Browsing by Subject "Lestadiolaisuus"

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään kokemuksia lapsuudesta monilapsisessa lestadiolaisperheessä. Julkisesta keskustelusta ja tutkimuksista on puuttunut lapsen kokemus. Tässä tutkielmassa keskitytään lapsen näkökulmaan ja pyritään tuottamaan tietoa lapsen kokemuksesta monilapsisessa perheessä elämisestä. Monilapsisten perheiden lapset ovat marginaalinen ilmiö Suomessa, mutta kuitenkin vähintään 5-lapsisessa perheessä eläviä alle 18-vuotiaita lapsia on yli 60 000. Tässä tutkimuksessa perheen lasten lukumäärä on ollut vähintään kahdeksan. Tutkimus on vahvasti aineistolähtöinen, ja aineisto on analysoitu laadulliseen sisällönanalyysiin lukeutuvalla grounded theory -menetelmällä. Aineistona on käytetty kahdeksaa yksilöhaastattelua. Haastattelut ovat olleet puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Grounded theory -menetelmän mukaisesti aineiston analysointi on aloitettu jo aineistonkeruun aikana ja siten myös haastattelun kysymykset ovat muokkautuneet aineistonkeruun edetessä. Aineiston systemaattisen analyysin apuna käytettiin ATLAS.ti-ohjelmaa. Tutkimus vastaa kysymykseen, millaisia kokemuksia lestadiolaistaustaisilla aikuisilla on lapsuudesta monilapsisessa perheessä. Analyysin kautta aineisto tiivistyy ydinkategoriaan näkymätön, pärjäävä lapsi. Monilapsisten perheiden vanhemmat olivat kiireisiä ja kuormittuneita perheessä ja työssä. Lapset eivät kokeneet saavansa yksilöityä huomiota vaan kokivat olevansa osa massaa. Lapsilla ei ollut läheistä, turvallista aikuista, jolle jakaa asioitaan. Lapset pyrkivät kantamaan vastuuta perheessä ja omassa elämässään. He pyrkivät miellyttämään vanhempaa ja välttämään häiriöksi olemista. Uskontoon liittyvä erotteleva jako tuotti lapselle erilaisuuden tunnetta suhteessa muuhun maailmaan ja saattoi tulla itsen ja uskonnolliseen yhteisöön kuulumattomien ihmisten väliin. Monilapsisen perheen lapsi näyttäytyi näkymättömyyden ohella pärjäävänä lapsena. Kotona huolehdittiin perustarpeista, ja sisarukset, yhteisö ja muut aikuiset tuottivat turvaa. Sisarukset olivat suuressa roolissa elämässä. Sisaruksiin yhdistyi sekä seuran ja hoivan elementit että myös riitaisampi puoli. Aikuisuudessa sisarukset ja verkoston laajuus näyttäytyivät ehdottomana voimavarana. Perheissä opittiin työteliäisyyttä ja sosiaalisuutta. Kyky tulla toimeen ihmisten kanssa ja joustavuus erilaisissa tilanteissa nähtiin monilapsisessa perheessä elämisen tuottamina. Kokonaisuudessaan kuva lapsuudesta monilapsisessa perheessä on moniulotteinen. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden aikuisten olisi tärkeä pitää monilapsisuutta erityispiirteenä, joka tulee ottaa huomioon lapsia kohdatessa. Lapsi on tärkeä kohdata yksilönä eikä vain osana suurta perhettä. Lapsista ei välttämättä herää erityistä huolta, sillä he tulevat usein ulkoisesti hoidetuiksi ja pärjäävät ja huolehtivat itsestään. Vaarana kuitenkin on, että lapsi tulee näkymättömäksi myös perheen ulkopuolella.

Tässä tutkielmassani selvitän, millaista oli Per Anders Nutin saarnatoiminta vuosina 1848– 1898. Selvitän, missä Nutti saarnasi, millainen hänen saarnatyylinsä oli sekä millaista hänen sanomansa oli. Tutkimuksen lähteinä käytän Aatu Laitisen muistelmia Muistoja Lapin kristillisyydestä, Hjalmar Westesonin kirjaa Lapin profeetan oppilaita, Väinö Havaksen kirjaa Laestadiolaisuuden historia pääpiirteissään, SKS:n arkistossa olevan Paulaharjun kokoelman muistitietoja sekä lestadiolaisen herätysliikkeen piirissä julkaistuja lehtiä Sanomia Siionista, Röster från Sion, Armonsanoma, Huutavan ääni ja Kolkuttaja. Tutkielma etenee siten, että tutkimustehtävälukua seuraa luku, jossa esitellään Nutin saarnatoiminnan taustalla vaikuttaneet asiat. Tätä seuraa luku, jossa selvitetään paikkakunnat, joissa Nutti saarnasi. Viimeisessä pääluvussa selvitän Nutin sanoman. Kyseinen luku sisältää myös Nutin saarnatoiminnan tyylistä kertovan osion. Per Anders Nutti (1825–1898) oli lestadiolainen, saamelainen saarnaaja ja katekeetta. Nutti vei lestadiolaisuuden Norjan Lyngeniin vuonna 1848. Lyngenissä Nutti kulki vuosittain poronhoito- ja markkinamatkoillaan. Nutti saarnasi Lyngenissä usein matkojensa yhteydessä. Elämänsä viimeisinä vuosina Nutti kävi saarnaamassa Norjassa suuremmallakin alueella. Tällöin saarnamatkat ulottuivat jopa Varanginvuonon rannalla olevaan Vesisaareen asti. Siellä Nutti kävi kolme kertaa. Kotiseurakunnassaan Kaaresuvannossa Nutti toimi katekeettana vuodesta 1863 alkaen. Katekeetan tehtävien hoidon yhteydessä Nutti lienee saarnannut jonkin verran. Muuten Ruotsissa tapahtunut saarnatoiminta rajoittui suomen- ja saamenkieliselle alueelle. Suomessa Nutti saarnasi lähinnä Kaaresuvannon naapuriseurakunnissa. Viimeisellä saarnamatkallaan Nutti tosin saarnasi etelämpänäkin, aina Ylivieskassa asti. Nutti korosti sanomassaan rukousta ja pyhitystä sekä pelastusta Kristuksen antaman hyvitysuhrin vuoksi. Yksi Nutin kuulija muisteli Nutin saarnanneen hyvitysuhriin liittyen: ”Jumalan piti saaha lihhaa ennenkun se saattoi siunata ihmisen. Jesus piti uhriksi antaa.” Nutin sanomasta löytyi joitain yhtäläisyyksiä Svebiliuksen katekismuksen kanssa. Nutin oma elämä tuki muistitiedon perusteella hänen sanomaansa. Monissa lähteissä Nutin kerrottiin pyrkineen hyvään käytökseen ja runsaaseen hartauden harjoitukseen. Rukouksen kerrottiin olleen hänen elämässään keskeisessä asemassa. Muistitietojen perusteella Nutti rukoili miltei jatkuvasti. Nutin saarnoista voidaan sanoa, että ne olivat huomattavan pitkiä. Nutin saarnat kestivät muistiperinteen mukaan jopa 4–5 tuntia ja mahdollisesti jopa pitempäänkin. Nutti tapasi saarnata selittäen Raamattua pikkuhiljaa jae jakeelta. Nutin saarnat eivät usein synnyttäneet herätysliikkeelle tyypillisiä liikutuksia. Eräs muistitieto kuvasi Nutin saarnaamista: ”Ei Pieti kovasti huutanut, vakaisesti vain puhui.”