Browsing by Subject "IgE"

Hevosen kesäihottuma (engl. insect bite hypersensitivity, IBH) on tyypin I yliherkkyysreaktio Culicoides spp. -lajin hyönteisille. Yliherkkyysreaktiota tavataan kaikilla mantereilla kaikilla alueilla, joissa hyönteislajia esiintyy, lukuun ottamatta pieniä maantieteellisesti eristettyjä alueita. Suomessa lajista esiintyy Culicoiden nubeculos:ta ja C. obsoletus:ta. Yliherkkyyden esiintyvyys vaihtelee 3 %:sta 60 %:iin ja se koetaan omistajien keskuudessa haastavaksi ja vaikeaksi taudiksi. Hevosen kesäihottumassa hevosen immuunivasteen T-auttajasolupopulaatio (Th) kääntyy normaalin terveen hevosen Th1- soluvasteesta Th2-soluvasteen puolelle aiheuttaen allergeenille spesifisen vasta-aineen immunoglobuliini E:n (IgE) ylituotannon immunoglobuliini G:n ja A:n sijasta. Immunologisen vasteen muutokseen vaikuttaa major histocombatibility II (MHCII)- allergeeniesittelijämolekyylin geenin monimuotoisuus sekä vallitseva sytokiiniprofiili. Akuuteissa ja kroonisissa taudeissa on havaittu Th-soluvasteen ja sytokiinien eroavaisuuksia ja siten hankaloittaa taudin kulun ja hoitovaihtoehtojen tutkimista. Kesäihottuman diagnosointi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja taudin kausiluontoisuuteen. Allergeenipaneeleja on kehitetty luomaan uusi diagnosointimenetelmä. Myös ihmisillä ja koirilla on tyypin I yliherkkyyttä, atooppista dermatiittiä eli atopiaa. Ihmisen ja koiran yliherkkyyksistä on runsaammin tutkimuksia kuin hevosten ja taudeissa on huomattavia yhtäläisyyksiä, joita voidaan käyttää apuna kesäihottuman tutkimuksessa. Koiran ja ihmisten atopia noudattavat sytokiiniprofiililtaan hevosen kesäihottumaa kroonisissa ja akuuteissa taudinkuvissa. Kutinan syntymekanismia on tutkittu hiiri- ja koiramallein ja kutinasytokiineja ovat mm. histamiini ja interleukiini 31 (IL-31). Histamiinia vapautuu syöttösolujen pinnalle kiinnittyneen allergeenispesifisen IgE:n kohdatessa allergeenin. IL-31 on Th2-solujen tuottama soluvälittäjäaine, joka aiheuttaa kutinaa. Hevosilla IL-31 -välitteistä kutinaa ei ole raportoitu. Myös serotoniini, asetyylikoliini, substanssi P, eri leukotrieenit ja bradykiniinit, proteaasit ja lysofostidiinihappo aiheuttavat kutinaa eri signaalireittien kautta. Yhtenä yhdistävänä, epäspesifisenä signaalireittinä pidetään Transient Receptor Potential Vallinoid 1:stä (TRPV1), joka aktivoituu toissijaisesti hermosolun depolarisoituessa muiden kutinaa aiheuttavien sytokiinien läsnäollessa. Vastaavia tutkimuksia hevosilla ei ole tehty. Kesäihottuman lääkkeelliset hoitovaihtoehdot ovat kutinan hillitseminen kortisonilla, mutta ei sovellu pirkäaikaiskäyttöön. Teoriassa on mahdollista käyttää koiran atopiassa käytettävää oklasitinibiä kutinan hillitsemiseksi myös kesäihottumassa, mikäli hevosen kutinamekanismi on yhteneväinen koiran kutinan signaalireittien kanssa. Siklosporiinia käytetään koirien ja ihmisten atopiaan, mutta se toimii parhaiten Th1-soluvasteen torjumiseen. Antihistamiinien teho hevosella on huono. Nykyinen markkinoilla oleva siedätyshoito koetaan kalliiksi ja hoitovasteeltaan huonoksi. Uudet tutkimukset apuaineen kanssa injektoidusta allergeenistä ovat lupaavia, mutta vaativat lisätutkimuksia. Muut hoitovaihtoehdot ovat tieteellisiltä perusteiltaan heikkoja, näyttö puuttuu täysin tai tutkimukset ovat olleet heikkolaatuisia. Hevosen kesäihottuman diagnostiikka on toistaiseksi haastavaa ja hoitovaihtoehdot heikohkot tieteelliseltä näytöltään.

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Lääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Lääketieteen lisensiaatti Tekijä: Otso Nieminen Työn nimi: Molecular allergy diagnostics in predicting oral cow’s milk challenge outcome in Finnish children Työn laji: Vertaisarvioitu artikkeli Kuukausi ja vuosi: Tammikuu 2023 Sivumäärä: Seitsemän Avainsanat: Cow’s milk allergy, milk, IgE, molecular allergy diagnostics, oral food challenge Säilytyspaikka: TUHAT ja IngentaConnect Muita tietoja: - Tiivistelmä: Tutkimuksen tausta Maitoallergian diagnosoimiseen tarvitaan ruoka-ainealtistuksia, joiden toteuttaminen vaatii paljon resursseja. Altistustarpeen vähentämiseksi tässä työssä määritettiin altistustulosta ennustavat viitearvot maidon ja sen pääallergeenien spesifiselle IgE:lle. Tutkimuksessa käytetyt menetelmät Yhteensä 135 maitoallergiseksi epäiltyä lasta altistettiin avoimesti kuumentamattomalla lehmänmaidolla (mediaani-ikä 1,8 vuotta). Altistustuloksia verrattiin mitattuihin maidon ja sen allergeenien kaseiinin, alfa-laktalbumiinin, beta-laktoglobuliinin ja naudan seerumialbumiinin spesifeihin IgE-vasta-ainetasoihin. Tulokset Viisi altistusta jätettiin tutkimuksesta pois puhtaasti subjektiivisten oireiden vuoksi. Jäljelle jäävistä 130 altistuksesta 98 (75 %) oli positiivisia. Yhdenkään allergeenispesifisen IgE:n erottelykyky ei ollut maidolle spesifistä IgE:tä parempi. 1–2-vuotiaiden lasten erottelukykykäyrässä maidolle spesifisen IgE:n taso 6,30 kU/l ennusti positiivista altistustulosta 94 %:n tarkkuudella ja 33 %:n herkkyydellä. 3–14-vuotiaiden lasten osalta taso 13,9 kU/l ennusti positiivista altistustulosta 93 %:n tarkkuudella ja 25 %:n herkkyydellä. Keskivaikean tai vaikean reaktion saaneilla lapsilla oli korkeammat spesifisen IgE:n tasot maidolle, alfa-laktalbumiinille ja naudan seerumialbumiinille verrattuna lievän reaktion saaneisiin lapsiin. Pohdinta tutkimustulosten merkityksestä Molekyyliallergologiset tutkimusmenetelmät eivät osoittautuneet perinteistä maidolle spesifisen IgE:n määrittämistä paremmaksi keinoksi ennustaa avoimen maitoaltistuksen tulosta. Tutkimuksen ansiosta suomalaisille lapsille on luotu kliiniseen käyttöön soveltuvat raja-arvot, joiden ylittyessä lapsi voidaan jättää altistamatta, mikäli myös kliiniset esitiedot tukevat tätä päätöstä. Lisäksi tutkimus vahvisti käsitystä, ettei altistuksessa mahdollisesti ilmenevän allergisen reaktion vakavuutta voi luotettavasti ennustaa spesifisen IgE:n avulla.