Browsing by Subject "Ihmiskauppa"

Ihmiskauppa on ihmisoikeuksia vakavasti rikkova ja edelleen varsin piilossa oleva rikollisuuden muoto. Tutkielmassa selvitetään, millaista kuvaa ihmiskaupasta ilmiönä ja ihmiskaupan uhreista luodaan Helsingin Sanomien kirjoituksissa vuosina 2019 ja 2020. Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa osoitetaan, että ihmiskaupan mediakuvastot ovat toisinaan sensaatiohakuisia ja yleisiä stereotypioita uusintavia. Uhrien tarkastelu myötäilee usein ideaaliuhrin käsitettä, jonka mukaan uhrit ovat tyypillisesti heikossa asemassa olevia naisia. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin Sanomista ajanjaksolla 1.6.2019–30.6.2020. Aineisto koostuu yhteensä 37:stä uutisartikkelista. Tutkielman tieteenfilosofisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi ja analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Analyysin tuloksena rakentui kolme vallitsevaa diskurssia: ihmiskauppa ongelmana, uhrien toimijuuspositiot ja ihmiskaupan mahdollistavat rakenteelliset tekijät. Tutkielman tulokset osoittavat, että Helsingin Sanomissa ihmiskauppa määritellään ongelmalähtöiseksi, politisoituneeksi ja varsin sukupuolittuneeksi globalisaation myötä saapuneeksi ilmiöksi. Aineistossa ihmiskauppa nähdään monin tavoin ihmisoikeuksia loukkaavana ilmiönä. Ihmiskaupan mahdollistajana määrittyy erityisesti rakenteelliset tekijät, jotka estävät oikea-aikaisen avun saamisen. Ihmiskaupan uhrit ovat pääosin naisia tai lapsia, jotka ovat haavoittuvan asemansa vuoksi alttiita ihmiskaupalle. Uhrit määritellään helposti johdateltavissa oleviksi, naiiveiksi henkilöiksi, jotka tulevat Suomeen paremman tulevaisuuden uskossa. Ihmiskaupan uhrien marginaalista asemaa rakennetaan vastakkainasettelun keinoin suhteessa muihin. Helsingin Sanomat toisintaa tavanomaisia käsityksiä ihmiskaupasta ja sen uhreista.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan ihmiskauppaa seksuaalisessa hyväksikäyttö tarkoituksessa eli niin kutsuttua seksikauppaa. Ihmiskauppa luokitellaan uhrin perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi hyötymisrikokseksi, jonka kansallinen kriminalisointi löytyy vapausrikoksia käsittelevästä rikoslain 25 luvun 3 §:stä. Ihmiskauppa pykälän oltua 10 vuotta voimassa, tuomioita oli annettu vuoteen 2014 mennessä vain muutama, niiden johtopäätökset olivat osin virheellisiä ja soveltamiskynnyksen voitiin katsoa asettuneen tarkoitettua korkeammaksi. Uhrin oikeuksien toteutumisen kannalta rikosnimikkeellä on suuri merkitys, mistä syystä osaltaan tilanteeseen puututtiin vuonna 2015 ihmiskauppa- ja parituspykäliä selkeyttämällä. Lainsäädäntömuutosten myötä ihmiskaupparikoksen piiriin oli tarkoitus tulla sellaiset kohdehenkilön kontrolloimista osoittavat teot, joiden silloin katsottiin kuuluvan paritukseen. Muutosten myötä parituksen oli sitä vastoin pyrkimys muuttua rikokseksi, jossa parituksen kohteena oleva henkilö ei ole alistussuhteessa rikoksentekijään ja kyse on puhtaasti ainoastaan taloudellisesta hyötymissrikoksesta. Tutkielma keskittyy ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöön, joka jakaantuu taustalla olevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti kolmeen osaan. Pykälän 1 momentin numeroiduissa kohdissa määritetään rikoksessa käytettävät vaihtoehtoiset keinot. Tämän lisäksi tunnusmerkistössä mainitaan vaihtoehtoiset tekotavat ja rikoksen vaihtoehtoiset tarkoitukset, joka nyt tarkasteltavana olevan ihmiskaupan muodon kohdalla on seksuaalinen hyväksikäyttö. Oikeuskäytännön perusteella vuoden 2015 lakimuutosta voidaan pitää varsin onnistuneena siinä mielessä, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on alettu ymmärtämään prosessinomaisena itsemääräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden riistämisenä ja alistamisena, jossa uhri antaa periksi vähän kerrallaan. Seksikauppaan liittyy vain harvoin liikkumisvapauden riistoa, uhkailua ja väkivaltaa, mikä tunnutaan ymmärtävän tuomioistuimissa entistä paremmin. Hienovaraisia, usein psyykkisiä keinoja, joilla saatetaan uhrit seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, on alettu lakimuutoksen myötä niin ikään tunnistamaan. Aikaisemmin tunnusmerkistöä tulkittaessa uhrin alkuperäiselle vapaaehtoisuudelle annettiin ratkaiseva merkitys, mikä ei ollut rikoslain eikä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaista. Lainmuutoksen myötä suhtautumistavan uhrin vapaaehtoisuuteen voidaan katsoa oikeuskäytännössä muuttuneen. Haasteita aiheuttavat kuitenkin yhä erityisesti tapaukset, joissa uhrin oma mies toimii parittajana ja uhri katsoo suostuneensa vapaasta tahdostaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Kysymyksen on katsottu olleen tällöin parituksesta, vaikka ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttävät tekijät olisivat olleet käsillä. Tunnusmerkistötekijöiden tulkinnassa on kuitenkin siirrytty selvästi oikeaan suuntaan, mutta rangaistuksen mittaaminen sitä vastoin on ollut osin annettujen oikeusohjeiden vastaista eikä esimerkiksi teon moitittavuutta lisäävillä seikoilla välttämättä ole ollut lainkaan korottavaa vaikutusta rangaistukseen.

Tutkielma käsittelee rikoslain 47:3a kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön suhdetta RL 25:3 ihmiskauppaan ja pakkotyöhön.Tutkielmassa keskeiset kysymykset ovat mitä on moderni pakkotyö, onko voimassa oleva RL 47:3a:ssa kiskonnantapainen työsyrjintä oikea tunnusmerkistö kuvaamaan työperäistä hyväksikäyttöä?Tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmaattista lähestymistapaa. Tutkimuksessa on käytetty lähteinä oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksen alussa tarkastellaan yleisesti yhdenvertaisuutta ja syrjintää, yhdenvertaisuuden ollessa suojattu perustulain 2:6 nojalla. Tutkielma etenee perustuslain 2:6 mukaisen yhdenvertaisuuden avaamisella ja tämän tarkoituksella. Yleisen syrjinnän määrittelystä edetään työsyrjintään.Työsyrjinnän kuvauksen kautta on mahdollista kuvata tutkimuskysymyksen kannalta olennaista kiskonnan tapaista työsyrjintää, sillä RL 47:3 a on työsyrjinnän niin sanottu eritysmuoto. Tarkastelun kohteena on työntekijöiden mahdollinen syrjintä ulkomaalaisuuden perusteella ja pahimmillaan hyväksikäyttö henkilön heikon ja haavoittuvan aseman perusteella. Tätä havainnollistetaan oikeuskäytännöstä saaduilla tiedoilla, tuoden esille miten kyseiset tilanteet tosiasiassa esiintyvät ja paneudutaan ongelma kohtiin. Suuri osa ihmiskaupan uhreista on alun alkaen lähtenyt kotimaastaan vapaaehtoisesti todennäköisesti paremman elämän perässä, ilman väkivallalla pakottamista tai sillä uhkaamista. Hyväksikäytön mukaiset tilanteet koskevat usein niitä aloja missä työntekijöden kysyntä ylittää tarjonnan. Tyypillisiä aloja, joilla hyväksikäyttöä esiintyy ovat ravintola-, siivous-, marjanpoiminta- ja rakennusala. Ihmiskauppaa koskevassa luvussa käsitellään työperäistä ihmiskauppaa ja pakkotyötä. Ensin käistellään RL 25:3 tunnusmeristö. Tässä luvussa nostetaan esille orjuuden historiaa ja pakkotyön määritelmän monimutkaisuutta. Pakkotyön määritelmän monimutkaisuus kiteytyy sen epätarkkarajaisuuteen, mikä on syy sille, miksei pakkotyötä voida laintasoisesti määritellä. Olennaisena ongelmana tuodaan esille ihmiskaupparikoksen 25:3 tunnusmerkistön ylittymiskynnys oikeuskäytännön nojalla. Kynnys tunnusmerkistön ylittymiseen on varsin korkealla ja täten tuomittuja ihmiskaupparikoksia on varsin vähän, vaikka tapauksia jotka lähestyvät tunnusmerkistöä on.Tutkimuksessa esitetään kritiikkiä mahdollisten vahingonkorvausten määrien eroon, mikäli kyse on ihmiskaupasta tai kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä, vaikka tosiasiassa itse teko on lähellä kumpaakin tunnusmerkistöä. Lopussa nostetaan esille nykytilaa ja mahdollisia muutoksia, joita on vireillä voimassa olevassa hallitusohjelmassa 2019. Alustatalouden tuomat haasteet otetaan huomioon mainintana uutena työnteon muotona jossa mahdollista työsuhteen tunnusmerkistöä tutkitaan.Tutkimustuloksena todetaan tilanteen ongelmallisuus RL 47:3a ja RL 25:3 ihmiskaupparikoksen välillä. Lopussa esitetään kriittinen näkemys yritysten tietoisesta valinnasta työvoimakustannusten minimoimisella “halvemman työvoiman perässä” ja huomio siitä, mitkä olisivat todelliset kustannukset aloilla missä työperäisät hyväksikäyttöä tapahtuu eniten. Mitä maksaisivat palvelut ja tuotteet, jos töiden tekijöille maksettaisiin näille oikeudenmukaisesti kuuluvat korvaukset.

Human trafficking is a fast growing crime and a fundamental offense against human rights. Human trafficking is linked, inter alia, to social, economic and cultural factors; and the impact on individuals, societies and nations is destructive. Trafficking has been studied increasingly in the recent years. Though only few primary research has been conducted of human trafficking in Kenya, where trafficking is a widely spread problem. Furthermore, vulnerability towards human trafficking and reintegration of its victims has been studied more extensively on international level, but the research done on Kenyan context is very limited and the main focus stays on economical factors. Only a few studies have focused on experiences of vulnerability and reintegration of trafficking victims. Therefore, the objective of this research is to provide more information and study the complexity of victims’ experiences by the following research question: What factors former victims of trafficking have experienced as causes to their vulnerability towards trafficking and what difficulties former victims of traf- ficking have faced during their reintegration process after trafficking in Kenya? The aim of this research is to provide information that can be utilized in the development of contra human trafficking programmes in Kenya. This study is a qualitative research. The research material, 12 semi-structured interviews with former victims of human trafficking, was collected during a six-month period in 2015- 2016 in Kenya. The method used for analysing the data was qualitative content analysis. In- tersectionality was also used as an analytical tool. The experiences of vulnerability towards trafficking were mainly in relation to social problems within families, financial difficulties and obligations towards family members. The experiences of reintegration were also hampered by financial difficulties, obligations towards family members and social problems; stigmatization, blame and discrimination. This study suggests dynamics within families and communities, when allied with other factors, may become significant intersectional factors, for individuals, of vulnerability and reintegration. The findings were consistent with previous research, even though the findings cannot be generalized to larger populations. However, this research provides important pieces of information that can be utilized in relating research and in the development of contra trafficking programmes in Kenya.