Browsing by Subject "FLE"

Tämä tutkielma käsittelee mediakasvatusta ja sen sisällyttämistä opetussuunnitelman kautta lukion ranskan kielen opetukseen. Tutkimuksen tavoite on selvittää, mitkä ovat yleisimmin hyödynnetyt mediat ranskan opetuksessa valitun oppikirjasarjan kautta ottaen huomioon mediakasvatuksessa korostuvat mediakäytön taidot. Hypoteesin mukaan valitut oppikirjat ottavat huomioon pääosin perinteisten medioiden muotoja uusien medioiden yleistymisen ja oppilaiden omien mediamaisemien laajuuksista huolimatta. Tutkimuksen teorialuvussa esitellään mediakasvatuksen perusteita ja luonteenpiirteitä mediataitojen näkökulmista. Onhan selvää, että eri medioiden arkipäiväinen kulutus on lisääntynyt merkittävästi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla vuosituhannen alun sähköistymisen ja medioitumisen jälkeen. Nuorten mediakulutuksen räjähdysmäisen lisääntymisen seurauksena tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nuoret olisivat riittävän valveutuneita median vaaroista. Arkipäivän oikeasuhteiset mediataidot ja niiden kehittäminen tulisikin ottaa huomioon kaikessa koulun toiminnassa, myös ranskan opetuksessa. Koululla onkin tärkeä rooli vastatessaan mediakasvatuksen mahdollistamisesta opetuksessa. Suomessa etenkin lukioasteen koulutus on käynyt läpi suuren murroksen 2000-luvun alusta alkaen, jolloin digiloikka ja mediakasvatuksen sisällytys opetukseen tulivat ajankohtaisiksi. Valeuutiset, vihapuhe, nettikiusaaminen ja kyberväkivalta ovat vain pieni osa verkostoituneen mediakulutuksen kääntöpuolia. 1960-luvun valtamedioiden aikaan, vähitellen kehittynyt mediakasvatus pyrkii vastaamaan juuri näihin mediakäytön vastakkainasetteluihin ja antamaan apuvälineitä tunnistamaan, suojautumaan ja ehkäisemään mediakäytön ja sisältöjen ongelmia vastaan kriittisestä näkökulmasta. Mediakasvatus myös ohjaa etsimään, tuottamaan, jakamaan sisältöä eri medioissa ottaen myös huomioon eri yleisöt ja jokaisen aseman median kuluttajana. Mediakasvatus ottaa huomioon sekä perinteisen median muodot, että uudet mediat, mutta myös etenkin alati yleistyvän kansalaisjournalismin. Tutkielman korpuksena hyödynnetään Otavan J’aime oppikirjasarjaa, joka tarjoaa monipuolisesti sekä sähköisiä, että painettuja materiaaleja ottaen siten huomioon niin perinteisen kuin myös uusmedian. Tutkimuksen kautta tuotettiin oppikirjojen aktiviteetteja ryhmitteleviä frekvenssitaulukoita, jotka helpottavat analyysiä. Tutkimusta varten oppikirjoista on myös poimittu esimerkkiaineistoa. Aktiviteetteja, joiden avulla havainnollistetaan mediakasvatuksen toteutumista ja huomioon ottamista käytännössä. Analyysissä mediakasvatusta tutkitaan siten kolmelta eri tasolta analysoiden aktiviteetteja määrällisestä ja laadullisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa esitetty hypoteesi osoittautui todeksi. Lisäksi saimme selville, että mediakasvatuksen vähäinen huomioiminen ei johdu ainoastaan materiaalien riittämättömyydestä, vaan usein ranskan opettajien puutteellisesta koulutuksesta mediakasvatukseen ja sen kysymyksenasetteluihin liittyen. Vaikka oppikirjat tarjoavatkin laajasti eri media- ja tiedonhakuaktiviteetteja yleisimmät oppikirjoissa esillä olevat mediat ovat kuitenkin perinteisiä.

Tavoitteet ja teoriatausta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurisia elementtejä nostetaan esille ja ilmennetään Voilà ja J’aime oppikirjasarjoissa. Samalla selvitetään, miten paljon kirjasarjoissa esiintyy stereotypioita ranskalaista kulttuuria ja kieltä kohtaan sekä minkä tyyppisiä mahdolliset esille tulevat stereotypiat ovat. Lisäksi tutkitaan Opetussuunnitelmien muutoksen vaikutuksia kulttuuristen elementtien ja stereotypioiden määrään tai laatuun kirjasarjoissa. Tutkimuksen pohjana toimivat Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet (POPS 2004 ja POPS 2016) sekä Eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaus (CEFR). Nämä perusteet antavat pohjan sille, miten kulttuuria tulisi käsitellä ja tuoda ilmi vieraan kielen kursseilla suomalaisessa perusopetuksessa ja minkä tyyppisiä valmiuksia eri kouluasteilla oppilailta tulisi löytyä. Aineisto ja menetelmät. Tutkimus on vertaileva tutkimus, jonka aineisto koostuu kahden eri kirjasarjan oppikirjoista. Molemmat ovat ranskan kielen opetuksessa laajasti käytettyjä kirjasarjoja. Ne pohjautuvat eri Opetussuunnitelmiin ja tämän vuoksi valikoituivat tutkimuksen kohteeksi. Kummankin kirjasarjan osalta otimme tutkimukseen mukaan neljän ensimmäisen kurssin oppikirjat, jotta vertaileva tutkimus olisi mahdollista toteuttaa. Kirjasarjat on suunnattu B2-kielen opetukseen yläkouluissa, mutta ne ovat osittain käytössä myös lukio-opetuksessa. Tutkimuksen aluksi kirjoista on kerätty kulttuurisia elementtejä sisältäviä tehtäviä, esityksiä tai kappaleen osia sekä stereotyyppisiksi luokiteltavia elementtejä. Aineiston sisältöä on tulkittu tämän jälkeen teoreettisiin lähteisiimme nojautuen ja näin ollen pyritty tulkitsemaan sitä, millaisia elementtejä kirjasarjat nostavat esille ja minkälaisia stereotyyppisiä piirteitä ne sisältävät. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten kulttuuristen elementtien kuvaus tai määrä on muuttunut vanhan ja uuden opetussuunnitelman vaihdoksen myötä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että kirjasarjoissa esiintyvät kulttuuriset elementit ovat pitkälti neutraaleja ja vain harvoin vahvoihin stereotypioihin sortuvia. Kulttuurin piirteitä esiintyy kummassakin kirjasarjassa runsaasti. Etenkin ranskalainen ruokakulttuuri, taide ja tapakulttuuri nousevat tasaisin väliajoin molemmissa kirjasarjoissa kaikilla kursseilla esille. Opetussuunnitelmien muutos kirjasarjojen välissä ei lopulta juurikaan vaikuttanut kulttuuristen elementtien määrään tai laatuun. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta teemat pysyivät hyvin samankaltaisina myös uudessa kirjasarjassa. Uudempi kirjasarja J’aime esittelee tosin hiukan laajemmin Ranskan eri alueiden merkitystä sekä niiden omia kulttuuristen erityispiirteitä, mikä vastaa hyvin uudemman Opetussuunnitelman ajatusta kulttuurin moninaisuuden korostamisesta ja laajasta käsittelystä.

Le but de ce travail est d’observer si les enseignants de français natifs peuvent exercer une influence positive dans l’acquisition du français comme langue étrangère. Nous avons choisi de cibler les élèves préparant l’épreuve de langue française du baccalauréat dans trois différents établissements finlandais de Helsinki et de sa région. Plus spécifiquement, notre recherche s’intéresse aux cas des connecteurs. Notre corpus est composé de 78 productions écrites comportant chacune deux exercices, de type « à trou », et d’une dissertation de 150 à 200 mots. Nous avons formé, parmi les participants, six groupes à raison de deux groupes par établissement. Nous y trouvons des groupes ayant pratiqué le français pendant un nombre d’années plus ou moins élevé, mais aussi ayant eu un enseignant francophone pendant les deux années précédents notre recherche. Nous avons également des groupes préparant l’épreuve de français de deux baccalauréats différents, à savoir le baccalauréat finlandais et le baccalauréat international. Ces regroupements nous ont permis d’observer les éventuels facteurs qui pourraient avoir une incidence sur les résultats aux exercices des participants à notre étude. Ces paramètres sont : le nombre d’années de pratique de la langue, le type de baccalauréat préparé et enfin, l’influence de l’enseignant natif. Notre recherche comporte une partie théorique qui définit et explique ce que sont les connecteurs et leur rôle dans la langue. Nous y trouvons également un bref résumé des notions d’apprentissage et d’acquisition d’une langue. Nous consacrons enfin une partie importante au rôle des enseignants natifs et non-natifs et proposons un tableau récapitulatif des avantages, des inconvénients et des défis de chacun. Nous concluons enfin cette partie avec une comparaison entre les épreuves de français des deux baccalauréats préparées par les élèves composant notre corpus. Nous avons ensuite effectué une analyse tant quantitative que qualitative. Les données obtenues grâce aux exercices que nous avons proposés nous ont d’abord révélé que l’incidence du nombre d’années de pratique de la langue n’est pas un facteur déterminant dans la bonne maîtrise des connecteurs. Puis, le corpus démontre que les étudiants ayant eu des cours de français par un natif sont majoritairement présents chez les candidats qui ont obtenu les meilleurs scores. Par contre, les étudiants aux résultats les plus faibles ont tous suivi un enseignement non-natif. Il semblerait par ailleurs, que la préparation de l’épreuve de français du baccalauréat international ait une influence positive sur l’emploi des connecteurs. En effet, nos calculs statistiques montrent que si l’on prend en compte le rapport entre les points obtenus et le nombre d’années de pratique de français, les groupes ayant été exposés à un enseignant natif et ayant été scolarisés dans une section internationale ont mieux réussi que les groupes ayant suivi, eux aussi, un enseignement natif mais qui ont fréquenté une section traditionnelle finlandaise. Nous pouvons conclure que les enseignants natifs ont une certaine influence sur la maîtrise des connecteurs, mais que ce facteur n’a pas une incidence telle, qu’il justifierait une préférence pour un enseignement natif. Notre analyse a permis de mettre en lumière l’importance du contenu de l’enseignement des langues et des objectifs de l’examen du baccalauréat (programme finlandais vs. programme international). Les résultats de cette étude nous semblent applicables, par extension, pour l’acquisition des langues étrangères en général.

Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajille tarkoitetun kielikoulutuksen tavoitteita Ranskassa ja Suomessa. Maahanmuuttajille suunnattu kielikoulutus on ollut Suomessa hyvin marginaalista vuoteen 2015 asti, kun taas Ranskassa, joka on ollut vuosikymmeniä vastaanottajamaa, kielikoulutusta on ollut pidempään. Näin ollen myös ranska toisena kielenä –tutkimus on suomi toisena kielenä –tutkimusta kehittyneempää. Tutkimuksessa käydään ensin läpi, mitä virallisia tavoitteita kielikoulutukselle on annettu, minkä jälkeen analysoidaan haastattelumateriaalia. Tavoitteena on vertailla ranskalaisten ja suomalaisten opettajien mielipiteitä maahanmuuttajien kielikoulutuksesta, jotta koulutusta voitaisiin tarkastella kansallista tasoa laajemmin. Tutkimusta varten haastatellaan neljää ranskalaista ja neljää suomalaista maahanmuuttajille kieltä opettavaa henkilöä. Haastattelu suoritetaan samaa yhdeksän kysymyksen runkoa käyttäen. Opettajilta kysytään heidän mielipiteitään kielikoulutuksen tavoitteista ja sen erityislaadusta verrattuna vieraan kielen opettamiseen, maahanmuuttajien välttämättömistä kielikompetensseista sekä kielikoulutuksen merkityksestä sopeutumisessa uuteen yhteiskuntaan. Vastauksia tarkastellaan sekä yhtenä vastaajajoukkona että ranskalaisten ja suomalaisten opettajien vastauksia vertaillen. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajien kielenopetuksen päätavoite on integraation eli kotoutumisen tukeminen. Kieli on integraation väline, eikä siis tavoitteena itseisarvoinen, mikä erottaa maahanmuuttajien koulutuksen merkittävästi vieraan kielen opetuksen tavoitteista. Yksi merkittävä integraation mittareista on työllistyminen vastaanottajamaassa. Kielikoulutus tulisikin järjestää niin, että se tukisi yhä enemmän maahanmuuttajien työllistymistä. Sekä Ranskassa että Suomessa maahanmuuttajien koulutuksen kilpailuttaminen nähdään ongelmana, sillä se johtaa usein koulutuksen pirstaloitumiseen eikä takaa laadukkainta opetusta. Lisäksi suullinen kielitaito korostui kummankin maan opettajien keskuudessa, mutta suomalaisopettajat kokivat, että sitä ei opeteta tarpeeksi ja oppilaiden suullinen taso on kirjallista kielitaitoa alhaisempi. Näin ollen myös opettajien koulutukseen tulisi lisätä valmiuksia kohdata maahanmuuttajien erityistarpeita.