Browsing by Subject "Ilmastopolitiikka"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2016)Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä aiheuttaa siihen osallistuville yrityksille suoria ja epäsuoria kustannuksia. Epäsuorat kustannukset syntyvät siitä, että päästöoikeuden hinta nostaa sähkön hintaa, mikä nostaa erityisesti energiaintensiivisten yritysten tuotantokustannuksia. Euroopan komissio on antamassaan valtiontukisäännössä (2012/C 158/04) linjannut, että jokainen EU:n jäsenvaltio voi kompensoida näitä epäsuoria kustannuksia hiilivuodosta kärsiville energiaintensiivisille toimialoille. Epäsuorien kustannusten kompensaatio on tällä hetkellä käytössä muutamassa EU:n jäsenvaltiossa. Näistä kaikki jakavat epäsuorien kustannusten kompensaation vastikkeettomana rahasummana sitä hakeville ja valtiontukisäännön vaatimukset täyttäville kyseisessä valtiossa toimiville yrityksille. Kompensaation voisi kuitenkin jakaa myös muilla tavoin, esimerkiksi kohdentamalla tuet päästöjä vähentäviin investointeihin. Katson tässä tutkielmassa neljän vaihtoehtoisen kompensaatiomuodon teoreettisia ominaisuuksia. EU:n päästöoikeuden hinta on pysynyt matalana viimeisten vuosien ajan, eikä sillä ole ollut toivottua investointeja ohjaavaa vaikutusta. Päästöoikeuden hinnan vaikutus sähkön hintaan vaihtelee EU:n eri alueilla riippuen siitä, miten paljon fossiilisia polttoaineita käytetään sähköntuotantoon. Päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatiota valvova valtiontukisääntö ottaa nämä erot huomioon. Analysoin tässä tutkielmassa kuitenkin empiirisesti sitä, miten paljon päästöoikeuden hinnan ja siten sähkön hinnan nousu voi vaikuttaa kahden suomalaisen esimerkkialan tuotantoyksikön voittoon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Näin pyrin tekemään johtopäätöksiä siitä, mitä päästökaupan epäsuorat kustannukset tehtaiden toiminnalle merkitsevät, ja onko kompensaatio todellisuudessa tarpeellista. Vaikutukset voittoon riippuvat siitä, kuinka suuri tuotannontekijä sähkö tarkasteltavalle yksikölle on ja kuinka vahvasti päästöoikeuden hinta siirtyy sähkön hintaan. Pitkällä aikavälillä yritys pystyy muuttamaan panoskäyttöään ja varautumaan epäsuoriin kustannuksiin, jolloin niiden vaikutus yrityksen voittoon on pienempi kuin lyhyellä aikavälillä. Tämä osoittaa, että pitkäjänteinen ja ennustettava ilmastopolitiikka EU-tasolla pystyy vähentämään yritysten päästökaupasta aiheutuvia kustannuksia. Päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaation tarve riippuu siitä, miten suuri hiilivuotoriskin nähdään olevan. Perusteet kompensaatiolle vähenevät sähköntuotannon fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisen myötä: mitä harvemmin hiili on rajatuotantomuotona, sitä vähemmän päästöoikeuden hinta nostaa sähkön keskimääräistä vuosihintaa. Lisäksi hiilidioksidin hinnoittelu yleistyy globaalisti. Kun päästöjen tuottaminen aiheuttaa kustannuksia teollisuudelle myös Euroopan ulkopuolella, hiilivuotoriski vähenee.
-
(2023)Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle eksistentiaalinen uhka, ja sen pysäyttäminen tai ainakin sen vaikutusten minimointi on 2020-luvulle tultaessa ennen kaikkea poliittinen ongelma. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten suomalaisten eduskuntapuolueiden ilmastopoliittiset kannat ovat kehittyneet vuosina 2007–2019, ja peilataan niitä Suomen ilmastopolitiikan onnistumiseen, kun mittarina käytetään Germanwatchin Climate Change Performance Indexiä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää erilaisia kehityskulkuja ja yhteisiä teemoja ja arvioida niiden vaikutusta, sekä arvioida puolueiden asemaa ilmastonmuutoksen muodostaman globaalin uhan käsittelyssä. Teoreettinen viitekehys muodostuu maailmanyhteisöteoriasta, ilmastopolitiikan tutkimuksesta etenkin Suomessa, sekä puolueiden merkitystä tarkastelevasta tutkimuksesta. Viitekehyksen tarkoituksena on asemoida tutkielma osaksi ilmastopolitiikan tutkimuksen kenttää, pohjustaa puolueiden merkitystä muuttuneen poliittisen osallistumisen kentässä, sekä luoda kuvaa siitä, kuinka globaalit trendit ja normit käytännössä siirtyvät ylikansalliselta tasolta kansalliselle tasolle ja kuinka puolueet osallistuvat tuohon siirtymään. Tutkimuksen aineistona ovat kahdeksan eduskuntapuolueen eduskuntavaaliohjelmat vuosien 2007–2019 eduskuntavaaleista. Ajanjaksolla käytiin vaalit vuosina 2007, 2011, 2015 ja 2019. Aineisto on valittu edustamaan eduskuntapuolueiden yleisiä kantoja, jotta puolueiden ilmastopoliittisista näkemyksistä ja kehityksestä on voitu muodostaa kattava yleiskuva. Tutkimus on toteutettu laadullisesti kriittisen diskurssianalyysin keinoin, ja metodina on käytetty Carol Bacchin ongelmarepresentaatiomenetelmää. Tutkimus osoittaa lähes jokaisen puolueen kantojen kehittyneen tarkasteluvälin aikana selkeästi; ainoa poikkeus on Perusuomalaiset, jonka ilmastotoimia kritisoiva kanta pysyi käytännössä samana läpi tarkastelujakson. Ilmastopolitiikka on pääasiassa sidottu talouspolitiikkaan, mutta sen alisteisuus on heikentynyt. Valtion roolissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja puolueet ovat yleisesti ottaen alkaneet nähdä valtion toimet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi aiempaa tärkeämpinä. Elinkeinoelämän toimijoille materiaaleissa osoitettu asema on heikentynyt, eikä yksilönvastuuta korostettu tarkastelujakson lopussa yhtä paljon kuin sen alussa. Ilmastopoliittisten esitysten määrä ja konkretia kasvoivat huomattavasti. Ylikansallisen ilmastopolitiikan merkityksen korostaminen väheni tarkastelujaksolla, kun kansallisten toimien määrä ja painotus kasvoivat; esitän etenkin Pariisin ilmastosopimuksen vaikuttaneen tähän merkittävästi. Tutkielmassa esitetään myös puolueilla olevan merkittävä rooli globaalien normien ja trendien tuomisessa paikalliselle tasolle. Puolueiden, pois lukien Perussuomalaiset, saavuttama konsensus valtion roolissa ja monipuolisten ilmastopoliittisten toimenpiteiden määrässä ja laajuudessa on tutkimuksen perusteella ajanut Suomen kansallisen ilmastopolitiikan kehittymistä. Aktiivisesti osallistuva ja ilmastotoimia johtava valtio, ainakin osittain talouspolitiikan alta irronnut ilmastopolitiikka ja yhteinen pyrkimys kansallisiin toimenpiteisiin ovat olleet oleellisia tekijöitä Suomen ilmastopolitiikan kunnianhimon kasvussa.
-
(2023)Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle eksistentiaalinen uhka, ja sen pysäyttäminen tai ainakin sen vaikutusten minimointi on 2020-luvulle tultaessa ennen kaikkea poliittinen ongelma. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten suomalaisten eduskuntapuolueiden ilmastopoliittiset kannat ovat kehittyneet vuosina 2007–2019, ja peilataan niitä Suomen ilmastopolitiikan onnistumiseen, kun mittarina käytetään Germanwatchin Climate Change Performance Indexiä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää erilaisia kehityskulkuja ja yhteisiä teemoja ja arvioida niiden vaikutusta, sekä arvioida puolueiden asemaa ilmastonmuutoksen muodostaman globaalin uhan käsittelyssä. Teoreettinen viitekehys muodostuu maailmanyhteisöteoriasta, ilmastopolitiikan tutkimuksesta etenkin Suomessa, sekä puolueiden merkitystä tarkastelevasta tutkimuksesta. Viitekehyksen tarkoituksena on asemoida tutkielma osaksi ilmastopolitiikan tutkimuksen kenttää, pohjustaa puolueiden merkitystä muuttuneen poliittisen osallistumisen kentässä, sekä luoda kuvaa siitä, kuinka globaalit trendit ja normit käytännössä siirtyvät ylikansalliselta tasolta kansalliselle tasolle ja kuinka puolueet osallistuvat tuohon siirtymään. Tutkimuksen aineistona ovat kahdeksan eduskuntapuolueen eduskuntavaaliohjelmat vuosien 2007–2019 eduskuntavaaleista. Ajanjaksolla käytiin vaalit vuosina 2007, 2011, 2015 ja 2019. Aineisto on valittu edustamaan eduskuntapuolueiden yleisiä kantoja, jotta puolueiden ilmastopoliittisista näkemyksistä ja kehityksestä on voitu muodostaa kattava yleiskuva. Tutkimus on toteutettu laadullisesti kriittisen diskurssianalyysin keinoin, ja metodina on käytetty Carol Bacchin ongelmarepresentaatiomenetelmää. Tutkimus osoittaa lähes jokaisen puolueen kantojen kehittyneen tarkasteluvälin aikana selkeästi; ainoa poikkeus on Perusuomalaiset, jonka ilmastotoimia kritisoiva kanta pysyi käytännössä samana läpi tarkastelujakson. Ilmastopolitiikka on pääasiassa sidottu talouspolitiikkaan, mutta sen alisteisuus on heikentynyt. Valtion roolissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja puolueet ovat yleisesti ottaen alkaneet nähdä valtion toimet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi aiempaa tärkeämpinä. Elinkeinoelämän toimijoille materiaaleissa osoitettu asema on heikentynyt, eikä yksilönvastuuta korostettu tarkastelujakson lopussa yhtä paljon kuin sen alussa. Ilmastopoliittisten esitysten määrä ja konkretia kasvoivat huomattavasti. Ylikansallisen ilmastopolitiikan merkityksen korostaminen väheni tarkastelujaksolla, kun kansallisten toimien määrä ja painotus kasvoivat; esitän etenkin Pariisin ilmastosopimuksen vaikuttaneen tähän merkittävästi. Tutkielmassa esitetään myös puolueilla olevan merkittävä rooli globaalien normien ja trendien tuomisessa paikalliselle tasolle. Puolueiden, pois lukien Perussuomalaiset, saavuttama konsensus valtion roolissa ja monipuolisten ilmastopoliittisten toimenpiteiden määrässä ja laajuudessa on tutkimuksen perusteella ajanut Suomen kansallisen ilmastopolitiikan kehittymistä. Aktiivisesti osallistuva ja ilmastotoimia johtava valtio, ainakin osittain talouspolitiikan alta irronnut ilmastopolitiikka ja yhteinen pyrkimys kansallisiin toimenpiteisiin ovat olleet oleellisia tekijöitä Suomen ilmastopolitiikan kunnianhimon kasvussa.
Now showing items 1-3 of 3