Browsing by Subject "Kolonialismus"

Tutkielmani keskittyy Uwe Timm:in kirjoittaman romaanin nimeltä Morenga tutkimiseen postkoloniaalisen kirjallisuusteorian avulla. Sitä pidetään Saksassa ensimmäisenä postkoloniaalisena teoksena, jossa pureudutaan kriittisesti Saksan siirtomaahistorian 1904-1907 väliseen aikaan nykyisen Namibian alueella. 28.5.21 Saksan ulkoministeri myönsi Saksan syyllistyneen kansanmurhaan tuona aikana, surmaten kymmeniä tuhansia Herero- ja Nama-kansojen jäseniä. Morenga käsittelee Nama-kansaan kohdistunutta systemaattista tuhoa historiallisten lähteitten turvin, joihin sekoittuu fiktiivinen juoni ja fiktiivisiä henkilöitä. Saksan siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa alkoi virallisesti 1884 ns. Kongo-konferenssin jälkeen, jossa Afrikka jaettiin Euroopan suurvaltojen kesken. Saksalaiset alkoivat hankkia maita Herero- ja Nama-kansoilta, mutta alkuperäiskansojen kokemat vääryydet johtivat ensin hererojen ja sitten namojen vastarintataistelun alkamiseen, joka johti hävityskäskyn antamiseen. Käskyn mukaan kaikki Saksan siirtomaarajojen sisäpuolella olevat hererot – naiset, lapset ja miehet – ammutaan. Eloon jääneet hererot ja namat laitettiin pakkotyöhön tai keskitysleireille, joissa he kuolivat nälkään, janoon tai tauteihin. Siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa päättyi ensimmäisen maailmansodan loppuun, jonka jälkeen vuonna 1914 Saksa joutui luopumaan siirtomaistaan. Postkoloniaalinen kirjallisuusteoria keskittyy kolonialismin ja sen jäänteiden poistamiseen nyky-yhteiskunnasta. Tämän suuntauksen tärkeimpiä teoreetikkoja ovat Edward Said, Gayatri C. Spivak ja Homi K. Bhabha. Heidän teoreettinen tutkimus perustuu pitkälti ranskankieliseen antikoloniaaliseen kirjallisuuteen. Näistä useimmiten esille tulevia kirjailijoita ovat Albert Memmi, Frantz Fanon ja Michel Foucault. Saksassa postkoloniaalinen tutkimus on ottanut enemmän jalansijaa (1) siirtomaa historian työstämisen tarpeen vuoksi, (2) kulttuuritieteellisen ja kulttuurien välisen germanistiikan jatkeena, sekä (3) sillä globalisaatioprosessien tutkimuksessa olevan jalansijan vuoksi. Analyysissä esille nousi siirtomaaherrojen ja alkuperäisasukkaiden välisen suhteen yksipuolisuus. Siirtomaaherrat päättivät ja alistetut alkuperäiskansojen edustajat joko tottelivat, tai kuolivat. Muutamia alkuperäisasukkaita yksilöidään tarkemmin, mutta kertaakaan heidän elämää ei kuvata sisältäpäin. Päähenkilö, Gottschalk, taistelee sisäisten ristiriitojen kanssa. Hän on ns. ”Mitläufer” ja ”Mittäter” (kanssakulkija ja kanssaosallistuja) Saksan siirtomaapolitiikassa. Morenga on teoksen sankari, tosin suurimman osan aikaa häntä ei teoksessa, sissitaistelijan tapaan, nähdä. Wenstrup on kärkäs toisinajattelija joka loikkaa jättäen siirtomaan. Wenstrup ja Gottschalk eroavat suhtautumisessaan ja toiminnassaan siirtomaapolitiikkaan nähden. Vastarintataistelua kuvataan sissisotana, joka kesti kolme vuotta. Saksalaisille tällainen sodankäynti oli vierasta, mistä johtuen kärsivät myös he mittavia tappioita.