Browsing by Subject "Ghana"

Tässä tutkielmassa kuvataan tekijöitä, jotka haittaavat naisten toimintaa kunnanvaltuutettuina tehokkaalla tai naisten itsensä haluamalla tavalla sekä vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa vaikuttaa päätöksentekoon Ghanan paikallishallinnossa. Tutkimuksessa analysoidaan sekä paikallishallintoon nimitettyjen että vaaleilla valittujen naisten asemaa valtuutettuina, mitä aiemmissa tutkimuksissa Ghanan paikallishallinnosta ei ole tehty. Ghanassa nimittäin 30 prosenttia kunnanvaltuutetuista nimitetään tehtäväänsä. Lopulta tutkimuksessa analysoidaan nimitettyjen ja vaaleilla valittujen naisvaltuutettujen mahdollisuuksia edustaa halutessaan naisten intressejä. Hon kunnanvaltuuston tapaus oli erittäin kiinnostava, sillä vuonna 2006 naisten osuus kunnanvaltuutetuista nousi 35,7 prosenttiin. Aiemmin naisia oli ollut valtuustossa huomattavasti vähemmän. Tutkimusta varten tehtiin kenttätyötä Ghanassa. Tutkimus perustuu 16 Hon kunnanvaltuutetun haastatteluun ja kunnan pormestarin kanssa käytyyn keskusteluun. Kartoitan Hon kunnanvaltuuston naisvaltuutettujen toimintaan vaikuttavia tekijöitä ja naisedustajien työssä kohtaamia esteitä sekä naisvaltuutettujen omien kokemusten että miespuolisten kunnanvaltuutettujen näkemysten kautta. Tutkimustulokset osoittivat, että naisvaltuutetut kohtasivat työssään monia haasteita. Moni esteistä oli yhdistettävissä toimimattomiin rakenteisiin, miehisiin normeihin ja käytäntöihin sekä toisaalta naisten miehiä huonompaan sosiaaliseen asemaan. Esimerkiksi liikkuminen vaalialueella ja jopa kokouksiin saapuminen oli joillekin naisille suuri haaste. Myös paikallisten ihmisten vaatimukset saada henkilökohtaista rahallista hyötyä valtuutetuilta nousivat esiin naisten esteenä. Toisaalta näkemysten esittäminen kokouksissa vaikutti naisille ongelmalliselta eli huomio kiinnittyi naisten poliittiseen kokemattomuuteen sekä valtuuston institutionaaliseen kulttuuriin. Nimitettyjen naisten asema kunnanvaltuustossa paljastui erilaiseksi kuin vaaleilla valittujen naisedustajien. Nimitettyjen edustajien järjestelmä, jota on perusteltu mahdollisuutena lisätä naisten intressien edustusta paikallishallinnossa, näyttäytyi tutkimusten tulosten perusteella kyseenalaisena keinona lisätä naisten edustusta paikallishallinnossa. Nimitettyjä valtuutettuja ei esimerkiksi nähty legitiimeinä ihmisten edustajina paikallishallinnossa vaan heidän katsottiin edistävän puolueensa intressejä, ei paikallisten ihmisten. Nimitettyjen edustajien järjestelmä myös paljastui paikalliselle poliittiselle eliitille suosiolliseksi järjestelmäksi valita kiintiön kautta edustajiksi itselleen, ei paikallisille ihmisille tai paikallisille naisille, sopivia edustajia.

While the effects of agricultural land use on biodiversity are beginning to unravel in Europe and North America, Africa remains poorly studied. Biodiversity in a broad sense provides ecosystem functioning and services, whose importance has become obvious to humankind in the quickly changing modern world. In Ghana, the practice of mango farming continues to grow in popularity due to suitable climate and potential source of livelihood. With increased demand and production of mango, natural habitats, namely savannahs, are being converted to plantations. The effects of such habitat conversion on local biodiversity are unknown for most taxa, thus providing an interesting study system for biodiversity research. Given the direct relation between functional diversity and ecosystem services, in this work I compare the taxonomic and functional diversity of ground-living spiders between mango orchards and savannah. I chose spiders (Arthropoda; Araneae) as model organisms as they critically contribute to several ecosystem services, such as biological pest control and nitrogen cycling, while being ubiquitous and abundant, thus easy to collect in the field. Spiders were captured with pitfall traps from six mango and four savannah areas in the Northern region of Ghana. A total of 424 individuals and 53 (morpho)species were identified and counted. Additionally, six morphological and four ecological traits were quantified for each (morpho)species. With these data, I calculated taxonomic richness and evenness, functional richness, dispersion, and evenness, and beta diversity of the different assemblages in the R environment. These metrics were then compared between spiders collected from mango orchards and savannah. Mango orchards showed lower taxonomic and functional evenness than savannah, contrary to all other alpha diversity measures. The two habitat types share many of the same diversity of ground-living spiders, but species and traits are distributed less evenly in mango orchards due to incomplete niche differentiation between species. Both taxonomic and functional beta diversity were significantly different between habitat types indicating that mango orchards sustain a similar richness of species as savannah, but the species composition is different. In conclusion, mango orchards have the potential to conserve some aspects of the original diversity, but species composition and the way species interact are substantially different. We should strive to find the best practices to produce mango without radically changing the natural biodiversity patterns.

Lack of finance is a major constraint for the smallholder soybean farmers in northern Ghana. The area is affected by soil degradation, poverty, and food insecurity, while a majority of the people in the area get their livelihood from agriculture. As a possible solution for the three problems, a natural biofertilizer and biocontrol agent, rhizobium bacteria, can be introduced to the rhizospheres of the soybean. This is usually done by applying rhizobium bacteria to the seeds of a legume prior to planting. This rhizobial inoculation technology improves plant growth, nutrient availability and uptake, as well as yields, thereby increasing the income and food security of the smallholder farmers. A credit to be invested in rhizobium inoculation technology would provide smallholder farmers with the opportunity to improve soil fertility and increase farm productivity, improving their food security and enabling them to earn additional income. The private market for rhizobial inoculants is nascent, but many of the farmers report financial constraints. To create a functioning market and to realise the social and environmental benefits of soybean cultivation and rhizobium inoculation technology, it is important to understand the causes of credit constraints of smallholder farmers and how to reduce them. In this thesis, I study the prevalence and the determinants of credit constraints among smallholder soybean farmers by applying a logistic regression model to a sample of 133 smallholder farmers in northern Ghana. I first define credit constrained status of the farmers and conclude that the prevalence of observable credit constraints in the sample is 57.1%. I conclude that there are two broad categories of variables affecting a farmer’s status as credit constrained. The first of these is the type of guarantees that a farmer can offer to the lender. Such guarantees are represented by membership in a farmers' association (and hence access to possible joint guarantees), existing assets such as ownership of cows, and a farmer's experience in soybean production (reflecting knowledge of good investment decisions in the sector). The second category relates to the supply of credit and the factors affecting it. The factors affecting credit supply identified in this study are regional disparities and loans targeted to a certain group, such as women. By influencing the supply and conditions of credit, the financial constraints of smallholder farmers can be alleviated. Such policy interventions, combined with other leverage points such as social learning and access to information, contribute to the adoption of desirable farming practices. Because of the many benefits of rhizobial inoculation in soybean production, its adoption could be promoted by offering credit directed particularly for the adoption of this technology. This would benefit not only the farmers but have broader benefits in the form of climate change adaptation and mitigation

This study examines the roles of midwives who assist in home births in semi-urban areas in Ashanti Region, Ghana. The study belongs to the field of medical anthropology. The aim of this thesis is to give indepth information about the role and place of these midwives in their communities and in the wider society in Ghana. The midwives have different backgrounds and practices. Most of them do not have a formal education in midwifery or nursing which makes them to be in a marginal position in a medical landscape where childbirth in gradually but rapidly moving into health facilities. The study is a qualitative ethnography on the work, practices and roles of these midwives in maternity health care services. The data for this research was gathered during a fieldwork in Ashanti Region, Ghana in January and February 2019. The main material consists of semi structured interviews, informal discussions, observations and fieldnotes. Interviews with five midwives who take care of home births form the main material of this research. Additionally, some hospital workers were interviewed as well as a few mothers concerning their opinions on hospital birth culture and home births. Some of the main results of the study are that midwives who take care of home births still have roles even though their work is gradually being replaced by formally trained health workers. Some women still turn to their help because of the good care and presence they give to their patients. These midwives have been crossing the boundaries of health care sectors, and they are still crossing boundaries of different kind for example by cooperating with the formal sector of health care in different ways in a medically pluralistic landscape in Ghana.

Insect pests substantially impact global agriculture, and pest control is essential for global food production. However, some pest control measures, such as intensive insecticide use, can have adverse ecological and economic effects. Consequently, there is a growing need for advanced pest management tools that can be integrated into intelligent farming strategies and precision agriculture. This study explores the potential of a machine learning tool to automatically identify and quantify fruit fly pests from images in the context of Ghanaian mango orchards in West Africa. Fruit flies provide a special challenge for computer vision-based deep learning due to their small size and taxonomic diversity. Insects were captured using sticky traps together with attractant pheromones. The traps were then photographed in the field using regular smartphone cameras. The image data contained 1434 examples of the targeted pests, and it was used to train a convolutional neural network model (CNN) for counting and classifying the fruit flies into two different genera: Bactrocera and Ceratits. High-resolution images were used to train the YOLOv7 object detection algorithm. The training involved manual hyper-parameter optimization emphasizing pre-selected hyper parameters. The focus was on employing appropriate evaluation metrics during model training. The final model had a mean average precision (mAP) of 0.746 and was able to identify 82% of the Ceratitis and 70% of the Bactrocera examples in the validation data. Results promote the advantages of a computer vision-based solution for automated multi-class insect identification and counting. Low-effort data collection using smartphones is sufficient to train a modern CNN model efficiently, even with a limited number of field images. Further research is needed to effectively integrate this technology into decision-making systems for pre cision agriculture in tropical Africa. Nevertheless, this work serves as a proof of concept, show casing the serious potential of computer vision-based models in automated or semi-automated pest monitoring. Such models can enable new strategies for monitoring pest populations and targeting pest control methods. The same technology has potential not only in agriculture but in insect monitoring in general.

Tutkimus käsittelee vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) ja sen amerikkalaisen sisarliikkeen Laestadian Lutheran Churchin tapaa harjoittaa lähetystyötä. Lähetystyön tarkastelussa käytetään viitekehyksenä kahta Länsi-Afrikan maata; Togoa ja Ghanaa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, minkälaista kuvaa vanhoillislestadiolaiset lehdet Päivämies sekä Siionin Lähetyslehti haluavat antaa Togossa ja Ghanassa tehdystä lähetystyöstä, mitä se kertoo SRK:n ja LLC:n lähetystyökäsityksestä ja kuinka SRK:n lähetystyökäsitys vertautuu Suomen Lähetysseuran (SLS) lähetystyökäsitykseen. Vertailussa hyödynnän David Boschin lähetyshistorian paradigmoja. Tutkimuksessa myös arvioidaan SRK:n Länsi-Afrikan lähetystyöhön kohdistunutta kritiikkiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin vanhoillislestadiolaisia Päivämies ja Siionin Lähetyslehti -lehdistä niitä vuodesta 1995 vuoteen 2021 julkaisuja, jotka käsittelevät Togoa tai Ghanaa. Lehtien sisältö on jaettu temaattisesti taloudellista tukea, uskon samankaltaisuutta, kulttuurieroja, lähetystyötä ja kielenkäyttöä käsitteleviin osioihin. Lehtien sisällön lisäksi tutkimuksen kokonaiskuvan muodostamisessa on käytetty apuna togolaisen vanhoillislestadiolaisen kontaktihenkilön Nicolas Koffi Dehin omia havaintoja. Vanhoillislestadiolaisuuden Afrikan lähetystyön kritiikkiä käsittelevä materiaali on kerätty Omat Polut ja Uusi Suomi -sivustojen blogikirjoituksista. SLS:n lähetystyönkäsitys on saatu heidän vuonna 2015 julkaisemastaan teologisesta asiakirjasta Elämään ja oikeudenmukaisuuteen: Suomen Lähetysseuran toiminnan teologinen perusta ja yhteistyön periaatteet. Tutkimuksessa selvisi, että Päivämies ja Siionin Lähetyslehti kuvaavat Togon ja Ghanan lähetystyötä onnistuneena hankkeena vakiinnuttaa vanhoillislestadiolaisuutta Länsi-Afrikkaan. Lehdissä painottuu paikallisten halukkuus ja innokkuus uskoa juuri SRK:n ja LLC:n opettamalla tavalla. Kulttuurisia eroja korostetaan silloin, kun ne ovat uskon edistämisen kannalta positiivisia ja sivuutetaan, jos ne ovat ongelmallisia. Suurimpana haasteena lähetystyölle lehdet ilmoittavat olevan varojen puutteet sekä paikallisten matala elintaso, jotka ovat toimivan infrastruktuurin rakentamisen esteenä. Artikkeleiden yhtenä tarkoituksena on paitsi lähetystyön etenemisen raportointi myös taloudellisen tuen kerääminen SRK:n lähetystyölle. SRK:n ja LLC:n lähetystyö edustaa valistuksen modernia paradigmaa, jossa uskonto pyritään siirtämään toiseen kulttuurin mahdollisimman tarkasti kulttuuriset eroavaisuudet sivuuttaen. Vanhoillislestadiolaisuuden eksklusiivinen seurakuntakäsitys vahvistaa SRK:n ja LLC:n halukkuutta säilyttää uskonnon harjoittamistapa mahdollisimman samanlaisena kaikkialla maailmassa. SLS puolestaan edustaa postmodernia ekumeenista paradigmaa, jossa lähetystyössä pyritään huomioimaan ja hyväksymään kulttuurisen kontekstin vaikutukset uskon ymmärtämiseen. Uskonnon harjoittamiseen, ymmärtämiseen ja opillisiin korostuksiin liittyvät eroavaisuudet nähdään haasteen sijasta mahdollisuutena laajentaa yhteistä ymmärrystä uskosta.