Browsing by Subject "Freemartin"
Now showing items 1-2 of 2
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2015)Sukupuoli määräytyy nisäkkäillä yksilönkehityksessä sen perusteella, mitkä kromosomit tuleva yksilö saa hedelmöityksessä vanhemmiltaan. Uroksella on Y-kromosomi, jossa sijaitseva Sry-geenialue laukaisee sukupuolielinten kehittymistä säätelevien transkriptiotekijöiden ilmentymisen. Näiden tekijöiden vaikutuksesta uroksen varhaiset sukupuolijuosteet kehittyvät kiveksiksi. Naaraalla ei ole Y-kromosomia, joten sen sukupuolijuosteista kehittyvät munasarjat. Freemartin-syndrooma on lähinnä nautojen kaksostiineyksissä esiintyvä sukupuolen kehityshäiriö, joka kehittyy, kun kahden eri sukupuolta olevan sikiön istukoiden välille muodostuu verisuoniyhteyksiä. Verisuoniyhteyden takia urossikiön erittämät sukupuolen kehittymistä ohjaavat hormonit, kuten anti-Müllerin hormoni ja testosteroni, pääsevät vaikuttamaan naaraan sukupuolielinten kehittymiseen. Tällöin naarassikiön sukupuolielimet eivät kehity normaalisti, vaan naaraan sukupuolielimiin kehittyy uroksen piirteitä. Sekasukupuolinen freemartin on lisääntymiskyvytön ja näin ollen arvoton maidontuotannossa. Tämän lisensiaattitutkielman tarkoituksena oli tutkia, onko freemartinin sukurauhasissa uroksen kaltaiseen hormonieritykseen kykeneviä soluja sekä pohtia uroshormonien erityksen vaikutuksia freemartinin sukupuolen kehittymiselle. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkimusosuuden. Tutkimusosuudessa 12 eri-ikäisen freemartinin sukurauhaset tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin käyttäen tyramidiamplifioitua menetelmää. Koska kiinnostuksen kohteena olivat uroksen hormonierityksestä vastaavat solut eli Sertolin solut ja Leydigin solut, freemartinien sukurauhaset värjättiin kolmella eri vasta-aineella: Sox9- ja AMH-vasta-aineita käytettiin Sertolin solujen ja 3β-HSD-vasta-ainetta steroidihormonien synteesiin kykenevien solujen paikantamiseksi freemartinin sukurauhasista. Tässä tutkimuksessa käyttämäni aineisto oli muihin viimeaikaisiin tutkimuksiin verrattuna poikkeuksellisen laaja. Laajan aineiston ansiosta tekemäni tutkimus antoi kattavamman kuvan freemartinien välisestä vaihtelusta kuin yksittäinen tapausselostus. Tutkittujen freemartinien sukurauhasissa oli suurta vaihtelua. Suurin osa freemartineiden sukurauhasista edusti keskiarvoa: värjäytyneitä soluja oli jonkin verran ja osa soluista oli järjestäytynyt ryppäiksi tai ryhmiksi. Aineistossa oli lisäksi kaksi freemartinia, joiden sukurauhanen muistutti eniten kivestä ja neljä freemartinia, joiden sukurauhasissa havaittiin munasarjan piirteitä. Kaikilla freemartineilla oli sukurauhasessaan kuitenkin Sox9:llä ja AMH:lla värjäytyviä soluja, jotka siten todennäköisesti ovat Sertolin soluja. Lisäksi vain yhtä freemartinia lukuun ottamatta kaikilla freemartineilla oli myös steroidihormonien tuotantoon kykeneviä soluja. Saadut tulokset viittaavat siihen, että freemartineilla esiintyy uroksenkaltaista hormonieritykstä sikiökaudella ja syntymän jälkeen. Hormonierityksen voidaan olettaa vaikuttavan freemartinin omaan sukupuolen kehittymiseen, jos hormonit erittyvät samalla tavoin kuin uroksen sukupuolen kehittymisessä. Toisin sanoen mitä enemmän hormonituotantoon kykeneviä soluja on ja mitä järjestäytyneemmin ne ovat sijoittuneet sukurauhasessa, sitä todennäköisemmin näiden solujen tuottamat uroshormonit vaikuttavat freemartinin maskulinisoitumiseen. Näin ollen niillä freemartineilla, joilla solujen järjestäytyminen ei ole selvää tai solujen värjäytyminen on heikkoa, freemartinin sukurauhasten tuottamien hormonien vaikutus sukupuolen kehittymiseen olisi vähäinen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Freemartinism är en av de allvarligaste och vanligaste formerna av onormal könsdifferentiering hos nötboskap. Det är ett hos nötboskap förekommande fenomen där tvåäggstvillingar av olika kön p.g.a. sammanväxta fosterhinnor får ett gemensamt blodomlopp. Hontvillingens embryonala könsdifferentiering störs och kvigkalven blir i de flesta fall steril och kallas freemartin. Tidigare histologiska studier har visat stor variation i freemartingonadernas maskulinisering. I denna studie undersöktes 14 freemartingonader från 12 olika freemartinkalvar immunohistokemiskt med avidin-biotin-komplex- metoden tillsammans med äggstock, testikel och bitestikel från normala nötkreatur. Fördelningen av antigenerna protein S100, aktin, desmin, cytokeratin och CD45 i vävnaden undersöktes immunohistokemiskt. Oocyter och Sertoli celler är protein S100-positiva, glattmuskelceller i exempelvis bitestikelgången är aktin- och desminpositiva, cytokeratiner finns i epiteliala celler såsom germinalepitelet och CD45 är en leukocytmarkör. Syftet var att analysera freemartingonaderna immunohistokemiskt och att jämföra resultatet med den normala gonadens antigendistribution samt med resultat från tidigare studier av freemartingonadens histologiska uppbyggnad. De normala gonadernas antigendistribution jämfördes med tidigare studiers resultat. Förhoppningen var att immunohistokemiskt synliggöra maskulina och feminina strukturer. Enligt författarens vetskap så har freemartingonader inte undersökts immunohistokemiskt i tidigare studier. Samtliga gonader hade störts i den feminina utvecklingen och hade genomgått varierande grad av maskulinisering. Majoriteten av freemartingonaderna innehöll såväl feminina som maskulina strukturer. Undersökningens mest maskuliniserade gonad saknade de feminina komponenterna och innehöll istället sädeskanals- och bitestestikelliknande formationer. Resultaten från freemartingonadernas immunohistokemiska undersökning korrelerade på många plan med tidigare histologiska studier. I jämförelse gav den immunohistokemiska undersökningen tilläggsinformation angående exempelvis primordialfollikelliknande formationer. Resultaten från denna studie indikerar att immunohistokemi kan användas som metod för att hjälpa till att dels bekräfta och dels ytterligare förtydliga oklara histologiska resultat.
Now showing items 1-2 of 2