Browsing by Subject "Marimekko"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2018)Tutkimus käsittelee Marimekon 1960–1970-luvuilla suunnittelemaa unisex-muotia. Tutkimuksessa pohditaan, mitä kautta unisex-muodin aatteet ovat kulkeutuneet Marimekolle. Tutkimus tarkastelee, miten Marimekon unisex-mallistot hyödynsivät sekä toisaalta tuottivat hyvinvointivaltion estetiikkaa, ja perehtyy Marimekon unisex-muodin kantamiin sukupuolten representaatioihin. Unisex-muodin sukupuolisuuden käsittely on jaettu kahteen eri käsittelyosioon, sillä sama vaate saattoi kantaa erilaisia merkityksiä riippuen siitä, oliko vaate naisen vai miehen yllä. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole tutkia sukupuoli-identiteettiä, vaan analysoida sukupuolten representaatioita taidehistoriallisille tutkimuksille tyypillisen kuva-analyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettinen kehys hyödyntää kahta eri näkökulmaa: unisex-ilmiötä taustoitetaan muodin sukupuolittamisen historialla sekä Suomen vaateteollisuuden historialla, ja toisaalta Marimekon unisexin piirteitä tarkastellaan osana hyvinvointivaltion kehitystä ja estetiikkaa, käyttäen apuna arkkitehtuurin ja muotoilun aikalaishistoriaa. Tutkimuksen aineistot on kerätty Marimekon ja Designmuseon arkistoista Helsingissä sekä Tukholman Kungliga bibliotekista ja Nordiska museetista, tutkittaessa Marimekon unisex-muodin vaikutteiden alkuperää. Aineisto koostuu aikalaislehdistä keskittyen 1960–1970-luvuille, Marimekon myyntikatalogeista vuosilta 1971–1979 ja arkistoista löytyneistä aikalaiskuvista. Valmiit vaatteet eivät ole tämän tutkimuksen aineistoa. Tämä tutkimus on sekä ensimmäinen suomalainen unisex-muodin tutkimus että yhden brändin unisex-muotiin fokusoiva kattavampi tutkimus. Unisex-muotia on tutkittu kansainvälisesti vähän, mutta yhdysvaltalaisesta positiosta tehdyn tutkimuksen ja Marimekkoa käsittelevien tutkimusten avulla tutkimuksessa perehdytään Marimekon edustaman pohjoismaisen unisexin piirteisiin. Tutkimuksessa analysoidaan, että Pohjoismaissa unisex-muoti oli Yhdysvaltoja tiiviimmin yhteydessä hyvinvointivaltion kehitykseen. Tutkimus osoittaa, että Marimekko sai vaikutteita unisex-suunnitteluunsa niin Yhdysvalloista kuin Ruotsistakin, mutta toisaalta Marimekko vei unisex-vaatteiden eetosta myös maailmalle. Marimekon unisex-suunnittelulla oli selkeitä yhtymäkohtia 1960–1970-lukujen ruotsalaiseen unisex-suunnitteluun. Marimekko otti kantaa vallinneisiin sukupuolikäsityksiin jo 1950-luvulla, pyrkien vaatteillaan sekä mainoskuvastollaan esittelemään uudenlaista naiseutta ja mieheyttä kyseenalaistaen konservatiivisia sukupuolirooleja. Marimekko loi ensimmäisen unisex-vaatteensa periaatteessa jo vuonna 1956, mutta Vuokko Nurmesniemen suunnittelemasta Jokapojasta tuli unisexia vasta käytössä. Annika Rimala suunnitteli ensimmäisen kokonaisen unisex-malliston, Tasaraidan, vuonna 1968. Marimekon unisex-muoti liittyi samaiseen utopioiden jatkumoon, jota yrityksen 1960-luvun Marikylä-ihanneyhteisön hankekin edusti. Marimekon unisex-muoti kumpusi laajemmasta hyvinvointivaltion estetiikasta sekä hyödynsi pohjoismaiselle muotoilulle ja arkkitehtuurille ominaisia piirteitä. Sekä kansainvälisesti että Suomessa unisex-muoti toi pysyvämpiä muutoksia naisten pukeutumiseen. Miesten ekspressiivinen, väreillä ja materiaaleilla ilotteleva muoti jäi lyhytikäiseksi. Aineistosta löytyneet kuvat miehistä pitkissä yömekoissaan olivat ohimenevän ilmiön heijastumia. Marimekon unisex-muodin yleisilme oli minimalistinen, graafinen ja hillitty. Rönsyilevämpi, väriloistokas ja eri kuosein kyllästetty muoti oli varattu naisille. Marimekon unisex-muodin erityisyyksiä olivat sen synnyn varhainen ajankohta, ohjelmallisuus, esikuvallisuus ja pitkäkestoisuus. Marimekon unisex-muodin pääsuunnittelijoita olivat Annika Rimala (Marimekolla 1960–1982) ja Pentti Rinta (Marimekolla 1969–1987).
-
(2018)Tutkimus käsittelee Marimekon 1960–1970-luvuilla suunnittelemaa unisex-muotia. Tutkimuksessa pohditaan, mitä kautta unisex-muodin aatteet ovat kulkeutuneet Marimekolle. Tutkimus tarkastelee, miten Marimekon unisex-mallistot hyödynsivät sekä toisaalta tuottivat hyvinvointivaltion estetiikkaa, ja perehtyy Marimekon unisex-muodin kantamiin sukupuolten representaatioihin. Unisex-muodin sukupuolisuuden käsittely on jaettu kahteen eri käsittelyosioon, sillä sama vaate saattoi kantaa erilaisia merkityksiä riippuen siitä, oliko vaate naisen vai miehen yllä. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole tutkia sukupuoli-identiteettiä, vaan analysoida sukupuolten representaatioita taidehistoriallisille tutkimuksille tyypillisen kuva-analyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettinen kehys hyödyntää kahta eri näkökulmaa: unisex-ilmiötä taustoitetaan muodin sukupuolittamisen historialla sekä Suomen vaateteollisuuden historialla, ja toisaalta Marimekon unisexin piirteitä tarkastellaan osana hyvinvointivaltion kehitystä ja estetiikkaa, käyttäen apuna arkkitehtuurin ja muotoilun aikalaishistoriaa. Tutkimuksen aineistot on kerätty Marimekon ja Designmuseon arkistoista Helsingissä sekä Tukholman Kungliga bibliotekista ja Nordiska museetista, tutkittaessa Marimekon unisex-muodin vaikutteiden alkuperää. Aineisto koostuu aikalaislehdistä keskittyen 1960–1970-luvuille, Marimekon myyntikatalogeista vuosilta 1971–1979 ja arkistoista löytyneistä aikalaiskuvista. Valmiit vaatteet eivät ole tämän tutkimuksen aineistoa. Tämä tutkimus on sekä ensimmäinen suomalainen unisex-muodin tutkimus että yhden brändin unisex-muotiin fokusoiva kattavampi tutkimus. Unisex-muotia on tutkittu kansainvälisesti vähän, mutta yhdysvaltalaisesta positiosta tehdyn tutkimuksen ja Marimekkoa käsittelevien tutkimusten avulla tutkimuksessa perehdytään Marimekon edustaman pohjoismaisen unisexin piirteisiin. Tutkimuksessa analysoidaan, että Pohjoismaissa unisex-muoti oli Yhdysvaltoja tiiviimmin yhteydessä hyvinvointivaltion kehitykseen. Tutkimus osoittaa, että Marimekko sai vaikutteita unisex-suunnitteluunsa niin Yhdysvalloista kuin Ruotsistakin, mutta toisaalta Marimekko vei unisex-vaatteiden eetosta myös maailmalle. Marimekon unisex-suunnittelulla oli selkeitä yhtymäkohtia 1960–1970-lukujen ruotsalaiseen unisex-suunnitteluun. Marimekko otti kantaa vallinneisiin sukupuolikäsityksiin jo 1950-luvulla, pyrkien vaatteillaan sekä mainoskuvastollaan esittelemään uudenlaista naiseutta ja mieheyttä kyseenalaistaen konservatiivisia sukupuolirooleja. Marimekko loi ensimmäisen unisex-vaatteensa periaatteessa jo vuonna 1956, mutta Vuokko Nurmesniemen suunnittelemasta Jokapojasta tuli unisexia vasta käytössä. Annika Rimala suunnitteli ensimmäisen kokonaisen unisex-malliston, Tasaraidan, vuonna 1968. Marimekon unisex-muoti liittyi samaiseen utopioiden jatkumoon, jota yrityksen 1960-luvun Marikylä-ihanneyhteisön hankekin edusti. Marimekon unisex-muoti kumpusi laajemmasta hyvinvointivaltion estetiikasta sekä hyödynsi pohjoismaiselle muotoilulle ja arkkitehtuurille ominaisia piirteitä. Sekä kansainvälisesti että Suomessa unisex-muoti toi pysyvämpiä muutoksia naisten pukeutumiseen. Miesten ekspressiivinen, väreillä ja materiaaleilla ilotteleva muoti jäi lyhytikäiseksi. Aineistosta löytyneet kuvat miehistä pitkissä yömekoissaan olivat ohimenevän ilmiön heijastumia. Marimekon unisex-muodin yleisilme oli minimalistinen, graafinen ja hillitty. Rönsyilevämpi, väriloistokas ja eri kuosein kyllästetty muoti oli varattu naisille. Marimekon unisex-muodin erityisyyksiä olivat sen synnyn varhainen ajankohta, ohjelmallisuus, esikuvallisuus ja pitkäkestoisuus. Marimekon unisex-muodin pääsuunnittelijoita olivat Annika Rimala (Marimekolla 1960–1982) ja Pentti Rinta (Marimekolla 1969–1987).
-
(2017)The purpose of this study is to understand how personal values can be connected to a product, as well as how personal values can be expressed to others in terms of a product. The subject of the study, along with the case study, was Marimekko’s logokassi (a bag). There are three research questions: 1. What kind of features are connected to the product? 2. What kind of values does the user of the logokassi connect to him-/herself by using the bag? 3. What kind of values does the user of the logokassi want to signal to others through the product? Product essence analysis developed by Marketta Luutonen (1997), and the functions of dress, formulated by Penny Storm (1987), were used as theoretical background. The research questions, as well as the questions of the questionary have been formulated by using these theories. The study was carried out as a qualitative research, where the internet was used as the medium of the study. The material was gathered in two closed groups on Facebook in April 2017. The questionary was posted and advertised in the groups. In total, 230 responses were reseived. The responses were analyzed in different themes according to the subject analysis, and later used to carry out the product essence analysis. The analysis was carried out through three stages, first proceeding from the first impression stage to the factual stage, and then continuing to the stage of interpretation. The popularity of the logokassi is based on its tangible assets as well as its different matters of essence. It was considered to be estheticaly beautiful and functional due to its purpose because of its larger, when compering to normal size bags. In addition, the bag itself contained several meanings, which the users wanted to express to others. Users connected these meanings to themselves also when considering other possible accesories. As a brand, Marimekko is strong, and as a product of the company, the logokassi proved to be part of its users’ imago and identity. The company, as well as the product, were seen to advocate values related to Marimekko: ecologicality, stylishness, quality, timeless design and even equality. Some users of the bag wanted to express trend and ecological choices to others, whereas some of the users felt that values related to Marimekko weren’t carried out in this product.
-
(2008)Tutkielmassa käsitellään brändin rakentamista, brändiin liittyviä hyötyjä, imagon ja mielikuvien muodostumista sekä Marimekon brändin kehittymistä. Brändin rakentaminen on erityisen haastavaa vaatetusteollisuudessa, koska trendit ja kuluttajien mieltymykset vaihtuvat usein. Empiirisessä osuudessa selvitetään Marimekon imagoa ja siihen liittyviä mielikuvia. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään brändin hyötyjä, strategista johtamista, brändipääoman osa-alueita, imagoa ja mielleyhtymiä. Brändeistä on hyötyä sekä yrityksille että asiakkaille. Brändipääomaan kuuluu asiakkaan brändiuskollisuus, brändin tunnettuus, brändiin liitettävät mielleyhtymät sekä koettu laatu. Brändin imagolla tarkoitetaan kuluttajien brändiin liittämiä mielikuvia ja sitä, millaisen käsityksen he brändistä saavat. Tutkielmassa käsitellään myös Suomen vaatetusteollisuudelle tyypillisiä piirteitä ja vaatetusteollisuuden nykytilannetta sekä Marimekon kehittymistä eri vuosikymmenillä. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kuinka nuoret aikuiset kokevat Marimekon brändin ja tuotteet sekä millaisia mielikuvia Marimekkoon liitetään. Tavoitteena oli selvittää myös kuinka hyvin vastaajat sopivat Marimekon kohderyhmään. Kyselyyn vastasi 73 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijaa. Tavoitteena oli rakentaa teorian ja empiirisen tutkimuksen pohjalta käsitys millainen Marimekon imago on tällä hetkellä nuorten aikuisten mielestä. Tutkimustulosten perusteella nuoret aikuiset eivät kuulu vahvasti Marimekon kohderyhmään etenkään vaatteiden osalta, erityisesti miehet kokevat merkin itselleen vieraaksi. Marimekon vaatteita pidetään liian kalliina, mallit eivät istu hyvin päällä ja niitä ei pidetä tarpeeksi nuorekkaina. Marimekon sisustustuotteita sen sijaan pidetään hyvinä ja laadukkaina. Vastaajat toivovat Marimekon lanseeraavan nuorille soveltuvan vaatemalliston, joka olisi nykyisiä mallistoja halvempi ja nuorekkaampi.
-
(2015)The topic of this study was the career and the production of Kaarina Kellomäki as a fabric designer of Marimekko. The purpose of this study was to create a picture of Kaarina Kellomäki as a person and a fabric designer and to describe the work of the designer both on a general level and from the viewpoint of Marimekko, too. The study created a picture of the history of Marimekko, especially of its phases in the 1960s, when Kellomäki worked in the company. Reproduction of Kellomäki's prints, rich in the 2000s, was a significant part of this study. The 1960s and its most important phenomena functioned as the background information of this study. The data of this study primarily consisted of the information that was gathered by interviewing Kaarina Kellomäki in the springs 2012 and 2015. To complement these interviews, a theme interview was carried out with Mika Piirainen. His work and ideas as a fashion designer of Marimekko caused the reproduction of Kaarina Kellomäki's prints at the beginning of the 2000s. Minna Kemell-Kutvonen, Marimekko's Design Director, was involved in the interview. The archive data that I received from Designmuseum and Marimekko's archives in Herttoniemi supported the information of the interviews. There is no prior research on Kellomäki's career. This one was a case study, and for analyzing the data, the methods of the visual analysis and contextualizing were used. The career of Kaarina Kellomäki as a fashion designer of Marimekko continued less than a year, from the autumn 1965 to the spring 1966. In its shortness, it was in many ways a very significant time. The production of Kaarina Kellomäki in Marimekko consists of nine print patterns. In addition, she designed two patterns that were not produced. All the eleven patterns were designed in 1965-1966. Reproduction is a significant part of the career of Kaarina Kellomäki in Marimekko. It began in 2003, when Mika Piirainen chose Linssi-pattern to become reproduced in fashion designing. Since then, the reproduction has been rich and it has been important for the designer herself. During her career, Kellomäki become well known both as a fabric designer, a teacher of the University of Arts, Design and as a textile artist. The work period of Kaarina Kellomäki in Marimekko ended because of the designer's desire to get more freedom on the one hand and more limits on the other hand. The young designer wished to have more systematic guidance in her own job. The job of the designer in Marimekko was independent but only a small amount of patterns was yearly produced. The job as a freelancer that Kaarina Kellomäki adopted for several decades after her year in Marimekko, was more appropriate for the designer. The desire to remain as an independent artist and not to work in the midst of strong artist personalities was part of her longing for freedom.
-
(2015)The topic of this study was the career and the production of Kaarina Kellomäki as a fabric designer of Marimekko. The purpose of this study was to create a picture of Kaarina Kellomäki as a person and a fabric designer and to describe the work of the designer both on a general level and from the viewpoint of Marimekko, too. The study created a picture of the history of Marimekko, especially of its phases in the 1960s, when Kellomäki worked in the company. Reproduction of Kellomäki’s prints, rich in the 2000s, was a significant part of this study. The 1960s and its most important phenomena functioned as the background information of this study. The data of this study primarily consisted of the information that was gathered by interviewing Kaarina Kellomäki in the springs 2012 and 2015. To complement these interviews, a theme interview was carried out with Mika Piirainen. His work and ideas as a fashion designer of Marimekko caused the reproduction of Kaarina Kellomäki’s prints at the beginning of the 2000s. Minna Kemell-Kutvonen, Marimekko’s Design Director, was involved in the interview. The archive data that I received from Designmuseum and Marimekko’s archives in Herttoniemi supported the information of the interviews. There is no prior research on Kellomäki’s career. This one was a case study, and for analyzing the data, the methods of the visual analysis and contextualizing were used. The career of Kaarina Kellomäki as a fashion designer of Marimekko continued less than a year, from the autumn 1965 to the spring 1966. In its shortness, it was in many ways a very significant time. The production of Kaarina Kellomäki in Marimekko consists of nine print patterns. In addition, she designed two patterns that were not produced. All the eleven patterns were designed in 1965—1966. Reproduction is a significant part of the career of Kaarina Kellomäki in Marimekko. It began in 2003, when Mika Piirainen chose Linssi-pattern to become reproduced in fashion designing. Since then, the reproduction has been rich and it has been important for the designer herself. During her career, Kellomäki become well known both as a fabric designer, a teacher of the University of Arts, Design and as a textile artist. The work period of Kaarina Kellomäki in Marimekko ended because of the designer’s desire to get more freedom on the one hand and more limits on the other hand. The young designer wished to have more systematic guidance in her own job. The job of the designer in Marimekko was independent but only a small amount of patterns was yearly produced. The job as a freelancer that Kaarina Kellomäki adopted for several decades after her year in Marimekko, was more appropriate for the designer. The desire to remain as an independent artist and not to work in the midst of strong artist personalities was part of her longing for freedom.
Now showing items 1-6 of 6