Browsing by Subject "Lastenkirjallisuus"

Maisterintutkielman aiheena on lastenkirjallisuuden sukupuolikuva ja stereotyypit. Tutkimukseen valikoitui kolme lastenkirjaa: yksi saksalainen (Rico, Oskar und die Tieferschatten), yksi amerikkalainen (Neropatin päiväkirjat, Lunta tupaan) ja yksi suomalainen (Tatu ja Patu: Tapaus Puolittaja) lastenkirja. Kaksi viimei- sintä kirjaa on suosituimpien lainattujen lastenkirjojen joukossa Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueen kirjastoissa, joten kirjat ovat suosittuja ja niillä on aktiivinen lukijakunta. Tutkielman tavoitteena on ollut tutkia ja analysoida kirjojen henkilöiden antamaa sukupuolikuvaa ja sitä, millaisia mahdollisia stereotypioita kirjoissa esiintyy sukupuoleen, identiteettiin ja toisaalta kulttuuriin liit- tyen. Näitä seikkoja analysoimalla on pyritty tutkimaan myös sitä, millaisia vaikutuksia näillä on lukijan ja yhteiskunnan kannalta. Tutkielma hyödyntää teema-analyysia, sisältäen sisällön- ja tekstianalyysin kei- noja metodina ja tutkimusmenetelmänä. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä lastenkirjallisuudessa esiintyvät stereotypiat ja henkilöhahmot ovat nousseet esille viime vuosien aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kirjojen hahmojen välillä on vaih- televuutta, kuten teemoissakin, mutta perinteiset poikakuvaan liittyvät asetelmat ovat silti selkeästi nähtä- vissä, kuten se, että kirjojen päähenkilöille, eli pojille, on tyypillistä huumorintaju, seikkailunhalu sekä itse- varma olemus. Näitä on kuitenkin myös pyritty myös tuomaan esille ja rikkomaan tietynlaisilla tietoisilla valinnoilla esimerkiksi vaatetuksen tai avoimen tunteiden näyttämisen suhteen.

Kirjallisuus on tärkeä osa lasten kehitystä useilla eri osa-alueilla. Useat eri kirjallisuutta koskevat tutkimukset tukevat tätä väittämää. Aram ja Shapira (2012) ovat tutkimuksessaan tutkineet lapsen ja vanhemman lukuhetkiä ja hetkien vaikutusta lapsen kehitykseen. Heidän mukaansa lukemisella on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lasten kehitykseen (Aram & Shapira, 2012, s. 55, 60–61). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 tuodaan useassa kohtaan esille, kuinka kirjallisuuden tulisi olla osa esiopetusta. Tästä huolimatta Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen varhaiskasvatuksen laatua koskevan raportin tulokset ovat huolestuttavia varhaiskasvatus- ja esiopetuksen opetussuunnitelmaan nähden (Repo, Paananen, Eskelinen, Mattila, Lerkkanen, Gammelgård, Ulvinen, Marjanen, Kivistö & Hjelt, 2019, s. 96, 149). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiopetusikäisten lasten ajatuksia kirjallisuudesta, mitä kirjallisuus heille merkitsi, minkälaisesta kirjallisuudesta he pitivät sekä miten he kokivat heille ääneen lukemisen. Tämä tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä esiopetusikäistä lasta toukokuussa 2022 kolmessa esiopetuksen yksikössä. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tämän tutkimuksen aineiston valossa näyttäisi, että esiopetusikäisillä lapsilla oli myönteinen suhde kirjallisuuteen. Suurin osa piti itse lukemisesta, mutta kaikki pitivät, kun heille luettiin ääneen. Suurin osa koki kirjallisuuden tärkeäksi. Lukemisen merkityksellisyyttä perusteltiin muun muassa sen hyödyllisyydellä oppimisen kannalta. Tutkimukseen osallistuneet lapset pitivät kirjoista, joissa on erilaisia hahmoja sekä sellaisista, jotka herättivät tunteita. Etenkin jännitystä ja huumoria sisältävät kirjat olivat mieluisia. Tutkimustulokset vastasivat melko hyvin aiempia tutkimuksia ja artikkeleita, joiden mukaan lapset ovat esimerkiksi kiinnostuneita eläimistä ja huumorista kirjallisuudesta.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani miten amerikkalainen kuvittaja ja lastenkirjailija Arnold Stark Lobel (1933–1987) kuvaa kuvin ja sanoin kahta sammakkoystävää helppolukuisessa Frog and Toad -sarjassa: Frog and Toad Are Friends (1970), Frog and Toad Together (1972), Frog and Toad All Year (1976) ja Days With Frog and Toad (1979). Tarkastelen työssäni Frog ja Toad hahmojen kuvausta kuvakirjallisuutena, sillä kuvin ja sanoin kerrotulla on ilmeisen keskeinen rooli henkilöhahmon kuvauksessa. Käsittelyosani taustana on Maria Nikolajevan ja Carole Scottin (2001) esiin tuoma kuvia ja sanoja eri määrissä sisältävien lastenkuvakirjojen typologia. Kimmokkeena työlleni on heidän esittämänsä havainto kuvan ja sanan välisestä suhteesta Frog and Toad -kirjojen kerronnassa. Heidän mukaansa kerronnan pääpaino on sanallisissa, etenkin dialogisissa osuuksissa. Kuvat toistavat sanoin kerrottua, ja ne keskittyvät lähikuvin henkilöhahmon kuvaukseen. He kysyvät, vaikuttaako sanallista osuutta painottavaan kerrontaan se, että Frog and Toad -kirjat on tehty helppolukuisiksi. Frog and Toad nousevat esimerkiksi kirjoista, joissa kuvin ja sanoin kerrottu on toisen ilmaisua toistavaa ja kuvat ovat niissä koristeena. Kirjojen kerronta sijoittuu typologian keskivaiheille. Oletan työssäni, että kuvien rooli henkilöhahmon kuvaajina on aktiivisempi kuin koristeellinen. Pidän huomion arvoisena Shannonin (1989) ja Stantonin (2005) esiin tuomaa ajatusta Lobelista kekseliäänä helppolukuisten tarinoiden tekijänä. Työni viitekehyksenä on Maria Nikolajevan (2002 ja 2005) näkemys lastenkirjallisuudesta omanlaisena fiktiona ja taiteena. Nikolajevan osin kertomusteoriaan pohjautuvana ajatuksena on, että kirjailijat käyttävät kirjoissaan erilaisia taidekeinoja kuvatessaan henkilöhahmoja mimeettisen lukutavan omaavalle implisiittiselle lapsilukijalle. Tämä vaikuttaa siihen, että pienemmille lapsille suunnatussa kirjallisuudessa on taipumuksena kuvata henkilöhahmot ulkoisen kuvauksen avulla, jolloin hahmot ovat läpinäkymättömiä. Ulkoisen kuvauksen rinnalla käytetään myös muita kuvauksen tapoja. Nikolajevan viitekehyksessä painotus on pääsääntöisesti siinä, miten henkilöhahmoista kerrotaan. Käsittelyosani alussa valotan Arnold Lobelin elämää, hänen paneutumistaan työhönsä kuvittajana, lastenkirjailijana ja helppolukuisten kirjojen tekijänä. Esittelen Frog and Toad hahmot kuvaamalla niille ominaisia piirteitä (Shannon 1989). Sovellan teosanalyysissäni Nikolajevan ja Scottin (2001) lisäksi Nodelmanin (1988) ja Shannonin (1989) huomioita Frog and Toad -hahmojen kuvauksesta kuvin ja sanoin. Täydennän näitä muiden tutkimusten perusteella (Bertils 2003; Nikolajeva 2002, 2005). Tarkastelussani nousevat esiin seuraavat huomiot: 1) Kansien rooli ulkoisen kuvauksen keinona on keskeinen. Kannesta saadaan heti käsitys henkilöhahmo ulkomuodosta, toiminnasta, ilmeistä ja eleistä. Hahmot myös nimetään kansissa ja tuodaan esiin koko kirjasarjaa ylläpitävä ystävyyden teemaa. 2) Tarinoiden kerronnan yleispiirteenä on helppokuluisuus, joka koostuu pääosin lyhyistä lauseista, lähikuvista ja dialogista. Kerronnassa pääosassa olevan ulkoisen kuvauksen rinnalla tarinoissa kuvataan myös helppolukuisesti hahmon sisäistä maailmaa. 3) Kuvat ja sanat valottavat kekseliäästi hahmojen ominaisuuksia kuten Frog kertomisen taitoa ja Toadin kykyä unelmoida. 4) Kuvakirjoille tyypilliset episodiset juonet kertovat ystävyydestä. Ne syventävät kumulatiivisesti henkilöhahmojen kuvausta, sillä kerronnan aika on kuvakirjoissa lyhyt. Kahden erilaisen sammakkoystävän välinen suhde on pääjuonen keskeinen polttoaine. 5) Tarinat leikittelevät kuvakirjalle tyypillisellä rajankäynnillä kuvattaessa ihmistä ja eläinhahmoa toiselle ominaisin piirtein (Nodelman 1988). 6) Tuon työssäni esiin, että kuvat eivät ole pelkästään koristeellisia, toisen ilmaisua toistavia. Niillä on myös oma aktiivinen ja kertova roolinsa henkilöhahmojen kuvauksessa.

Tavoitteet Tavoitteenani oli tutkia uuden kotimaisen lastenkirjallisuuden lukijoilleen välittämiä mahdollisia maailmoja postmoderniin tapaan ymmärretyn yksilön kohtaamisen näkökulmasta. Alkuoletukseni mukaan valitsemani aineisto mahdollistaa tämänkaltaisten asioiden tutkimisen. Lastenkirjallisuudesta tekemäni tulkinnat yhdistyvät reaalimaailmaan, sen teorioihin ja erityisesti osaksi varhaiskasvatusta. Merkittävimpiä taustateorioita minulla on postmoderneja subjekteja koskevat teoriat, jota tukemaan valikoin valmiisiin määrittelyihin ja yksilöön kohdistuviin oletuksiin kriittisesti suhtautuvia feministisiä teorioita. Taustatiedot lastenkirjallisuuden tutkimuksesta ohjasivat tutkimusaiheen valintaa ja merkitystä. Tutkimuksessa tutkitaan lastenkirjallisuuden mahdollisuutta representoida arvokkaan ja ainutlaatuisen yksilön ideaa ja tämän kohtaamista. Tutkimuksessa kysytään tämän selvittämiseksi, miten aineistossa näyttäytyy tuotetun subjektin ja rajoja rikkovan subjektin ilmeneminen ja tältä paikalta tapahtuva vuorovaikutus. Menetelmät Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka perustui valmiiseen aineistoon. Aineisto koostui kolmesta Tomi Kontion ja Elina Warstan kirjoittamasta ja kuvittamasta lastenkirjasta. Aineistoa tutkittiin teoreettisesti informoidulla lähiluvulla. Lähilukemisella syvennyin aineistoon, jota yhteistyössä teemoihin järjestämisen ja teoriataustan kanssa jäsensin ja hallitsin. Teoreettisesti informoituna lähilukuna tutkimuskirjallisuuden rooli oli merkittävä osa käsitteiden määrittelyä ja aineiston analyysia. Tulokset ja johtopäätökset Aineistosta löytyi monipuolisesti tuotetun subjektin ja rajoja rikkovan subjektin erilaisia representaatioita sekä myönteisiä että kielteisiä vuorovaikutuksen muotoja. Merkittäviä tuloksia olivat myönteiset kohtaamiset yhdessä yksilön ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden tunnustamisen kanssa. Valitsemallani aineistolla on mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa pedagogisesti käytettynä toimia lapsuuden itseisarvon ja ihmisarvon sekä ihmisten välisen myönteisen kanssakäymisen ja yhdenvertaisuuden mallina. Aineistolla on lisäksi kriittisiin ajattelun taitoihin kannustavaa otetta, erityisesti kategorisointia kohtaan. Kummatkin sopivat uusimpiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin.

According to the binding curriculums for preschool education, the utilization of children’s literature in education is an important part of supporting the linguistic development of a child. Reading books also benefits the child’s cognitive development and mental well-being. The goal of this study was to find out how children’s literature is being utilized in the preschool education groups in the cities of Helsinki and Espoo. The study shows particular interest to the questions of whether books are being read to children in preschool education and how often. Another research problem dealt with the situations where children were exploring books and with whom. In addition, it was studied whether children’s literature was on display in the preschool group areas and whether it was available to children. The aim of the study is thus to describe how children’s literature appears in preschool education and how well the requirements of the curriculums are met in reality. The study was a survey which was sent electronically to the kindergarten teachers working in preschool education groups in Helsinki and Espoo and to the kindergarten teacher students who were doing their final training in preschool education groups. Altogether 106 usable responses were received. The survey consisted of multiple choice questions and open questions. Consequently, the survey utilized both quantitative and qualitative data gathering and analysis methods. The numeric data was processed with the SPSS program and a descriptive analysis method was used in the analysis. The responses to the open questions were processed through a data-based analysis from a phenomenological perspective, looking for factors to explain statistical distributions. The results showed that books are being read to children in preschool education almost every day during resting time and on average 1 ̶ 2 times a week during free play and lessons. Independently children were exploring books most during free play where children explored books slightly more often with other children than alone. Noteworthy is however that in transition situations children were directed to explore books almost 3 ̶ 4 times a week. On average the respondents totally agreed that children’s literature is on display in the group areas and easily available to children. Hence, it can be stated that children’s literature has its place in the every-day life and group areas of preschool education. However, the fact that literature plays a bigger role in transition situations than in lessons tells something about the appreciation of children’s literature. It can be questioned, whether books are used to support education and the linguistic development of the child or more as a pedagogical method to calm and entertain children and to resolve transition situations.

Kuvakirjoja voidaan käyttää työvälineenä lasten ja aikuisten välillä, kun halutaan sanoittaa ja tuoda lapselle esille kuolemaa ja sen muutosta arkeen (Wiseman, 2012). Kuvakirjojen avulla lapsi samaistuu tarinaan ja pääsee esittämään kysymyksiä tarinan ja kuvien pohjalta (Karasma ja Suvilehto, 2013; Wiseman, 2012). Lapsi on tärkeä ottaa osalliseksi arkeen ja mahdollistaa uudessa arjessa lapsen kysymykset ja vaikutusvalta omaan ympäristöön. Tämä lisää lapsen toimijuutta arjessa. (Lipponen, Kumpulainen & Hilppö, 2013.) Vuorovaikutuksessa lapsen myönteiset kokemukset edesauttavat toimijuuden kehittymistä (Turja & Vuorisalo, 2017; Lipponen, Kumpulainen & Hilppö, 2013; Rainio, 2010). Tässä tutkimuksessa tarkastelin, kuinka lapsen toimijuus näyttäytyy läheisen kuolemaa käsittelevissä suomalaisissa lasten kuvakirjoissa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten kuvakirjoissa lasten toimijuus näyttäytyi niin kuvakirjojen tekstin kuin kuvien kautta kriisitilanteen aikana. Tutkimus toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Hyödynsin analyysissa teemoittelua. Teemoittelun ja luokittelun myötä toimijuuden havainnointikohteiksi valikoitui lapsi aktiivisena toimijana uudessa arjessa, lapsen toimijuus vuorovaikutuksessa muihin, lapsen kyvykkyys tunnistaa erilaisia ja uusia tilanteita ja lapsi aikuisen huolenkantajana. Pyrin selvittämään ilmiötä kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1. Millä tavoin kuoleman teemaisissa suomalaisissa kuvakirjoissa lapsen toimijuus ilmenee lähiomaisen kuoleman jälkeen? 2. Millä tavoin suomalaisissa kuvakirjoissa lapsen toimijuuteen tartutaan? Tuloksissa nousi esiin, kuinka lapset pyrkivät auttamaan vanhempiaan surun keskellä. Lapset myös harjoittelivat uusia taitoja uuden arjen keskellä. Toimijuus on yksilöllistä, joten myös toimijuuden ilmeneminen osoittautui yksilölliseksi. Teoksissa lasten aloitteisiin tartuttiin, joka aktivoi toimijuutta.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti näyttäytyvät 1980- ja 2020-luvun kuvakirjoissa lasten leikeissä intersektionaalisuuden näkökulmasta. Selvitin tutkielmassani, miten 1980- ja 2020-luvun kuvakirjat kertovat ja kuvaavat lapsen sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä lasten leikissä omana aikakautenaan. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajana pystyn valitsemaan varhaiskasvatuksessa sopivaa kirjallisuutta aikaisemmilta vuosikymmeniltä sekä nykyajalta vahvistamaan lapsen sukupuoli-identiteetin muodostumista. Aikaisempaa tutkimusta kuvakirjoista löytyy paljon, mutta aikaisempaa tutkimusta tästä näkökulmasta ei löydy. Tutkimusaineistona käytin kahta suomalaista lasten kuvakirjaa niin 1980-luvulta kuin 2020-luvulta. Tein yhteistyötä Lastenkirjainstituutin kanssa. Siellä tekemäni tutkimustyön perusteella valitsin aineistonani käyttämäni kirjat. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena käyttäen diskurssianalyysia. Tutkimuksen analyysi painottuu tekstin tutkimiseen, joka palveli tutkimuskohdetta hyvin. Kirjojen visuaalisuutta vertailin valitsemani aineiston eri aikakausien lasten kirjojen kuvia huomioiden muun muassa pukeutumista sekä aikakauden yhteiskunnasta kertovia merkkejä. Tutkimuksen tuloksena kävi hyvin selvästi ilmi, että ajatukset sukupuoli-identiteetistä ja sen muodostumisesta ovat muuttuneet paljon viimeisen 40 vuoden aikana. Tämä näkyy selvästi lasten kuvakirjojen aiheissa, kuin myös kirjojen kuvituksessa ja tekstissä. 1980-luvun lasten-kirjallisuuden käyttöä varhaiskasvatuksessa tulee katsoa vahvasti intersektionaalisuuden kautta keskustellen lasten kanssa aikakauden kuvista ja näkemyksistä. Tutkimustulosten ymmärtämisen kautta varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tietoisesti tutkimaan ja valitsemaan varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvaa lapsen sukupuoli-identiteettiä tukevaa kirjallisuutta.

Tutkimuksen tarkoitus on muodostaa kuvaa ja herättää keskustelua lastenkirjallisuudessa esiintyvästä moninaisuudesta. Tutkimuksen keskiössä ovat lastenkirjallisuuden moninaisuuden representaatiot sekä lastenkirjallisuuden vaikutukset lasten kulttuurisen tietoisuuden ja sensitiivisyyden kehityksessä. Tutkimuksessa keskitytään varhaiskasvatuskontekstiin. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat lastenkirjallisuus, moninaisuus sekä kulttuurinen tietoisuus ja sensitiivisyys. Aiemman tutkimustiedon perusteella lastenkirjallisuus ymmärretään opetus ja kasvatuskeinona ja vahvasti ideologisena. Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimusmenetelmien keinoin, hyödyntäen systemaattista kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen aineisto koostui kansainvälisistä tutkimusartikkeleista, jotka kerättiin käyttäen systemaattiselle kirjallisuuskatsaukselle ominaisesti tarkkaa protokollaa: esimerkiksi aineistonvalinnassa käytettiin ennalta määriteltyjä sisäänotto- ja poissulkukriteereitä ja tutkimuksen kulku kirjattiin kokonaisuudessaan ylös. Tutkimuksen aineiston analyysin apuna käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa löydettiin, että lastenkirjallisuuden moninaisuuden representaatio on vähäistä. Vähäisyyden lisäksi huomattiin, että silloin, kun kirjan hahmo oli esimerkiksi etnisesti moninainen tai vammainen, oli kuvaus usein stereotyyppinen tai muuten ongelmallinen. Tutkimuksessa todettiin myös, että lastenkirjallisuuden avulla voidaan edistää kulttuurista tietoisuutta ja sensitiivisyyttä. Jos lapset esimerkiksi pääsevät tutustumaan moninaisuuden representaatioihin lastenkirjallisuudessa, voidaan lasten stereotyyppisiä mielikuvia tutkimuksen mukaan horjuttaa. Lapset voivat ymmärtää, että olemme kaikki erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Tutkimuksen tulokset tuovat varhaiskasvattajille tärkeää tietoa lastenkirjallisuuden tärkeydestä ja nostavat esille uusia keinoja käyttää kirjallisuutta edistääkseen lasten solidaarisuutta toistan kohtaa.

Lastenkirjallisuuden voidaan nähdä peilaavan yhteiskunnan arvoja. Nykyajan lastenkirjallisuutta tutkimalla voidaan analysoida, millaisia arvoja nämä kirjat lapsille viestittävät. Kirjoissa näkyvä perheenjäsenten välinen roolijako tuo ilmi tämänhetkistä käsitystä perheen rooleista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisina perheenjäsenten roolit arjessa Onni-poika-kirjoissa näyttäytyvät. Tutkimuksessa perheellä tarkoitetaan samassa asunnossa asuvia henkilöitä, joita ovat äiti, isi sekä lapset Onni ja Olavi. Tutkimuksessa roolit määriteltiin perheenjäsenten toiminnan ja vuorovaikutuksen piirteiksi, jotka näkyvät arjessa. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineiston muodosti kolme Onni-poika-kirjasarjan kirjaa, joista analysoitiin perheenjäsenten toimintaa ja sanomisia luokittelemalla. Analyysin tuloksena jokaisella perheenjäsenellä havaittiin olevan useita rooleja, jotka näkyivät perheen arjessa. Lapset saivat enemmän rooleja vanhempiin verrattuna ja he toimivat aktiivisina osallistujina arjessa. Isi näyttäytyi perheen organisoijana ja äiti ohjeistajana. Perheen johtajuus jakautui molemmille vanhemmille. Tulokset antavat viitteitä siitä, että kyseiset kirjat ovat luomassa avarampaa käsitystä perheiden roolijaosta perinteiseen roolimalliin verrattuna. Perheen rooleja lastenkirjallisuudessa käsittelevä tutkimus tarjoaa tärkeän, lapsilähtöisen näkökulman arjen rooleihin ja antaa välineitä rooleista keskustelemiseen lapsen kanssa. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa käsittämään kaikki Onni-poika-kirjasarjan kirjat tai esimerkiksi tutkia lapsilukijoiden käsityksiä kirjoissa näkyvistä rooleista.