Browsing by Subject "Latvia"

Epidemiaselvitystyössä paikalliset ja kansalliset toimijat pyrkivät selvittämään yhteystyössä ruokamyrkytysepidemian aiheuttajapatogeenin ja elintarvikkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää epidemiaselvitystyön tiedonkulun haasteet sekä hyvät käytännöt. Onnistunut selvitystyö edellyttää tiedon vaihtoa eri osapuolten välillä. Tutkimuksen kohdemaina käytettiin Suomea, Latviaa ja Viroa. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena ja haastatteluina. Kohdemaiden paikallisille- tai alueviranomaisille lähetettiin sähköinen kyselylomake koskien epidemiaselvityksen käytäntöjä. Latvian ja Viron keskusviranomaisia haastateltiin lisäksi epidemiaselvitysprosessista, tiedonkulun käytännöistä ja selvitystyöhön osallistuvien viranomaisten osaamistasosta. Kyselyn tuloksia käsiteltiin ja analysoitiin Microsoft Office Excel 2013 -ohjelmalla ja IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla. Tilastollisina testeinä käytettiin Fisherin tarkkaa testiä ja Mann-Whitneyn U-testiä. Lisäksi tuloksia analysoitiin ristiintaulukoimalla ja piirtämällä kuvaajia. Lisäksi joistain vastauksista muodostettiin summamuuttujia kuvaamaan ilmiöitä yleisemmällä tasolla. Haastatteluiden ja kyselylomakkeen avoimia vastauksia analysoitiin myös kvalitatiivisesti luokittelemalla ja teemoittelemalla. Tulosten perusteella epidemiaselvitystyöryhmän johtaja on yleensä määritelty etukäteen Suomessa ja Virossa. Konsultaatioapua on lähes aina saatavilla. Ilmoitus epidemiasta tehdään 73 % mukaan alle 24 tunnin kuluessa ensitiedon saamisesta. Epidemioiden yhteydessä näytteenotosta päättää yleensä Suomessa paikallinen viranomainen, kun taas Latviassa ja Virossa keskusviranomainen. Näytteenoton yhteydessä eristetty patogeeni tyypitetään Latviassa harvemmin kuin Suomessa tai Virossa. Epidemia raportoidaan käytännössä aina keskusviranomaiselle. Myös selvitystyön aikana kommunikoidaan keskusviranomaisen kanssa. Tiedonkulkua hankaloittavia tekijöitä kysyttäessä, kaikissa maissa esiin nousi esimerkiksi lainsäädäntö ja kiire. Epäluottamus ja eriävät mielipiteet nousivat virolaisten ja latvialaisten vastaajien vastauksissa esiin. Etukäteen nimetty epidemiaselvitystyön johtaja vähensi joidenkin tiedonkulkua haittaavien tekijöiden vaikutusta. Lokikirjaa ei ollut pidetty viimeisimmän epidemian yhteydessä Latviassa kuin muutamassa tapauksessa. Kansallisten viranomaisten haastatteluiden perusteella tiedonkulku koetaan pääasiassa sujuvaksi, mutta esimerkiksi lokikirjan pitämisessä ja yhteydenpidossa keskusviranomaiseen oli eroavaisuuksia paikallisten ja keskusviranomaisten antamien vastausten perusteella. Tiedonkulku myös perustuu erityisesti Latviassa ja Virossa henkilökohtaisiin suhteisiin. Suurimpia haasteita tiedonkulussa on sen perustuminen henkilöiden välisille suhteille. Selkeät ohjeet ja käytännöt, joita noudatetaan, minimoisivat mahdolliset ongelmat henkilöiden välisessä tiedonkulussa. Selkeä vastuunjako sujuvoittaa tiedonkulkua. Säännölliset tapaamiset viranomaisten välillä oli monella vastaajalla toiveena tiedonkulun sujuvoittamiseksi. Myös salattu nopean sähköisen yhteydenpidon alusta olisi hyödyllinen suomessakin RYMY-järjestelmän rinnalle. Raportit ovat pääasiassa avoimen tekstin muodossa, mutta jos niiden muotoa pystyttäisiin standardoimaan, voitaisiin selvitystyötä mahdollisesti nopeuttaa, kun muuttujien muodostaminen ja vertailu olisi helpompaa. Pääasiassa epidemioista kerätään kattavat tiedot ja ne raportoidaan kohtuullisessa ajassa.

Historically, Latvia has held a marginal position within the political geography of Europe. Yet, with the restoration of the state and in moving away from the Soviet Union, Latvia reorientated its national identity towards Europe and the West. In doing so, the European Union (EU) was one of the main foreign policy objectives. In the accession process to the EU, Latvia underwent a process of Europeanization, with changes at the domestic level and was placed in an inferior position to the EU. Since 2004, Latvia has further integrated into the EU, yet different geopolitical events have also created tensions between Latvia and the EU. Considering these developments, this thesis explores how Latvia has discursively constructed its national identity in relation to the EU over the last ten years. The theoretical framework of poststructuralism assumes that national identity is discursively and relationally constructed in a complex relationship to the Other. Adding to this, the concept of liminality which refers to the in-between space between the Self/Other is utilised. Through poststructuralism, foreign policy draws on national identity constructions and national identity is constructed through foreign policy. Therefore, in order to analyse Latvia’s national identity in relation to the EU, the thesis will examine the discussions on EU related topics within the annual foreign policy debate held in the Latvian parliament of the Saeima from 2011 to 2021. In examining the empirical material, the thesis utilizes Lene Hansen’s methodology of poststructuralist discourse analysis and approach of deconstructing articulations of differentiation within relational identity. In conducting the poststructuralist discourse analysis, three main findings of Latvia’s national identity construction in relation to the EU are identified. Firstly, Latvia’s national identity is on an equal level with the EU, but as shaped through its national context. Secondly, the Latvian Self is placed in an inferior position to the EU, as Latvia remains within the liminal space and becoming fully European is unreachable. Thirdly, the Latvian Self is superior to the EU, as Latvia goes beyond and against the positionings of the EU. These results indicate the historical continuity of Latvia’s liminality and how marginal actors contribute to their own ambiguous position. Latvia’s contemporary national identity is articulated as being ‘Europe but not quite Europe’, as the Self is constructed to the Other through shades of differentiation. Latvia reinforces its own liminal identity as the EU continues to define what it means to be ‘European’.

In the 2003 Latvian citizens voted ‘Yes’ to EU accession. However, a closer look at the referendum results shows that the Russian-speaking citizens of Latvia voted predominantly against EU accession, while the Latvian-speakers predominantly voted in favour of accession. While there are various explanations put forward by other researchers to understand this difference, the aim of this work is to compare what has been published on EU accession matters in the Russian language press and the Latvian language press in Latvia before the referendum. Two largest Latvian language newspapers (Diena and Neatkariga Rita Avize Latvijai) and two largest available Russian language newspapers (Chas and Telegraf) were used in the study with a total data set of 181 articles. Quantitative and descriptive content analysis was used to analyze the data. Surprisingly, the results of the study showed that there was no large difference in the presentation of EU in the two language newspapers. While the Latvian language newspapers published mostly positive articles on EU accession, the Russian language newspapers did not publish mostly negative articles – on the contrary, neutral or positive articles were noted most frequently. Also news frames were applied in quite a similar fashion in both Latvian and Russian language newspapers. Thus, in the case of this study it has been concluded that the Russian language media most likely did not play a role in influencing the predominant no-vote by the Russian-speakers or this influence might have been minor. Thus, the cause of the predominant no-vote must be sought elsewhere; perhaps, it can be explained as a protest vote against government policies of the time or a protest vote to voice dissatisfaction with the economic difficulties in the areas densely populated by Russian-speakers. A possible explanation to the small differences between the presentations of EU in the two language newspapers could be that the clashing points between the Latvian and Russian speakers lies elsewhere – in the education, language and citizenship policies and EU accession did not affect this areas in any significant way.