Browsing by Subject "Indometasiini"

Lääkeaineiden niukkaliukoisuus on yhä enemmän esiintyvä ongelma lääketeollisuudessa. Erityisesti BCS ryhmän II lääkeaineet ovat potentiaalisia liukoisuusominaisuuksia parantaville menetelmille. Tässä työssä näistä menetelmistä keskitytään nanokiteen, ko-kiteen ja ko-amorfisen systeemin muodostukseen ja lääkeaineena käytetään inodmetasiinia (BCS ryhmä II). Kyseisillä menetelmillä on onnistuttu parantamaan indometasiinin liukoisuusominaisuuksia, mutta vertailevia tutkimuksia ei ole aiemmin tehty. Nanokide valmistettiin märkäjauhamalla käyttäen poloksameeri 188 -stabilisaattoria. Ko-kiteen valmistuksessa käytettiin liuottimen haihdutus -menetelmää ja ko-muodostajana sakariinia. Ko-amorfisten systeemien ko-muodostajina käytettiin l-tryptofaania ja sitruunahappoa ja valmistus toteutettiin kuulamyllyllä jauhamalla. Karakterisointimenetelmillä (DLS, DSC ja XRPD) oli mahdollista todentaa nanokiteillä ja ko-kiteillä halutut ominaisuudet (partikkelikoko ja kiderakenne). Ko-amorfinen systeemi ei työssä käytetyllä menetelmällä saavuttanut amorfista rakennetta kummallakaan ko-muodostajalla. Vaikka jauhe osittain muuttui kellertäväksi (viitaten amorfiseen indometasiiniin) olivat XRPD:n ja DSC:n tulokset kiteiselle aineelle tyypillisiä. Nanokiteellä ja ko-kiteellä saavutettiin puhdasta indometasiinia parempi ominaisliukenemisnopeus sekä liukenemisnopeus jauheesta lapamenetelmällä. Systeemien välisessä vertailussa huomattiin, että nanokiteellä oli parempi liukenemisnopeus molemmissa kokeissa. Ero on selkeämmin nähtävissä lapamenetelmässä: pieni partikkelikoko mahdollistaa suuren suhteellisen pinta-alan liukenemista varten. Systeemien fysikaalista stabiilisuutta tutkittiin yhdeksän kuukauden ajan suljetussa muoviastiassa laboratorio-olosuhteissa (huoneenlämpö ja normaali ilmankosteus). Kummassakaan systeemissä ei ollut nähtävissä kiderakenteen muutoksia. Nanokiteillä oli havaittavissa lievää partikkelikoon kasvua, mikä on selitettävissä ennen koetta tehdyn sekoituksen tehottomuudella