Browsing by Subject "HEV-3"

Hepatiitti E -virus (HEV) on yksijuosteinen RNA-virus. Virus kuuluu Hepeviridae heimoon ja Orthohepevirus A -lajiin. Lajin seitsemästä genotyypistä neljä kykenee infektoimaan ihmisiä. HEV-1 ja HEV-2 ovat ihmisspesifisiä, kun taas HEV-3 ja HEV-4 zoonoottisia. Zoonoottisen HEV-3:n määrä on lisääntynyt Euroopassa. Pääreservuaarina toimivat siat, ja ihmiset saavat tartunnan yleensä syömällä raakaa tai huonosti kypsennettyä sianlihaa tai -maksaa. Suomalaisilla tuotantosioilla tiedetään esiintyvän hepatiitti E -infektioita yleisesti. Vasta-aineita on löydetty yli 80 %:lla teurastusikäisistä sioista. Sioilla tauti on oireeton, ja useimmiten siat saavat tartunnan 2–4 kuukauden iässä. Perusterveillä ihmisillä infektio on yleensä oireeton tai lieväoireinen. Jos immuniteetti on heikentynyt, voi infektio johtaa krooniseen maksatulehdukseen ja vakavaan maksan vajaatoimintaan. Viruksen esiintyvyyttä on selvitetty teurastusikäisillä sioilla, koska viruksella kontaminoitunut elintarvike toimii tartunnan lähteenä ihmisille. Euroopassa hepatiitti E -viruksen esiintyvyys sian maksoissa vaihtelee 3 %:n ja 75 %:n välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hepatiitti E -viruksen esiintyvyys suomalaisilla teurasikäisillä sioilla osoittamalla viruksen nukleiinihappo maksakudoksesta reaaliaikaisella käänteiskopiointi (RT) -PCR menetelmällä. RT PCR monistaa spesifisesti viruksen RNA:sta käänteiskopioitua kohdesekvenssiä. Oletuksena oli, että viruksen esiintyvyys on Suomessa alhaisempi muihin Euroopan maihin verrattuna. Tutkimuksessa analysoitiin 47 teurastamolta saatua sianmaksaa. Maksat pyrittiin keräämään eri lihasikaloista tulleilta sioilta. Analysoinnissa kontrollina toimi sisäinen mengovirus. Maksakudos (100mg) homogenisoitiin maksasolujen hajottamiseksi ja viruksen vapauttamiseksi. Homogenaatille suoritettiin RNA eristys, jossa viruksen proteiinikuori hajoaa, RNA vapautuu ja sitä puhdistetaan. Lisäpuhdistus tehtiin inhibitoristen aineiden poistolla. Näytteestä osoitettiin HEV:n ja kontrolliviruksen perimä spesifisiä alukkeita ja koetinta käyttäen. Kahdessa maksassa esiintyi hepatiitti E -viruksen RNA:ta (esiintyvyys 4,3 %). Tulosten perusteella Suomessa teurasikäisillä sioilla esiintyy hepatiitti E-infektioita ja esiintyvyys on eurooppalaista keskivertoa pienempi. Virus leviää yksilöstä toiseen muun muassa ulostekontaminaation kautta, joten sikojen kanssa työskentelevät sikatilalliset, eläinlääkärit ja teurastamotyöntekijät kuuluvat tartunnan riskiryhmään. Tartunnan välttämiseksi käsihygienia nousee avainasemaan. Tulokset viittaavat siihen, että hepatiitti E - viruksella kontaminoituneet sianmaksaa tai -lihaa sisältävät elintarvikkeet ovat harvinaisia, mutta tartunnan mahdollisuus on todellinen. Kuluttajien kannalta hyvä keittiöhygienia ja riittävä lihan kypsennys ovat tärkeitä tekijöitä tartunnan ehkäisemisessä. Henkilöiden, joiden immuniteetti on heikentynyt, tulisi välttää elintarvikkeita, joissa sianlihaa ei ole käsitelty riittävällä kuumennuksella. Tuoreen tutkimuksen mukaan vähintään yhden minuutin kuumennusjakso yli 80 °C:ssa inaktivoi viruksen, joten kyseisen lämpötilan saavuttaminen kaikkialla lihassa on suositeltavaa. Jatkotutkimuksia tarvitaan hepatiitti E -viruksen esiintyvyyden selvittämiseksi sianlihassa.

Hepatit E är en virussjukdom orsakad av hepatit E virus (HEV), som beroende på genotyp har förmåga att infektera både djur och människor. Den zoonotiska genotypen HEV-3 är allmän i Europa och smittar typiskt till människor via svinkött eller kontakt med svin. Denna licentiatavhandling inkluderar en originalstudie och en litteraturöversikt, med fokus på HEV:s uppkomst och antikroppars uppkomst mot viruset, särskilt i svinkött. I litteraturöversikten framkom att antikroppar mot HEV förekommer globalt både hos människor och svin, och således är sjukdomen allmän. Svinet har ofta infektionen vid några månaders ålder, och har tillfrisknat då den anländer till slakteriet ungefär vid halvårsålder. Efter infektionen har individen antikroppar mot viruset, och således har svinen vanligtvis i slakterierna anti-HEV-antikroppar. Svinet är en reservoar för sjukdomen, vilket betyder att svinpopulationer kan självständigt behålla viruset en lång tid och således fungera som en infektionskälla för människan. Akuta anti-HEV antikroppars förekomst berättar att individen har en nuvarande eller nyligen inträffad HEV-infektion, medan kroniska antikroppar berättar om en tidigare infektion. Antikroppars förekomst kan undersökas med enzymkopplad immunadsorberande analys (ELISA), men det har inte utvecklats en kommersiell ELISA-metod som känner igen skilt djurens akuta HEV-antikroppar, och endast få som känner igen kroniska. Ifall en sådan forskning var möjlig, kunde det fås information om hur länge sen infektionen framkommit. Därför inkluderar vi i denna licentiatavhandling en originalstudie där vi undersöker ifall människospecifika ELISA-förpackningar kan användas för svin. Vi använder oss av 60 köttsaftprov från svin som undersöks för IgM- och IgG-antikroppar med ELISA. Vi inkluderar även enstaka serumprov från älg och vitsvanshjort i studien, samt två svinprov som tidigare visat sig innehålla totalantikroppar. Målet med denna studie är således att redogöra ifall IgM-och IgG- antikroppar kan undersökas från djur med denna ELISA-förpackning, och att påpeka hur viktigt utveckling av en sådan ELISA-metod vore. Enligt tidigare studier har 86 % av svinens serumprov antikroppar, och således kan vi anta ett liknande resultat ifall förpackningarna fungerar för djur. Tidigare forskningar har dock inte visat dessa förpackningar tillämpar sig för djur. Alla prov som undersöktes gav negativa resultat, och således kan vi anta att människospecifika ELISA-förpackningar inte kan användas för djur.