Browsing by Subject "LSD"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykedeelisen kokemuksen kontekstuaalisia ulottuvuuksia siitä näkökulmasta, miten psykedeelejä käyttäneet ihmiset itse kertovat kokemuksistaan. Lisäksi tarkastellaan, millaisia merkityksiä eri kontekstitekijät saavat haittojen vähentämisen näkökulmasta. Käyttökontekstin merkitykseen haittojen vähentämisen näkökulmasta on kirjallisuudessa perinteisesti viitattu käyttöympäristön (setting) käsitteellä. Tällä on vuoroin tarkoitettu välittömästi käyttötapahtumassa läsnä olevia esineitä ja ihmisiä, vuoroin kulttuurin, arvojen ja normien kaltaisia tekijöitä. Tämä tutkimus ottaa etäisyyttä sosiaalisen ja materiaalisen sekä välittömän ja kulttuurisen kaltaisiin kahtiajakoihin tukeutumalla toimijaverkostoteoriasta vaikutteita ottavaan lähestymistapaan, jossa ilmiöiden keskiöön nostetaan toimijoiden väliset suhteet. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdestätoista (11) yksilöhaastattelusta. Aineisto on analysoitu laadullisin menetelmin. Haastatteluiden perusteella psykedeelisen kokemuksen konteksti muodostuu käytännöistä, aineesta ja ympäristöstä. Kokemusta edeltävään aikaan sijoittuvilla käytännöillä optimoidaan olosuhteet ja valmistaudutaan objektien, suhteiden ja toimintakyvyn muutoksiin. LSD puolestaan rakentaa kontekstia paitsi näiden muutosten kautta myös käyttäytymällä eri tavoin riippuen esimerkiksi siitä, kuinka suuri annos on, mihin muihin psykoaktiivisiin aineisiin sitä yhdistellään ja millaisia toimijoita käyttötapahtumassa on läsnä. Näiden toimijoiden materiaalis-sosiaalinen yhteenliittymä, tila, sekä rakentuu käytännöissä että vaikuttaa näihin mahdollistaen ja rajoittaen. Tilan lisäksi myös yhteiskunnan kaltaiset kollektiivit muodostavat osan kokemuksen kontekstia heijastumalla kokemuksen emotionaaliseen vireeseen esimerkiksi huumausainepolitiikan herättäminä vainoharhaisina pelkoina. Haittojen vähentämisen näkökulmasta olennaisena näyttäytyy se, että muihin kontekstuaalisiin toimijoihin on mahdollista vaikuttaa aktiivisilla valinnoilla. Vaikka myös ei-inhimilliset toimijat, kuten LSD ja ympäröivät tavarat, rakentavat kontekstia vaikuttaen jatkuvasti myös inhimillisiin toimijoihin, mahdollistaa inhimillinen ennakointikyky näiden vaikutusten arvioinnin ja huomioimisen etukäteen. Kontekstin tarkasteleminen jatkuvan muutoksen ja uudelleen rakentumisen liikkeenä poikkeaa sosiaalitieteellistä päihdetutkimusta hallinneesta ajattelutavasta, jossa "(sosiaalisen) settingin" on pitkälti katsottu määrittelevän kokemuksia ikään kuin yksilön ulkopuolelta. Tutkimus tarjoaa yhdenlaisen jaottelun kokemuksen kontekstuaalisesta rakentumisesta. Olennaisempaa kuin tarjotun jäsennyksen sovitteleminen uusiin aineistoihin olisi kuitenkin kiinnittää myös päihteiden käytön tutkimuksessa nykyistä enemmän huomiota todellisuuden kompleksisuuteen, epäselvyyteen ja muutokseen. Vaikka tällainen lähestymistapa tarjoaa harvoin selkeitä vastauksia, se voi mahdollistaa yksityiskohtaisemman, paikallisemman ja sitä kautta myös hyödyllisemmän tiedontuotannon päihdevalistuksen ja haittojen vähentämistä tukevien toimien kehittämisen tueksi.

Kiinnostus käyttää psykedeelejä, kuten lysergihapon dietyyliamidia (LSD) ja psilosybiiniä, erinäisten psykiatristen sairauksien hoidossa ei ole jättänyt huomiotta päihteiden väärinkäyttöä. Tutkimukset ovat osoittaneet alustavia positiivisia vaikutuksia LSD:n käyttämisessä erinäisten addiktioiden, kuten kokaiini-, nikotiini- ja alkoholiriippuvuuksien hoidossa. LSD:n on raportoitu auttaneen joitain alkoholismista kärsiviä pysymään raittiina jopa 6-12 kuukautta yksittäisen LSD annoksen jälkeen. Valitettavasti näitä tuloksia on hankala tulkita, ja vaikutusten taustalla olevat mekanismit tunnetaan huonosti. Tutkimme hiirimallimme avulla, kuinka yksittäinen LSD annos vaikuttaa ahmimiskäyttäytymiseen. Käytimme sukroosiliuosta ahmivaa eläinmallia palkkionottamiskäyttäytymisen mallintamiseen, mikä on yksi addiktioihin liittyvän käyttäytymisen tunnusmerkeistä. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää vaikuttaako LSD palkkionottamiskäyttäytymiseen, ja siten mahdollisesti aivojen palkkiojärjestelmään. LSD -annostelu (0,05 ja 0,1 mg/kg, i.p.) vähensi akuutisti sukroosiliuoksen ahmimiskäyttäytymistä, mutta vaikutus loppui viikon kuluessa. Tästä havaitusta akuutista vaikutuksesta huolimatta erot ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Täten oletettiin, että nettovaikutukset aivojen palkkiojärjestelmään ovat epätodennäköisiä. Kuitenkin pelkän i.p. injektion (10 ml/kg) havaittiin vaikuttavan veden juomiseen. Havaitsimme merkittävän piikin veden juonnissa injektointipäivänä, mikä palautui normaalitasolle jo seuraavaan päivään mennessä. Nämä tulokset johtivat jatkotutkimukseemme, jossa osoitettiin injektion aiheuttavan piikin vedenjuontiin riippumatta siitä, injektoidaanko saliinia vai LSD:tä. Tätä vaikutusta ei enää havaittu, mikäli injektioita annettiin perättäisinä päivinä, mutta jopa yhden tai kahden päivän väli injektioiden välillä riitti palauttamaan injektion aiheuttaman piikin vedenjuontiin. Koska onnistuimme poistamaan vedenjuontiin aiheutuneen vaikutuksen toistetuilla saliini-injektioilla, eikä vaikutus palautunut injektoitaessa LSD:tä, voimme todeta, että vaikutus liittyi injektiotoimenpiteeseen. Keskeisin havaintomme tässä tutkimuksessa oli, ettei LSD:llä ole merkittävää akuuttia vaikutusta sukroosiliuoksen ahmimiskäyttäytymiseen tässä hiirimallissa.

Faculty: Faculty of Medicine Degree programme: Master of Science in Psychology Subject: Psychology Author: Kati Kajander Title: Breaking the chains of compulsion - A preclinical study of the effects of LSD, Psilocybin and 25CN-NBOH on compulsive-like behavior in mice Level: Master’s thesis Month and year: April 2023 Number of pages: 22 Key words: 25CN-NBOH, compulsion, compulsive behavior, hallucinogens, LSD, pharmacology, preclinical, psilocybin, psychedelics, psychology Supervisors: Teemu Aitta-aho and Markus Jokela Where deposited: Library of University of Helsinki Additional information: This study has been done as an interdisciplinary project involving the departments of pharmacology and psychology Abstract Goals: The present study examined how the administration of psychedelic substances to mice affected their compulsive behavior. The main study questions were: A) how do psychedelics impact the compulsive behavior in mice, B) is there a lasting effect of psychedelics shown in repeated trials over 12 days, and C) are the associations different for psychedelics that influence different 5-HT2 receptors? I hypothesized that I) administration of psychedelics decreases compulsive behavior, II) the effects of psychedelics will produce long-term effects observable across several days, and III) 5-HT2A agonism is a necessary but not sufficient process in inducing the effects of psychedelics. Methods: The compulsive behavior of the mice was operationalized with the marble burying test by examining the number of marbles buried in an experimental setting. There were 20 marbles to be buried in each trial and the duration of each trial was 15 minutes. A total of 32 mice were divided into 4 groups (8 mice per group) who received either saline (control), LSD, 25CN-NBOH, or psilocybin on the treatment day. All the mice were male and from the mouse strain C57BL/6. Experiments were carried out on five days over a 12-day period: on day 1 all mice received saline, on day 2 the mice were divided into the four groups and received their treatment substance, and on the 3rd, 5th, and 12th day all the mice received a saline solution. Results and conclusion: The mice who had been administered psychedelics buried fewer marbles on the treatment day, suggesting that psychedelics decrease compulsive behavior in mice. However, the effects of psychedelics did not last over time after the first post−injection day, when only the LSD group showed statistically significant difference compared to baseline (day 1). On the injection day the psychedelics that targeted wider receptor profile than only 5-HT2A (that is, LSD and psilocybin) had an effect of similar magnitude on the marble burying behavior than 25CN-NBOH, which targets only 5-HT2A as an agonist.

In recent years, psychedelics have shown promise in the treatment of conditions like depression and addiction. The therapeutic effects of psychedelics have been linked to their ability to increase plasticity in the brain, an effect that has also been seen for antidepressants. Brain-derived neurotrophic factor (BDNF) is a member of the neurotrophin family, which has an important role in the development of the nervous system, as well as promotion of neuronal survival and differentiation during adulthood. BDNF, through its receptor TrkB, has been implicated in antidepressant action, and BDNF-TrkB signalling is involved in many aspects of plasticity. Recently, antidepressants have been reported to bind directly to TrkB, and through this binding mediate their plasticity-enhancing, as well as behavioural effects. Psychedelics have been shown to increase structural and functional plasticity, but the mechanisms behind these effects are not fully understood. For example, the serotonergic receptor 5-HT2A is known to be behind the acute hallucinogenic effects of psychedelics, but its role in plasticity is still debated. The aim of this study was to investigate the mechanisms of LSD-induced plasticity. The dimerization of TrkB was examined after LSD treatment in the protein-fragment complementation assay (PCA). Phosphorylation of TrkB signalling markers mTOR and ERK, which have known effects on plasticity, was assessed in Western blot, and the total expression of BDNF was examined with the enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA). The timeline of the effects was investigated, and the involvement of 5-HT2A in TrkB dimerization and the phosphorylation of ERK was assessed by combining LSD treatment with the 5-HT2A antagonist M100907. Dimerization was also assessed in a TrkB mutant (Y433F) that has previously been shown to disrupt antidepressant effects on plasticity. These experiments showed that LSD treatment increased TrkB dimerization as well as phosphorylation of mTOR and ERK. The Y433F mutation interfered with LSD-induced TrkB dimerization, but the effects of LSD on TrkB dimerization or ERK phosphorylation were not blocked by M100907. Together, these data suggest that 5-HT2A is not involved in LSD-induced promotion of TrkB dimerization or ERK phosphorylation. The increases in phosphorylation and dimerization were found to be most robust after a 1 h LSD treatment, however an increase in BDNF expression was seen in cortical neuron cultures only after a 24 h treatment with LSD. The results reported in this study support the view that 5-HT2A might not be needed for the plasticity-inducing effects of psychedelics. If this is true, the development of treatments that target plasticity without hallucinatory effects could be possible. Overall, this research provides insight into the mechanisms of LSD-induced plasticity and offers new and interesting directions for future research in the field.

Psykedeelejä tutkitaan tällä hetkellä aktiivisesti uudenlaisena hoitomuotona erilaisten psykiatristen sairauksien hoidossa. Vallitseva tieteellinen käsitys on, että klassiset psykedeelit eivät aiheuta riippuvuutta. Kahdessa tutkimuksessa klassisista psykedeeleistä lysergihapon dietyyliamidin (LSD) on kuitenkin havaittu aiheuttavan paikkaehdollistumaa rotilla. Paikkaehdollistuman muodostumista pidetään yhtenä riippuvuutta aiheuttavan aineen tunnusmerkeistä. Aivojen palkkiojärjestelmän toiminta on paikkaehdollistuman muodostumisessa merkittävässä osassa. Lisäksi paikkaehdollistumaan ja palkkiojärjestelmään liitettyjen aivoalueiden on havaittu aktivoituvan LSD:n annostelun seurauksena. Tutkimuksessamme tarkastelimme LSD:n kerta-annostelun ja toistetun annostelun vaikutusta c-Fos-proteiinin ilmentymiseen palkkiojärjestelmään liittyvillä aivoalueilla hiirillä. Hiiret (n=12) oli jaettu kolmeen neljän hiiren ryhmään. Kontrolliryhmä sai päivittäin suolaliuosinjektion ja LSD:n kerta-annostelun ryhmässä hiiret saivat kahdeksantena päivänä LSD-injektion (0,1 mg/kg i.p.). Toistetun annostelun ryhmässä hiiret saivat suolaliuos- ja LSD-injektiot vuoropäivinä. Hiirten aivoista tehtiin jääleikkeet, joista tarkasteltiin palkkiojärjestelmään ja paikkaehdollistumaan liittyviä aivoalueita. C-Fos-proteiinin ilmentyminen saatiin näkyviin immunohistokemiallisella värjäyksellä. Tutkimuksessamme nähtiin tilastollisesti merkitsevä ero ventraalisen tegmentumin alueen c-Fos-aktiivisuudessa LSD:n kerta-annostelun ja toistetun annostelun ryhmien välillä, jossa toistetun annostelun ryhmässä aktiivisuus oli korkeampi. Tämä löydös on kyseenalainen, koska toistetun annostelun ryhmän tulos ei kuitenkaan merkitsevästi eronnut kontrolliryhmän c-Fos-aktiivisuudesta. Muiden aivoalueiden osalta käsittelyryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Käytettyjen positiivisten ja negatiivisten kontrollien tulokset haastavat tutkimuksen tulosten luotettavuuden, mikä voi osittain selittyä havaituilla teknisillä ongelmakohdilla.

Tutkin maisterintutkielmassani psykoottiselle ajattelulle tyypillisten piirteiden, paranoidisen epäilyn ja projisoinnin teemojen käsittelyä Thomas Pynchonin romaanissa The Crying of Lot 49 (1965). The Crying of Lot 49 on kertomus Oedipa Maasin pyrkimyksestä selvittää edesmenneen exmiehensä Pierce Inverarityn omaisuuteen liittyvää salaliittoa, johon viittaavia merkkejä Oedipa alkaa pakonomaisesti ja enenevissä määrin nähdä kaikkialla ympäristössään, mutta jonka olemassaolo jää lopulta arvoitukseksi. Tarkastelen tutkielmassani Oedipan ajattelussa ja toiminnassa havaittavia psykoottiselle ajattelulle tyypillisiä piirteitä, sekä sitä miten teos lukuisilla viittauksilla psykedeelisiin kokemuksiin ja Oedipan mielenterveyteen pyrkii ohjaamaan lukijaa tulkitsemaan Oedipaa psykoottisena hahmona. Samaan aikaan teos kuitenkin järjestelmällisesti vastustaa tällaisen tulkinnan muodostamista, minkä osoitan olevan yksi niistä tietoisesti valituista kerronnallisista taktiikoista, joilla teos johdattaa lukijaa jatkuvasti ikään kuin harhaan ja toisintamaan lukemisprosessin tasolla samaa projisoivaa ja vainoharhaista käytöstä, jota Oedipa toteuttaa. Osoitan tutkielmassani, miten lukijan harhauttaminen on yksi keinoista, jotka luovat nk. ontologista epävarmuutta teoksessa – kyvyttömyyttä hahmottaa eroa todellisen ja epätodellisen välillä – mikä on yksi keskeisimmistä psykoottisuuden piirteistä, joita teoksessa representoidaan. Analysoin tutkielmassani näitä erilaisia ontologista epävarmuutta tuottavia taktiikoita, jotka yhdessä kerronnan esittävien (eli mimeettisten) piirteiden kanssa vahvistavat lukijaposition tasolle heijastuvaa konkreettista kuvaa psykoottisesta ajattelusta ja käyttäytymisestä. Analysoidessani paranoidista epäilyä ja projisointia Oedipan ajattelun tasolla hyödynnän Dorrit Cohnin luomaa teoriaa tajunnankuvaamisen eri muodoista. Oedipan käytöksen tasolla ilmenevän paranoidisen epäilyn ja projisoinnin tarkastelussa tukeudun Alan Palmerin kognitiivisnarratologiseen teoriaan, jossa tajunnan ilmenemistä käsitellään suoran tajunnankuvauksen ulkopuolella esiin tulevana ilmiönä. Tarkastellessani niitä rakenteita teoksen kerronnassa, jotka pyrkivät heijastelemaan paranoidista epäilyä ja projisointia kokemuksia lukijaposition tasolle, käytän apunani erityisesti estetiikan tutkijan Nelson Goodmanin luomaa eksemplifikaatioteoriaa, jossa taideteoksen muodostamia representaatioita tarkastellaan konkreettisen esittävyyden valossa. Teoksen mimeettisiä piirteitä tarkastellessani tukeudun sekä narratologiassa esitettyihin näkemyksiin erilaisista esittävää vaikutelmaa lisäävistä kerronnan piirteistä, että Christine Schwanecken ja Irina Rajewskyn näkemyksiin elokuvataiteen ja kaunokirjallisuuden välisistä intermediaalisista yhteyksistä, joiden osoitan olevan merkityksellisessä asemassa teoksen esittävyyden vahvistamisessa. Tutkielmassani osoitan, miten romaanin paranoidisen epäilyn ja projisoinnin teemat tuodaan esiin lukijan tulkintaprosessin tasolla, kun tulkintaa ja odotuksia johdattelemalla lukija pyritään asettamaan samaan asemaan Oedipan kanssa. Osoitan myös, miten kerronnan mimeettisillä piirteillä on merkittävä vaikutus tähän lukijaposition tasolla syntyvään paranoidisen epälyn ja projisoinnin toisintamiseen. Osoitan samalla, että vaikka eksemplifikaatioteoriaa onkin aiemmin sovellettu lähes yksinomaan esittävien taiteiden tutkimukseen, on teorian soveltaminen kaunokirjallisuuteen myös hedelmällistä. Kun kaunokirjallisen teoksen taiteellisia mekanismeja tutkitaan kokonaisvaltaisesti sisällyttämällä myös lukijaposition tasolla tapahtuva konkreettinen toiminta osaksi teoksen taiteellista kokonaisuutta, voidaan havaita sellaisia kertomataiteen tekniikoita, jotka muuten jäisivät analyysin ulkopuolelle. Tällöin voidaan myös paremmin hahmottaa kaunokirjallisen teoksen asemaa suhteessa muihin taiteenlajeihin ja ymmärtää näiden välisiä yhteyksiä selkeämmin.

Objectives. Renewed clinical research finds treatment effects from psychedelic (psilocybin or LSD)-assisted therapy sustained at 12 month follow-up. Population studies find the association between lifetime psychedelic use (even once, Yes/No) and current mental health absent or protective after adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. This study aimed to investigate whether the recency of psychedelic use (>12, 1–12, or <1 months ago) is associated with past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment. This study also addressed a previously expressed concern that the previous results stem from overadjustment for non-medical use of other drugs, explored how such adjustments should be done, and compared use of psilocybin, LSD, and psilocybin and/or LSD. All code was published. Methods. The analysis was based on combined data of adult respondents of the National Survey on Drug Use and Health (NSDUH) years 2008–2014 randomly selected to be representative of the population of the United States. Comparison groups by the psychedelic used and its recency of use were inferred from the data. Weighted odds ratios were calculated adjusting for sociodemographics, risk-taking tendency, and non-medical use of other drugs. Adjustments for other drug use were compared between a minimally adjusted model, a lifetime use-adjusting model, and a recency of use-adjusting model. Mirroring adjustments were made in order to see whether crack cocaine and heroin use recency would associate to psychological distress in an unexpectedly protective way, indicating overadjustment in the psychedelic recency associations. Results. No independent association between any recency of any psychedelic use and increased likelihood of past month psychological distress, past year suicidality, or everyday impairment was found. A decreased likelihood for past year suicidal thinking was found among all groups that had last used psychedelics >12 months ago or psilocybin <1 month ago, as well as for past year suicide plans and past month serious psychological distress among those whose last psychedelic use was psilocybin >12 months ago. More recent crack cocaine or heroin use was still associated with a higher risk for past month serious psychological distress after adjusting for lifetime non-medical use of other drugs. LSD and psilocybin could not be properly intercompared due to surprisingly small LSD-only recency groups. Adjusting for non-medical use of other drugs made a big difference, but adjustments for their lifetime use or recency of use did not mutually differ. Conclusions. This study strongly supports the results of previous population studies, as no independent risk from psychedelic use was found even when considering their recency of use. The results are also consistent with research indicating that psychedelics may have long-lasting beneficial effects for anxiety, depression, neuroticism, substance dependence, cognitive flexibility, and meaningfulness, and do not lead to dependence.

Neuropathic pain is a chronic pain condition, which affects the life quality of almost 10% of the adult population of Europe. Current treatments for neuropathic pain are either not effective enough or have severe adverse effects, which leads to an urgent need for novel and efficient treatment options. Serotonin receptors 5-HT2A have been shown to modulate GABAA receptor activity via KCC2 mediated pathways, which has been suggested to be a possible mechanism behind neuropathic pain. 5-HT2AR agonists LSD and psilocybin activate 5-HT2ARs and acts as a potential novel therapy for neuropathic pain. The aims of this study were to investigate whether 5-HT2AR agonists modulate mechanical allodynia in healthy mice and whether a single administration of 5-HT2AR agonists can reduce mechanical allodynia in mice after SNI. To see whether 5-HT2AR agonists induce mechanical allodynia in healthy mice, baseline response to mechanical stimulus was measured with von Frey filaments with different target forces (0.07 G, 0.16 G, 0.4 G, 0.6 G and 1 G). Mice were treated with LSD, psilocybin, or saline, and after 5 minutes, the von Frey measurements were taken again. The allodynia was induced with SNI, where the common peroneal nerve and tibial nerve were ligated and cut, leaving the sural nerve intact. The development of mechanical allodynia was measured with von Frey filaments before the surgery and on post-operative day 14. On post-operative day 14, after the von Frey measurements, the mice were injected with LSD, psilocybin, pregabalin or saline. After 5 min, post-treatment measurements were performed. The experiments showed that 5-HT2AR agonists do not modulate mechanical allodynia in healthy mice. In SNI mice, psilocybin showed reduced mechanical allodynia between pre- and post-treatment measurements in 0.6 G and in 1 G, while LSD in 0.6 G. When comparing the average effects of 5-HT2AR agonists to allodynia and pain, psilocybin reduced the mechanical allodynia and pain, while LSD only had an effect on pain. The results suggest that 5-HT2AR agonists have analgesic effects after single administration in mice. Overall, this thesis provides insight into the therapeutic potential of 5-HT2AR agonists in the treatment of neuropathic pain and provides interesting viewpoints for the future research in the field.