Browsing by Subject "Kotoutuminen"

Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyvää mediakeskustelua Svenska Yle -uutissivustolla vuosina 2014–2017. Vaikka suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista valitsee kotoutumiskielekseen suomen, on viime vuosina erityisesti suomenruotsalaisissa medioissa kirjoitettu henkilöistä, jotka ovat päättäneet kotiutua ruotsiksi. Ruotsin valitseminen kotoutumiskieleksi on Suomen perustuslain ja kielilain mukaan mahdollista, mutta joissain tapauksissa maahanmuuttajilta on evätty tämä mahdollisuus esimerkiksi epäselvien säädöksien ja puutteellisen informaation vuoksi. Näiden tapausten lisäksi keskustelua on herättänyt muun muassa kysymys siitä, onko ruotsinkielinen kotoutuminen kannattavaa vai ei. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten Svenska Ylen uutissivustolla käydyssä mediakeskustelussa argumentoidaan ruotsinkielisen kotoutumisen puolesta ja sitä vastaan ja mitä muita diskursseja keskustelussa esiintyy. Lisäksi tutkin, onko debatti ruotsinkielisestä kotoutumisesta muuttunut vuosina 2014–2017 ja miten. Materiaalini koostuu neljästä https://svenska.yle.fi/ -sivustolla julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvistä 193 lukijakommentista, jotka on julkaistu sekä Svenska Ylen sivustolla että heidän Facebook-sivuillaan artikkeleiden yhteydessä. Materiaali on kerätty Svenska Ylen hakukoneella hakusanoilla ”integration på svenska” ja ”svenskspråkig integration”. Valittujen artikkelien kriteereinä on ollut kommentointimahdollisuus ja kommenttien määrä (väh. 30 kommenttia/artikkeli). Materiaalia analysoidaan argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinkielisen kotoutumisen puolustajat käyttävät useimmiten argumentteja, joiden sisältö on käytännöllinen, poliittinen tai juridinen. Käytännöllisissä argumenteissa viitataan perheeseen ja ystäviin, mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa ruotsin kielellä, ruotsin kielen helppouteen suomeen verrattuna sekä ruotsin käyttökelpoisuuteen muissa Pohjoismaissa. Poliittiset argumentit sen sijaan käsittelevät yksilön oikeutta päättää itsestään ja kielivalinnastaan, vapaata yhteiskuntaa ja vapaata tahtoa. Juridisissa argumenteissa vedotaan Suomen kaksikielisyyteen ja perustus- sekä kielilakiin. Ruotsinkielisen kotoutumisen vastustajat sen sijaan käyttävät argumentteja, joiden sisältö on ekonominen tai poliittinen. Tärkeimmäksi argumentiksi nousee maahanmuuttajien huono työllistymismahdollisuus, mikäli he osaavat vain ruotsia eivätkä lainkaan suomea. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että keskustelussa esiintyy monenlaisia diskursseja, jotka eivät suoranaisesti käsittele maahanmuuttajien kotoutumista. Tärkein diskurssi liittyy ruotsin kielen asemaan Suomessa. Tyypillistä tälle diskurssille on huoli ruotsin asemasta ja ärsyyntyneisyys suomenkielisen väestön asenteisiin ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Muut diskurssit liittyvät esimerkiksi ruotsin ja suomen opiskelun pakollisuuteen, englantiin mahdollisena standardikielenä, yksilön ja viranomaisten vastakkainasetteluun sekä ja suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasetteluun. Lisäksi voidaan todeta, että debatti ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyen on muuttunut vuosina 2014–2017 siten, että 2014–2015 keskiössä oli maahanmuuttajien oikeus valita ruotsi kotoutumiskieleksi, kun taas 2016–2017 keskusteltiin erityisesti siitä, kannattaako ruotsinkielinen kotoutuminen. Ruotsin kielen asema ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat sen sijaan aiheita, joista keskusteltiin 2014 ja keskustellaan yhä.

The purpose of this literature review was to describe immigrants’ acculturation process and the role of sport and physical education in that process. More specifically the research problems were to describe the acculturation process and it’s meaning from both immigrant’s and society’s point of view and to consider how physical education and sport could support acculturation process and what are the possible challenges that could manifest when using physical education and sport as a part of social integration of immigrants. The research on the role of sport and physical education in acculturation process seems to be rare and has provided equivocal results.  Positive effects of sport and physical education on social integration can be categorized under six categories: general feeling of control in life, connection to learning language, practicing general skills needed in society, social contacts and creating friendships, psychical wellbeing and adding tolerance. Challenges of sport and physical education in social integration process can be categorized in five categories: cultural differences, socioeconomic factors, the competitive nature of sports, lack of knowledge, racism and prejudices.  This overview will show that succesfull support of acculturation process is usefull and positive to both immigrant and society. Supporting especially children’s and adolescents’ acculturation process should be taken into account. Physical education and sport can be shown to be usefull in supporting social integration, if possible challenging factors are considered planning and executing activity. Literature review will also indicate the need for an extensive research, especially regarding children in early childhood education and in elementary school. Research on their acculturation and using physical education and sport in assisting social integration process, would be significant to teachers, coaches and other educators working with immigrants. With the help of an extensive research could be received more inclusive picture of acculturation, physical activity of immigrant children and- adolescents and their relation to sport. Through that could be developed the knowledge of methods, how to utilize physical education and sport in supporting acculturation process.

Maahanmuutto on maailmanlaajuisesti eri syistä kasvanut, ja myös Suomessa ulkomaalaistaustaisten määrä on noussut kolmen viime vuosikymmenen aikana. Tämän lisäksi Suomessa kehitetään työvoiman maahanmuuttoa tavoitteena ratkaista väestön ikääntymisestä ja syntyvyyden laskusta johtuvia työttömyyden ongelmia. Samaan aikaan keskustelu maahanmuuttajien kotoutumisesta on politisoitunut, ja saanut jopa ideologisia muotoja. Aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arviointi on mahdollista, mutta sitä on tehty Suomessa vain vähäisesti. Suomen kotoutumispoliittisen toteutuksen ja arvioinnin kenttää kuvataan kirjallisuudessa pirstaleiseksi. Tämä johtuu erilaisista määräaikaisista ja paikallisista hankkeista, sekä pilottikokeiluista, joiden tulosten hyödyntämismahdollisuudet on nähty kapeina. Tutkimus on toteutettu, koska kotoutumisen edistämisen ilmiön käsittelyyn tarvitaan tietoperusteisempaa lähestymistapaa, jotta voimme selvittää missä määrin asioita tehdään oikein ja tuloksellisesti. Tässä tutkimuksessa pyrkimyksenä oli kuvata kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnin onnistumista mahdollistavia ja estäviä tekijöitä. Näiden lisäksi tavoitteena oli selvittää, millä tavalla kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnin onnistumisen edellytyksiä voitaisiin kehittää. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Empiirisenä haastatteluaineistona oli viiden Espoon Omnian osaamiskeskuksen vaikuttavuustutkimuksen suunnitteluun tai toteutukseen osallistuneiden henkilöiden puolistrukturoidut yksilöhaastattelut, jotka toteutettiin lokakuussa 2023. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kotoutumisen edistämisen vaikuttavuuden arvioinnissa onnistuminen vaatii nykyistä syvällisemmän ymmärryksen kotoutumisen ilmiön moniulotteisuudesta, ja näiden eri ulottuvuuksien keskinäisten riippuvuussuhteiden tutkimista. Tämä vaatii olemassa olevien eri rekisteriaineistojen monipuolisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa käyttöä, sekä kattavampien pitkittäisseurantatutkimuksien toteuttamista. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteiksi tunnistetaan tietoaineistoissa esiintyvät puutteet, sekä hallinnollisista ja lainsäädännöllisistä syistä johtuvat tutkimushankkeita hidastavat tekijät. Tutkimuksellisena lähtökohtana vertailuryhmäasetelman muodostaminen tunnistetaan yhdeksi merkittävimmäksi vaikuttavuusarviointien luotettavuutta ja tulosten hyödynnettävyyttä mahdollistavaksi tekijäksi. Tutkimuksen johtopäätös on, että emme voi sanoa kotoutumisen edistämisen vaikuttavuudesta, koska tutkimus on riittämätöntä. Tutkimus on tunnistanut puutteita vaikuttavuuden arviointiin välttämättömissä tietoaineistoissa, ja niiden hyödyntämisessä vaikuttavuuden arvioinnin toteuttamisessa. Koska luotettavaa tutkittua tietoa kotoutumista edistävien toimien vaikutuksista on vain vähän, tai ei lainkaan, emme voi väittää kotouttavamme vaikuttavasti.

Maisterintutkielma käsittelee onnistunutta kotoutumista. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin onnistunut kotoutuminen määrittyy kuntien kotouttamisohjelmissa. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka kontekstina toimii yhteiskunnallinen ilmapiiri, erityisesti hyvinvointivaltion, New Public Managementin ja ansaitsevuuden käsitteiden kautta tarkasteltuna. Tutkielman aihe sijoittuu rakenteellisen sosiaalityön alueelle. Tutkimuksen aineistona olivat Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen kotouttamisohjelmat, jotka ovat internetissä saatavilla olevia julkisia dokumentteja. Näiden kaupunkien kotouttamisohjelmat valikoituivat tutkimuksen aineistoksi, sillä maahanmuuttajat usein asettuvat isompiin kasvukeskuksiin. Aineiston analyysimenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysi toteutettiin kolmivaiheisen prosessin kautta. Analyysiosuuden myötä aineistosta esiin nousevia huomioita tarkasteltiin tutkielman kontekstin ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkimuksen tulosten mukaan onnistunut kotoutuminen määrittyy työn ja yrittäjyyden, syrjäytymisen ehkäisyn, kolmannen sektorin ja hyöty- ja talousnäkökulman korostumisen kautta. Lisäksi tuloksissa nousi esille monikulttuurisuuden rooli kotouttamisohjelmissa, jonka yhteydessä korostuu etenkin keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ja kulttuurisen vuoropuhelun lisääminen. Tutkimuksen tulokset ilmentävät yhteiskunnassa lisääntyneen uusliberalistisen ilmapiirin mukaisesti aktiivisuuden ja tehokkuuden vaatimuksia, joiden kautta onnistunut kotoutuminen määrittyy. Onnistunut kotoutuja määrittyy kotouttamisohjelmissa esitettävien tavoitteiden mukaan ahkerana, mahdollisimman vähän julkisia resursseja käyttämänä, yhteiskunnalle hyötyä tuovana ja nopeasti työllistyvänä yksilönä. Maahanmuuttajien yksilöllisten tarpeiden huomiointi jää vähälle huomiolle kotouttamisohjelmissa eikä yksilölliset henkisten ja fyysisten resurssien erot tule näkyväksi. Siten kotoutujan itse koettu hyvinvointi jää hyvin niukasti huomioiduksi ja tämä istuu osaltaan uusliberalistiseen ajankuvaan. Kotouttamisprosessin läpikäyneiden maahanmuuttajien sekä kotoutumistyön parissa sosiaalipalveluissa työskentelevien näkemykset ja kokemukset kotoutumisesta voisivat olla hyödyllisiä laadittaessa kuntien kotouttamisohjelmia.