Browsing by Subject "Kain"

Tutkielman aiheena on Kain ja Kainin merkki. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä tuo Vanhassa testamentissa esiintyvä Kainin merkki tarkoittaa sekä mitä sen avulla ilmennetään ja kerrotaan fiktiivisessä tekstissä. Tarkastelun kohteena ovat myös henkilöhahmot, erityisesti Kainin hahmo, sillä sen ominaisuudet ja merkki liittyvät kiinteästi toisiinsa. Tutkielmassa analysoidaan esiin nousevia teemoja sekä sitä, miten nuo kaikki liittyvät toisiinsa ja avaavat monia muitakin Kainin rooleja kuin vain velisurmaajan, josta hänet yleisimmin tunnetaan. Tutkimuskohteina ovat John Steinbeckin romaani East of Eden (1952) ja Chuck Palahniukin romaani Fight Club (1996) sekä pohjatekstinä toimiva Vanhan testamentin Neljännessä Mooseksen kirjassa oleva kertomus Kainista ja Aabelista. East of Edeniä ja Fight Clubia tarkastellaan Vanhan testamentin kertomuksen adaptaatioina eli uudelleenmuokkauksina ja Fight Clubia vielä adaptaation alalajina appropriaationa. Teoreettisena pohjana toimivat Julie Sandersin ja Linda Hutcheonin adaptaatioteoriat. Koska tarkastelun kohteena on merkki ja pohjatekstinä myytti, aihetta tarkastellaan myös semiotiikan ja myyttikritiikin näkökulmista. Kyseessä on vertaileva tutkimus, eli tutkimuskohteena olevia romaaneja vertaillaan toisiinsa ja peilataan pohjatekstiin. Henkilöhahmoja, merkkejä ja teemoja lähestytään tekstilähtöisesti, eli tekstejä analysoidaan lähiluvun avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Kain-hahmo ja Kainin merkki edustavat monia asioita ja niillä on useita merkityksiä. Kain-hahmoon liittyvät esimerkiksi kulttuurin muutos, kasvu, kehitys, uhri, valhe, rankaiseminen ja pakolaisuus. Merkki taas on muun muassa murhaajan, koston ja ulkopuolisuuden, mutta myös suojelun ja varjelun merkki. Tutkimus osoittaa, että veljenmurhan ei tarvitse aktualisoitua eikä henkilöiden tarvitse olla veljeksiä, jotta Kain ja Aabel -aihe on tunnistettavissa. Adaptaatioiden kriteerinä ei siis ole uskollisuus pohjatekstille, vaan sitä muokataan avoimesti. East of Eden ja Fight Club ovat itsenäisiä teoksia ja ymmärrettävissä, vaikka pohjatekstiä ei tuntisikaan. Teokset käyvät aktiivista vuoropuhelua pohjatekstin kanssa, ja onnistuneina adaptaatioina ne syventävät myös alkuperäistä sanomaa.