Browsing by Subject "Homoseksuaalisuus"

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää aikaisempien tutkimusten pohjalta, miten vanhemmuus vaikuttaa homoseksuaalisten miesten kohtaamiin asenteisiin. Tavoitteena oli myös tutkia sitä, miten perheenlisäys vaikuttaa homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston kirjaston Helka-artikkelihaulla sekä Google Scholarin avulla. Tutkielmassa hyödynnettiin sekä suomalaisia että kansainvälisiä lähteitä. Suomalaista lähdekirjallisuutta käytettiin teoreettisen taustan rakentamiseen. Kansainväliset lähteet painottuivat tutkimuksen tuloksiin. Homoseksuaalimiesten vanhemmuudella oli vaikutusta heidän kohtaamiin asenteisiin ja vanhemmuuden havaittiin vaikuttavan homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Perheenlisäys vaikutti sekä positiivisesti että negatiivisesti homomiesten kokemiin asenteisiin niin lapsuudenperheiden kuin ystävien keskuudessa. Ystäväpiireissä ja yhteisöissä suhteet heteroseksuaalisiin vanhempiin vahvistuivat, mutta homoyhteisöissä perheenlisäys otettiin vastaan negatiivisemmin. Lapsuudenperheissä lapsen saapuminen saattoi lähentää perheenjäsenten välisiä suhteita.

Tämä tutkielma tarkastelee uskonnollisia argumentteja sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2017. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla uskonnollisia argumentteja käytettiin ja miten sukupuoli näkyi uskonnollisissa argumenteissa sukupuolineutraalia avioliittolakia käsiteltäessä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millä tavoin sukupuolineutraalin avioliittolain nähtiin horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä uskonnollisissa argumenteissa. Tutkielma keskittyy uskonnollisiin argumentteihin sukupuolen, Raamatun ja kirkon itsemääräämisoikeuden näkökulmista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty eduskunnan täysistuntoja kolmesta eri lakialoitteesta: kansanedustajien aloite vuodelta 2012, Tahdon2013-kansalaisaloite ja Aito avioliitto -kansalaisaloite vuodelta 2016. Lähdeaineistoa on analysoitu sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein sekä huomioiden lähdeaineiston historiallis-yhteiskunnallisen kontekstin. Tutkimus osoittaa, että uskonnollisia argumentteja käyttivät eniten avioliittolakia vastustavien puolueiden kansanedustajat perussuomalaisista ja kristillisdemokraateista. Lakia vastustavat argumentit olivat enemmän uskonnollista puhetta kuin puhetta uskonnosta. Uskonnollista puhetta olivat esimerkiksi Raamatulla kantansa perusteleminen sekä luomisjärjestyksellä naisen ja miehen avioliiton erityisyyden perustelu. Lakia puolustavista puolueista eniten uskonnollisia argumentteja käyttivät vihreiden kansanedustajat. Heidän argumenttinsa olivat suurimmaksi osaksi puhetta uskonnosta, mutta poikkeuksia löytyi myös. Esimerkiksi vihreiden yksittäiset kansanedustajat käyttivät liberaalia raamatuntulkintaa puolustaakseen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Heteronormatiivinen yhteiskuntajärjestys oli nähtävillä lähdeaineistossa. Lakia vastustavat puolueet näkivät sukupuolineutraalin avioliittolain horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä. Avioliitto nähtiin yhteiskunnan kivijalkana ja sen muuttaminen murtaisi tätä yhteiskunnan kivijalkaa. Homoseksuaalisuuden nähtiin olevan uhka heteronormatiiviselle yhteiskuntajärjestykselle. Vaikuttaa siltä, että lakia vastustavien kansanedustajien mukaan avioliiton tärkein tarkoitus olisi suvunjatkaminen biologisesti naisen ja miehen välillä. Samaa sukupuolta oleville pareille tämä ei olisi mahdollista, joten avioliittoa ei tulisi heille avata. Samalla he rajasivat hyväksytyistä perhemuodoista ulos yksinhuoltajaperheet, uusioperheet, hedelmättömät heteroparit ja sateenkaariperheet. Lakia puolustavissa puheenvuoroissa avioliiton uudelleenmäärittely nähtiin hyvänä asiana. Lisäksi puheenvuoroissa tuotiin esille, ettei lakeja voida tehdä uskonnollisista lähtökohdista käsin.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, analysoida ja tulkita sitä, millaista miesparien parisuhde ja arki on. Tutkimuksessa minua kiinnosti kuulla myös miesparien ajatuksia heidän elämänsä turvaverkostoista ja sitä, mitkä tekijät tuovat heidän arkielämäänsä positiivista sisältöä sekä onnellisuutta. Halusin saada selville myös, mitä haaveita miesparien elämässä on. Tutkin heidän elämäänsä nimenomaan positiivisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa korostuu miesnäkökulma. Teoriassa aihetta lähestyttiin seuraavien pääteemojen kaut-ta: homoseksuaalisuus, parisuhde, arki ja intersektionaalisuus. Menetelmät. Tutkimuksen kohderyhmäksi määrittyi viisi suomalaista miesparia, joiden ikäjakauma oli 25–56 vuotta. Haastateltujen miesparien perustiedoista tehtiin taulukko. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna kesällä 2018. Haastattelut tehtiin sekä Skype-yhteyden kautta että omassa kodissani. Kaikki haastattelut tallennettiin nauhurilla. Haastattelumateriaali litteroitiin heti kunkin haastattelun jälkeen. Litteroitu materiaali analysoitiin. Tutki-muskysymyksistä muodostettiin 20 teemaa. Haastattelujen vastaukset olivat alateemoja, joita tuli 319. Tätä kautta muodostuivat neljä uutta yläluokkaa. Nämä olivat nykyhetki, tukiverkosto, onni ja ilo sekä haaveilevat pariskunnat. Tutkimustulokset kirjoitettiin auki näiden osa-alueiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan ansiotyö oli yksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista asioista kaikille miespareille heidän elämässään. Kaikki miesparit toivat vastauk-sissa esille sen, että työ toi arkeen perusrytmin, toimeentulon, ja sillä oli suuri merkitys heidän elämässään sisällöntuojana. Arkirutiinit koettiin erittäin tärkeinä elämässä. Kaikki miesparit pitivät merkityksellisinä suhteitaan omaan perheeseen, vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin. Kaikki miesparit pitivät edellä mainittuja ihmisiä kumppaneidensa ohella elämänsä ja arkensa tukiverkkona. Tutkimuksen miesparit kokivat, että itse parisuhde puolison kanssa tuo positiivisuutta ja onnea omaan elämään. Kaikki miesparit halusivat löytää kokonaisvaltaisen tyydytyksen elämäänsä pitkällä aikavälillä. Keskinäiset arjen pienet asiat ja yllätykset nähtiin ja koettiin merkityksellisiksi kiireisessä arkielämässä. Kaikki miesparit olivat selvästi miettineet yhteistä tulevaisuuttaan ja sen tuomia asioita parisuhteessa.

Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kansainvälisesti ajankohtainen puheenaihe. Etelä-Koreassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ei kuitenkaan vielä pidetä tärkeänä ihmisoikeuskysymyksenä eikä seksuaalivähemmistöillä ole lainsäädännöllistä turvaa häiriköinniltä tai epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Pro gradu-tutkielma käsittelee homoseksuaalisten miesten asemaa ja heihin kohdistuvia asenteita eteläkorealaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin siitä, millainen asema homoseksuaalisuudella on ollut Korean historiassa, miten homoseksuaalisuus käsitetään nyky-yhteiskunnassa, millaisia asenteita korealaisilla yliopisto-opiskelijoilla on homoseksuaalisuutta kohtaan ja miten seksuaalivähemmistöt esitetään Etelä-Korean mediassa. Tutkielmaa varten on kerätty aineistoa online-kyselylomakkeella, jota jaettiin korealaisille alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa tai jatko-opintoja suorittaville opiskelijoille, sekä mahdollisesti välivuotta pitäville, noin 18-27–vuotiaille. Kyselylomakkeen tuloksia verrataan Asan Institute for Policy Research –instituutin vastaavaan, pitkäaikaiseen kyselyyn, joka käsittelee seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja asenteiden muutosta eri ikäryhmissä Etelä-Koreassa. Pro gradu-tutkielma hyödyntää sosiaalipsykologian käsitteitä arvoista ja asenteista, määritellen aluksi mitä usein tutkimuskirjallisuudessa mainitut ns. ”korealaiset arvot” ovat. Kyselylomakkeiden vastauksia tarkastellaan arvojen, asenteiden ja ennakkoluulojen käsitteiden ja tutkimuskirjallisuuden kautta. Asenteiden lisäksi käsitellään Etelä-Koreassa olemassa olevia tasa-arvoa ajavia lakeja ja lakiesityksiä sekä niiden hyödyllisyyttä ja toteutumista seksuaalivähemmistöjen oikeuksia suojeltaessa. Lopulta tutkielma tarkastelee diskurssianalyysin avulla kolmea eteläkorealaisessa online-lehtimediassa esiintynyttä, seksuaalivähemmistöjä koskevaa tapausta ja kuvaa, jonka kyseisten lehtien korean- ja englanninkieliset artikkelit rakentavat seksuaalivähemmistöistä. Tutkimusmateriaali koostuu englannin-, suomen- ja koreankielisestä tutkimuskirjallisuudesta sekä englannin- ja koreankielisistä uutisartikkeleista. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että 20–30-vuotiaat korealaiset ovat muita ikäluokkia avoinmielisempiä ja suvaitsevaisempia miesten homoseksuaalisuutta kohtaan ja pitävät seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ihmisoikeuskysymyksenä. On selvää, että Etelä-Korean ekonomisen kehityksen myötä nuoremmat sukupolvet ovat kokeneet arvojen muutoksen, jolloin heidän arvomaailmansa on huomattavasti universalistisempi ja individualistisempi kuin vanhempien sukupolvien. On myös mahdollista, että nuoret sukupolvet eivät koe vanhemman sukupolven kokemuksia ominaan, ja ovat tämän samaistumisen puutteen seurauksena omaksuneet vanhempien arvoista eroavan, suvaitsevamman asenteen eri ihmisryhmiä kohtaan. Nuoret eivät kuitenkaan ole kokonaan hylänneet tai erkaantuneet esimerkiksi sosiaalisesti hierarkkiselle yhteiskunnalle tyypillisistä arvoista, vaan kunnioittavat edelleen vanhempiensa päätöksiä ja tahtoa esimerkiksi avioliittoa ja perhettä koskevissa kysymyksissä. Kyselytutkimuksessa selviää, että etenkin perhe-elämää ja sosiaalista hierarkiaa koskevissa kysymyksissä nuoret osoittavat voimakkaammin sisäryhmän kuten perheen tai uskonnollisen ryhmän normeja ja asenteita huolimatta muissa kysymyksissä ilmenevästä avoinmielisyydestä. Uskonnollisten ryhmien vaikutus asenteisiin on huomattava. Uskonnollisilla ryhmillä on myös suuri negatiivinen vaikutus seksuaalivähemmistöjen oikeuksia käsittelevissä lakiesityksissä ja politiikassa. Vähintään vuoden ulkomailla asuneet opiskelijat osoittavat muita avoimempia ja suvaitsevaisempia asenteita. Tämä saattaa johtua esimerkiksi ulkomailla koetuista tilanteista, joissa nuoret ovat olleet tekemisissä erilaisten ihmisryhmien kanssa. Eteläkorealaisessa mediassa seksuaalivähemmistöistä rakennetaan kuitenkin edelleen usein negatiivinen kuva, mikä saattaa johtua sanomalehtien ja julkaisujen poliittisista tai uskonnollisista suhteista sekä kohderyhmistä.