Browsing by Subject "Ilmastonmuutos"

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on yksi tämän päivän suurimmista ihmistä ja ympäristöä uhkaavista tekijöistä. Ilmastonmuutoksen ympärillä käytävä poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu on laaja-alaista, ja myös uskonnot ovat osallistuneet tähän keskusteluun. Katolilaisuuden ja laajemmin kristinuskon parissa ihmisellä katsotaan olevan erityisasema muuhun luontoon nähden. Tämä ihmiskäsitys on aikaisemmin ollut mahdollistamassa ajatusta ympäristöstä vain ihmistä varten olemassa olevana hyödykkeenä, mutta nykyään luonnolle on annettu kristinuskonkin parissa enemmän itseisarvoa. Vuonna 2013 paaviksi valittu Franciscus on aktiivisesti osallistunut keskusteluun ympäristön ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolesta. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista toimijuutta paavi Franciscus antaa ihmiselle ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta ja sen ratkaisemisesta. Tutkielman aineistoksi valikoitui katolisen kirkon sosiaaliopetuksen kannalta merkittävin tiedonvälityksen muoto, kiertokirjeet. Paavi Franciscuksen kiertokirje Laudato Sí: Yhteisen kotimme hoitamisesta käsittelee ilmastonmuutosta ja nykyistä ympäristökatastrofia antaen samalla toimintaehdotuksia eri tahoille. Teoreettisena viitekehyksenä käytän toimijuuden käsitettä, jossa keskeisenä on ihmisen kyky ja mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja muuttaa vallitsevien asioiden, kuten instituutioiden tai yhteiskunnallisten rakenteiden laitaa. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielma osoittaa, että paavi Franciscuksen mukaan ihminen on toiminnallaan aiheuttanut ilmastonmuutosta, koska kolme ihmisen elämän kannalta perustavanlaatuista suhdetta ovat rikkoutuneet. Nämä suhteet ovat suhde luontoon, Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Perisynti on ollut pohjana näiden suhteiden rikkoutumisessa. Näiden perustavanlaatuisten suhteiden rikkoutumisesta on seurannut vääränlaista ihmiskeskeisyyttä, jolloin ihminen on ottanut oikeudekseen hallita luontoa ja kuluttaa luonnonvaroja mielensä mukaan. Koska ilmastonmuutokseen johtaneen toiminnan taustasyinä on ihmisen perustavanlaatuisten suhteiden rikkoutuminen, esittää paavi Franciscus ratkaisuksi ilmastonmuutokseen kokonaisvaltaista ekologista kääntymystä, jossa pyritään huomioimaan niin ympäristö, Jumalasuhde, kuin muut, erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.

Tavoitteet. Ilmastonmuutos on meitä kaikkia koskettava globaali uhka, joka nostaa esille hyvin monenlaisia tunteita. Ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi ja hidastamiseksi tarvitsemme ilmastokasvatusta. Ilmastokasvatus kuitenkin etsii kuitenkin vielä paikkaansa varhaiskasvatuksen puolella. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää ja koota yhteen aikaisempia tutkimuksia, joita on tehty liittyen ilmastonmuutokseen ja sen tuomien tunteiden käsittelyyn varsinkin varhaiskasvatuksen kontekstissa. Menetelmät. Menetelmänä tässä tutkielmassa käytettiin narratiivista, kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkielman aineistona toimi viisi vertaisarvioitua julkaisua vuosilta 2017–2021. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua tutkimuskysymyksittäin. Tulokset ja johtopäätökset. Ilmastonmuutos herättää monenlaisia tunteita. Näissä tunteissa on pääosin negatiivissävytteisiä piirteitä, mutta silti ilmastonmuutos saattaa herättää myös voimaantumisen ja toivon tunteita. Kun keskustelemme ja käsittelemme ilmastonmuutosta lapsien kanssa, on tärkeää löytää heidän ikätasolleen sopivat tavat. Tutkijat suosittelevat taideperusteisten menetelmien käyttämistä ilmastonmuutoksen käsittelyssä, kuten draamaa tai piirtämistä. Erityisen tärkeäksi nähdään myös vahvan luontosuhteen rakentaminen.

The purpose of this study was to find out how climate change is dealt with in geography textbooks commonly used in grades 7–9 in Finland. The research questions were based on theoretical models of the principles of climate education and misconceptions related to climate education that had been developed based on previous research. The principles of climate education were finally divided into four categories: understanding climate change, mitigation, adaptation to its changes and localization. Misconceptions about climate change were addressed through conceptualization, radiation and the ozone layer, the greenhouse effect and greenhouse gases. The content of the geography text-books was mirrored to these categories and the theory around them. The aim of this study is to help understand how geography textbooks respond to the principles of climate education and how they address misconceptions typically associated with climate change, particularly by young people. This research will allow textbooks to be developed to respond more effectively to climate education is-sues. The research was made by using qualitative, theory-driven content analysis. The content analysis focused on two sets of geography textbooks commonly used in Finnish secondary schools. In addition to the text contained in the books, the analysis also considered the illustrations printed on the pages of the books and the exercises associated with each chapter. All content on climate change was categorized according to the principles of theory-based content analysis. The study found that the textbooks consider all dimensions related to the principles of climate education. Themes related to understanding climate change were by far the most covered in the text-books, but themes related to mitigation, adaptation and localism were also included in the text-books. It was notable that the means of adaptation presented in the books varied widely between the series. Also, many of the themes that give rise to misconceptions were included in the text-books, with a potential deterrent effect on misconceptions. However, the number of concepts related to climate change introduced in the textbooks was low and concepts related to radiation were missing from the textbooks. This is an important observation, as previous studies have shown that the role of radiation in climate change is the subject of many misconceptions.

Arctic peatlands are globally extensive and long-lasting storages of carbon and are therefore important ecosystems controlling global carbon cycling. Changes in climate affect peatlands’ ability to accumulate carbon through changes in hydrology and water table level, vegetation, soil temperature and permafrost thaw. As climate warming is projected mostly to northern and arctic regions, it may change the peatlands’ capacity to sequester and release carbon as carbon dioxide and methane. In this Master’s Thesis I studied how the past climate changes are reflected in carbon accumulation rates over the past millennia. Known climate anomalies, such as the Medieval Climate Anomaly, Little Ice Age and the last rapid warming starting from 1980, and their impact on average long-term apparent rate of carbon accumulation were studied from the peat proxies. 15 peat cores were collected from northern subarctic Swedish Lapland and from North-East European Russia. Cores were collected from the active peat layer above permafrost that is known to be sensitive to climate warming. Cores were dated with radiocarbon (14C) and lead (210Pb) methods and peat properties and accumulation patterns were calculated for one centimeter thick subsamples based on chronologies. The Little Ice Age and the last rapid warming affected the carbon accumulation rate considerably whereas for Medieval Climate Anomaly period the peat records did not show very distinctive response. During the Little Ice Age the carbon accumulation rates were low (median 10,5 g m-2v-1) but during the post-Little Ice Age and especially during the last warm decades after 1980 carbon accumulation rates have been high (median 48,5 g m-2v-1). Medieval Climate Anomaly had only a minor positive effect on accumulation rates. On average, the long-term apparent rate of carbon accumulation during the past millennia was 43,3 g m-2v-1 which is distinctly higher than the previously studied rate of 22,9 g m-2v-1 for northern peatlands (p-value 0,0003). Based on results it can be concluded that warm climate periods accelerated the carbon accumulation rate whereas during cold periods accumulation decelerated. Warm climate prolongs the growth period and accelerates the decomposition of peat; cold climate shortens the period of plant growth and thickens the permafrost layer in peatlands, respectively. However, peat layers that are formed after the Little Ice Age are incompletely decomposed which amplifies the carbon accumulation rate partly. Nevertheless, permafrost thawing has been shown to increase accumulation rates, as well. Studying past carbon accumulation rates helps to understand the peatland and carbon cycling dynamics better. Even though accumulation rates reveal a lot about carbon sequestration capabilities of peat, it does not indicate whether a peatland has been a carbon sink or a source.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ilmastonmuutos näyttäytyy espoolaisnuorten elämässä ja millaisiin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin nuoret ovat valmiita tarttumaan. Ilmastonmuutoksen ympärillä vellovaan keskusteluun liittyy käsitys siitä, että nuorempi sukupolvi tulee olemaan ilmastonmuutoksen ensisijainen kärsijä. Nuorempi sukupolvi ehtii elinaikanaan nähdä, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa. Tutkimusten perusteella ihmisten motivaatio ilmastonmuutosta hillitsevään käytökseen on heikkoa, jos pelissä on oma mukavuus. Ilmastonmuutosta tulee tarkastella yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä. Ihmisten asenteet, avoimuus ja saatavilla oleva tieto ovat osa ihmisten ilmastoasenteita ja sopeutettavia ilmastotoimia. Valtioiden, yritysten ja kansalaisten on sopeutettava arkeensa ilmastonmuutosta hillitsevää käytöstä, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan vähenemään. Tutkielmassa sovelletaan laadullista asennetutkimusta, jonka avulla selvitetään vastausta nuorten ilmastonmuutosta koskevan huolen tasoon ja kokevatko nuoret voivansa hillitä ilmastonmuutosta omalla käyttäytymisellään. Lisäksi tutkitaan, miten nuoret uskovat ilmastonmuutoksen näkyvän konkreettisesti heidän elämässään tulevaisuudessa. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui kymmenen nuorta. Tämän tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä tulosten perusteella valtaosa nuorista ei ole valmis sopeuttamaan ilmastonmuutosta hillitseviä käyttäytymismalleja elämäänsä, jos vaa'an toisella puolella on oma mukavuus. Tulosten perusteella nuorten motivaatio ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on alhainen, sillä nuoret eivät koe olevansa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja he kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa pieniksi. Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen estäväksi motivaattoriksi osoittautui sosiaalinen paine. Erityisesti kasvisruokavalion ja kierrätettyjen vaatteiden ostaminen nähtiin vaikeaksi muiden negatiivisten mielipiteiden takia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset nähdään koskevan muita maita kuin Suomea, vaikka nuoret uskoivat ilmastonmuutoksen vaikuttavan heidän elämäänsä.

Climate change and its unparalleled and irreversible effects to natural and human systems initiate a need to take immediate action to develop effective measures for climate change adaptation. Both climate change impacts and responses to climate change are found to further aggravate the division between winners and losers that is already present in the pre-existing patterns of development. This is while previous research has found explicit concern for justice to be limited at the urban level. This study seeks to examine urban climate change adaptation strategies critically from the perspective of climate justice to contribute to the understanding of how justice can be identified and advocated for in practice. Justice is conceptualised with four justice dimensions encompassing recognitional, distributive, procedural, and restorative justice dimensions. An Adaptation Justice Index is applied to policy documents to perform a qualitative content analysis. In addition, a literature review is utilised to explore the representations of justice present in the adaptation strategies of eight leading city-level climate change adaptors. Results from the analysis show that on average, procedural justice dimension is the most highlighted among the four dimensions, while restorative justice is the least emphasised. The cities performed the best in allocating responsibilities related to adaptation and in enabling participation in the implementation phase. Strategies frequently emphasise vulnerable people and acknowledge the aim to advance equity and just outcomes with adaptation initiatives. The initiatives described in the strategies, however, seem generally to be insufficient to realise these outcomes. Measures to include the perspectives of vulnerable individuals and communities are found to require improvement to promote empowerment of disadvantaged people for climate justice. The impacts of adaptation measures ought to be scrutinised in more detail to recognise the losses borne by the most disadvantaged in society and to make amends for injustices taking place in the context of climate change and adaptation practice. In conclusion, more research is in order to shed further light to the extent climate justice is accounted for in adaptation practice, especially in the context of the Global South.

Tavoitteet: Kestävyyskasvatus on tärkeä osa pyrkimystä kohti ekokriisin ratkaisua ja kestävämpää tulevaisuutta. Lasten toimijuutta tukemalla on mahdollista vahvistaa heidän taitojaan toimia muuttuvassa ympäristössä ja valmiuksiaan pohtia kriittisesti niin omia ajatusmallejaan kuin yhteiskunnan rakenteitakin. Tarkastelen tutkielmassani ekokriisin käsittelyä varhaiskasvatuksessa keskittyen siihen, miten lasten toimijuus ilmenee aiheesta tehdyssä tutkimuksessa, ja millä tavoin sitä pyritään tukemaan kestävyyskasvatusta toteutettaessa. Pyrin tutkielmallani syventämään ymmärrystä lasten toimijuuden merkityksestä kestävyyskasvatuksessa ja kuvailemaan aiheesta aikaisemmin tehdyn tutkimuksen käsityksiä lasten toimijuuden merkityksestä merkityksellisen ja toiveikkaan ympäristösuhteen syntymisessä. Menetelmät: Toteutin tutkielmani kirjallisuuskatsauksena, jossa perehdyin tutkimuksiin ekokriisin käsittelystä varhaiskasvatuksessa viimeisen vuosikymmenen ajalta. Keskityin tuoreisiin tutkimuksiin aiheen ajankohtaisuuden ja siinä tapahtuvan nopean muutoksen tähden. Aiheen käsittely on kymmenessä vuodessa lisääntynyt paljon ja muuttunut tarkkarajaisemmaksi. Aineiston analyysin tukena käytin sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä tutkimusartikkelista, joissa käsiteltiin lasten toimijuutta kestävyyskasvatuksen kontekstissa. Otin mukaan sekä tapaustutkimuksia että erilaisia asiakirjoja aineistonaan hyödyntäviä tutkimuksia saadakseni käsityksen siitä, miten toimijuus niissä esitetään, ja onko näiden välillä eroja. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset keskittyvät siihen, millä tavoin lasten kestävyyteen tähtäävän toimijuuden ja kestävän ympäristösuhteen muodostamisen tukeminen näkyvät ajankohtaisessa tutkimuskirjallisuudessa. Aineistossa ilmeni eroja siinä, miten lasten toimijuuden toteutuminen huomioitiin. Toistuva piirre oli kuitenkin kattavamman jatkotutkimuksen tarpeen tuominen esille. Tärkeänä nähtiin toiminta, jossa lapset pääsevät osaksi yhteisöä ja saavat luontosuhdetta vahvistavia kokemuksia. Keskeistä on, että pyrimme muuttamaan yhteiskunnan rakenteita kestävämmiksi ja asetamme itsemme yhdenvertaiseen asemaan ihmistä ihmeellisemmän luonnon kanssa.

Päästökauppaa pidetään kustannustehokkaana tapana torjua ilmastonmuutosta, joten sen suosio on vuosi vuodelta kasvanut. Yli 100 maata on ilmoittanut Pariisin ilmastosopimuksen sihteeristölle käyttävänsä tai aikovansa käyttää hiilen hinnoittelua ilmastotavoitteidensa saavuttamiseksi. Samalla globaalien päästömarkkinoiden instituutiot ovat muotoutumassa uudelleen, kun siirrytään Kioton pöytäkirjan markkinamekanismeista Pariisin ilmastosopimukseen. Tutkielman tavoite on vastata kysymykseen, miten globaalien päästömarkkinoiden arkkitehtuuri on rakentunut, miten se mahdollisesti kehittyy Pariisin sopimuksen myötä ja mitä merkitystä kehityksellä on ilmastonmuutoksen globaalin hallinnan kannalta. Tutkielmassa kartoitetaan päästökaupan globaalin hallinnan arkkitehtuuri ja analysoidaan sitä institutionaalisen fragmentaation viitekehyksen kautta. Aineisto koostuu merkittävimmistä päästömarkkinaa sääntelevistä ja markkinoita edistävistä instituutioista, jotka on koostettu tutkimuskirjallisuuden, tietokantojen ja päästömarkkinoita seuraavien organisaatioiden raporttien pohjalta. Aineistossa on tunnistettu 47 olennaista instituutiota, joista koostuvaa arkkitehtuuria jäsennetään kaavioin ja kuvin. Fragmentaation teorian avulla tunnistetaan arkkitehtuurissa esiintyviä synergian, yhteistyön ja konfliktin elementtejä sekä arvioidaan, onko arkkitehtuuri kehittymässä kohti suurempaa fragmentaatiota vai koheesiota. Tutkielman hypoteesi on, että Pariisin sopimuksen ja päästömarkkinoiden yhdentymisen myötä koheesio lisääntyisi. Kartoituksen perusteella päästömarkkinoiden sääntelyssä ja edistämisessä on mukana instituutioita niin kansainvälisellä, ylikansallisella, kansallisella kuin aluehallintojen tasolla. Kehitykseen vaikuttavat kansainväliset ja transnationaaliset toimijat valtioiden yhteistyöfoorumeista ja kansainvälisistä järjestöistä yrityksiin, kansalaisjärjestöihin ja tutkijoihin. Instituutioiden määrä on kasvanut erityisesti 2010-luvulla niin virallisten päästökauppajärjestelmien kuin kansainvälisen ja transnationaalisen yhteistyön osalta. Yhteistyön kasvu, uusien instituutioiden valmistelu ja Pariisin sopimuksen sääntely viittaavat siihen, että päästökauppa tulee lisääntymään globaalisti lähivuosina. Analyysin perusteella päästömarkkinoiden globaali hallinta on keskellä murrosta, jonka myötä arkkitehtuuri voi kehittyä joko fragmentoituneempaan tai koherentimpaan suuntaan. Tutkielmassa tunnistetaan tekijöitä, jotka voivat viedä arkkitehtuuria kohti synergiaa ja parempia tuloksia. Enemmän tunnistetaan kuitenkin riskejä, joiden myötä ristiriidat, päällekkäisyydet ja toimivaltakiistat instituutioiden välillä saattavat kasvaa. Analyysi osoittaa siis hypoteesin osittain vääräksi. Mikäli päästökaupan sääntely Pariisin sopimuksessa muodostuu vahvaksi, voi kansainvälinen ja transnationaalinen yhteistyö päästömarkkinoilla toimia hyvin. Vaikeudet sopia päästömarkkinoita käsittelevän artikla 6:n sisällöstä ja näköpiirissä olevat ristiriidat muiden kansainvälisten instituutioiden kanssa viittaavat kuitenkin siihen, että lisääntyvien konfliktien mahdollisuus on merkittävä. Päästömarkkinainstituutioiden koordinaatiolle on merkittävä tarve, jotta voidaan varmistaa luotettava päästölaskenta, todelliset päästövähennykset ja instituutioiden toimiva yhteispeli.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme merkittävimmistä ongelmista. Ihminen voimistaa luonnollista kasvihuoneilmiötä erityisesti polttamalla fossiilisia polttoaineita. Yksi suurimmista päästöjen aiheuttajista on liikenne, joka aiheuttaa globaalisti noin 13 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Euroopassa liikenteen osuus päästöistä on noin neljännes. Lisäksi kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) ennustaa, että liikenteen päästöt kasvavat globaalisti nopeammin kuin muiden sektoreiden päästöt. Euroopan komissio on linjannut, että pitkällä tähtäimellä fossiilisia polttoaineita käyttävistä kulkuneuvoista tulee luopua, ja samalla on asetettu tiukat velvoitteet autonvalmistajille päästövähennysten saavuttamiseksi liikennesektorilla. Vuonna 2021 uusien autojen hiilidioksidipäästöt saavat olla keskimäärin ainoastaan 95 grammaa kilometriltä. Myös Suomessa on asetettu tavoitteet liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Suomen lyhyen aikavälin suunnitelmana on vähentää liikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Pitkän aikavälin tavoitteena on vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaisi enintään 2,6 Mt päästöjä vuonna 2050. Tässä työssä on tutkittu sähköautoja vaihtoehtona polttomoottoriautoille. Koska sähköauton korkea hankintakustannus on tällä hetkellä suurin este uuden teknologian käyttöönotolle, työssä on selvitetty sähköauton hintakehitystä. Sähköauto on tällä hetkellä noin 10 000- 15 000 euroa kalliimpi kuin vastaava polttomoottoriauto. Hintaero johtuu pääsosin sähköauton kalliista akusta. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta on todettu, että sähköauton hankintakustannus vastaa polttomoottoriauton kustannusta, kun akun hinta laskee 100 dollariin kilowattitunnilta. Työssä on ennustettu tämän tapahtuvan vuoteen 2024 mennessä. Lisäksi työssä on laskettu vertaileva kustannusanalyysi kolmen sähköauton ja vastaavan polttomoottoriauton osalta. Esimerkkeinä on käytetty Kia Soul EV sähköautoa sekä bensiiniautoa Kia Soul 1.6 Funk ja dieselautoa Kia Soul 1.6 CRDi Supreme DCT, Nissanin sähköautoa Nissan Leaf Visia, polttomoottoriautoa Nissan Qashqai Visia DIG-T 115 sekä dieselautoa Nissan Qashqai Visia DCI 130 sekä Volksawagen Golf malleja e-Golf, Comfortline 1.5 TSI EVO Blue Motion sekä Comfortline 2.0 TDI Motion. Kyseiset mallit vastaavat moottoreiden teholtaan parhaiten toisiaan, joten ne ovat vertailukelpoisia kustannusanalyysin kannalta. Analyysin perusteella todetaan, että koko elinkaaren kustannuksilta Kia Soul EV ja Nissan Leaf Visia ovat vastaavia polttomoottoriautoja edullisempia. Toisaalta taas isomman akun omaava Volkswagen e-Golf on koko elinkaaren kustannuksilta kalliimpi kuin vastaava polttomoottoriauto. Työssä on myös tutkittu sähköautojen ympäristövaikutuksia. Sähköautojen ympäristövaikutuksia tutkittaessa kävi ilmi, että akun valmistaminen on hyvin energiaintensiivistä. Sähköauton akun valmistuksesta aiheutuvat päästöt ovat 38-356 kg CO2–eq/ kWh. Tästä johtuen sähköauton valmistuksesta aiheutuvat päästöt ovat suuremmat kuin polttomoottoriauton valmistuksesta aiheutuvat päästöt. Sähköauto on kuitenkin ajon aikana vähäpäästöinen tai jopa nollapäästöinen riippuen akkuun ladatun sähkön alkuperästä. Sähköauton valmistuksen aikaiset päästöt kompensoituvat siten nykyisin käytössä olevilla energianlähteillä 70 000 ajokilometriin mennessä. Sähköautot ovat analyysin perusteella varteenotettava vaihtoehto polttomoottoriautoille, kunhan hankintakustannus laskee polttomoottoriautoa vastaavalle tasolle. Sähköautot mahdollistavat liikenteen päästöjen vähentämisen sekä kaupunkien ilmanlaadun parantamisen. Ne eivät kuitenkaan ole yksinään ratkaisu liikenteen päästöihin vaan myös rinnakkaisia toimenpiteitä vaaditaan päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi.