Browsing by Subject "Itä-Afrikka"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2020)Tutkielma käsittelee saksalaista siirtomaakirjallisuutta ja postkoloniaalisen kritiikin pääsuuntia. Pääkirjallisuutena tutkielmassa toimivat Frieda von Bülowin Tropenkoller: Episode aus dem Kolonialleben sekä Alex Capus’n Eine Frage der Zeit. Tutkielma tutkii Saksan siirtomaahistorian jälkeisen ajan kirjallisuuden ja kulttuurin menetelmiä käsitellä siirtomaakirjallisuuden tematiikkaa ja vastata tärkeisiin käsitteisiin, kuten nationalismiin, identiteetin rakentumiseen sekä vieraannuttamiseen. Työ tutustuu sekä Saksan historiaan että interkulturellin kirjallisuuden peruskäsitteisiin. Teoriaosio avaa Dirk Göttschen, Michael Hofmannin ja Andrea Leskovecin teorioita siirtomaakirjallisuuden tavoitteista ja teemoista sekä postkoloniaalisen katsantotavan vaikutuksesta muutokseen modernissa siirtomaadiskurssissa. Teorialähtökohtien myötä luodaan malli menetelmistä, joita nykykirjallisuudessa käytetään siirtomaafantasian rikkomiseksi. Tähän sisältyy kerronnallisia keinoja, kuten ironia, pastissi, groteski ja liioittelu. Lisäksi työssä keskitytään vierauden käsitteen ilmenemiseen sekä siirtomaakirjallisuudessa osana rasistista retoriikkaa että Saksan valtion kasvuprosessia eurooppalaisena suurvaltana, ja menetelmiin, joilla tätä käsitellään postkolonialistisessa diskurssissa. Vastaukseksi tähän tutkielma nostaa esiin toisen maailmansodan jälkeisen siirtomaaretoriikan, neokolonialistisen ajatusmallin ja nykyaikaisen postkolonialistisen diskurssin siitä, mikä on siirtomaita käsittelevän tutkimuksen ja taiteen tärkein tehtävä. Työ vertailee keskenään kahta kirjaa ja rakentaa viitekehyksen, jonka avulla postkoloniaalisen kirjallisuuden menetelmät Capus’n Eine Frage der Zeit ovat tunnistettavissa, sekä luokittelee kirjan osaksi 2000-luvun siirtomaakriittistä kirjastoa. Samalla tutkielma ottaa kantaa siihen, mikä on modernin saksankielisen postkolonialistisen romaanin merkitys ja asema siirtomaahistorian käsittelyssä ja sen korjaamisessa.
-
(2020)Tutkielma käsittelee saksalaista siirtomaakirjallisuutta ja postkoloniaalisen kritiikin pääsuuntia. Pääkirjallisuutena tutkielmassa toimivat Frieda von Bülowin Tropenkoller: Episode aus dem Kolonialleben sekä Alex Capus’n Eine Frage der Zeit. Tutkielma tutkii Saksan siirtomaahistorian jälkeisen ajan kirjallisuuden ja kulttuurin menetelmiä käsitellä siirtomaakirjallisuuden tematiikkaa ja vastata tärkeisiin käsitteisiin, kuten nationalismiin, identiteetin rakentumiseen sekä vieraannuttamiseen. Työ tutustuu sekä Saksan historiaan että interkulturellin kirjallisuuden peruskäsitteisiin. Teoriaosio avaa Dirk Göttschen, Michael Hofmannin ja Andrea Leskovecin teorioita siirtomaakirjallisuuden tavoitteista ja teemoista sekä postkoloniaalisen katsantotavan vaikutuksesta muutokseen modernissa siirtomaadiskurssissa. Teorialähtökohtien myötä luodaan malli menetelmistä, joita nykykirjallisuudessa käytetään siirtomaafantasian rikkomiseksi. Tähän sisältyy kerronnallisia keinoja, kuten ironia, pastissi, groteski ja liioittelu. Lisäksi työssä keskitytään vierauden käsitteen ilmenemiseen sekä siirtomaakirjallisuudessa osana rasistista retoriikkaa että Saksan valtion kasvuprosessia eurooppalaisena suurvaltana, ja menetelmiin, joilla tätä käsitellään postkolonialistisessa diskurssissa. Vastaukseksi tähän tutkielma nostaa esiin toisen maailmansodan jälkeisen siirtomaaretoriikan, neokolonialistisen ajatusmallin ja nykyaikaisen postkolonialistisen diskurssin siitä, mikä on siirtomaita käsittelevän tutkimuksen ja taiteen tärkein tehtävä. Työ vertailee keskenään kahta kirjaa ja rakentaa viitekehyksen, jonka avulla postkoloniaalisen kirjallisuuden menetelmät Capus’n Eine Frage der Zeit ovat tunnistettavissa, sekä luokittelee kirjan osaksi 2000-luvun siirtomaakriittistä kirjastoa. Samalla tutkielma ottaa kantaa siihen, mikä on modernin saksankielisen postkolonialistisen romaanin merkitys ja asema siirtomaahistorian käsittelyssä ja sen korjaamisessa.
-
(2017)Pro gradu -tutkimukseni käsittelee ekologista tutkimustyötä Itä-Afrikassa maailmansotien välisenä aikana, ja tutkin aihetta Edgar Barton Worthingtonin kirjoitusten kautta. Hän oli englantilainen biologi, joka suoritti ekologista tutkimusta Ugandan ja Kenian suurilla järvillä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Tuona aikana Worthington osallistui tieteellisiin retkikuntiin, joiden tavoitteena oli alueen järvien biologinen, maantieteellinen, geologinen ja myös antropologinen tutkiminen. Tutkimukseni yhtenä aiheena on Worthingtonin ekologisen tutkimuksen tieteenhistoriallinen tausta. Ekologia oli tuolloin uusi, mutta nopeasti kasvava luonnontieteellinen suuntaus, ja kartoitan Worthingtonin työskentelyä ekologian historiallista kehitystä vasten ja sen osana. Toisaalta olen kiinnostunut myös hänen tutkimuksistaan osana brittiläisen imperiumin viitekehystä. Uganda ja Kenia olivat Iso-Britannian siirtomaita, ja tieteellisen tutkimuksen ohella Worthingtonin työskentelyä ohjasivat tavoitteet imperiumin kehittämisestä Afrikassa. Käyttämäni alkuperäislähteet ovat pääasiallisesti Worthingtonin kirjoittamia tieteellisiä tekstejä, jotka hän julkaisi tutkimustensa aikana tai pian niiden jälkeen. Hyödynnän hänen julkaisemiaan artikkeleita sekä hänen Itä-Afrikan tutkimuksistaan kertovaa teosta Inland waters of Africa (1933). Järvitutkimustensa jälkeen Worthington osallistui 1930-luvulla African Research Survey -kehitysprojektiin, ja kirjoitti sen myötä katsauksen mantereen tieteelliseen toimintaan nimeltä Science in Africa. Tutkimuksessani hyödynnän niin ekologian kuin imperialismin historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Teoreettisen taustan tutkimukselleni muodostaa ympäristöhistoriallinen tulkinta kolonialismin luomista ympäristöpoliittisista tavoitteista siirtomaissa. Muun muassa Richard Grove on kirjoittanut ekologian koloniaalisista juurista ja esittänyt, kuinka ekologian tieteellinen asema on ollut historiallisesti yhteydessä imperiumin kehityksen tavoitteisiin. Tarkastellessani E. B. Worthingtonin ekologisten tutkimusten yhteyksiä brittiläiseen imperiumiin hyödynnän erityisesti Peder Ankerin ja Helen Tilleyn näkökulmia ekologian ja imperiumin politiikan vuorovaikutuksesta. Tutkimukseni osoittaa, että vaikka imperiumin käytännölliset ja ideologiset puitteet ohjasivat Worthingtonin työskentelyä, hänen tieteeseen ja erityisesti ekologiaan pohjautuva lähestymistapansa afrikkalaiseen ympäristöön määrittivät hänen näkemyksiään sen kehittämisestä.
-
(2004)Tutkielmassa käsitellään kiviesineiden käytön jatkumista kivikauden jälkeen Itä-Afrikassa. Rautakauden alku Itä- ja Etelä-Afrikassa liitetään perinteisesti bantuheimojen migraatioon näille alueille. Tämä vallitseva teoria otettiin tässä tutkimuksessa lähtökohdaksi. Afrikasta tunnetaan runsaasti sekä etnografisia että arkeologisia esimerkkejä kiviteknologian säilymisestä paikoin 1900-luvun loppupuolelle. Nämä liittyvät usein perimätiedon perusteella "kivikautisten" metsästäjä-keräilijöiden ja rautakautisten maanviljelijä- ja karjanhoitajayhteisöjen rinnakkaiseloon. Tutkimuskysymystä lähestytään sekä julkaistun että primääriaineiston kautta. Alussa esitellään kirjallisuudesta löytyviä esimerkkejä myöhäisestä kiviesineiden käytöstä, minkä jälkeen käydään tarkemmin läpi Malawin alueelta julkaistu aiheeseen liitettävissä oleva arkeologinen aineisto. Tätä käytetään vertailuaineistona tutkimuksen pääasiallista tapaustutkimusta käsiteltäessä. Pääasiallisena tapaustutkimuksena toimii Viktoria-järven läheisyydessä sijaitsevan Wadh Lang'o:n asuinpaikan kiviesineistön analyysi. Wadh Lang'o:sta tunnetaan pitkä kulttuurisekvenssi, joka kattaa alueen myöhäiskivikautiset ja rautakautiset kulttuurivaiheet. Stratigrafisen aineiston perusteella kiviesineet ovat säilyneet asuinpaikalla käytössä ainakin keskisen rautakauden alkuun. Varhaisimmassa vaiheessa asuinpaikkaa on asuttanut Oltome-kulttuuriin kuuluva väestö. Suurimmat muutokset materiaalisessa kulttuurissa analyysin kattamana aikana ovat aiheutuneet seuraavan kulttuurivaiheen, Elmenteitan-kulttuurin, myötä. Kiviesineistön perusteella Elmenteitan-keramiikan ilmaantuminen asuinpaikalle on liitettävissä idästäpäin Itä-Afrikan hautavajoaman suunnalta tapahtuneeseen migraatioon. Jatkuvuuden puolesta puhuvat esimerkiksi tehdyt kiviraaka-aine valinnat. Vaikuttaa, että edeltänyt Oltome-keraaminen väestö on säilyttänyt vaikutuksensa asuinpaikalla vielä tänäkin aikana. Varhaisrautakautisen Urewe-keramiikan ilmestymiseen asuinpaikalle ei näyttäisi olevan liitettävissä mitään suurisuuntaista migraatiota, toisin kuin vallalla oleva teoria bantumigraatiosta antaisi olettaa. Mahdollisesti uusi keramiikka on omaksuttu spesialistien, esimerkiksi seppien, muuton myötä tai vaeltavien kauppiaiden vaikutuksesta. Kiviesineistö osoittaa jatkuvuutta esimerkiksi mikroliittien morfologisten piirteiden ja käytettyjen raaka-aineiden perusteella. Mahdollisesti Elmenteitan-kulttuurin karjanhoitoa harjoittanut väestö on kyennyt estämään bantusiirtolaisten muuton alueelleen. Rauta ei vaikuta olleen asuinpaikalla missään vaiheessa erityisen yleistä, eikä paikalta tunneta merkkejä raudanvalmistuksesta. Tutkielman lopussa esitellään kaksi vaihtoehtoista mallia, joiden pohjalta myöhäinen kiviesineiden käyttö voisi selittyä. Niistä ensimmäinen perustuu konventinaaliseen käsitykseen, jossa rautakauden alku nähdään bantumigraation seurauksena. Toinen malli perustuu varhaisrautakautisten kulttuuripiirteiden leviämiseen diffuusion avulla. Wadh Lang'o:n tapaustutkimus näyttäisi puhuvan diffuusion puolesta, mutta toisilla alueilla, esimerkiksi Malawissa, migraatio vaikuttaa olevan todennäköisin selitysmalli.
-
(2020)Tässä tutkielmassa arvioin Pohjoismaisen puolustusyhteistyön eli NORDEFCO:n Nordic Advisory and Coordination Staff (NACS) -tukiprojektin paikallisen omistajuuden toteutumista. Tarkastelen myös paikallisen omistajuuden vaikutusta tukiprojektin vaikuttavuuteen. Tukiprojekti toteutettiin yhteistyössä Itä-Afrikan alueellisen valmiusjoukon Eastern Africa Standby Forcen (EASF) kanssa vuosina 2009–2019. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analyysimetodi perustuu sisällönanalyysin sovellettuun käytäntöön. Aineistonkeruumenetelmänä käytän puolestaan teemahaastattelua. Aineisto käsittää kymmenen EASF:n työntekijöiden kanssa tehtyä haastattelua, jotka toteutettiin Keniassa Suomen puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen FINCENT:in loppuraportointimatkan yhteydessä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat paikallinen omistajuus ja erityisesti sen hybridimalli. Työn teoriaosio kattaa erilaiset paikallisen omistajuuden tarkasteluun tarvittavat näkökulmat. Tämän tutkielman johtopäätös on, että paikallinen omistajuus toteutui NACS-tukiprojektissa kohtalaisesti. Myös tukiprojektin vaikuttavuus oli hankalasti hahmotettavista tavoitteista huolimatta kohtalaisen hyvää. Hybridimallin mukainen ulko- ja sisäpuolisten toimijoiden yhteistyöhön perustuva paikallinen omistajuus oli onnistunutta ennen kaikkea pääosin hyvin sujuneen toimijoiden välisen yhteistyön, paikallislähtöisten päätöksentekoprosessien sekä kasvaneen paikallisen kriisinhallintatiedon ja -osaamisen ansiosta. Paikallisen omistajuuden toteutumista sen sijaan vaikeuttivat muun muassa tukiprojektin viitekehyksessä käytetyn paikallisen omistajuuden määritelmän puuttuminen, toimijoiden väliset erimielisyydet tiettyjen aktiviteettien toteuttamisen tärkeydestä sekä EASF:n jäsenmaiden omat haasteet. Lisäksi paikallisten riippuvuus ulkopuolisten toimijoiden taloudellisista resursseista ja tästä aiheutunut vallankäytöllinen epätasapaino haittasivat paikallisen omistajuuden toteutumista. Jatkossa EASF:lle annettavan ulkopuolisen tuen tulisi keskittyä ennen kaikkea sekä kapasiteetinrakennuksen seuraavalle tasolle viemiseen että laajemmin paikallisen omistajuuden vahvistamiseen.
-
(2020)Tässä tutkielmassa arvioin Pohjoismaisen puolustusyhteistyön eli NORDEFCO:n Nordic Advisory and Coordination Staff (NACS) -tukiprojektin paikallisen omistajuuden toteutumista. Tarkastelen myös paikallisen omistajuuden vaikutusta tukiprojektin vaikuttavuuteen. Tukiprojekti toteutettiin yhteistyössä Itä-Afrikan alueellisen valmiusjoukon Eastern Africa Standby Forcen (EASF) kanssa vuosina 2009–2019. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analyysimetodi perustuu sisällönanalyysin sovellettuun käytäntöön. Aineistonkeruumenetelmänä käytän puolestaan teemahaastattelua. Aineisto käsittää kymmenen EASF:n työntekijöiden kanssa tehtyä haastattelua, jotka toteutettiin Keniassa Suomen puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen FINCENT:in loppuraportointimatkan yhteydessä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat paikallinen omistajuus ja erityisesti sen hybridimalli. Työn teoriaosio kattaa erilaiset paikallisen omistajuuden tarkasteluun tarvittavat näkökulmat. Tämän tutkielman johtopäätös on, että paikallinen omistajuus toteutui NACS-tukiprojektissa kohtalaisesti. Myös tukiprojektin vaikuttavuus oli hankalasti hahmotettavista tavoitteista huolimatta kohtalaisen hyvää. Hybridimallin mukainen ulko- ja sisäpuolisten toimijoiden yhteistyöhön perustuva paikallinen omistajuus oli onnistunutta ennen kaikkea pääosin hyvin sujuneen toimijoiden välisen yhteistyön, paikallislähtöisten päätöksentekoprosessien sekä kasvaneen paikallisen kriisinhallintatiedon ja -osaamisen ansiosta. Paikallisen omistajuuden toteutumista sen sijaan vaikeuttivat muun muassa tukiprojektin viitekehyksessä käytetyn paikallisen omistajuuden määritelmän puuttuminen, toimijoiden väliset erimielisyydet tiettyjen aktiviteettien toteuttamisen tärkeydestä sekä EASF:n jäsenmaiden omat haasteet. Lisäksi paikallisten riippuvuus ulkopuolisten toimijoiden taloudellisista resursseista ja tästä aiheutunut vallankäytöllinen epätasapaino haittasivat paikallisen omistajuuden toteutumista. Jatkossa EASF:lle annettavan ulkopuolisen tuen tulisi keskittyä ennen kaikkea sekä kapasiteetinrakennuksen seuraavalle tasolle viemiseen että laajemmin paikallisen omistajuuden vahvistamiseen.
Now showing items 1-6 of 6