacy events. Pharmacies profit margin, as well as the possible purchase discounts and OTC products compensation practices are also taken into account in selection decisions. It is important that the company invests in their representatives education and offer reliable product knowledge and sales arguments to pharmacies for example with personnel training or at least in the form of brochures. When deciding the timing of the launch, seasonal variations in sales as well as competitors market entries needs to be taken into account. If it's not possible to be the first in the market, the product needs to have a real added value compared to others.