Browsing by Subject "Digitalisaatio"

Target: The purpose of this study was to analyze the descriptions of the expert teachers in the role of expert teachers in the City of Helsinki and their experiences of the City of Helsinki digitalisation program. In addition, the aim of the study was to analyze the expert teachers’ experiences of the factors that support and hinder their professional development work. The study also analyzed the proposals of the expert teachers for the development of the activities of the expert teacher organization. The research is current in a context where digitalizing society, the changing roles of teachers and school reforms challenge the skills of teachers and other school staff. Method: Ten expert teachers from four different expert teacher teams in the City of Helsinki were interviewed. The research material consisted of ten theme interviews conducted during spring 2019. The material was analyzed using qualitative content analysis. The material was manually coded using Saldana’s (2016) coding methods and the research results were categorized on the basis of similarity. Findings and conclusions: The expert teachers experienced their roles in diverse ways; in the role of the educator, experimenter and developer, in the cross-border and in the unclear role. The role of the expert teachers was perceived to be relatively autonomous and the role could also be modified to some extent in the interest of the expert teacher. The expert teachers’ experiences of the city’s digitalisation program were both positive and negative. Professional skills related to digitalisation and teacher resistance to change were seen as barriers to development and improvements. The expert teachers’ development skills and enthusiasm for recognizing the pedagogical benefits of technology were regarded as assets for development resources. Hardware and software problems continued although improvements were seen. In contrast, intrinsic motivation factors; knowledge sharing and development, willingness to experiment and meaningfulness were perceived as factors supporting the expert teachers’ work. The expert teachers considered the social network important, especially the other expert teacher colleagues. They shared mutual trust that strengthened their collaboration. The use of time, the aforementioned ambiguity of the role and job description, and the experience of the actual impact of the activity all emerged as barriers to the work of expert teachers. Resources such as facilities, changes in teams and access to scientific research, as well as challenges in communication, also hindered professional development work. The obstacles to development work, of course, were linked to the expert teacher development proposals that emphasized hopes for the clarification of working hours and task descriptions, identification of synergies and scalability, and clarification of communication practices. Based on this study, it is difficult to assess the effectiveness of the expert teacher organization, but there are clear indications of positive, albeit small, impacts on changes in school culture and support for the digitalisation program. Their role can be considered central as to the various professional learning communities and development networks, which promote school change.

Talouden digitalisaatio on luonut digitaalisille yrityksille mahdollisuuden harjoittaa toimintaansa toisessa valtiossa ilman, että lähdevaltiolle muodostuu verotusoikeutta. Kansainvälisen vero-oikeuden peruspilarit on luotu satoja vuosia sitten, ja ne eivät lähdeverotuksen osalta ole onnistuneet mukailemaan talouden kehitystä. Lähdevaltion verotusoikeuden ehdoton edellytys on fyysisen kiinteän toimipaikan muodostuminen. Tästä johtuu, että monia digitaalisesti toimivia yrityksiä verotetaankin nykysäännösten mukaan vain niiden asuinvaltiossa, vaikka ne tosiasiassa harjoittavat liiketoimintaansa usein maailmanlaajuisesti ja etäältä käsin. Toiminnot, joihin aikaisemmin tarvittiin valtiossa läsnä olevaa henkilökuntaa, voidaan nykyisin toteuttaa yhä enemmän automaattisesti yli valtioiden rajojen ja yhä useampi fyysinen tuote on korvattu digitaalisella versiolla. Digitaaliset tuotteet voidaan kuluttaa milloin vain, missä vain, eikä kansainvälisten yritysten toiminta ole enää sidottu fyysiseen aikaan tai paikkaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan digitalisaation aiheuttamaa kansainvälisen verojärjestelmän muutostarvetta kiinteän toimipaikan ja siihen sisältyvän liikepaikan edellytyksen näkökulmasta. OECD ja EU ovat esittäneet mittavia uudistusehdotuksia ja uusia kiinteän toimipaikan määrittämistapoja, joiden olisi tarkoitus ratkaista digitalisaation mukanaan tuomat haasteet. Muutostarvetta on argumentoitu muun muassa sillä, ettei fyysiseen liikepaikkaan nojaava nykyinen kansainvälinen verojärjestelmä täytä digitalisoituvan talouden vaatimuksia. Tietoyhteiskunnan ja digitalisaation myötä verotus on keskeisiltä osiltaan yhä enemmän kansainvälistä. Verotuksen ongelmat ovat yhä kansainvälisempiä ja kansalliset lainsäätäjät toimivat yhä kansainvälisemmässä ympäristössä. OECD:lla onkin merkittävä rooli uudistusten suuntaviivojen määrittäjänä. Tutkielmassa selvitetään taustat OECD:n BEPS-hankkeesta ja pureudutaan hankkeen toimenpiteen 1 perusteisiin liittyen digitaalisen liiketoiminnan verottamista koskeviin uudistusehdotuksiin. Lisäksi esitellään EU:n digiveropaketin tarjoamia ratkaisuja digitalisaation tuomiin haasteisiin. Tutkielman painopisteenä toimivat kiinteän toimipaikan uudistusehdotukset, joissa verotusoikeus pyritään ulottamaan lähdevaltioon myös tietynasteiseen digitaalisen tai virtuaalisen läsnäolon perusteella. Tutkielman lähteet koostuvat pääasiasiassa OECD:n selvityksistä ja raporteista, sekä Euroopan komission direktiiviehdotuksista ja kansainvälisen verotuksen perusteoksista. Tämän lisäksi olen hyödyntänyt erilaisia artikkeleita ja kannanottoja tukemaan tutkielman analyysia. Tutkielman kysymyksenasettelua pyritään tukemaan esittelemällä digitaalisen talouden tunnusmerkkejä, sekä uusien liiketoimintamallien ominaisuuksia. Tämä on olennaista, jotta voidaan ymmärtää miten digitaaliset yritykset onnistuvat toimimaan globaalisti ilman, että niille muodostuu lähdevaltioperiaatteen mukaista kiinteää toimipaikkaa. Näitä tarkastelemalla voidaan jo hyvin nopeasti huomata, kuinka ongelmallinen nykyinen lähestymistapa onkaan. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että talouden digitalisaation johdosta lähdevaltion verotusoikeuden edellytyksiä tulisi päivittää ja että globaali ratkaisu on tähän paras vaihtoehto. Tällaisen globaalin ratkaisun tulisi olla kestävä ja yksinkertainen, ennemmin kuin kunnianhimoinen. Globaalin ja laajasti hyväksytyn ratkaisun löytäminen olisi kaikkien osapuolten intressissä, sillä eri valtioiden omat yksittäiset lainsäädäntöratkaisut saattavat aiheuttaa taloudellisia vääristymiä ja kaksinkertaista verotusta kansainvälisellä kentällä.

The purpose of this study was to evaluate the digital skills of finnish forest entrepreneurs and the use of digital services in their operations. The aim was to find out which digital services these entrepreneurs are using now and the possible obstacles to the use of new digital services. In addition, the study explored the learning needs of entrepreneurs and their attitudes towards e-learning. The research was a part of the Forest Business Innovation and Advancement (FOBIA) project, which aims to improve the competitiveness of small forest companies in remote areas of Finland, Sweden, Scotland and Ireland. The project partners in Finland are Luonnonvarakeskus, Työtehoseura ry (TTS), Riveria and Tietohippu Oy. The material used in the study was collected from forest entrepreneurs by email questionnaire in April 2018. The questionnaire was sent by e-mail to the members of Koneyrittäjien liitto and Metsäalan asiantutkijat ry. The survey reached about 1250 entrepreneurs and received 73 approved responses. The response rate to the survey was about 6 %. Research method was descriptive analysis. The results suggest that the use of digital equipment and services by forest entrepreneurs are still relatively low. General devices and services, such as e-mail and smartphones, are used by almost all respondents, but the use of other digital services and devices is very low. However, there is a positive attitude towards digitalization and e-learning. Entrepreneurs are interested to use new services as part of their business and learn more. However, many of them still have barriers that slow down the introduction of new electronic services and functions. About one fifth of the entrepreneurs had a negative net profit so there is lot to improve.

Tiivistelmä - Referat - Abstract The purpose of this study is to examine the digitalization of finnish elementary school. The digitalization of elementary school is one of the main processes in finnish educational field. Digitalization is expected to renew obsolete pedagogical practices and teaching methods. Digitalization of education is seen as a way to achieve wanted know-how, but also it is ambition in itself. The material of this research consists such textual ensembles that has influence to organizing the finnish schooling. Material is comprised of finnish curriculum, and two reports that consider the development of the digitalization in finnish elementary school. The research analyse were made in discourse analytic framework, by analysing the texts seeking those discourses that were produced by speech, and also seeking those discourses that was able to see and witch were constructed by silences. The idea of discourse analyse is that spesific authoric speech is a use of poerty and way to build "truths". These truths are given to us, and usually accepted by us without granted. The digitalization of finnish elementary school is seen in this research as such given truth, that we accept and follow, despite the fact that there is several contradictory discourses linked to it. As a result of this study can be proposed that the digitalization of finnish elementary school is justified by arguing it as necessary citizen expertise that helps individual survive in the continuosly changing labour markets and society. This discourse consists the idea of lifelong learning. The digitalization of elementary school can be also seen as a discourse, where the main ambition is to maximize the governmentary finances and its growth, as a way to empower the competitiveness of the state. Third main discourse that were able to identify, is digitaliazations connection to neoliberalistic technology-economic orientation, that maintains the western economics, which ambition is to gain continuous growth of economics by production that is closely linked to ecological destruction and damage of environment of our planet.

Tässä tutkielmassa luodaan uudenlaisia käsityksiä ja valtateorioita, joiden kautta valtapositioita voidaan ymmärtää paremmin 2000-luvun eriasteisesti digitalisoituneessa maailmassa. Digitalisaatio on muuttanut merkittävästi ihmisten välistä vuorovaikutusta moniulotteisemmaksi ja nopeammaksi, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, miten valtasuhteet rakentuvat ja muuttuvat. Digitalisaatiolla on todistetusti positiivisia vaikutuksia ihmisten ja yhteiskuntien kehitykseen, mutta se omaa myös negatiivisia ulottuvuuksia. Digitalisaation vaikutukset valtasuhteisiin ja ihmisiin korostuvat erityisesti yhteiskunnissa, joita leimaavat eriarvoisuus, konfliktit ja yhteiskunnallinen epävakaus. Digitalisaatio ei noudata fyysisiä rajoja vaan se on globaali ilmiö, jonka taustavoimana vaikuttavat kuitenkin ylikansalliset kaupalliset yritykset, jotka toimivat omien kaupallisten tavoitteidensa ohjaamina, mikä itsessään on ongelmallista. Tämän tutkielman keskeinen argumentti on, että digitalisaatiolla ja globalisaatiolla on merkittävä vaikutus ihmisten välisten valtasuhteiden muodostumiseen ja konteksteihin monella eri tavalla. Yhteiskunnallisesta perspektiivistä digitalisaation vaikutusten ja koheesion tutkiminen on tärkeää, sillä digitalisaation ja uusien viestintävälineiden saatavuus vaikuttaa merkittävästi kehittyvien yhteiskuntien rakenteisiin ja valtasuhteisiin. Tutkielmassa käsitellään miten John Locken, Michel Foucault’n ja Manuell Castellsin tunnetut teorioita vallasta, vuorovaikutussuhteista ja yhteiskunnista ovat sovellettavissa 2000-luvun digitalisoituneeseen maailmaan. Kehittyvissä ja autoritäärisissä valtioissa sosioekonominen kehitys, eriarvoisuus, digitalisaatio ja disinformaatio muodostavat haastavan kokonaisuuden valtapositioiden tutkimuksen kannalta, koska valtaa ja vuorovaikutussuhteita on vaikea havaita tai ymmärtää. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa digitalisaatio asettaa haasteita positiivisten vaikutustensa vastapainoksi, sillä samoja välineitä käytetään yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, mutta eri motiivein. Tässä tutkielmassa havaitaan, että edellä mainittujen tutkijoiden teoriat ovat hyvä perusta uudelle valtateorialle ja valtatutkimukselle digitalisaation aikakaudella. Locken teoriat legitimiteetistä ja oikeutuksesta kansalaisten ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa ovat edelleen relevantteja kehittyvien yhteiskuntien kansanousujen taustalla. Foucault’n teoriat vallan moniulotteisuudesta ja vastavallasta korostuvat digitalisaation aikakaudella, mutta ne sisältävät uusia haasteita mm. anonymiteetin vuoksi. Castellsin voidaan mieltää jatkavan Foucault’n teoriaa siten, että digitalisaatio ja globalisaatio hajauttavat valtaa fyysisiä rajoja rikkoen ja uusia verkostoja muodostaen. Arabikevään tapahtumat ovat kuitenkin konkreettinen esimerkki digitalisaation ja internetin vaikutuksesta kansannousuihin, joissa vallan moniulotteisuus ei noudata perinteisiä rakenteita ja joissa toisaalta kaupallisilla tahoilla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Digitalisaatio voi auttaa vallankumouksissa, mutta se ei vielä pysty luomaan uusia tai parempia ja demokraattisempia instituutioita. Jotta näitä ilmiöitä voidaan tutkia ja ymmärtää paremmin 2000-luvulla, tarvitaan uusia valtateorioita ja lähestymistapoja, jotka huomioivat digitalisaation vaikutukset. Lopuksi tässä tutkielmassa muodostan aiempien teorioiden ja arabikevään tapahtumien kautta perustan digitalisaation valtateorioille sekä valotan jatkotutkimuksen merkitystä.

Suomalaisen yhteiskunnan digitalisaatio on edennyt nopeasti ja julkisia palveluita on siirrytty tarjoamaan yhä enemmän sähköisesti. Muutos on merkinnyt siirtymää kasvokkain tapahtuvasta viranomaisasioinnista verkossa tapahtuvaan itseasiointiin. Digitaalinen asiointi julkispalveluissa voi säästää resursseja niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta tarkasteltuna. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten esimerkiksi ikääntyvät ja maahanmuuttotaustaiset, eivät pysty hyödyntämään digitaalisia palveluita samalla tavalla edukseen kuin paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ryhmät. Haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien digikäyttöä on tutkittu vain käyttäjien taustan ja taitojen näkökulmista. Aikaisemmissa tutkimuksissa on jätetty huomioimatta, että käyttötilanteisiin eivät vaikuta ainoastaan subjektiiviset, vaan myös teknologiset ja sosiaaliset tekijät. Tässä tutkielmassa täydennetään tämänhetkistä tutkimuskenttää tarkastelemalla edellä mainittuja taustatekijöitä digitaalisten asiointipalveluiden toteutumisen näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana on Bakardjievan (2005) esittelemä näkemys siitä, miten digitaalisten palveluiden käyttö pitäisi nähdä sosiaalisesti sijoittuvana käytäntönä, johon vaikuttavat sekä subjektiiviset, teknologiset että sosiaaliset tekijät. Tämän tutkielman aineistona käytettiin venäjänkielisten työttömien (n=7) ja ikääntyneiden haastatteluita (n=6), jotka kerättiin vuoden 2020 syksyn aikana osana laajempaa DigiIN –tutkimushanketta. Molempien ryhmien haastattelut toteutettiin puhelimitse puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineiston analysoimisen tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen sisällönanalyysi, ja aineisto koodattiin aineisto- ja teorialähtöistä lähestymistapaa yhdistelemällä. Tutkielma avaa uuden näkökulman aikaisemmassa tutkimuksessa tunnistettuihin digiasioinnin esteisiin Bakardjievan (2005) analyyttisen viitekehyksen avulla. Subjektiivisten ja teknologisten tekijöiden analysoinnin osalta tulokset kertovat erityisesti sen, miten digiasioinnin ongelmat eivät ole yksinään redusoitavissa käyttäjien tietojen ja taitojen puutteisiin, vaan myös käytettävällä teknologialla on merkitystä digiasioinnin onnistumiselle. Sosiaalisten tekijöiden, kuten vuorovaikutuksen, merkitys digiasioinnissa on tulosten perusteella merkittävä, sillä sen avulla digiasioinnissa ilmeneviä haasteita voidaan lieventää. Tarve vuorovaikutukseen ja sen myötä koettaviin empatian ja kuulluksi tulemisen tunteisiin voi olla niin tärkeä, ettei digiasiointia pidetä miellyttävänä vaihtoehtona etenkään sosiaali- ja terveyspalveluiden kontekstissa. Myös hoidettavan asian luonteella on merkitystä julkisten palveluiden digiasioinnin kontekstissa. Tämä tutkielma antaa lähtökohdan uudelle tulkinnalle, jonka mukaan ei voida vain olettaa, että on olemassa selkeä rajaus niiden välillä, jotka osaavat käyttää digitaalisia palveluita ja niiden välillä, jotka eivät osaa. Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat heterogeeninen joukko, jolla on monenlaisia taitoja ja tietoja myös digitaalisessa kontekstissa. Näiden resurssien hyödyntämistä voidaan myös tukea yhteiskunnassa tuottamalla paremmin vuorovaikutuksellisia elementtejä myös digitaalisiin julkispalveluihin. Tulevaisuudessa on tärkeää saada parempaa ymmärrystä siitä, miten vuorovaikutusta ja sosiaalisuutta hyödyntämällä voidaan mahdollistaa aikaisempaa paremmin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallisuutta digitaalisesti toimivassa yhteiskunnassa.

The objectives. The subject of this study was the digitalisation of teaching in the Finnish school system. The purpose of this thesis was to bring forward what parents perceive as the objective of the digitalisation of teaching and also how parents feel the digitalisation has contributed to teaching and learning. In addition, the challenges the parents recognise in connection with the school digitalisation was also an interest of this study. Methods. Two parents of elementary school students in Vantaa were interviewed for this thesis. The data collection was carried out as semi-structured theme interviews conducted by Helsinki University teacher education students in the spring 2015. This was a qualitative study, and the data was analysed using thematic and content analysis. Results and Conclusions. According to the results, the parents felt that the purpose of the digitalisation of schools was to diversify teaching, learn 21st century skills and to decrease expenditure. Parents saw the new digital learning environments and teaching methods as a means to strenghten the ownership of knowledge of the pupil. The new kind of knowledge ownership was seen to increase the pupils motivation. Digital technology was considered an inherent part of shool routines and the everyday life of pupils. Parents also identified challenges in the adoption of digital teaching practices, namely in pedagogical decisionmaking, establishing ground rules for digital methods and practices, furthering co-operation between school and parents and in ensuring adequate funding. The results of this thesis suggest that digitalisation versifies teaching methods and enhances the pupils motivation to learn more. Even so, in order for digitalisation to reach its full potential in elevating teaching and learning, securing adequate funding is important, but significant efforts from the educational decisionmaking and teachers individually are imperative.