Browsing by Subject "Maailmanpankki"

Tutkin tässä työssä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin lainaohjelmia Sambiassa vuosina 1964–1991. Monen muun afrikkalaisen valtion tavoin Sambia ajautui 1970-luvulta lähtien tukalaan velkakierteeseen, ja sen talous tuli riippuvaiseksi kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämistä lainoista. Maailmanlaajuisen velkakriisin puhkeamisen jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki ajoivat velkaantuneissa kehitysmaissa läpi yksityiskohtaisia rakennesopeutusohjelmia. Järjestöt tukivat ohjelmien toteutusta lainoilla, jotka sisälsivät alati lisääntyviä määriä taloudellisia ehtoja. 1980-luvun lopulla rakennesopeutuksen tavoite oli kehittyvien kansantalouksien rakenteiden kokonaisvaltainen uudistaminen. Tätä agendaa taustoitti järjestöjen tiivis yhteistyö Yhdysvaltojen republikaanisen hallituksen kanssa sekä uusliberaalin talousideologian läpimurto. Afrikan rakennesopeutusohjelmat ovat monitahoinen ja kiistelty tutkimusaihe. Tutkimukseni tavoite on tarjota tasapuolinen ja aiheen moniäänisyyden huomioon ottava analyysi Sambian rakennesopeutusohjelmista. Tämän vuoksi olen valinnut työn teoreettiseksi lähtökohdaksi relationaalisen lähestymistavan, jossa tarkastelen tutkimusaihetta kahdesta eri perspektiivistä, fokuksen kiinnittyessä näkökulmien väliseen suhteeseen. Tutkielman toisessa luvussa keskityn ehdollisten lainaohjelmien kehitykseen sekä Yhdysvaltojen hallituksen vaikutukseen tässä prosessissa. Sen lisäksi analysoin uusliberaalin talousideologian leviämistä rahoitusjärjestöihin. Kolmas luku on kronologinen kuvaus Sambian talouden kehityksestä itsenäistymisen jälkeen, ja käyn luvussa läpi myös tärkeimmät poliittiset käänteet tältä ajalta. Ennen kaikkea pyrin kolmannessa luvussa heijastamaan edellisen luvun päätelmiä Sambian tapaukseen. Sambian taloudellinen menestys on ollut riippuvaista kuparin tuotannosta ja maa ei toipunut raaka-aineen hinnan romahduksesta 1970-luvun puolivälissä. Työn pääasiallisina lähteinä käytän Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin asiakirjoja, jotka ovat vapaasti saatavilla organisaatioiden verkkoarkistoissa. Rakennesopeutusohjelmia on tutkittu melko paljon ja sovellan relevanttia tutkimuskirjallisuutta etenkin toisessa luvussa. Tutkimus osoittaa, että suurin syy Sambian taloudellisen alamäkeen löytyy maan autoritäärisen hallinnon tekemistä virheistä sekä laajalle levinneestä korruptiosta. Kansainvälisten rahoitusjärjestöjen kyvykkyyden Sambian tilanteen auttamisessa voi silti kyseenalaistaa, ja järjestöjen toiminta osoittautuu jossain määrin epäjohdonmukaiseksi. Rakennesopeutusohjelmien kehitys kansainvälisissä rahoitusjärjestöissä oli vaiherikas ja hidas prosessi. Johtopäätöksissä korostuu tämän prosessin kokonaisvaltaisen kartoittamisen merkitys yksittäisten tapausten tutkimisessa.

Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy analysoimaan Maailmanpankin Disability Inclusion and Accountability Framework -viitekehystä ja hyödyntää analyysissa filosofi Martha Nussbaumin toimintavalmiuksien teoriaa. Martha Nussbaumiin toimintavalmiuksien teoria on valittu tutkielmaan, sillä Nussbaum toteaa teoksessaan Creating Capabilities Maailmanpankin hyödyntäneen toimintavalmiuksien teoriaa kehitysajattelunsa pohjana. Lisäksi hän käsittelee vammaisten henkilöiden oikeuksia ja asemaa suhteessa pitkään vallalla olleisiin kehitysmaatutkimuksen ja kehitystaloustieteen teorioihin teoksissaan laajasti. Tutkielmassa hyödynnetään myös vammaisuuden sosiaalista mallia, johon YK:n vammaisyleissopimuksen määritelmä vammaisuudesta pohjautuu. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten Maailmanpankin Vammaisten henkilöiden osallisuuden viitekehys perustelee vammaisten henkilöiden oikeuksien ja osallisuuden edistämistä oman toimintansa näkökulmasta? Millaista muutosta ja millä keinoin Maailmanpankki viitekehyksessään tavoittelee verrattuna Martha Nussbaumin esittämään toimintavalmiuksien teoriaan? Millaisia aukkoja Vammaisten henkilöiden osallisuuden viitekehyksessä Nussbaumin teorian valossa on ja millä niitä voi selittää? Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi, jossa keskitytään käsitteiden, argumenttien ja edellytysten analyysiin. Maailmanpankki perustelee vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeuksien edistämistä (1) vammaisten suurella määrällä, (2) sillä, että vammaisten syrjintä laskee valtioiden bruttokansantuotetta 3‒7 %, (3) kansainvälisillä kehitysstrategioilla ja omalla strategiallaan, joiden toimeenpanoon se on sitoutunut ja (4) asiakasvaltioiden tarvitseminen neuvonta- ja asiantuntijapalveluiden tarjoamisella, jotta nämä selviävät sitovista ihmisoikeusvelvoitteistaan. Maailmanpankki tavoittelee vammaisten osallisuutta, voimaantumista ja täyttä osallistumista yhteiskuntaan. Maailmanpankin valitsemat toimialat, joilla vammaisten henkilöiden oikeuksia ja osallisuutta ensisijaisesti edistetään, jakautuvat niin yksilöä kuin yhteiskuntaa kehittäviin toimialoihin. Jako on vastaava kuin yhtäältä rakenteisiin toimintavalmiuksien teorian jakautuminen sisäsyntyisiin, sisäisiin ja yhdistettyihin toimintavalmiuksiin ja toisaalta vammaisuuden sosiaalinen mallin jako yksilön ominaisuuksiin ja yhteiskunnan esteisiin. Toimintavalmiuksien teorian mukaan ihmisarvoinen elämä edellyttää yhdistettyjen toimintavalmiuksien toteutumista, mikä edellyttää sisäisten toimintavalmiuksien olemassaoloa ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka tukevat sisäisten toimintavalmiuksien toteutumista. Maailmanpankin viitekehyksessään esittelemä työ kohdistuu suurimmaksi osaksi yhteiskunnan rakenteisiin, mutta joidenkin toimialojen osalta myös sisäisiin toimintavalmiuksiin. Maailmanpankin viitekehyksessä on toimintavalmiuksien teorian näkökulmasta kolme puutetta. (1) Viitekehys mittaa kehitystä ja hyvinvointia ainoastaan bruttokansantuotteella, mikä selittyy Maailmanpankin historialla, mutta ei ole riittävä kuvaamaan vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeuksien toteutumista tai hyvinvoinnin lisääntymistä. (2) Viitekehyksen kuvaamat toimenpiteet eivät edistä kaikkia ihmisoikeuksia, vaan painottuvat taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämiseen. Toimintavalmiuksien toteutumisen näkökulmasta kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä. Näihin oikeuksiin puuttumattomuuden voidaan ajatella johtuvan Maailmanpankin mandaatin rajoituksista. (3)Viitekehyksen toimenpiteet kohdistuvat kaikkiin vammaisiin eikä eri tavoin vammaisten ihmisten erilaisia tarpeita ole huomioitu. Toimintavalmiuksien teorian ydinajatus on, että kullekin ihmisille on tarjottava ne resurssit, joita he tarvitsevat toimintavalmiuksien minimitason saavuttamiseen. Erilaisia tarpeita ei huomioida Maailmanpankin työssä, sillä se on koko historiansa ajan keskittynyt laajoihin, kokonaisia toimialoja koskeviin toimenpiteisiin.

: Tutkielmassani tarkastelen mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt. Systeemiajattelun aatehistoriaa tarkastelevassa luvussa osoitan, että systeemiajattelu on syntynyt täyttämään mekanistisen ajattelun jättämää epistemologista tyhjiötä. Tuon esille systeemiajattelun kannalta keskeisiä historiallisia ajattelijoita ja taitekohtia aina antiikista moderniin aikaan. Nykyään systeemiajattelua sovelletaan laajasti eri tieteenaloilla. Tutkielmassani keskityn systeemiajattelun yhteiskunnallisiin sovelluksiin. Yhteiskunnallinen systeemiajattelu tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan eri toiminnot nähdään avoimina systeemeinä ja niitä pyritään sekä tutkimaan sekä muuttamaan tästä lähtökohdasta käsin. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt? Tutkimustehtävänäni on tarkastella systeemiajattelun kannalta merkittäviä historiallisia taitekohtia. 2. Miten ajattelun paradigman muutos kohti systeemisempää on vaikuttanut systeemiajattelun kehitykseen? ja 3. Kuinka systeemiajattelua sovelletaan käytännössä yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen? Metodini on systeeminen analyysi, jossa painotan systeemiajattelun käsitteistön analyysia. Käytän lähteenäni aihepiiriä koskevaa kirjallisuutta, erityisesti Capra ja Luigi Luisin teosta Systems View of Life. Tutkielmaani sisältyy tapausesimerkki Etelä-Intiasta, Andhra Pradeshin osavaltion julkisen koulutusjärjestelmän uudistamiseen tähtäävästä projektista, jossa työskentelin tutkijana keväällä 2023. Projekti nojasi systeemiajatteluun. Tehtäväni oli analysoida, millä tavoin systeemiajattelun filosofinen pohjakonstruktio näkyy kyseisen projektin käytännön toteutuksessa ja millaisia johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä systeemiajattelun soveltamiseen yhteiskunnallisessa ongelmanratkaisussa. Tapausesimerkkiäni tutkin kvalitatiivisesti, ja pohjaan tutkimukseni projektin parissa tekemääni työhön, haastatteluihin ja projektin taustainstituutioiden kirjallisiin periaatteisiin. Näiden pohjalta esitän lopussa suosituksen siitä, millä tavoin systeemistä muutosta voitaisiin tehdä kestävästi ja vaikuttavasti.

In my thesis, I scrutinized the World Bank, OECD and UNICEF's aims to achieve legitimacy in Brazilian education policy by using knowledge-related governance strategies. In theoretizing the concept of legitimacy, I've employed perspectives from soft governance and knowledge governance. Thus, I was empirically interested in the question of which strategies international organizations (IOs) use to construe knowledge and 'truth' about Brazilian education, as well as how they rationalize and constitute meanings and essentiality of knowledge. My analytical angles to investigate knowledge governance are different strategies of quantification and comparison, so-called 'best practices', depolitization and acting as a spokesperson. The research is stemming from Foucauldian governance studies and is inspired by the triangle of knowledge, truth and power. I used discourse analytical analysis method with an understanding of discourse as a historical and cultural concept that displays, produces and re-produces different power relations. My method of analysis lies in between theory- and data-driven; on one hand, I used comprehension of knowledge governance and legitimacy in reading the data, on the other hand, the final theoretical perspective came to be as it is only after initial analysis. The data consisted of both interviews with the IOs and documents produced by the IOs. According to my study, there are seven different strategies of knowledge and truth governance. Those are capacity building, evidence-based policymaking, national sovereignty, public and local advocacy, external evaluator, global competition and numeric truth. The essential and intriguing part in those strategies is the positioning of oneself in relation to Brazil: knowledge is often produced either together, involving local actors, or clearly from outside, by performing as a neutral and distant expert. However, from perspective of governance studies, these positions are all different strategies of governance, which constitute the truth that serves also – or foremost? – IOs' own agendas. Therefore, I conclude the research in a discussion on how knowledge production could, at least in theory, become more democratic.