Browsing by Subject "Governance"

The purpose of this thesis is to analyze how people displaced by climate change can be accommodated within the European Union's existing migration governance system while taking into consideration the recent failures and injustices of this system during the so-called refugee crisis. The intention for framing the discussion about climate-induced migration in the context of the refugee crisis is not to compare or equate the two phenomena but to highlight the many injustices and protection gaps that exist under the current migration regimes, and to analyze how climate change will impact these regimes and the legal protections provided for migrants, asylum seekers, and displaced peoples. To begin this analysis, this thesis first looks at the relationship between climate change and migration, where it is determined that climate-induced migration is a complex and multi-causal phenomenon that can impact human mobility in multiple ways. People displaced by climate change face multiple protection gaps in both international and EU law, and there is currently no distinct instrument or coherent policy approach from the EU that is directly applicable to ‘climate migrants’ or climate-induced migration. The second part of this analysis looks at the fractured structure of EU migration governance and how the systems and mechanisms in place failed to adequately protect asylum seekers during the refugee crisis, with a focus on the Common European Asylum System (CEAS). This analysis showed that the EU failed to implement its supranational migration policies efficiently during the refugee crisis, which had a detrimental impact on securing and ensuring the legal protections of migrants and asylum seekers. Part of this failure was due to the lack of unity and trust between Member States, and also because the EU adopted an increasingly securitized approach to migration, abandoning its human rights obligations in order to create a false sense of security. The conclusion of this study found that the increasing securitization of both climate change and the EU’s migration and asylum policies will likely have negative consequences for people displaced by climate change and seeking protection in the EU. The continual and persistent portrayal of climate-induced migration as a potential security threat has hindered the development of any effective policies to address the issue, and the EU has shown little political will to radically rethink its current migration laws, mechanisms, or governance systems. The impacts of climate change will only further contribute to the protection gaps and marginalization that migrants and asylum seekers already face, and the way forward is to continue funding scientific research that captures the complex and multi-causal nature of climate-induced migration, which will help move migration and asylum policies beyond their current securitized outlook and provide evidence-based policies that will better protect those displaced by climate change.

Tutkielman tavoitteena on yhteistoiminnallisen hallinnan tutkimuksen näkökulmasta tutkia millä tavoin Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumit ovat muodostuneet ja mitkä seikat ovat siihen vaikuttaneet. Tutkimus pohjautuu Yinin (2003) tapaustutkimuksen replikoinnin logiikkaan, jota hyödynnettiin kahden esimerkkitapauksen tarkasteluun. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluita toteuttamalla, joiden myötä pyrittiin luomaan ymmärrystä Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeiden toimintaan osallistuneiden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin turvallisuustoimijoiden yhteistoimintaa koskevista kokemuksista ja näkemyksistä. Sekä alueellisen että kansallisen varautumisen prosessien laajemmaksi hahmottamiseksi haastateltiin lisäksi valtion alue- ja keskushallinnon edustajia. Asiantuntijahaastatteluiden tarkoituksena oli etenkin lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteistyöfoorumeiden toiminta on alueilla käynnistynyt, millaisia prosesseja foorumityöskentelyyn sisältyy sekä millaisena sektorit ylittävä yhteistyö alueellisen varautumisen ja turvallisuuden kysymyksissä näyttäytyy. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Emerson, Nabatchi ja Baloghn (2012) yhteistoiminnallisen hallinnan integratiivista viitekehystä soveltuvin osin. Lisäksi hyödynnettiin Emerson ja Nabatchin (2015) yhteistoiminnallisen hallinnan regiimien muodostumista kuvailevaa typologiaa. Tulokset osoittavat, että Etelä-Karjalan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa kuuluvan oma-aloitteisesti muodostettuihin yhteistoiminnallisen hallinnan regiimeihin, kun taas Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa ennen sote- ja maakuntauudistuksen kaatumista kuuluneen nk. ulkoa johdettuihin regiimeihin. Ulkoinen häiriö järjestelmän kontekstissa aiheutti kuitenkin Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin siirtymisen oma-aloitteisesti muodostettuihin regiimeihin, luoden yhteistoiminnalle jälleen uudenlaisia haasteita. Yhteistoimintaan ohjaavat ajurit auttavat lisäksi ymmärtämään yhteistoiminnan käynnistymiseen vaikuttaneita seikkoja, joista aloitteellinen johtajuus nousi erityisen merkittäväksi molemmilla alueilla. Tutkimus osoittaa, että sektoreiden rajat ylittävän yhteistoiminnan kehittymistä ei tulisi tarkastella lineaarisena prosessina. Viitekehyksen mukaisesti esitetään sen sijaan, että turvallisuustoimijoiden väliset yhteistoiminnan dynamiikat koostuvat kolmesta keskenään vuorovaikutuksessa olevasta syklisestä prosessista, eli “periaatteellisesta” osallistumisesta, jaetusta motivaatiosta ja yhteistoiminnallisista valmiuksista. Yhteistoiminnan dynamiikoiden sisäiset elementit auttavat lisäksi selittämään niitä seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeihin osallistuvien turvallisuustoimijoiden välisen verkostoyhteistyön kehittymiseen.

Syftet med denna kandidatavhandling är att studera hur frontlinjen (tjänstemän) kan påverka möjligheten till innovation under vissa förhållanden. Studien fokuserar sig kring governance, speciellt experimentell governance och dess påverkan på frontlinjens ageranden. Möjliggörs det tillräckliga förutsättningar för tjänstemän eller måste olika hanteringsmekanismer utövas för att klara av arbetsbördan. Helsingfors stads ambition är att fungera som en plattform för innovation och försök. För att uppnå målen krävs det naturligtvis åtgärder av stadens förvaltning, Testbed Helsinkis är ett sådant exempel. Plattformens syfte är att skapa möjligheter till olika innovativa projekt och försök via olika teman och syften. Interaktionen mellan offentliga administrationen och projekten sker via tjänstemän, därför är det viktigt att tjänstemannen tillåts att skapa individuella lösningar, istället för att hens arbetsbörda blir alltför tung. Det finns tecken inom Helsingfors stadsstrategi på möjliggörande av innovation, vidare kan det även sägas att Testbed Helsinki i sig fungerar som en bra länk till innovation. Trots att det skapas underlag till innovation är den inte alltid enkel eller problemfri.