Browsing by Subject "Luonto"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja tulkita sitä, mikä on luonnon rooli Fröbelin peda-gogiikassa sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Vasu, 2018), ja mitkä Fröbelin luontopedagogiset näkemykset elävät Vasussa (2018) vielä tänäkin päivänä. Lisäksi tutkin, ovatko nämä samat eroavaisuudet ja yhteydet nähtävissä myös nykyisen varhaiskasvatuksen arjessa eli, miten luonto näkyy käytännössä. Tutkimukseeni kuuluu kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastelen Fröbelin (1826) alkuperäisteok-sesta Die Menschenerziehung tuotettua suomennosta Ihmisten kasvatus (2012) sekä siitä eri tutkijoiden tuottamia tekstejä. Löydöksiä vertailen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) näkemyksiin luontokasvatuksesta. Toisena menetelmänä käytän empiiristä kyselyä, joka on toteutettu varhaiskasvatuksen kentällä. Otokseen valikoitui varhaiskasvatuksen opet-tajia ympäri Suomen sosiaalisen median kautta varhaiskasvatuksen opettajille kohdistetusta ryhmästä sekä sähköpostin välityksellä itselleni tutuista päiväkodeista. Fröbelin esittämissä näkemyksissä oli paljon samaa kuin Varhaiskasvatussuunnitelman pe-rusteissa (2018) sekä varhaiskasvatuksen opettajille suunnatun kyselyn vastauksissa. Nyky-ään kaikkia ajatuksia ei kuitenkaan liitetä luontoon yhtä vahvasti kuin Fröbelillä oli tapa-na. Osaa Fröbelin näkemyksistä ei löytynyt Vasusta (2018) sellaisenaan lainkaan, eli ne voi-daan tulkita Vasun (2018) osalta vanhentuneiksi. Samalla osaa Vasuun (2018) kirjatuista nä-kemyksistä ei ollut löydettävissä Fröbelin kirjoituksista. Näin ollen luontokasvatukseen näh-dään nykyään kuuluvaksi alueita myös Fröbelin teorioiden ulkopuolelta.

This research will study commercial field students' relationship with nature and how it affects their sense of responsibility. The aim is to find out what the students' relationship with nature is like, whether it has a connection to a sense of responsibility and whether the background factors have an effect on the relationship with nature. The issue is topical, as life on Earth is threatened by many environmental problems, such as climate change, the loss of biodiversity and the over-consumption of natural resources. As a result of urbanization, people can somehow become estranged from nature. We need more information about the background factors of our relationship with nature and the connection with a sense of responsibility. Maybe that will help us to maintain our relationship with nature and take responsibility for our environment. Based on previous research, it seems that the more distant a person experiences nature, the less he appreciates it and wants to take care of its well-being. The relationship with nature is always a subjective experience; an individual experiences his relationship with nature differently depending on the experiences, feelings and attitudes towards being in nature and towards it.In the study, I used the Nature Relatedness (NR) Scale to measure the nature relationship. Responsibility refers to a person's responsibility for the effects of his or her actions on, for example, the environment and society. This study focuses on a sense of responsibility; how a person feels responsible. The sense of responsibility was measured with the Responsibility scale (RS). The study was carried out in collaboration with the Ruralia Institute of the University of Helsinki. The data was collected in the autumn 2020. Students were told that the purpose of the survey was to research their relationship with nature and their views on the use of state hiking areas and national parks. Data was collected from 246 Finnish business schools students with the electronic survey. In the analysis of the data, the average sum variables were created from the responses of the survey in order to obtain figures describing the nature relatedness and responsibility for each respondent. The correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility was then examined using linear regression. Background variable analyzes were performed using the Mann-Whitney U test and cross-tabulation. The study found a positive correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility, making students with a stronger nature relatedness also feel more responsible. Background variable studies revealed that women have a slightly better level of nature relatedness than men. In addition, respondents born before the 1990s were found to have a higher level of nature relatedness. However due to the small number of respondents in older age groups, no more precise conclusions could be drawn. The results are similar to those obtained in previous environmental studies. Although a correlation was found between the nature relatedness and the sense of responsibility, the sense of responsibility does not necessarily tell anything about responsible behavior. New ways should be found to explore the connection bet-ween the sense of responsibility and behavior towards nature. More information would also be needed on how various background factors, such as childhood residence, will affect on the relationship with nature. As people's relationships with nature develops throughout life, information on the cause-and-effect relationship between nature relatedness and responsibility could be used even more in the environmental education of not only children but also adults, too.

Kaupungistumisen seurauksena arkiset luontokontaktit vähentyvät. Nykyaikaiset elämäntavat, kuten liikunnan puute, altistavat ihmiset kansanterveysongelmille. Esimerkiksi liikalihavuus ja mielenterveysongelmat ovat kasvavia huolenaiheita, joihin luontokontakti ja luonnon virkistyskäyttö voivat tarjota apua. Tutkimuksissa on osoitettu, että luonnossa oleminen rauhoittaa mieltä ja selkeyttää ajatuksia. Luontoaltistuksella on positiivinen vaikutus itsetuntoon, mielialaan, ja se vähentää stressiä. Lisäksi luontokontaktilla on myönteisiä vaikutuksia keskittymiseen ja akateemiseen suorituskykyyn. Psykologisten hyvinvointivaikutusten lisäksi luonnolla on positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Luonnossa olo laskee verenpainetta, alentaa sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin veripitoisuutta. On tutkittu, että vuorovaikutus monipuolisen luontoympäristön kanssa edistää hyödyllisten mikrobien esiintyvyyttä ihmiskehossa ja vähentää siten allergioiden ja autoimmuunisairauksien kehittymisen riskiä. Luontoympäristö inspiroi liikkumaan useammin ja pidempiä aikoja kuin rakennettu ympäristö. Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta luontoympäristö edistää sosiaalista kanssakäymistä ja voi lisätä osallisuuden tunnetta. Tässä opinnäytetyössä tarkastelen nuorten aikuisten kokemuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten nuoret aikuiset kokevat luonnossa oleskelun vaikuttavan heidän psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa? 2) Millainen luonnonympäristö lisää heidän koettua hyvinvointia? 3) Miten he virkistäytyvät luonnossa? Tutkimusaineisto koostuu temaattisista kirjoituksista (n = 47), jotka kerättiin yliopisto-opiskelijoilta maalis- ja huhtikuun 2020 aikana. Kirjoitusten tehtävänanto oli osa ympäristötieteiden kandiohjelman Topical Issues in Urban Research -kurssia, joka pidettiin Helsingin yliopistossa keväällä 2020. Kohderyhmänä olivat 19–33-vuotiaat opiskelijat. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisilla menetelmillä ja aineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua, koodausta ja luokittelua. Tämän tutkimuksen keskeiset havainnot tukevat aiempia tuloksia osoittaen, että myös nuorille aikuisille luonto tarjoaa paikan rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja irtautumiseen arjen paineista. Luonnossa oleminen auttaa ajatusten selkiyttämisessä ja stressin lievityksessä. Fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta luonto tarjoaa miellyttävän ja innostavan paikan harrastaa liikuntaa. Luonto tukee sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla paikan olla yksin tai tavata ihmisiä. Luonnossa on helpompaa olla läsnä, mikä mahdollistaa syvällisten keskusteluiden muodostumisen. Suosituimmat luonnonympäristöt olivat metsä ja akvaattiset ympäristöt. Alueen koettu luonnollisuus oli tärkeä tekijä. Kaupunkiympäristöön sisältyvien luonnon elementtien koettiin olevan merkittävä kaupunkiympäristön houkuttelevuutta ja miellyttävyyttä lisäävä tekijä. Vastaajien keskuudessa suosituimpia luontoaktiviteetteja olivat juoksu- ja kävelylenkkeily sekä luonnon ja lajien tarkkailu. Tämä tutkielma korostaa luonnon tärkeää roolia ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa.

Tässä tutkielmassa selvitän sisällönanalyysillä kirjoituspyynnöllä keräämästäni aineistosta, mikä vaikutus luonnolla on Puolustusvoimien sotilaspappien ja Malmin seurakuntapappien spiritualiteettiin. Käsittelen Puolustusvoimien kirkollista työtä, sotilaspappeutta, kristillistä spiritualiteettia, luontoa, Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarisen esittelemiä luonnon rakastavaa vaikutusta käsitteleviä länsimaisia ajatteluperinteitä, tutkimustehtävääni, -kysymystäni, -aineistoni keruuta ja käsittelyä, käyttämiäni menetelmiä, eettisyyteen ja luotettavuuteen liittyviä kysymyksiä, aineistonanalyysiäni, kohderyhmäni sisäisiä suhteita ja tuloksistani tekemiäni johtopäätöksiäni. Tuloksistani kävi ilmi, että aiheeseeni liittyvät näkökulmat korreloivat erityisesti herätysliiketaustaisuuden (ks. perinteet luonto herättää kiitollisuutta ja ilmentää Älyä) ja sotilaspappeuden (ks. perinteet luonto herättää kiitollisuutta ja hoitaa kokonaisvaltaisesti) kanssa. Ikäluokista neloset korreloivat aiheeni aspektien kanssa voimakkaimmin, mutta hengellisten taustojen ja työnkuvien tapaan selkeää linjaa ei ikäluokissa ollut nähtävissä. Tulokseni tukivat taustaoletustani sotilaspappien luontosuhteen erityisyydestä muuhun papistoon nähden. Aspekteja, joita vain sotilaspapit nostivat tässä tutkimuksessa esiin, olivat luomistyön ihmeellisyys, luottamusta (Jumalaan) vahvistava pyhän kosketus, Jumalan läsnäolon tuoma turvallisuus ja hänen lähimmäksi tulemisensa luonnossa, hiljentyminen, lepääminen, vapaampi hengittäminen, akkujen lataaminen ja metsän konkretiaan keskittymisen työstressiä laskeva vaikutus. Lisäksi vain sotilaspapit toivat esiin luonnon tuoman vaihtelun työympäristöille ja luonnon olevan paikkana paras hengellisille kohtaamisille. Sotilaspappien luontoon vievien harrastusten valikoima oli myös selvästi seurakuntapappien valikoimaa laajempi. Edelleen vain sotilaspapit toivat esiin eläimet työstä irrottavana ja jumala- ja luontosuhdetta vahvistavana tekijänä ja sekä eläimet että kasvit palautumista tukevina tekijöinä. Tulokseni antavatkin ymmärtää, että sotilaspappien luontosuhde olisi papistossa poikkeuksellinen. Tulokseni eivät kuitenkaan ole yleistettävissä kohderyhmäni pienen koon vuoksi. Sotilaspappeus, yhdessä herätysliiketaustaisuuden kanssa, antaa kuitenkin suuntaa sille, miten ihmisten luontosuhde voitaisiin saada kestävämmälle pohjalle. Tuloksistani nousi esiin kaksi kysymystä, jotka tarvitsevat jatkotutkimusta: miksi herätysliiketaustattomat painottivat herätysliiketaustaisten sijaan parannuksenteon merkitystä varjeluvastuun kohdalla, ja miksi sotilaspapit sivuuttivat täysin perinteen luonto ilmentää Älyä? Oliko taustalla luontosuhteen romantisoinnin vaikeus – käytetäänhän luontoa suomalaisessa sissisodankäynnissä sodankäynnin välineenä? Tulokseni voidaan joka tapauksessa tiivistää ajatukseen, jossa ihmiskunta tarvitsee luonto- ja jumalasuhteessaan sotilaallista herätystä luonnon hyvinvoinnin palauttamiseksi ja luontosuhteensa lujittamiseksi.