Browsing by Subject "Mikrolevä"

Mikrolevät ovat yksisoluisia organismeja, jotka sisältävät lajista ja kasvatusolosuhteista riippuen proteiineja 25–63 % kuivapainosta, lipidejä 2–25 % kuivapainosta, hiilihydraatteja 35–57 % kuivapainosta ja kivennäisaineita 6–30 % kuivapainosta. Lipideistä 15–57 % on triasyyliglyseroleja ja 0,7–37 % poolisia lipidejä, kuten fosfo- ja glykolipidejä. Mikrolevien koostumusta sekä mikrolevien lipidien uuttoa on tutkittu aiemmin Helsingin yliopistossa, ja näissä tutkimuksissa on herännyt tarve lisätiedolle mikrolevien poolisista lipideistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luokitella mikrolevien sisältämät lipidit poolisuuden mukaan selvittäen osuudet rasvahappokoostumuksen perusteella. Lisäksi tavoitteena oli kehittää HPLC-menetelmä mikrolevien fosfo- ja glykolipidien määrittämiseen. Poolisten lipidien rasvahappojen määrityksessä mikroleväuutteiden lipidit erotettiin poolisuuden mukaan kiinteäfaasiuutolla ja uutteista määritettiin rasvahappopitoisuudet kaasukromatografisesti. HPLC-menetelmä kehitettiin tutkimalla poolisten lipidien profiileja nestekromatografia-valonsirontadetektorilla (LC-ELSD). Kehitetyllä LC-ELSD-menetelmällä tutkittiin Euglena gracilis ja Selenastrum sp. -mikrolevänäytteiden poolisia lipidiluokkia. Mikrolevänäytteissä esiintyvät fosfo- ja glykolipidit tunnistettiin nestekromatografia-massaspektrometrisesti (LC-MS). Tutkimuksen tuloksista selvisi, että Selenastrum sp. -mikrolevän kokonaislipidipitoisuus oli suurempi kuin E. gracilis -mikrolevän. Molemmilla lajeilla eniten rasvahappoja oli poolisissa lipideissä ja molempien lajien rasvahappokoostumukset vaihtelivat kasvatuserästä ja -olosuhteista riippuen. Kehitetyllä LC-ELSD-menetelmällä mikrolevänäytteiden poolisten lipidien profiileissa erotettiin monogalaktosyylidiasyyliglyseroli (MGDG) ja fosfolipidit luokkana. Tulosten perusteella MGDG vaikuttaisi olevan yleisin glykolipidi tutkituissa mikrolevänäytteissä ja fosfatidyylietanolamiini yleisin fosfolipidi. Glyko- ja fosfolipidiluokissa ei ollut eroa mikrolevälajien tai kasvatuserien välillä. Mikrolevien MGDG:t vaikuttivat sisältävän monityydyttymättömiä rasvahappoja ja fosfolipidit tyydyttyneitä tai kertatyydyttymättömiä rasvahappoja. Lisätutkimusta tarvitaan poolisten lipidien kvantitatiiviseen määrittämiseen ja menetelmän kehittämiseen fosfolipidien erottumisen osalta.

PURPOSE AND GOALS Microalgae are unicellular eukaryotic organisms capable of photosynthesis. They harvest sunlight and efficiently take up carbon dioxide and nutrients such as nitrogen and phosphorus from their environment and use them for their growth. Due to these properties, their rapid growth and ability to survive in a variety of environments, microalgae have potential in biotechnological applications that promote nutrient recovery and recycling, water purification and the carbon neutral production of biochemicals and possibly biofuels. The purpose of this study was to investigate the suitability of a side stream water originating from the production of baker’s yeast (yeastwater) for the cultivation of a species of microalga called Euglena gracilis. The study aimed to determine the capacity of this water to support growth and protein production of E. gracilis as well as the capacity of E. gracilis to remove nutrients from the water. The effect of filtration of the water on these parameters was also studied. Yeastwater contains an organic molecule called betaine in relatively high concentrations. Betaine has previously been shown to boost the production of the important vitamin cobalamin in bacteria. The study aimed to determine the effect of betaine on the growth of E. gracilis and on the production of cobalamin in the algal-bacterial symbiosis. METHODS E. gracilis was cultured in laboratory scale photobioreactors. Its growth, protein production and nutrient uptake capacity was determined. Baker’s yeast production side stream water diluted with MQ-water was used as the growth medium either in filtered or unfiltered form. A control treatment was prepared where no microalgal inoculate was added to the photobioreactor. The same microalga was also grown in a synthetic nutrient medium with and without betaine. The uptake of betaine and biomass concentrations of cobalamin were determined. For the determination of microalgal growth, dry weight determination and flow cytometry analysis were used. Protein production was determined on the basis of total nitrogen concentration in the biomass. Spectrophotometric measuring kits were used for the determination of nutrient concentrations. Liquid chromatography techniques were used for the determination of betaine and cobalamin concentrations. RESULTS Significant microalgal growth was observed in filtered yeastwater, while growth in unfiltered yeastwater was very low. Nitrogen removal was higher in presence of E. gracilis compared to the control treatment. Protein production in yeastwater was comparable to that of microalgae grown in synthetic medium. E. gracilis grew much better in the synthetic media supplemented with betaine than without the addition. Betaine enrichment had no effect on cobalamin production. Cobalamin was produced in unfiltered yeastwater both with and without the presence of E. gracilis. CONCLUSIONS Unfiltered yeastwater does not support growth of E. gracilis possibly due to its high turbidity. Filtered yeastwater, on the other hand can support the production of E. gracilis biomass. E. gracilis can be used to reduce nitrogen concentrations in yeastwater. Yeastwater can support cobalamin production by bacteria, but this phenomenon did not benefit from the presence of the microalga. The effect of betaine on microalgal growth warrants further study to determine whether it is related to the accumulation of intracellular nutrients, storage compounds or to some other phenomenon. Yeastwater is a promising nutrient feedstock for microalgal biomass production. However, the role of filtration and possibility of using other methods for turbidity reduction needs to be further studied.