Browsing by Subject "Isis"

Tämän tutkielman lähtökohtana on kysymys, miksi apokalyptiset uskomukset nykyisen maailmanjärjestyksen päättymisestä toistuvat huomattavan samankaltaisina ajasta ja kulttuurista toiseen. Tutkielmassa kysymystä lähestytään ihmisen kognition ja erityisesti sen narratiivisuuden näkökulmasta. Teoreettisesti kognition ei katsota rajoittuvan pelkkään yksilön informaationkäsittelyyn, vaan sijaitsevan suurelta osin yksilöiden aivojen muodostamissa kulttuurisissa verkostoissa. Narratiivi on ihmisen lajityypillinen tapa jäsentää todellisuutta. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että apokalyptisten narratiivien vetovoima on niiden kyvyssä tehdä maailman tapahtumia ymmärrettäväksi. Teoreettisen lähestymistapansa tutkielma ammentaa sekä narratiivi- että apokalyptiikkatutkimuksesta. Narratiivien merkitystä todellisuuden rakentumisessa tarkastellaan erityisesti Jerome Brunerin kognitiivisen psykologian teorian avulla. Teoreettinen pohja apokalyptiikkaan puolestaan tulee ennen kaikkea Richard Landesilta, jonka kehittämän mallin avulla tutkielmassa hahmotetaan apokalyptiikan eri muotoja. Narratiivi- ja apokalyptiikkateorioiden pohjalta määritellään seitsemän prototyyppisen apokalyptisen narratiivin peruselementtiä, jotka muodostavat pohjan tutkimuksen analyysille. Peruselementit toimivat teoreettisina käsitteinä, joiden avulla tutkimusaineisto koodataan ja analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen. Keskeisimpiä näistä käsitteistä ovat narratiivin konflikti ja konfliktin luoman jännitteen purkava sulkeuma. Analyysin tavoitteena on osoittaa, että eri apokalyptiset narratiivit sisältävät toistuvia elementtejä, jotka ovat keskeisiä todellisuuden narratiivisessa hahmottamisessa. Tutkimusaineistona ovat Valkoisen talon entisen päästrategin Stephen Bannonin, äärijärjestö Isisin sekä sähköautovalmistaja Teslan toimitusjohtajan Elon Muskin apokalyptiset narratiivit. Lähtökohtana analysoitavien narratiivien valinnalle on pyrkimys toisaalta antaa riittävän kattava kuva apokalyptiikan monimuotoisuudesta, toisaalta taas pystyä osoittamaan yhteneväisyydet eri narratiivien välillä. Analysoitava aineisto koostuu Bannonin ohjaamasta Generation Zero -dokumentista ja kahdesta videoidusta puheesta, Isisin propagandalehden Dabiqin neljästä ensimmäisestä numerosta sekä kahdeksasta videoidusta Muskin haastattelusta. Analyysi osoittaa, että määritellyt peruselementit toistuvat kaikissa kolmessa tarkasteltavassa narratiivissa. Samalla esiin nousee myös apokalyptisten uskomusten alatyyppi, joka ei täysin istu Landesin esittämään jaotteluun. Analyysin johtopäätöksenä esitetään, että luomalla visioita mahdollisista tulevaisuuden maailmoista apokalyptinen narratiivi toimii kognitiivisena välineenä, jonka avulla yksilöiden ja ryhmien on mahdollista tulkita maailmaansa ja sen tapahtumia sekä omaa suhdettaan niihin. Prototyyppinen apokalyptinen narratiivi sisältää tulevaisuuteen sijoittuvan narratiivisen sulkeuman, joka tekee nykyhetkessä koetun konfliktin ymmärrettäväksi ja auttaa suuntaamaan omaa toimintaa konfliktin ratkaisemiseksi toivotulla tavalla.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen länsimaalaisia naisia, jotka matkustivat 2010-luvulla Syyriaan ja Irakiin tavoitteenaan osallistua äärijärjestö Isisin toimintaan. Tarkastelen tutkielmassani naisten radikalisoitumisprosesseja ja heidän motiivejaan lähteä vierastaistelijaksi. Tutkin myös oliko naisten sosioekonomisella asemalla vaikutusta heidän radikalisoitumiseensa. Aihe on ajankohtainen, koska naisten väkivaltaista ekstremismiä on tutkittu marginaalisesti Suomessa ja äärijärjestön toimintaan on osallistunut myös suomalaisia naisia. Tutkimukseni on rajattu koskemaan ainoastaan Isisiin liittyneitä länsimaalaisia naisia. Tutkimusmetodinani käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tutkin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla sosioekonomisen aseman vaikutusta. Aineistoni koostuu yhteensä seitsemästä tutkimusartikkelista. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa testaan J. M. Bergerin hypoteesia. Bergerin mukaan radikalisoitumisella ja yksilön heikolla sosioekonomisella asemalla on harvoin syy-seuraussuhde. Aineistoni analyysin perusteella yleisimmät syyt naisten radikalisoitumiselle ja Syyriaan ja Irakiin matkustamiselle olivat henkilökohtaiset, poliittis-ideologiset ja uskonnolliset syyt. Radikalisoituminen ja Isisin kontrolloimille alueille matkustaminen olivat monen motiivin ja osatekijän summa eikä aineistosta hahmottunut selkeää tai yhdenmukaista profiilia kuvailemaan tyypillistä naispuolista vierastaistelijaa. Bergerin hypoteesin testaaminen osoitti sen olevan paikkansapitävä kun tarkastelussa olivat Isisiin toimintaan osallistuneet länsimaalaiset naiset. Tutkimustuloksista oli pääteltävissä, että useimmiten epäoikeudenmukaisuuden kokemus motivoi naisia liittymään mukaan Isisin toimintaan. Taustalla vaikuttivat myös neofundamentalistinen suhtautuminen uskoon ja Isisin tehokas propaganda. Etenkin verkossa levitetyn propagandan ansiosta Isis ja mobilisaatio konfliktialueille oli nuorten naisten ilmiö. Saatujen tutkimustuloksen avulla olisi mahdollista pohtia miten tyttöjen ja nuorten naisten radikalisoitumista väkivaltaiseen ekstremismiin voitaisiin tulevaisuudessa ennaltaehkäistä.

Radikaali-islamistisen terroristijärjestö Isisin niin sanottu kalifaatti kukistui alkuvuodesta 2019 Syyriassa. Kalifaatin jäljiltä alueella oli tuhansia ulkomaalaisia, jotka olivat matkustaneet Syyrian ja Irakin konfliktialueelle 2010-luvun aikana. Heidän joukossaan oli 11 suomalaista naista ja heidän lapsensa, jotka päätyivät Syyriassa sijaitsevalle al-Holin leirille. He olivat valtavan mediahuomion kohteena loppuvuodesta 2019. Julkisessa keskustelussa kiisteltiin siitä, onko Suomi velvollinen auttamaan al-Holin leirillä olevia naisia ja heidän lapsiaan. Maisterintutkielma analysoi tapoja, joilla al-Holin naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kuvattiin Helsingin Sanomissa. Erityisesti tarkastellaan, miten sukupuoli vaikutti tapaan, jolla naisten roolia järjestössä kehystettiin. Terroristiseen toimintaan kytkeytyvien naisten kuvaamisesta on tehty kansainvälistä tutkimusta. Myös Syyriaan ja Irakiin lähteneiden naisten mediakuvauksia on tutkittu maailmalla. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että naisten osallistuminen poliittiseen väkivaltaan mielletään poikkeukselliseksi tai jopa luonnottomaksi. Naisten toimintaa kuvaillaan eri tavoin kuin miesten. Sitä selitetään usein ammentamalla erilaisista sukupuoleen liittyvistä stereotypioista. Tyypillistä on, että naisten toimijuutta ja toiminnan poliittisia motiiveja häivytetään. Heidän osallistumistaan poliittiseen väkivaltaan selitetään esimerkiksi henkilökohtaisilla syillä tai naisten kuvaillaan joutuneen manipuloinnin uhreiksi. Tutkielma peilaa aiemmin tehtyä tutkimusta suomalaiseen uutiskontekstiin. Aineistona toimivat Helsingin Sanomien printtilehdessä ja verkkosivuilla joulukuussa 2019 julkaistut jutut. Kaikkiaan artikkeleita oli 72. Tutkielmassa analysoidaan kehyksiä, joita al-Holin naisten toimijuuteen ja sukupuoleen liitettiin. Menetelmänä kehysten tutkimisessa toimi sisällönanalyysi. Tutkielma toteaa, että julkisen keskustelun päähuomio oli joulukuussa 2019 al-Holin ympärille syntyneessä poliittisessa kuohussa. Siksi naisten taustoja ja toimintaa Isisin valtiokokeilussa käsiteltiin tiiviisti suhteessa aiheesta julkaistuun suureen juttumäärään. Usein jutuissa naisten roolia kehystettiin Isisissä lyhyesti. Naisten roolin kuvaamiseen ei ollut lehdessä myöskään yhtä vakiintunutta tapaa. Naisten annettiin ymmärtää olleen lähellä Isisiä esimerkiksi vaimoina tai kalifaatin asukkaina kuvaamatta heitä järjestön varsinaisiksi toimijoiksi. Toisaalta lähes yhtä usein jutuissa oli viittauksia aktiiviseen toimijuuteen, kuten esimerkiksi naisten rooliin Isisin tukitoiminnassa. Sen sijaan viittauksia väkivaltaan osallistumisen mahdollisuuteen oli hyvin harvoin. Muutamissa jutuissa Isisiin liittyvää kehystä ei ollut lainkaan. Naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kehystettiin varovaisemmin kuin miesten, joihin viitattiin aineistossa usein suoraan Isisin taistelijoina. Vaikka naisten roolia saatettiin kuvata tiiviisti, heidän annettiin toisaalta hyvin usein ymmärtää olevan turvallisuusuhka. Naisten mahdollista auttamista Suomeen perusteltiin heidän lastensa pelastamisella. Lasten oikeudet menivät siis useimmiten uhkan edelle. Juuri lapsista puhuttaessa naisten toimijuus korostui, sillä heidän kuvailtiin olevan vastuussa päätymisestään konfliktialueelle toisin kuin lasten. Toimijuuden esittäminen oli siis myös kontekstisidonnaista. Naisten äitiys korostui usein jutuissa, mikä on tyypillistä naisten kohdalla aiemmankin tutkimuksen valossa. Tutkielma vahvistaa aiemman tutkimuksen viitteitä siitä, että terroristiseen toimintaan kytkeytyvien miesten ja naisten toimintaa kuvataan eri tavoin. Lehden kuvauksissa oli kuitenkin erilaisia vivahteita.

Tutkimus käsittelee Espanjan sisällissodan (1936–1939) sekä Syyrian ja Irakin konfliktin (2011-) osapuoliksi vapaaehtoisesti värväytyneitä suomalaisia. Tutkimus tarkastelee Suomen valtiollisten instituutioiden, viranomaisten ja median suhtautumista ilman valtiollista tukea värväytyneisiin vapaaehtoisiin ja heidän toimiinsa niin sanotun turvallistamiskeskustelun näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimusaineiston muodostavat 1930-luvun Espanjan sisällissotaa sekä 2010-luvun Syyrian sotaa käsittelevät virallisdokumentit, arkistolähteet ja media-aineistot. Kyseiset konfliktit on valittu tutkimuksen kohteeksi, sillä ne ovat saaneet osakseen poikkeuksellisen suurta kansainvälistä huomiota ja mobilisoineet ennennäkemättömän määrän vapaaehtoisia värväytyneitä. Turvallistaminen on prosessi, jossa jokin asia esitetään välittömiä, uhkaavuutensa vuoksi poikkeuksellisia, toimenpiteitä vaativana. Kyseessä on kielellisesti rakennettu ilmiö, jossa jostakin yksittäisestä asiasta rakennetaan turvallisuusuhka. Uhkakuvia luovat yleensä valtiolliset toimijat, mutta turvallistaminen tapahtuu vasta kun laajempi yleisö hyväksyy uhan todelliseksi ja legitimoi poikkeuksellisten toimenpiteiden käytön. Molempien tarkasteltujen konfliktien kontekstissa suomalaisia vapaaehtoisia on turvallistettu, mutta turvallistamisen tavat ovat vaihdelleet konfliktien välillä. Viranomaisilla ja medialla on ollut keskeinen rooli turvallistamiskeskustelun ylläpitämisessä sekä uhkakuvien määrittämisessä. Media on tukenut molempien konfliktien kontekstissa viranomaisten viestintää. Tämän lisäksi sanomataloilla ja yksittäisillä toimittajilla on ollut keskeinen vaikutus siihen, millä tavoin suomalaista värväysilmiötä on kuvitettu ja sanoitettu laajemmalle yleisölle. Molempien konfliktien tapauksessa perimmäiset uhkakuvat ovat liittyneet yhteiskuntarauhan särkymiseen: Espanjan kontekstissa vapaaehtoisiin liitetyt uhkakuvat ovat liittyneet yhteiskunnan sisäiseen ideologiseen ja poliittiseen kahtiajakoon, sekä kansainvälisten levottomuuksien ja Suomen suvereniteettia uhkaavan sodan puhkeamiseen. Vapaaehtoisesti värväytyneet ovat täten näyttäytyneet vastapuolen silmissä uhkaavina jo ennen Espanjan sisällissodan puhkeamista. Vierastaistelijoiden kontekstissa uhkakuvat ovat keskittyneet yhteiskunnalliseen polarisaatiokehitykseen, radikalisoitumiseen sekä terroristisissa tarkoituksissa tehtyihin iskuihin. Aineistossa Suomi on sisäisesti yhtenäinen yhteiskunta, jonka arvoja ja turvallisuutta radikalisoitunut, muusta yhteiskunnasta erillinen, vierastaistelijoiden ryhmittymä uhkaa.