Browsing by Subject "ISIS"

There has been a vivid public debate in Finland about the women and children who have been staying at al-Hol camp in Syria after the collapse of the ISIS caliphate. This thesis investigates the public debate in the media about these Finnish women and children. Using the method of qualitative content analysis, I examine 117 articles from Helsingin Sanomat from the period from May 1st to December 31st, 2019. My aim is to analyze the key issues that are raised in the debate; how the women and children are depicted; and the linkages between this debate and the changes taking place in the larger Finnish context. These changes involve on the one hand the society becoming more multi-religious, and on the other hand the rise of right-wing populism, anti-immigration, and Islamophobia. The theoretical basis of my analysis is the concept of othering in social sciences, namely the act of creating and using oppositional categories of ‘us’ versus ’them’, which are, for example, based on religion or race. The results show that the women are depicted as ’the dangerous Muslim other’ who could pose a security threat if they are brought back to Finland. These depictions are also shaped by the larger Finnish context, where there are contestations especially around religious diversity that is increasingly becoming a characteristic of society, about Finnishness as a modern identity, and about the challenges of Muslim communities today. My analysis also shows that while children’s rights and wellbeing remain an important goal of Finnish policies and legal obligations, the rights of the Finnish children in the camp have been contested in this debate. This is partly because of legal complexities regarding their repatriation to Finland, and partly because of a security-oriented perspective that sees some of the children as suspects and their relationship with their mothers as a problem. Overall, the analysis shows that the debate about these women and children at al-Hol is not just about whether the people should be repatriated, but about the current changes in Finnish society and the anxieties related to these changes.

The Syrian civil war was a byproduct of peaceful calls for moderate living and political freedom turned into an on-going devastation leaving behind traces of death, destruction and millions of refugees. While the Syrian citizens remain to be the main victims of this war, the media has played a crucial role in framing this crisis. Thus, the choice of investigating the Russian intervention can be attributed to the unprecedented involvement of Moscow in the Arab region. The involvement of both the U.S-led coalition and Russia gave the Syrian civil war a global status prioritising it as a crisis unfolding a new chapter in the world’s political order. Additionally, the social and political formation of Syria where the “breakdown of state institutions and the deepening communal rift" has often bred waves of violence and instability in the entire region. The primary aim of this study is to examine and analyse the framing of the Russian intervention in Syria as covered by Russia Today (RT) and Al Jazeera (AJ). It investigates the framing of different combatants involved in the war given the intricate nature of the crisis in Syria and the involvement of multiple global and regional superpowers and different politically and ideologically driven factions. In addition, the study investigates the sources incorporated by the two aforementioned news outlets while broadly looking upon reasons for the different coverage of the war by examining the historic and contemporary geopolitical formation of the region. It lays out the process of research design and data collection in the timeframe between September 2015 and January 2016. Subsequently, a background account of the establishment of RT and AJ is provided as a means of understanding the internal and external dynamics that unquestionably contribute in its agenda-setting. The literature review looks at concepts such as objectivity, credibility, source selection in addition to the emergence of user-generated content. As a background reference, the study examines the US invasion of Iraq and the reintroduction of embedded journalism. Similarly, the study compares the media portrayal of Iraqi president Saddam Hussein and Syrian president Bashar Al Assad. The main findings of this study has shown that the introduction of user-generated content has played a notable role in this war as found by the examination of AJ which depended largely on the Syrian Observatory for Human Rights for its news stories. RT, on the other hand, opted for a traditional role by depending primarily on military sources.

The violent radical religious group ISIS declared a caliphate in July 2014. The group urged Muslims to make hijrah (migrate), to regions that it controlled. Tens of thousands of Muslims followed the call to migrate and joined ISIS as foreign fighters. Foreign fighters may pose a security threat in the West upon return to their home countries as the conflict in the Middle East resides. Among key mediums for propagating the message of migration to Muslims in the West were ISIS’s English-language online magazines Dabiq and Rumiyah, published 2014–2016 and 2016–2017 respectively. This thesis dives into the meaning and ideology of the message, which urged readers of Dabiq and Rumiyah to migrate to the Islamic State, as well as the persuasive techniques ISIS used in the propaganda to underline this call. Moreover, the thesis aims to track change in the ways that ISIS’s online magazines Dabiq and Rumiyah urged Muslims to migrate. This thesis tests a hypothesis that ISIS’s changing situation from an expanding to a diminishing phase on the ground in the years after 2014 changed the way in which the message of hijrah was propagated between the magazines Dabiq and Rumiyah. The research questions are: How is the propaganda concerning hijrah constructed in ISIS’s propaganda magazines Dabiq and Rumiyah? How did the propagated message about migration to the lands of ISIS in Dabiq and Rumiyah magazines change between the years 2014–2017? And if the message changed over time, why did this happen? The data for this thesis consists of 15 issues of Dabiq-magazine published between July 2014 to July 2016 and 13 issues of Rumiyah-magazine published from September 2016 to September 2017. The research method for analyzing the magazines is close reading and the theoretical background is propaganda research. The research finds that eight main categories were used to propagate messages on hijrah throughout the magazines: (1) calls to hijrah, (2) significance and legitimacy of hijrah, (3) promises of benefits resulting from hijrah, (4) imposing of threats for not performing hijrah, (5) cases of exemplary behavior regarding hijrah, (6) women’s role in the context of hijrah, (7) alternatives to and variations of hijrah, and (8) hijrah as atonement for one’s sins. Furthermore, the results showed that propaganda concerning hijrah did change – not only between the two magazines but also within them. Dabiq-magazine began showing signs of a loosening understanding of hijrah in the latter half of the fifteen issues of the magazine. The initially strictly set paradigm for the obligation of hijrah began to bend. Rumiyah continued to develop the message on hijrah as well. This subsequent magazine presented the intention for performing hijrah as sufficient for being rewarded for the action. It also encouraged into fighting wherever one was located and included the aspect of stealing or destroying non-believers’ property as a means of partaking in ISIS’s efforts against its enemies. ISIS demonstrated what the combined use of modern technology and propaganda can achieve. Based on the results in this thesis, a future study could, for example, attempt to uncover the reasons why messages on hijrah resonated in so many people in the West. Understanding the reasons why calls to hijrah resonated in the readership of propaganda magazines and supporters of ISIS is a crucial step in countering the foreign fighter phenomenon in the future.

Tutkielma tarkastelee turvallistamista eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa, jonka aiheena olivat toimet al-Holin pakolaisleirillä olevien Suomen kansalaisten kotiuttamisesta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten al-Holin leirillä olevia Suomen kansalaisia ja heidän mahdollista paluutaan Suomeen pyritään turvallistamaan eduskunnan täysistuntokeskustelussa? Miten al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten ja heidän mahdollisen paluunsa turvallistamista pyritään kyseisessä keskustelussa haastamaan? Tutkielmassa yhdistetään uskontotieteen, turvallisuuden tutkimuksen sekä kielentutkimuksen aineksia toisiinsa. Tutkielman aineistona toimii Pöytäkirjan asiakohta PTK 84/2019 4. Tutkimusmenetelmänä käytetään etenkin Norman Faircloughin ja John Richardsonin esityksistä vaikutteita saanutta kriittistä diskurssianalyysia, jossa keskeistä ei ole ainoastaan tekstin tasolla tapahtuva tarkastelu vaan myös pyrkimys tulkita tekstin suhdetta sen tuottamisen ja kuluttamisen tapoihin sekä laajempaan ympäröivään yhteiskuntalliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktionismin ja dekoloniaalin tutkimuksen periaatteisiin. Tutkielmassa keskitytään etenkin al-Hol-keskustelun turvallisuusnäkökulmiin ja keskustelua tarkastellaan turvallistamisen käsitteen ohjaamana keskittyen niihin keinoihin, joiden kautta leiriläisistä luodaan kuvaa uhkana suomalaiselle kollektiiviselle identiteetille. Analyysin tuloksissa tuodaankin esille, että leiriläisiä kuvataan ei-suomalaisina muun muassa korostamalla heidän sitoutumistaan vieraaseen, väkivaltaiseen ideologiaan, painottamalla naisten omaa aktiivista päätöstä lähteä pois Suomesta sekä rinnastamalla heidät muihin maahanmuuttajiin. Keskustelun taustalla nähdään vaikuttavan nationalistisen diskurssin myytit suomalaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota lisäksi turvallisuusdiskurssin hegemonisuuteen sekä pyrkimyksiin käsitteellistää kysymys eri tavalla kuin turvallistamisen keinoin. Tulokset osoittavat kuitenkin, että turvallisuuden teema on keskustelussa niin vahva, että kaikkien osapuolten on otettava siihen tavalla tai toisella kantaa.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiseen oikeudelliseen ajatteluun ISISin islamilaisen lain sovellukset perustuvat. Tätä varten tutkitaan oikeudellista argumentaatiota ISISin fatwoissa eli lainoppineen antamissa oikeudellisissa mielipiteissä. Oikeudellisella argumentaatiolla tarkoitetaan sitä, miten fatwoissa esitetyt oikeudelliset näkemykset on perusteltu ja esitetty. Oikeudellisen argumentaation tutkimiseksi fatwoista on kiinnitetty huomiota kolmeen seikkaan: siihen, mihin islamilaisen lain lähteisiin fatwoissa on viitattu, mihin muihin ulkopuolisiin auktoriteetteihin fatwoissa on viitattu sekä millaista argumentaatio on muodoltaan ja rakenteeltaan. Tutkimuksen metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan erittelemällä fatwoista oikeudellisen argumentaation elementtejä sunnalaisen islamilaisen lainopin teoreettisessa viitekehyksessä. Analyysissa hyödynnetään sunnalaisen islamilaisen lain teoriaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Analyysin perusteella fatwoista voidaan todeta, että suurimmassa osassa fatwoista on viitattu islamilaisen lain lähteisiin. Eniten fatwoissa esiintyvä islamilaisen lain lähde on sunna ja toiseksi yleisin Koraani. Myös ijma ja qiyās esiintyvät lain lähteinä fatwoissa. Lisäksi fatwoista merkittävässä osassa on viitattu keskiaikaisiin oppineisiin, joista useimmat ovat hanbalilaisen lakikoulukunnan merkittäviä ajattelijoita. Useassa fatwassa on viitattu myös yleisesti sunnalaisiin lakikoulukuntiin. Kaikissa fatwoissa ei esiinny lainkaan oikeudellista argumentaatiota. Lisäksi argumentaation muoto ja tyyli vaihtelee fatwoissa jonkin verran. Löydösten perusteella ISIS perustelee oikeudellisia näkemyksiään pääasiassa islamilaisen lain lähteillä. Hanbalilaisten oppineiden merkittävä rooli fatwoissa kertoo mahdollisesti ISISin halusta asemoitua hanbalilaisen lainopillisen perinteen jatkumoon. Argumentaation tyylin ja tarkkuuden vaihtelevuus voivat viitata siihen, että fatwoja on annettu erilaisista lähtökohdista tuleville kysyjille ja muftit fatwojen takana vaihtelevat. Oikeudellisen argumentaation puuttuminen osasta fatwoista voi kertoa, että fatwoja ei ole pidetty merkittävinä lainopillisina esimerkkeinä tai tarkoitettu julkaistavaksi laajasti.

In this study I look ahead into the immediate postwar future in Syria. The purpose of my study is to review political processes that could break the pattern of recurring violence and support long-term stabilization. It seems to me that peace processes and the international discussion surrounding them have become what could perhaps be called ‘pacifitized’ – too charged with assumptions and contest to yield substantial results. Actors and conflict parties spend more time on blaming each other than discussing tangible solutions. This has been too scarcely noted in previous conflict resolution literature. Postwar issues need to become the intrinsic focus of peace negotiations. To bring this development about, the discussion around peace needs to become less charged with antagonizing communication. I utilize a combination of several political theory approaches for this study. Power political decisions are suited by a realist view, whereas cooperative communal projects benefit of a liberal perspective. These approaches are supplemented with additions from poststructuralism and postcolonialism. The Syrian scene is a complex conflict matrix that cannot sufficiently be analyzed with one theory alone. I also review experience from previous sectarian conflicts to find cases the Syrian situation can be compared to. Past experiences from similar conflict structures can be revisited to avoid making the same miscalculations that were made before. Processes resulting in a positive outcome in one setting, combined with the knowledge on another specific local, can be adjusted and applied in a new context. Syria seems to again have become a proxy battle ground for great power interests. Regardless of where the power ultimately settles, the governing party will have a shortage on legitimacy. The Syrian political sphere needs to open up and adequate postwar stabilization efforts commence. Introduction of inclusive societal elements can further be one of the most effective ways to combat spoilers. The task of building an inclusive society and countering antagonization is arduous and costly. Funding for retribution and rebuilding could perhaps be collected into a global fund established for this cause. Changes will take time, and they need to take place on all societal levels. For the aim of ensuring local support, the peace process needs to be rooted in the local from the start. This will also limit the amount of issues that parties can use for objects of pacifitization. To summarize, the processes set into motion need to be ones that firstly, the local community agrees with and secondly, ones that can plausibly be considered to become self-sustainable in the future. This requires sturdy planning from trials to funding of the process, preferably already before an international intervention into the conflict is conducted. International support for peace processes will continuously be called for, but for the previously mentioned reasons, the local should be the uncontested focus of all peace processes.

Tutkielmassa tarkastellaan länsimaiden sisäsyntyistä islamistista terrorismia 2010-luvun puolivälissä. Aineistona on ranskalaisen Le Monden, brittiläisen The Daily Telegraphin ja suomalaisen Helsingin Sanomien kirjoittelu heinäkuussa Nizzassa ja joulukuussa Berliinissä vuonna 2016 tapahtuneista rekkaiskuista niitä seuranneiden neljän ensimmäisen vuorokauden ajalta. Molempien hyökkäysten tekijäksi osoittautui yksin toiminut nuori tunisialaismies, ja molemmissa tapauksissa yleiseurooppalainen julkinen keskustelu painottui vahvasti ISIS-terroristijärjestön lietsomaan jihadistiseen terrorismiin länsimaissa. Näistä syistä tutkimuksen aiheeksi valikoitui kyseisiä joukkomurhia koskenut kirjoittelu yllä mainittujen eurooppalaislehtien maksullisissa digitaalisissa painoksissa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineiston laadullista analyysia, jossa johtopäätökset ja laajemmat yleistykset tarkasteltavasta ilmiötä tehdään aineistosta esiin nousevien seikkojen pohjalta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Mihin aiempiin hyökkäyksiin Nizzan ja Berliinin rekkaiskut liitetään Le Mondessa, The Daily Telegraphissa ja Helsingin Sanomissa? 2) Mihin muihin ilmiöihin kuin väkivaltaiseen jihadismiin iskut aineistossa yhdistetään, ja onko eri lehtien välillä tässä näkemyseroja, jotka voisivat selittyä niiden erilaisilla poliittisilla painotuksilla tai kotimaan kontekstin vaikutuksella? Aiemman tutkimuksen osalta tärkeimmät tutkielmassa käytettävät teokset ja viranomaislähteet käsittelevät jihadistisen radikalisoitumisen taustatekijöitä, ISIS-terroristijärjestöä ja ’yksinäisiä susia’ omana erityisenä mutta myös vaikeasti määriteltävänä terroristiryhmänään. Lisäksi aineiston analyysissa hyödynnetään median ja terrorismin välistä yhteyttä koskevaa kirjallisuutta. Kaikessa aiemmassa tutkimuksessa korostuu internetin merkityksen nopea kasvu terroristisessa toiminnassa ja siihen johtavassa radikalisoitumisessa, mikä osaltaan selittääkin 2010-luvun puolivälistä lähtien yleistyneitä omatoimisten yksittäishyökkääjien tekemiä iskuja, jotka amatöörimäisyydestään huolimatta ovat monesti olleet hyvinkin tuhoisia. Analyysissa käydään ensin läpi Nizzan ja sen jälkeen Berliinin iskun nelipäiväinen kirjoittelu Le Monden, The Daily Telegraphin ja Helsingin Sanomien digilehdissä heinä- ja joulukuussa 2016. Aineisto sisältää yhteensä 287 lehtijuttua, 196 Nizzasta ja 91 Berliinistä, ja ne on saatu hakusanoilla ”Attentat de Nice”, ”Nice Terror Attack” ja ”Nizzan terrori-isku” sekä ”Attentat de Berlin”, ”Berlin Attack” ja ”Berliinin terrori-isku”. Aineistosta kaksi kolmasosaa koostuu Nizzan iskua käsittelevistä jutuista erityisesti Le Mondessa, mikä osoittaa terrorismiuutisoinnin painottuvan tapahtuneen välittömiin jälkitunnelmiin sitä varmemmin, mitä tuhoisammasta ja läheisemmästä iskusta on kyse. Aineiston rajauksessa käytetyt huolellisesti valitut hakusanayhdistelmät vihjaavat osaltaan siitä, että molemmat rekkaiskut liitettiin aineiston jutuissa osaksi Ranskassa ja muualla Euroopassa erityisesti 2010-luvulla lisääntyneitä jihadistisiksi kutsuttuja terrori-iskuja, joiden on yleisesti katsottu johtuneen ISIS-terroristijärjestön ideologiasta ja aktiivisesta internet-propagandasta. Molempien rekkaiskujen tekijät olivat yksin toimineita tunisialaismiehiä, mistä syystä kaikkialla aineistossa käytettiin useita kertoja ’yksinäisen suden’ käsitettä. Minkään kolmen lehden kirjoittelun perusteella lukijan ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista tietää, täyttivätkö Nizzan ja Berliinin hyökkääjät todella ’yksinäisen suden’ tunnusmerkit. Aiemmasta tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella tässä tutkielmassa yksinäisen suden tärkeimpinä määrittäjinä pidetään ainakin jonkinlaista henkilökohtaista vakaumusta, pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, mitkä ”kriteerit” eivät välttämättä ole sopineet kaikkiin 2010-luvun yksittäishyökkääjiin, vaikka heitä siitä huolimatta on mediassa saatettu nimittää yksinäisiksi susiksi. Nizzan ja Berliinin rekkaiskujen lehtikirjoittelussa nostettiinkin vahvasti esiin molempien tekijöiden epävakaa yksityiselämä ja erityisesti heidän väitetyt mielenterveysongelmansa ja niihin kytkeytyvä syrjäytymiskehitys, jonka pohjalta lehdissä käsiteltiin Euroopan muslimiväestön puutteellista kotoutumista yleisemminkin. Berliinin iskun yhteydessä aineiston jutuissa käsiteltiin laajasti myös Lähi-idän kriisialueilta Eurooppaan vuonna 2015 käynnistynyttä laajamittaista turvapaikanhakijoiden saapumista, sillä erityisesti The Daily Telegraphissa uuden tilanteen nähtiin lisäävän turvattomuutta Euroopassa ja kiihdyttävän jihadistista radikalisoitumista, mistä turvapaikanhakijoita eniten vastaanottanut Saksa brittilehden mukaan toimi varoittavana esimerkkinä muulle maanosalle. Aineiston jutuissa siis käsiteltiin laajasti erityisesti Nizzan rekkaiskua, jonka kopiointiyrityksenä Berliinin joulutorihyökkäystä pidettiin. Vaikka kaikissa kolmessa lehdessä hyökkäykset liitettiin yleisesti osaksi Euroopassa 2010-luvun puolivälissä voimistunutta jihadistista radikalisoitumista ja sen tuottamia terroritekoja, ja erityisesti The Daily Telegraphissa oli nähtävissä avointa ja suoraa pohdintaa Euroopan muslimiväestön jonkinasteisesta syrjäytymisestä ympäröivistä yhteiskunnista, mikä kehitys brittilehden mukaan vain voimistuisi entisestään turvapaikanhakijakriisistä johtuvan maanosan muslimiväestön nopean kasvun vuoksi. Onkin syytä pohtia, olisiko brittilehden pitänyt käsitellä iskuja neutraalimmin vai kahden muun lehden päinvastoin suorasanaisemmin, ja mihin suuntaan jihadistista terrorismia koskeva uutisointi on menossa 2020-luvun lähestyessä. Tässä tutkielmassa päädytään sille kannalle, että valtamedian olisi suotavaa kertoa terroriteoista kaikki faktatiedot ja oikoa mahdolliset vaihtoehtomedioiden virheet, ja että kirjoittelussa olisi varottava tekijöiden korostamista ja jopa jonkinlaista idolisointia, sillä tällainen painotus saattaa jo itsessään toimia kimmokkeena mediahuomiosta haaveileville potentiaalisille jihadisteille.

This thesis explores how background variables such as age and gender, different socio-cultural factors, social status, and personal preferences affect the valuation of violent visual Salafi-Jihadist propaganda in the Kingdom of Jordan. An Internet-based questionnaire is used to examine whether different background variables, or combinations thereof, can predict predispositions to accepting or rejecting violent Salafi-Jihadist propaganda in Jordan. This study also examines whether personal media use preferences or the self-assessed religiosity of Muslims negatively or positively affect the appreciation of Jihadist propaganda. This thesis compares the Jordanian results with previous research data on predispositions and susceptibility to propaganda such as cognitive maturity and identity formation stages. Social movement theory is used to illustrate the structural vulnerabilities of the Jordanian society and their connection to the willingness of individuals to respond to grievances by unconventional means. The social network theory outlines the importance of Salafi-Jihadist networks operating in Jordan in the process of radicalisation. These theories are used to analyse differences observed in the survey responses and their relation to the background factors of individuals. The study also utilises the picture theory of language in selecting the survey images from the Salafi-Jihadist propaganda images published by the “Islamic State” (ISIL) and Al Qaeda, while also considering the symbols, icons, and cultural features they contain. A questionnaire is created in the University of Helsinki E-lomake service to survey respondents. Participants are asked to indicate their age cohort, gender, place of residence, employment situation, educational background, marital status, and religion as background information. In addition to these, participants are asked to rate their personal media use based on which media they use most frequently and what type of content they mostly consume in them. The research material of the questionnaire consists of 25 images divided into four content categories. This thesis focuses on analysing those valuations, which concern images portraying violent Salafi-Jihadist propaganda. In Jordan, men in age cohorts 19‒26 years and women in age cohorts 15‒22 years rate violent Salafi-Jihadist propaganda images most positively. Out of all respondents, those with a secondary or tertiary education diploma appraise Salafi-Jihadist images more positively than those with only a primary school education. Respondents who have spent most of their lives in small villages or towns evaluate Salafi-Jihadist images more positively than those who have lived in larger settlements. Very high levels of self-assessed religiosity potentially contribute to the positive appreciation of violent Salafi-Jihadist images, especially among women. From a media consumption perspective, women of all ages who consume predominantly religious content mostly rate Salafi-Jihadist propaganda images negatively, whereas corresponding men, especially those aged 15–22 and 27–30, are more likely to assess these images positively. Employment situation or marital status do not significantly affect how violent Salafi-Jihadist images are assessed by either gender.

This thesis studies the issue of children affiliated with ISIS (Islamic State of Iraq and Syria), referring to children who can be linked to the radical Sunni Muslim organization by living under its rule or based upon their parent’s association with it. The organization occupied a considerable territory in Iraq and Syria in 2014 using extremely violent practices. Tens of thousands of people from all over the world travelled to join the organization, which has been known to train boys as young as nine to fight, whereas girls of same age have been perceived as fit for marriage. Finnish people also travelled to the area and once the last territories that ISIS had controlled were conquered back in the year of 2019, Finnish women and children were taken to al-Hol camp in Syria. This sparked an intense public discussion concerning their possible return to Finland, followed by the Finnish government stating in late 2019 that it aims to repatriate the children as soon as possible. In October 2020, some children and families have returned to Finland, and less than ten Finnish adults and about twenty children are still at the camp. This thesis studies the subject of children affiliated with ISIS, because it is not merely a political issue but also a social work issue. In Finland, for example child welfare social workers can encounter the returning children, as they can be assumed to need support upon arrival. The aim of this thesis is to form a comprehensive picture of children affiliated with ISIS, providing social workers with useful knowledge of an underresearched subject. A mixed method approach of using scoping study as the research method is used to map and present relevant literature on the topic. The following five step methodological framework for scoping studies is used: 1) identifying the research question, 2) identifying relevant studies, 3) study selection, 4) charting the data, and 5) collating, summarizing and reporting the results. The fifth step of the framework includes a twofold analysis with both quantitative and qualitative analysis methods. Firstly, numerical information is analyzed to describe the characteristics of the data. Secondly, a thematic analysis is conducted, and social ecology theory is used as a tool in applying meaning to the findings of it. Literature on child soldier reintegration also informs the process of reflecting upon the results and fully answering the following research questions: “In the existing literature, what has been researched about the children affiliated with ISIS?” and “In the identified literature, how are these children framed and which factors are linked to their experiences?”. The dataset is composed of 16 texts that have been published in 2016–2019, including peer-reviewed articles, reports, research papers and policy briefs. The results of studying the characteristics of the data show that literature on children affiliated with ISIS is diverse in its nature and includes gaps. Only two texts in the data use empirical data and only four of the texts have clear links to Iraq or Syria in the form of author, publisher or data collection. Thus, a need for more local research and analysis on the issue, as well as a need to use more firsthand empirical data, is apparent. As a result of the thematic analysis, two main themes with two subthemes each are identified: “The time in ISIS” with the subthemes “Children as an unprecedented problem” and “A life immersed in violence”, as well as the theme “Challenges in reintegration” with the subthemes “An urgent and complex matter” and “Recommendations”. The themes paint a picture of ISIS’ comprehensive and all-encompassing influence on the lives of children living in its territory. Using social ecology theory, factors that shape their lives are identified on each level of the children’s social ecology systems. The interconnected nature of these factors and the complexity of the issue at hand is clear. Social work with children affiliated with ISIS must take this into account and address the following matters: the children can hold dual identities as both victims and perpetrators of violence, and it is possible that they have been desensitized to violence and exposed to a comprehensive cycle of propaganda and systemic radicalization. Reintegration practices need to address the children’s complex and multifaceted needs in a tight time frame as the issue is urgent and has its risks. Individual assessments should be the basis for addressing the diverse needs, while support should also engage the existing social ties and make use of the community’s resources. Future social work research on the issue should address the gaps identified in the data and provide more detailed recommendations for suitable practices to be used in social work.