Browsing by Subject "Kansainliitto"

This thesis examines French political debates related to the founding of the League of Nations in the years 1917-1919 and the political and ideological reasons that led to the oblivion of the French juridical internationalist model for the League. When the League of Nations was created in the Paris Peace Conference that followed the end of World War I, the French delegation presented a model for the League that was based on a specific French current of internationalism (juridical internationalism) largely forgotten today. It was opposed both to the Anglo-American view presented by American President Woodrow Wilson and the British delegation and the view of French Premier Clemenceau. In order to recover the intentions of the participants to the political discussions, this thesis employs Quentin Skinner’s methodological reflections on the history of ideas. The source material consists of the minutes of the French National Assembly, the Senate and the Paris Peace Conference as well as the notes of the most prominent advocate of juridical internationalism, Léon Bourgeois. These records are studied by situating them in their historical context and in relation to relevant intellectual traditions and ongoing political discussions. The formulation of the French policy is explored in three different contexts that capture the national and international levels of discussion: the French parliament, the French Interministerial Commission on the League of Nations and the Paris Peace Conference. The studies of Peter Jackson (2013) and Scott G. Blair (1992) on the French League of Nations policy constitute the main works of secondary literature. The theoretical framework of this study relies on the English School’s pluralistic approach to international relations. Different conceptions of the League of Nations are examined using the concepts of realism and idealism in international relations theory. These concepts help demonstrate the differences and similarities between juridical internationalism, Wilsonian idealism and traditional realist power politics. Historiography of the Paris Peace Conference has often presented the situation as a confrontation between traditional balance of power politics and Wilsonian idealism, but the juridical internationalist conception of the new world order was actually something between these two. By analysing this French current of internationalism through the concepts of realism and idealism, this thesis demonstrates that juridical internationalism represented a third way between the two traditional paradigms that combined elements of both. The juridical internationalists envisaged a League of Nations based on the codification of international law and equipped with a permanent tribunal and powerful systems of legal, economic, diplomatic and military sanctions enforced by an international army and a permanent command structure. This thesis puts forward the interpretation that the merits of this conception of the League were not properly appreciated during the Paris Peace Conference because it was overshadowed by the diplomatic and political calculations of Wilson and Clemenceau. Later, the juridical internationalist model has been disregarded as a result of being misunderstood as idealism and linked to the negative connotations the term carries. In reality, this model combined elements of realism and idealism similar to the rationalist and solidarist inclinations of the English School.

Tämä tutkielma tarkastelee Kansainliiton ja sen alaisen Saarin alueen hallintokomission talouspoliittisia intressejä Saarin mandaattialueella, sekä institutionaalista vallankäyttöä, jonka avulla intressejä on pyritty edistämään. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä talouspoliittisia intressejä Saarin mandaattialueeseen kohdistui ja millä retorisilla keinoilla niitä on edistetty. Sen lisäksi tutkielma selvittää, miten valta-asetelmia on hyödynnetty retorisin keinoin Saarin alueen hallinnoinnissa, millaisia vaikutuksia institutionaalisella vallankäytöllä on ollut Saarin alueelle ja millaiset olosuhteet mandaattijärjestelmä on mahdollistanut institutionaaliselle vallankäytölle. Tutkielman aineisto koostuu Saarin alueen hallintokomission vuosien 1920–1935 aikana tuottamista määräaikaisraporteista. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jonka menetelmänä toimii retorinen analyysi. Retorisen analyysin keskeisin tavoite on selvittää analysoitavan tekstin tavoitteet. Aineisto on koodattu kahdeksan eri koodiluokan perusteella, jotka määrittyivät retorisen analyysin keinoihin pohjautuen. Aineiston koodaus on tehty Atlas.ti -ohjelman avulla. Tutkielman keskeisimmät tulokset ovat, että Kansainliiton yhteisiksi muodostuneet talouspoliittiset intressit Saarin alueella on esitetty hyväntahtoisina. Sen sijaan Saarin alueen hallintokomission sisäiset intressit olivat osaksi omaa etua tavoittelevia ja osaksi Kansainliiton yhteistä linjaa mukailevia. Aineistossa esiintyvät retoriikan keinot voidaankin nähdä omien intressien ajamisen ja diplomaattisen toimijuuden tasapainotteluna. Lisäksi, Saarin alueen hallintokomission voidaan nähdä käyttäneen valtaansa edukseen erityisesti taloudellisen valvonnan, investointien ohjaamisen, lainsäädäntöön vaikuttamisen ja poliittisen vaikutusvallan keinoin. Institutionaalisella vallankäytöllä on voinut olla sekä edullisia että haitallisia vaikutuksia Saarin alueelle. Tutkielman analyysin tuloksilla on kaksi keskeistä merkitystä. Hallintokomission sisäisten intressien edistämisellä ja tapahtuneella institutionaalisella vallankäytöllä on voinut olla vaikutusta Kansainliiton tehokkuuteen diplomaattisena toimijana. Sen lisäksi Kansainliiton legitimiteetti ja uskottavuus 1900-luvun alun keskeisenä diplomaattisena toimijana voi asettua kyseenalaiseksi tulosten perusteella.

Tutkielma käsittelee vuoden 1928 sodan kieltävää yleissopimusta, nk. Kellogg-Briandin sopimusta ja sen herättämiä aikalaisreaktioita Suomessa ja maailmalla. Pyrin selvittämään, nähtiinkö sopimuksella olevan todellisia mahdollisuuksia rauhan vakiinnuttamiseen maailmanpolitiikassa. Kellogg-Briandin rauhansopimus oli Yhdysvaltojen ja Ranskan bilateraalisena sopimuksena syntynyt ja universaaliksi rauhansopimukseksi laajentunut asiakirja, joka kielsi sodan kansallisen edun tavoittelun välineenä. Sopimus edusti pitkää internationalistisen ajattelun jatkumoa ja puolestapuhujien mukaan sopimus oli synnyttämässä uutta maailmanjärjestystä, jossa vahvemman oikeus ei enää määrittänyt maailmanpolitiikan suuntaviivoja. Kriitikoiden mukaan sopimus oli hyödytön, koska se ei sisältänyt minkäänlaisia konkreettisia sanktioita sen rikkomisesta. Tutkielmassani tarkastelen aikalaisreaktioita sopimukseen kansainvälisestä ja kotimaisesta perspektiivistä. Aineistoani ovat valikoidut asiantuntijapuheenvuorot ja sopimuksen syntyvuosilta peräisin olevat artikkelit, joissa kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ja ulkopolitiikan toimijat arvioivat sopimuksen vaikutuksia. Arkistoainestoa edustavat ulkoministeriön arkiston kokonaisuus Kellogg-sopimuksen käsittelystä Suomessa, joka antaa kuvaa ulkoasiainhallinnon reaktioista sopimukseen. Tutkin valtiopäiväasiakirjoja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja eduskunnan täysistuntopuheenvuorojen muodossa. Kansalaisyhteiskunnan perspektiiviä materiaaliin antavat valikoidut lehtiaineistot. Peilaan sopimuksen herättämiä reaktioita 1920-luvun liberaalin internationalismin kehykseen ja tutkin, nähtiinkö Kellogg-sopimuksella olevan käytännön merkitystä; voisiko se todella luoda pohjaa rauhanomaiselle kansainväliselle järjestykselle, vai olisiko se tuomittu epäonnistumaan voimapolitiikan areenalla. Arvioin lisäksi, nähtiinkö sopimuksen tarjoavan lisäarvoa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle tai nähtiinkö sen käsittelyn aikana internationalismin yleisesti soveltuvan Suomen ulkopoliittiseksi selkänojaksi. Tutkielmani esiin tuomat havainnot eivät merkittävästi muuttaneet aiemman tutkimuskirjallisuuden luomaa käsitystä sopimuksesta. Sen tarkoitusperät koettiin maailmalla laajasti ansiokkaiksi, mutta sen käytännön soveltamisen mahdollisuuksia pidettiin haastavina. Suomessa suhtautuminen Kellogg-sopimukseen oli varauksellisen kiinnostunutta, mutta se nähtiin lähinnä harmittomana lisänä jo olemassa olevalle Kansainliiton turvallisuusarkkitehtuurille ja oman puolustusval-miuden ylläpitämiselle.