Browsing by Subject "Jesaja"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2015)Tutkielmassani tarkastelen Jesajan kirjan lukujen 40–55 traditiota meren jakamisesta, jota esiintyy neljässä eri tekstikokonaisuudessa: Jes. 43:1–3; 43:14–21; 44:24–25, 27 sekä 51:9–11, 15. Tutkimuskysymykseni kohdistuu tradition sisältöön, osittain muotoon, sekä traditiohistoriaan adaptaatioiden takana. Etsin Pyhistä kirjoituksista traditioadaptaatioita vastaavia ja näitä varhaisempia tekstejä. Lisäksi pohdin tekstikohdissa esiintyviä vaikutteita Lähi-idän kulttuurien traditioista. Käytän tutkielmassani tekstikriittistä ja kirjallisuuskriittistä metodia päästäkseni mahdollisimman lähelle tekstikohtien alkuperäistä kirjoitusasua. Tutkin traditiohistoriallisen metodin avulla jäljittämääni tradition sisältöä ja muotoa. Tutkimukseni keskittyy siihen, miten kirjoittaja käyttää ja tulkitsee meren jakamisen traditiota. Intertekstuaalisen tutkimuksen avulla etsin kirjoittajan mahdollisesti käyttämiä kirjallisia lähteitä ja suullista traditioperimää. Lisäksi pohdin traditiohistoriallisen metodin avulla kirjoittajan eri traditioadaptaatioita. Pyrin siis määrittämään traditiohistorian eri vaiheita ja pohtimaan voiko osa Jesajan kirjan lukujen 40–55 meren jakamisen traditioadaptaatioista olla myöhempää lisäystä. Tradition sisältö on määrittelemissäni jakeissa monipuolinen ja kuitenkin suhteellisen yhtenäinen. Meren mahtavuus, Jahven voima, Kaaos, Syvyys, tie meressä tai meren kuivaaminen esiintyvät usein tekstissä. Tekstissä ei kuitenkaan ole vain yhtä hymniä tai vahvasti vakiintunutta muotoa, jolla meren jakamisen traditio ilmaistaisiin. Jes. 43:17 jakeessa on Mirjamin laulun (Ex. 15:21b) kanssa samankaltainen traditioadaptaatio meren jakamisesta, jossa armeija hevosineen hukkuu meren aaltoihin. Jes. 51:9 jakeessa on Chaoskampf-mytologiaa sisältävä tulkinta, jonka näen kiinteästi meren jakamisen traditioon liittyvänä. Kaaosvoimien vaikutus sekä mahdollisesti armeijan tuhon traditioadaptaatioon liittyvä sanasto näkyy myös muualla Deuterojesajan meren jakamisen tekstikohdissa. Tutkijat näkevät usein Mirjamin laulun tai Chaoskampf-mytologiaan liittyvän traditioadaptaation toista varhaisempana. Analyysissäni en havaitse näitä adaptaatioita lisäykseksi. Nähdäkseni Jes. 43:17 traditioadaptaatio on Israelin kansan omaa traditioperimää, eikä se ole omaksunut vaikutteita muualta. Muissa käsittelemissäni tekstikohdissa, etenkin Chaoskampf-materiaalissa, on runsaasti vaikutteita Lähi-idän kulttuurien traditioista ja mytologiasta. Näyttää myös siltä, että Chaoskampf-traditiota ei ole Jes. 40–55 lukuja kirjoittamista ennen liitetty Pyhissä kirjoituksissa meren jakamisen traditioon. Analyysissäni totean armeijan tuhoon liittyvän traditioadaptaation todennäköisesti varhaisimmaksi. Tämä traditio on viimeistään Jes. 40–55 luvuissa liitetty Chaoskampf-mytologiaan. Käsittelemissäni tekstikohdissa on nähtävissä myös muita traditioadaptaatioita. Kyseessä on siis traditiohistorian vaihe, jossa useat eri adaptaatiot kuvaavat meren jakamisen traditiota.
-
(2016)Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia yhteyksiä Jesaja 53:lla (Jes. 52:13–53:12) on Paavalin käsitykseen Jeesuksen kuoleman merkityksestä Roomalaiskirjeessä. Aluksi tutkitaan Paavalin käyttämien Pyhien Kirjoitusten kokoonpanoa sekä tekstimuotoja, Jesajan kirjaa kokonaisuutena sekä Jesaja 53:n paikkaa Jesajan kirjan kokonaisuudessa. Tämän lisäksi tutkitaan myös Jesajan Septuaginta-käännöksen erityispiirteitä. Tutkielman toisessa osassa analysoidaan tutkimuskysymyksen kannalta keskeisiä Jesaja 53:n jakeita (Jes. 52:15; 53:1, 4–12). Koska Paavali on ilmeisesti käyttänyt sekä läheisesti Jesaja 53:n hepreankielistä masoreettista tekstiä muistuttavaa (tai sen mukaisesti korjattua kreikankielistä tekstimuotoa) että kreikankielistä Septuaginta-käännöstä, analyysin kohteena on sekä masoreettinen teksti että Septuaginta. Joitakin tekstikriittisiä havaintoja tehdään myös Qumranin Jesaja-käsikirjoituksista. Tutkielman kolmannessa osassa tutkitaan Jesaja 53:n ja Roomalaiskirjeen yhteyksiä erityisesti Uuden testamentin näkökulmasta. Paavalin Pyhien Kirjoitusten käyttöä kuvataan janalla, jonka päissä ovat eksplisiittinen ja implisiittinen eksegeesi. Termi “lainaus” edustaa eksplisiittistä eksegeesiä ja termi “alluusio” edustaa implisiittistä eksegeesiä. Alluusion tunnistamiseen apuvälineenä käytetään Richard B. Haysin seitsemää kriteeriä. Roomalaiskirjeen analyysi osoittaa Paavalin käyttäneen sekä pre-masoreettista tekstitraditiota (tai sen mukaan korjattuja Septuaginta-resensioita) sekä Septuagintaa Jesaja 53:sta. Tutkielmasta käy myös ilmi Paavalin kaksi perusmotiivia, joihin Jesaja 53 -yhteydet voidaan jakaa. Ensinnä on huomattu, että Roomalaiskirjeen kahteen Jesaja 53 -lainaukseen liittyy missiologinen motiivi. Ensimmäinen lainaus (Room. 10:16; Jes. 53:1) perustelee Paavalin saarnaaman evankeliumin kohtaamaa epäuskoa erityisesti juutalaisten taholta. Toinen lainaus (Room. 15:21; Jes. 52:15) liittyy Paavalin kutsumukseen julistaa evankeliumia erityisesti niille pakanakansoille, jotka eivät ole sitä ennen kuulleet. Toiseksi tutkielmasta käy ilmi, että Roomalaiskirjeen Jesaja 53 -alluusioiden merkitys on soteriologinen eli pelastusopillinen. Kristus on “annettu alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätetty kuolleista meidän vanhurskautamisemme tähden” (Room. 4:25). Uskonvanhurskauden seurauksena on “rauha Jumalan kanssa” (Room. 5:1). Samoin kuin Aadamin lankeemus toi kaikille ihmisille kuoleman, samoin – ja paljon enemmän – myös Kristuksen kuuliaisuus tuo kaikille vanhurskauden (Room. 5:15, 19). Kristuksen kuolema ei tapahtunut häntä itseään varten vaan “meidän puolestamme” (Room. 5:8; 8:32).
-
(2019)Tässä tutkielmassani tutkin Jesajan kirjan kuvaa Messiaasta ja erityisesti luvun 53 käsitystä asiasta. Tutkielmani on tutkimushistoriallinen. Käsittelen lähimenneisyydessä tehtyä tutkimusta Messiaasta. Lisäksi pohdin, millaisena Messias on kuvattu kristinuskon näkökulmasta. Pohdin myös erilaisia näkemyksiä Messiaasta. Messiaaseen liitetään erilaisia määritelmiä, Walter H. Rosen määritelmä on, että Messias nähdään ”tulevana kuninkaallisena hahmona, jonka Jumala on lähettänyt, joka tuo pelastuksen ja asettaa kuninkuuden, jota luonnehtivat rauha ja oikeus” (Rose 2000, 23). Yhdistämällä tutkijoiden näkemykset yhteen voidaan todeta, että Messias voi olla palveleva, uskonnollinen tai maallinen johtaja. Messias voi olla nykyinen tai tulevaisuudessa toimiva hahmo. Tutkielmassani jaottelen Jesajan kirjan Messiaaseen liittyvät kohdat tämän luokittelun mukaan. Jesajan kirjan käsitys Messiaasta on erilainen kolmessa kirjan osassa. Messiasta odotetaan, kunnes hänen rooliaan sovitetaan Kyyrokselle, joka vapautti kansan. Kärsivä palvelija, josta luvussa 53 kerrotaan, on esimerkki juutalaiselle kansalle kärsimyksestä ja siitä, että kärsimys palkitaan. Tämä on osa marttyyriteologiaa. Näin se vahvistaa myös liittoteologiaa, sillä Jumalan ja ihmisen välillä on liitto, jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Messiaan roolia on sovitettu myös Melkisedekille, joka oli jumalallinen hahmo. Häneen viitataan muutamassa kohdassa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Kristinusko kuvaa Jeesuksen Messiaana. Juutalaisilla on ollut useita Messias-hahmoja edellämainittujen lisäksi, kuten Hiskia ja Josia. Myös Israelin kansalle on sovitettu Messiaan roolia. Millaisena Jesajan kirja kuvaa Messiaan? Juutalaisille hän oli tutkimukseni mukaan joko Kyyros tai kärsivä Israelin kansa, kristityille Jeesus. Vahvimmin Jesajan teksti viittaa siihen, että Messias on Israel tai ainakin Israelin keskeltä noussut tai nouseva sankarihahmo.
-
(2015)Pro gradu – tutkielmani tarkoituksena on tehdä katsaus juutalaisten pyhien kirjoitusten tulkintatraditioihin. Lähtökohtana tutkimukselle toimii Jesajan kirjan luvun 40 jae 3: ”Ääni huutaa erämaassa: valmistakaa Herralle tie, tehkää suoriksi meidän Jumalamme polut”. Kyseinen jae on osoittautunut varsin merkitykselliseksi, minkä vuoksi sitä on lainattu ja tulkittu myöhemmissä kirjoituksissa. Luvussa 2 analysoidaan ensin jaetta Jes. 40:3 sen alkuperäisessä historiallisessa kontekstissaan. Tämän jälkeen siirrytään analysoimaan kyseisen jakeen käyttöä myöhemmissä tekstilähteissä. Luvussa 3 analysoidaan Qumranin Yhdyskuntasäännön käsikirjoituksen 1QS palstoja VIII sekä IX. Palstalla VIII masoreettisen tekstimuodon mukaista jaetta Jes.40:3 lainataan sekä suorasti että epäsuorasti. Palstalla IX esiintyy samaisesta jakeesta vielä parafraasi eli selittävä lainaus. Kysymys ei kuitenkaan ole vain pyhien kirjoitusten lainaamisesta, vaan mukana on lisäksi niiden tulkintaa. Qumranin yhteisö on jakeen Jes. 40:3 avulla perustellut vetäytymistänsä ja toimintaansa erämaassa. Lisäksi jae on ymmärretty profetiaksi, joka koski yhteisöä itseään ja jota se on kirjaimellisesti lähtenyt toteuttamaan. Luvussa 4 analysoidaan Uuden testamentin synoptitisia evankeliumeja, jotka kaikki myös osaltansa lainaavat Septuagintan mukaisesti samaista Jesajan kirjan kohtaa. Lainausten käyttötarkoitus muistuttaa hyvin pitkälti samaa, mitä tavataan Yhdyskuntasäännössäkin. Synoptiset evankeliumit kuitenkin ymmärtävät jakeen Jes. 40:3 tarkoittavan Johannes Kastajaa ja perustelevat sen avulla tämän saarna- ja kastetoimintaa erämaassa. Luvussa 5 tarkastellaan vielä erikseen mainitsemani Jesaja-sitaatin käyttöä Johanneksen evankeliumissa. Luvussa 6 esitetään lopulliset johtopäätökset. Edellä mainittujen tekstilähteiden yksityiskohtainen analysointi osoittaa, että myöhemmät tulkitsijat ovat irrottaneet jakeen Jes. 40:3 sen alkuperäisestä eksiiliin liittyvästä kontekstista. Uudenlaisissa olosuhteissa vanha teksti herää jälleen eloon ja saa uusia merkityksiä tulkitsijoiden omista lähtökohdista käsin.
Now showing items 1-7 of 7